Aidosti onnellinen

Vauva on jo kuuden viikon ikäinen. Viime viikolla oli neuvolalääkärillä aika. Lääkärin aika jännitti aika paljon. Mietin, että onkohan vauvalla kaikki varmasti hyvin. Mitä jos paino ei ole noussut? Mitä jos vauva ei voi hyvin? Vauvalla on ollut hieman sameat silmät ja niistä olen ollut huolissani. Onneksi lääkäri oli kuitenkin luottavainen ja sanoi, että vauvalla on kaikki todella hyvin. Vauva on kasvanut hienosti. Paino on noussut paljon enemmän, mitä pitäisi. Myös pituutta on tullut. Tämä kaikki on minulle uutta, ihmeellistä ja jopa outoa. Voiko kaikki todella olla näin hyvin? Eikö jonkin asian pitäisi olla huonosti?

Vauvan mitat viikko sitten: 

Paino: 4280g

Pituus: 52,7cm  

Pää: 37,2cm

Vauvalla on vasemmassa poskessa, lähellä leukaa sellainen pieni läiskä. Läiskä oli synnytyksen jälkeen sydämen muotoinen ja siinä oli valkoinen rinkula ympärillä. Nyt läiskä on hieman muuttunut ja mielestäni jopa kasvanut. Saatan kuitenkin panikoida ihan turhasta. Ehkä se on kasvanut, koska vauvakin on kasvanut? Jotenkin huomaan ajattelevani heti pahinta. Tämä on outo tilanne, koska synnytys meni noin täydellisesti, vauvan ensimmäiset viikot sekä jopa yöt on mennyt näin hyvin! Voiko vauva arki olla näin helppoa? Voiko kaikki olla näin hyvin? Tämä on niin ihmeellistä ja huomaan, että yritän löytää tähän jonkun asian mikä olisi huonosti! Koska en meinaa itsekkään uskoa, että vauvalla ja meillä on kaikki näin hyvin. Voiko todella olla?

Huomaan, että tämäkin on ns. korvausta siitä mitä kävin läpi Aadan kanssa. Raskaus oli psyykkisesti raskas, mutta niin oli se vauva-arkikin. Jäinhän yksin Aadan kanssa. Nyt parisuhde kukoistaa, vauvalla kaikki on hyvin ja meidän perhe voi hyvin. Olen niin älyttömän kiitollinen joka päivä. Ja kyllä, se on hullua. Se on hullua, koska monen mielestä minun pitäisi voida todella huonosti. Minulta on jopa kysytty, että yritänkö esittää onnellista? Ei, en yritä. Olen onnellinen. Ja se on monen mielestä hullua, koska inhimillisesti tässä tilanteessa pitäisi voida todella huonosti. Onhan tässä lähi kuukausina tapahtunut isoja ja kipeitä asioista. Ja pahin on varmasti vielä edessä. Siltikin voin todella hyvin. Ja voin siksi hyvin, koska edelleen se mitä maaliskuussa tapahtui oli minulle rukousvastaus. Se kaikki oli minulle suuri kiitosaihe.

Minulla on mahtava perhe. Minulla on upea aviomies. Hän on edelleen silmissäni se sama Teemu, johon rakastuin. Rakastan häntä edelleen koko sydämestäni. Ei, ei mikään ole vähentänyt sitä rakkautta häntä kohtaan. Minun rakkauteni on ainoastaan kasvanut. Ja se anteeksi anto ei tule minulta. Minä en pystyisi yksin antamaan anteeksi. Se kaikki voima siihen anteeksi antamiseen tulee suoraan ja ainoastaan Jumalalta. Ja myös se kiitollisuus tulee Jumalalta. Tiedän, että meidän perheestä pidetään huolta. Minä luotan Jumalaan. Minä olen antanut kaiken Hänen käsiinsä.

Kaikesta huolimatta meidän arki on ihanaa. Jopa niin ihanaa, että haluaisin antaa jokaiselle maistiaisen tätä. Nautin tästä todella paljon kun me molemmat ollaan kotona. Vaikkakin olosuhteiden pakosta, silti me nautitaan. Hulluahan se olisi jos en nauttisi tästä ja miettisin vain tulevaa oikeudenkäyntiä. En aio miettiä. Aion elää! Nauttia!

Meidän kesä on ollut kyllä paras ikinä. Paljon perheen yhteistä aikaa. Ollaan käyty piknikillä, Suomen linnassa, maauimalassa, hietsussa, linnanmäellä, Sea Lifessa sekä kierrelty Helsingin leikkipuistoja. Tehtiin heinäkuussa myös reissu Tampereella. Ollaan yritetty panostaa siihen tekemiseen, mistä Aada tykkää. Ollaan taidettu onnistua, koska hän on selvästi nauttinut ja mustasukkaisuuskin hieman helpottunut.

Nyt toki arki saattaa muuttua. Teemu saattaa tehdä työkeikkoja mahdollisesti nyt syksyllä, mikä on älyttömän mahtava juttu! Silti huomaan, että tulee sellainen haikea fiilis siitä, että tämä kaikki loppuu. Aada palasi myös eilen päiväkotiin. Vielä on auki, että miten pitkiä päiviä Aada tekee päiväkodissa. Tällä hetkellä näyttää sille, että 8 -14 välinen aika olisi hyvä.

- Eve