Olet erityinen, mutta et vähempi arvoinen.

Siinä he ovat. Minun kaksi pientä ja rakasta lastani. Kaksi pientä ihmettä. Aada 4,5v ja poika 3 viikkoa vanha. Siinä he ovat. Kaksi niin täydellistä. Kaksi niin ainutlaatuista. Herkistyn kun katson tätä kuvaa. He ovat minulle kaikki kaikessa. Suojelen heitä aina. He ovat minun silmäteräni.



Raskauden aikana minulla oli suuria pelkoja siitä, että kokisin samanlaisen raskauden, kuin Aadasta. Pelkäsin sitä todella paljon. Alku peloista kuitenkin selvittiin. Aika sekä myös pelkopoli auttoi asiaa. Olen todella kiitollinen siitä Naistenklinikalle, että siellä sain todella hyvää palvelua. Minun pelkojani ei vähätelty missään vaiheessa. Minut otettiin tosissaan. Minua kuunneltiin ja kunnioitettiin. Missään vaiheessa en kokenut painostusta testeihin. Minun päätöstäni olla osallistumatta niskapoimuselontaan kunnioitettiin. Se tuntui hyvälle ja siitä olen kiitollinen.

Silti myönnän, että ihan loppuun saakka sisimmässäni asusti se pelko, että mitä jos tämä lapsi on erityislapsi? Mitä jos hänellä onkin vakava sairaus tai kehitysvamma. Mitä jos nyt tulee vastaan jotain vakavempaa, kuin Aadalla? Se pelko oli syvällä sisimmässä ja kun vauva syntyi, huokaisin helpotuksesta. Kyllä. Ajattelin sitä sen pienen hetken, että hei tämä lapsi on hmm. miten sen sanoisin. Normaali lapsi. En ollut siitä sillä tavalla iloinen, että olisin asiaa hehkuttanut. Ei, se oli enemmänkin toteamus ja ajatus.

Me valmistauduimme Teemun kanssa raskauden aikana myös siihen, että lapsi olisi erityislapsi.  Juttelimme asiasta paljon. Vuodatimme tunteitamme sekä mietimme, että miten selviäisimme. Päätimme, että me selviämme. Jos lapsi on kehitysvammainen. Jos hän on erityinen niin otamme lapsen vastaan sellaisena. Mikään ei tässä maailmassa ole itsestään selvää. Ei se ole itsestään selvää, että poikamme on normaali lapsi, jolla kaikki on hyvin. Ei se ole itsestään selvyys, että poika voi hyvin ja kaikki on sujunut ongelmitta. Me emme halunneet tietää lapsesta enempää. Emme halunneet osallistua testeihin. Tämä kaikki oli tietnekin enemmänkin minun valintani. Vaikka päätimme kaiken yhdessä. En halunnut riskeerata raskautta sille, että joutuisin jälleen kuulemaan painostusta. En halunnut pelätä. En halunnut tietää. Niinhän se on, että tieto lisää tuskaa.



Olen kiitollinen siitä, että pojalla on kaikki hyvin. Olen siitä todella onnellinen. Hän on kaunis poika. Olemme ihmetelleet, että miten meistä kahdesta tuli näin täydellinen lapsi. Miten komea poika hän onkaan.



Minulla on nyt kaksi lasta. Kaksi aivan täydellistä lasta. Vaikka esikoinen on erityislapsi, hän ei ole yhtään sen vähempi arvoinen, kuin hänen pikkuveljensä. Hän on erityinen ja ainutlaatuinen juuri tuollaisena. Rakastan heitä niin paljon. He ovat minulle kaikki kaikessa. Haluan tehdä kaikkeni heidän eteensä. Näitä kahta lasta ei voi vertailla. He ovat yksilöitä. He tulevat oppimaan paljon toinen toisiltaan.

Koen olevani rikas. Elämässäni on ollut paljon ikäviä ajanjaksoja. Silti jokainen on opettanut minulle jotain. Koen olevani rikas, ollessani äiti erityislapselle. Elämä on todella rikasta, kun oma tytär on erityislapsi. Aada opettaa minulle joka päivä jotain uutta.

- Eve

Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //