Rakastava Isä

Nimiäiset herätti paljon kyselyitä siitä, että miksi meillä ei vietetty ristiäisiä. Mehän olemme kuitenkin uskossa? Olen halunnut vastata tähän kysymykseen monena päivänä, mutta viimeisin viikko on kulunut flunssan sekä rintatulehduksen kourissa. Nyt minulla on vihdoin aikaa kirjoittaa tämä teksti.

Kyllä, me olemme uskossa. Meille Jumala on rakkaus, tuki, turva ja Isä. Isä joka pitää meistä huolen. Me emme kuitenkaan kuulu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon vaan meidän kotimme on Helluntaiseurakunnassa. Meidän seurakunnassa uskotaan, että seurakunta on perhe, joka muodostaa kodin. Helsingin helluntaiseurakunta, eli Saalem, on hengellinen koti monenlaisille ihmisille eri puolilta maailmaa. Yhdessä se on perheyhteisö, joka rakastaa Jeesusta. Se on minulle paikka, jossa on opetusta, palvontaa, yhteyttä sekä rukousta. Siellä pystyn hengähtämään ja jättämään kaikki murheeni. Sinne on aina hyvä mennä. Se tuntuu kodille, ja sitä se todella on. Se on koti, vaikka viime aikoina siellä on tullut käytyä harvemmin.



Minä olen uskovaisesta kodista. Myös minun vanhempani kuuluvat helluntaiseurakuntaan. Tästä olen puhunut aikaisemminkin blogissa. Olen käynyt kasteella 12 vuotiaana. Silloin päätin ottaa vastaan Jeesuksen, ja lähteä seuraamaan häntä. En tehnyt päätöstä kenenkään pakottamana. En perheeni, enkä ystävieni painostamana. Kiitos Jeesus, että minua ei ole koskaan painostettu mihinkään suuntaan. Tein uskonratkaisun, sekä menin kasteelle, koska tunsin Jumalan läsnäolon. Minä täytyin Pyhällä Hengellä. Minä uskon kolmiyhteiseen Jumalaan. Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Sen jälkeen oli luontaista mennä kasteelle. Minua ei ole kastettu lapsena. Minut on siunattu. Me haluamme sitä, että jokainen lapsi saa itse tehdä sen päätöksen, että lähteekö seuraamaan Jeesusta vai ei. Me emme pakota. Me haluamme kasvattaa niin, että raamattu toimii meidän perheen ohjekirjana. Me haluamme kasvattaa lapsemme Kristillisiä arvoja kunnioittaen. Me haluamme kasvattaa niin, että meidän perheemme pää on Jumala.

Minulle Jumala on kaikki kaikessa. Minulle Jumala on Isä. Rakastava Isä. Isä, joka pitää minusta huolen. Hän on Isä joka haluaa kuunnella minun murheeni. Hän on Isä, jolla on aina aikaa kuunnella tytärtään. Minun Isäni on kuninkaallinen Isä, joka haluaa aina ja vain parasta lapselleen. Hän on taivaallinen Isä. Minä tiedän, että Jumala ei koskaan hylkää minua. Hän saattaa olla hiljaa, mutta Hän ei koskaan käännä selkäänsä minulle. Minulle Isä on rakkaus. Täydellinen rakkaus. Se rakkaus on niin syvää, valtavan ihanaa ja voimallista. Se on rakkautta, mitä janoaa. Se rakkaus saa minut herkistymään ja itkemään. Se rakkaus saa minut voimaan paremmin ja unohtamaan kaiken muun. Isä on rakkaus, ja se rakkaus, mitä koen Isältäni on hyvää. Se rakkaus on niin hyvää, että haluaisin jokaisen kokevan sitä samaa, mitä itse tunnen joka päivä. Sen vuoksi en voi olla hiljaa siitä, mitä Jumala minulle merkitsee. Suhteeni Jumalaan on aitoa. Se, että olen uskossa, näkyy elämässäni. Meidän perhe elää luottaen Jumalaan. Joka päivä rukoillen. 



Minun suhteeni Jumalaan on Isä- tytär suhde. Minun oma maallinen isäni on hyvä ja rakastava Isä. Siksi on myös helppo nähdä taivaallinen Isä hyvänä ja rakastavana Isänä. Sitä Hän on.

Minä en voisi kuvitella elämääni ilman Jumalaa, en enää. Olen aina elänyt Hänen lähellään tiedostaen, että Jumala on, mutta olen myös elänyt sellaisen vaiheen, että epäilin kaikkea tätä. Olen käynyt läpi ne ajatukset, että entä jos vain kääntäisinkin kelkkani ja lähtisin muualle? Kaikista epäilyksistäni huolimatta, olen palannut tälle polulle, jota nyt kuljen, enkä halua eksyä siltä. Olen kiitollinen siitä, että en koskaan ole luopunut Jumalasta. Olen pysynyt oikealla tiellä ja tiedän, että tämä tie vie perille iankaikkiseen elämään. Siihen minä uskon. Tähän perheemme uskoo. Tässä on hyvä, juuri nyt.

- Eve

1 kommentti

  1. Voi olla, että kaikki eivät ehkä ymmärtäneet vieläkään , mutta tosiaan me olemme Baptisteja. Sekä meillä ,että helluntalaisilla on sama raamatun ohje kasteelle menemisestä, mikä tapahtuu uskonratkaisun jälkeen.. Kasteelle mennään, kun on päättänyt antaa elämänsä Jeesuksen käsiin ja alkaa seuraamaan häntä. Tällöin seuraava vaihe on kaste. Kuten Eve sanoi, usko on aina vapaaehtoista. Lapset päättävät omasta ratkaisustaan, kun ovat tarpeeksi vanhoja ymmärtämään ja näin he myös päättävät kasteesta, haluavatko sitä vai eivät. Armosta me olemme pelastettuja.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //