PIKKUVELI

Poika on syntynyt! 
Hän syntyi tasan viikko sitten 29.6 klo 16:32

Paino: 3406 g
Pituus: 50 cm
Pää: 33,5 cm


Täällä on viime päivät ihmetelty vauvaa ja totuteltu tähän uuteen arkeen. Ollaan kaikki aivan haltioissa siitä, minkälainen pieni on syntynyt meidän perheeseen. Aadalle tämä kaikki on ollut silti todella vaikeaa. Ollaankin yritetty tilanteen mukaan ottaa Aadan kanssa kahdenkeskistä aikaa. Teemu on käynyt Aadan kanssa kauppareissuilla ja me ollaan myös tehty Aadan kanssa tyttöjen juttuja. Ollaan paljon juteltu siitä, miten tärkeä Aada on ja pikkuveli ei ole yhtään Aadaa tärkeämpi. He ovat kumpikin meille tärkeitä. Puhutaan siitä, miten rakastamme Aadaa. Välillä hän sanoo, että tykkää pikkuveljestä tosi paljon ja välillä puhuu siitä, miten pahalle hänestä tuntuu kun vauva syntyi. Onneksi hän uskaltaa sanoa aidot tunteensa ääneen. Tiesin, että tämä tulisi olemaan todella vaikeaa, kun pikkuveli syntyisi. Jo raskausaika oli vaikeaa. Aada oli todella mustasukkainen mahasta. Olen paljon miettinyt, että olisinko voinut toimia toisin? En silti osannut arvata, että tämä alku olisi näin raskasta. Käyn paljon mielessäni kysymyksiä, että olisinko voinut antaa Aadalle vielä enemmän huomiota. 

Totuus on se, että en uskalla jättää pikkuveljeä Aadan kanssa kahdestaan edes hetkeksi, koska Aada saattaa puristaa pikkuveljeä todella kovasti. Jo nyt hän on tarttunut hiuksista sekä läppässyt kasvoja. Lisäksi Aada rikkoi eilen kaksi lelua. Hän ei ole koskaan aikaisemmin rikkonut leluja. Hän pomppii tasajalkaa, huutaa ja kun häntä komentaa niin vastauksena on räkäinen nauru. 
Mihin mun tyttö hävisi? Reagoiko kaikki lapset todella näin rajusti? 
Onneksi nyt eletään vasta ensimmäistä viikkoa ja todella toivon, että tämä olisi ohimenevää. 
Silti pelottaa, että tämä vain yltyy.





Nämä kuvat on otettu edellispäivän iltana. Aada hali vatsaa ja puhui pikkuveljelle:

"Nyt sun pitää jo syntyä. Synny jo"

Pikkuveli taisi uskoa isosiskoaan, kun tästä 10h niin synnytys lähti käynnistymään. 

Edeltävänä päivänä juttelin ystäväni kanssa ja hän kertoi, että oli ostanut junalipun ja tulossa meille sunnuntaina. Jotenkin minun stressi tasoni laski huomattavasti. Tajusin, että ystäväni olisi meillä myös seuraavalla viikolla. Puhuimme, että hän pystyisi olla meillä su -to välisen ajan. Olin niin huojentunut. Jos synnytys käynnistettäisiin, meillä olisi heti hoitaja Aadalle. En tiedä vaikka tämä olisi ollut yksi tekijä siihen, että synnytys lähti käynnistymään seuraavana päivänä. Minä en enää stressannut!

Seuraava tekijä saattoi olla lenkkeily. Kävimme edellisenä päivänä puistossa kävelemässä ja keinumassa. Nautimme hellepäivästä. Lenkkeilyn jälkeen suuntasimme heti saunaan ja illalla heiluteltiin peittoa. Nukuin yöni todella hyvin. Pari kipeää supistusta tuli, mutta muuten nukuin todella levollisesti. Aamulla heräsin klo 8 ja tunsin ensimmäisen kipeän supistuksen. Klo 8.30 supistuksista tuli säännöllisiä ja ne kipeytyi kokoajan. 
Myöhemmin tekstiä siitä, miten synnytys eteni eli SYNNYTYSKERTOMUS!





Mutta kyllä hän on suloinen! Olen niin kiitollinen hänen ruskeista hiuksistaan. Hänellä on äitinsä silmät sekä nenä. Isältään hän on saanut ainutlaatuiset huulensa. Hän muistuttaa meitä molempia. Niin kaunis pieni ihme. Niin komea poika <3


- Eve

3 kommenttia

  1. Lämpöiset Onnittelut ihanasta hurmuripojasta!

    VastaaPoista
  2. Kun minä olin nelivuotias ja pikkusiskoni syntyi, olin siitä todella mustasukkainen ja kateellinen. Minut ei voitu jättää hetkeäksikään kahden siskoni kanssa. Olen kuulemma yrittänyt tukehduttaa siskoani (heittänyt peiton naamalle) ja satuttanut esim nipistämällä ja läpsimällä.

    En muista/tiedä kuinka kauan tämä vaihe kesti, mutta saan aina kuulla äidiltäni asiasta :D

    VastaaPoista
  3. Kaikki lapset eit suinkaan ole mustasukkaisia, mutta ihan yhtä normaalia se kai on ollakin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //