Se mäkättävä akka

Teemu lähti muutama päivä sitten tuttuun tapaan viemään Aadaa toimintaterapiaan. Kun toimintaterapian päättymisestä oli kulunut 10 min, toimintaterapeutti soitti minulle. Hän kertoi, että Teemu ei ollut ilmestynyt paikalle. Aloin selvittelemään asiaa ja soitin Teemulle. Teemu vastasi lempeästi puhelimeen " No hei". Kerroin hänelle tilanteen. Kävi ilmi, että hän oli luullut toimintaterapian loppuvan vasta 5 min päästä. Oli tapahtunut sekaannus. Kaikki kuitenkin järjestyi. Teemu ja Aada tulivat kotiin ja toimintaterapeutti jatkoi tyytyväisenä töitään.

Jäin kuitenkin miettimään tapahtunutta. En sitä, että Teemulla oli tapahtunut pieni sekaannus vaan sitä, miten me kommunikoimme. Miten hoidimme tuon tilanteen.

Hyvin usein me naiset huudamme miehille ja syytämme heitä aivan turhaan. Hyvin usein me lähestymme asioita negatiivisuuden kautta. Tiedän, mistä puhun, myös minussa asuu tuo negatiivinen ja mäkättävä akka. Olen kuitenkin päättänyt, että se mäkättävä akka saa pysytellä kiven alla, piilossa. Joskus se saattaa kurkistaa sieltä, mutta en päästä sitä valloilleen. Jos päästäisin se saattaisi koitua kohtalokkaaksi.

Kuinka paljon tuhoa parisuhteessa saakaan aikaan se negatiivisuus.Se mäkättävä akka. Se joka nipottaa ja lähestyy pieniäkin asioita negatiivisuuden kautta? Se joka keksii kaikesta mahdollisesta aiheen, että pääsee mäkättämään. Väitän, että meissä jokaisessa naisessa asuu se. Kysymys on siitä, että hallitseeko se mäkättävä akka meitä vai hallitsemmeko me sitä itse?




Minä olisin voinut huutaa puhelimeen:

"Missä sä olet?!?!"
Tai
"Miksi sä et oo hakenu Aadaa??"
Tai
"Voisit sä nyt hoitaa sen, mitä piti. Pitääks mun täällä alkaa imetyksen ohella selvittämään missä sä oot?? Ihan ku mulla ei ois tarpeeks tekemistä ja sä oot kuitenkin aikuinen ja se toimintaterapeuttikin soitti mulle."
Tai
"*ittu sä oot idiootti!" 


Kaikki tämä ennen kuin edes kuulen, miten asia on mennyt. Mitä nämä kommentit olisi auttanut? Kuinka paljon ne olisi turmellut parisuhdetta? Meidän avioliittoa? Ne olisi vain aiheuttanut pahan olon sekä itselleni, että myös Teemulle. Ajanut meitä kauemmaksi toisistamme.

Miksi me hyvin usein puramme oman turhautumisemme ja ne fiilikset toiseen? Miksi me käytämme sitä toista helposti sylkykuppina. Miksi me emme aina ole lempeitä ja rakastavia toisimme kohtaan? Miksi se mäkättävä akka tulee niin helposti sieltä kiven alta? Miksi se ei pysy siellä? Onko kyse siitä, että

"Minä en ole saanut tarpeeksi huomiota.
Minä en ole saanut tahtoani periksi.
Minua ei ole kuunneltu.
Minulle ei ole annettu tarpeeksi sitä ja tätä" 




Onko kyse siitä, että minä, minä ja minä? 


Mitä jos joskus asettuisimme sen miehen saappaisiin. Mitä jos joskus ajattelisimme muuta kuin itseämme? Parisuhteessa ajatellaan hyvin usein vain itseään. Hyvin usein unohdetaan se kumppani ja hänen tarpeensa, koska vain MINULLA ja MINUN tarpeillani on väliä.



Siitä olen onnellinen meidän parisuhteessa, että me kunnioitamme toisiamme ja yritämme asettua toisen saappaisiin. Me olemme myös itsekkäitä, mutta mielestäni terveellä tavalla. Toki tulee niitä tilanteita missä voisimme olla vielä epäitsekkäämpiä. Nekin on meidän omia valintoja. Päätämmekö olla itsekkäitä vai epäitsekkäitä?


Teemu on sanonut minulle välillä todella pahasti ja ollut itsekäs. Hän on huutanut minulle ja haukkunut minua. Meidän riidoissa Teemu on kova ääninen, puhuu rumasti ja saattaa lyödä nyrkillä pöytään. Minä taas olen hiljaisempi osapuoli, mutta olen taitava ärsyttämään sanoillani. Osoitan usein mieltä pakenemalla tilanteesta pois. Usein riita loppuu siihen, että minä itken makkarissa ja Teemu rauhoittuu olkkarissa. Ja minä olen se joka odotan lepyttelyä itsekkäästi. Me loukkaamme toisiamme aika ajoin omalla itsekkyydellämme ja joskus tilanne äityy todella pahaksi riitelyksi. Me emme ole täydellisiä yksilöinä eikä meidän avioliitto ole eikä tule koskaan olemaan täydellinen. Me opimme joka päivä uutta itsestämme sekä toisistamme. Me opettelemme joka päivä ja joka päivä meidän avioliitostamme tulee parempi, uskon niin. Meidän tahdosta ja haluamisestahan se on kiinni.


Kiitän Jumalaa meidän avioliitosta ja siitä, miten hyvässä parisuhteessa saan olla. Kiitän Jumalaa siitä, että se mäkättävä akka ei ole päässyt valloilleen. Kiitän Jumalaa siitä, että minä opin joka päivä jotain uutta. Kiitän Jumalaa siitä, että meidän suhde on juuri tämmöinen. Me otamme vastuun itsestämme ja tästä avioliitosta. Me menemme yhdessä samaan suuntaan. Meidän riidat ei aja meitä erilleen vaan ne sitoo meitä yhä enemmän toisiimme. Jokainen riita lähentää meitä vaikka se joskus kipeää tekeekin.


Naiset ei olla mäkättäviä akkoja! Ollaan lempeämpi ja rakastavampia! Laitetaan se itsekkyys myös sinne kiven alle ja annetaan olla siellä!


Psst. Muistathan hyödyntää -15 % alekoodin: HATTARAPILVENVARJOSSA
Small Design verkkokauppaan

- Eve

Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //