Juhlitaan isosiskoa!

Meillä uusi vauva mullisti esikoisen elämän. Se toi esiin aivan uusia piirteitä. Tytöstä paljastui aivan erilainen. Yhtäkkiä kotona ei asunutkaan se aurinkoinen ja sydämellinen Aada. Esiin tuli piirteitä, joita en edes tiennyt Aadassa olevan. Yhtäkkiä tavarat lenteli, lelut rikkoontui ja sievän tytön suusta kuului epämääräistä örinää. Hän karjui, polki maata ja itki milloin mistäkin.

Minä aavistin aivan oikein, että vauva olisi Aadalle todella kova pala. Hänhän oli mahastakin äärettömän mustasukkainen. Myönnän kuitenkin ajatelleeni, että jospa minä vain ylireagoisin? Mitä jos olinkin huolissani aivan turhaan? En ollut. Huoleni osoittautui oikeaksi ja idea isosisko juhlista oli täydellinen!

Järjestimme Aadalle omat isosiskojuhlat yhdessä Serpentiini.fi:n kanssa. Loistava idea kerta kaikkiaan! Pakko myöntää! Juhlien tarkoituksena oli antaa Aadalle huomiota. Huomiota mikä osittaisi hänelle sen, että myös isosiskon rooli on tärkeä ja sitä on syytä juhlistaa. Päätimme kutsua kotiimme Aadan kavereita. Pyysin jokaista tuomaan muutaman euron arvoisen lahjan Aadalle. Kerroin, että lahja voi olla ihan vaan karkkipussi, tarroja tai vaikka saippuakuplia. Vieraat toivat kuitenkin hieman parempia lahjoja, mitä ajattelin. Aada oli tietenkin iloinen. Itse olin lähinnä yllättynyt.









Juhlissa oli tarjolla herkkuja pääosin lapsille, mutta myös aikuiset oli huomioitu. Osa toi lapset meille pariksi tunniksi ja tuli myöhemmin hakemaan. Osalla taas myös vanhemmat jäi juhlien ajaksi paikalle.

Tarjolla oli:

- Donitseja
- Keksejä
- Maidotonta jäätelöä
- Lihapullia
- Nakkeja
- Vesimelonia
- Hunajamelonia
- Viinirypäleitä
- Mehua

Päätin, että näihin juhliin ei tule kakkua. Lapset ei yleensä syö kakkua, joten siitä syystä donitsit.
Toki ne jäi kyllä syömättä. Keksi sekä jäätelö maistui paremmalle!




Ihania koristeita juhliin sekä kertakäyttöasioita löydät lisää:
Serpentiini.fi:stä






Lapset leikkivät ympäri kämppää, mutta oli meillä pari ohjelmanumeroakin. Lapset pääsivät pelaamaan Pipsa Possun häntää ja vetämään pinjataa. Pipsa Possun hännässä kilpailtiin siitä kuka saisi sokkona hännän oikealle paikalle tai lähimmäksi oikeaa kohtaa. Voittaja sai tikkarin.
Pinjata oli hieman ongelmallisempaa, koska Aadan voimat ei riittänyt pinjatan rikkomiseen. Siihen tarvittiin muiden lasten ja myös aikuisten apua.

 




Ohjelmassa oli myös ongintaa. Onginnasta jokainen lapsi sai oman ämpärinsä. 
Ämpäreistä löytyi:

Etolan ämpäri sekä uimarengas. Tytöillä oli pinkki ämpäri ja pinkki uimarengas. Pojilla oli sininen uimarengas ja sininen ämpäri.
Cailapin aurinkolasit. Tyttöjen laseissa komeili pikkumyy ja väriltään ne olivat punaiset. Pojilla taas kelta siniset, joissa oli hattivatteja.
Lisäksi löytyi muumitikkari, karkkirasia ja saippuakuplia.

Lapset vaikutti todella iloisilta ämpäreistään. Saippuakuplia puhalleltiin parvekkeella ja karkitkin taisi maistua nopeasti. Lapset myös juttelivat uimarannalle menemisestä. 


Yhteistyössä mukana:

Kiitos kertakäyttöastioista, pinjatasta sekä koristeista


Kiitos ämpäreistä ja uimarenkaista

Ja kiitos aurinkolaseista Cailap!


Teitte juhlista ainutlaatuiset! Nyt meillä asuu kotona hieman iloisempi ja hyvätuulisempi esikoinen, joka pusuttelee pikkuveljeään. Juhlat taisi todella toimia!

Instagrammissa on käynnissä Serpentiinin kanssa järjestetty arvonta, johon voi osallistua sunnuntaihin 5.8 saakka. Arvonnassa voi voittaa 5kpl vapaavalintaisin lastenjuhlien kertakäyttöastioita! Käy osallistumassa Instagrammissa: @hattarapilvenvarjossa


- Eveliina

Olet erityinen, mutta et vähempi arvoinen.

Siinä he ovat. Minun kaksi pientä ja rakasta lastani. Kaksi pientä ihmettä. Aada 4,5v ja poika 3 viikkoa vanha. Siinä he ovat. Kaksi niin täydellistä. Kaksi niin ainutlaatuista. Herkistyn kun katson tätä kuvaa. He ovat minulle kaikki kaikessa. Suojelen heitä aina. He ovat minun silmäteräni.



Raskauden aikana minulla oli suuria pelkoja siitä, että kokisin samanlaisen raskauden, kuin Aadasta. Pelkäsin sitä todella paljon. Alku peloista kuitenkin selvittiin. Aika sekä myös pelkopoli auttoi asiaa. Olen todella kiitollinen siitä Naistenklinikalle, että siellä sain todella hyvää palvelua. Minun pelkojani ei vähätelty missään vaiheessa. Minut otettiin tosissaan. Minua kuunneltiin ja kunnioitettiin. Missään vaiheessa en kokenut painostusta testeihin. Minun päätöstäni olla osallistumatta niskapoimuselontaan kunnioitettiin. Se tuntui hyvälle ja siitä olen kiitollinen.

Silti myönnän, että ihan loppuun saakka sisimmässäni asusti se pelko, että mitä jos tämä lapsi on erityislapsi? Mitä jos hänellä onkin vakava sairaus tai kehitysvamma. Mitä jos nyt tulee vastaan jotain vakavempaa, kuin Aadalla? Se pelko oli syvällä sisimmässä ja kun vauva syntyi, huokaisin helpotuksesta. Kyllä. Ajattelin sitä sen pienen hetken, että hei tämä lapsi on hmm. miten sen sanoisin. Normaali lapsi. En ollut siitä sillä tavalla iloinen, että olisin asiaa hehkuttanut. Ei, se oli enemmänkin toteamus ja ajatus.

Me valmistauduimme Teemun kanssa raskauden aikana myös siihen, että lapsi olisi erityislapsi.  Juttelimme asiasta paljon. Vuodatimme tunteitamme sekä mietimme, että miten selviäisimme. Päätimme, että me selviämme. Jos lapsi on kehitysvammainen. Jos hän on erityinen niin otamme lapsen vastaan sellaisena. Mikään ei tässä maailmassa ole itsestään selvää. Ei se ole itsestään selvää, että poikamme on normaali lapsi, jolla kaikki on hyvin. Ei se ole itsestään selvyys, että poika voi hyvin ja kaikki on sujunut ongelmitta. Me emme halunneet tietää lapsesta enempää. Emme halunneet osallistua testeihin. Tämä kaikki oli tietnekin enemmänkin minun valintani. Vaikka päätimme kaiken yhdessä. En halunnut riskeerata raskautta sille, että joutuisin jälleen kuulemaan painostusta. En halunnut pelätä. En halunnut tietää. Niinhän se on, että tieto lisää tuskaa.



Olen kiitollinen siitä, että pojalla on kaikki hyvin. Olen siitä todella onnellinen. Hän on kaunis poika. Olemme ihmetelleet, että miten meistä kahdesta tuli näin täydellinen lapsi. Miten komea poika hän onkaan.



Minulla on nyt kaksi lasta. Kaksi aivan täydellistä lasta. Vaikka esikoinen on erityislapsi, hän ei ole yhtään sen vähempi arvoinen, kuin hänen pikkuveljensä. Hän on erityinen ja ainutlaatuinen juuri tuollaisena. Rakastan heitä niin paljon. He ovat minulle kaikki kaikessa. Haluan tehdä kaikkeni heidän eteensä. Näitä kahta lasta ei voi vertailla. He ovat yksilöitä. He tulevat oppimaan paljon toinen toisiltaan.

Koen olevani rikas. Elämässäni on ollut paljon ikäviä ajanjaksoja. Silti jokainen on opettanut minulle jotain. Koen olevani rikas, ollessani äiti erityislapselle. Elämä on todella rikasta, kun oma tytär on erityislapsi. Aada opettaa minulle joka päivä jotain uutta.

- Eve

Voimauttava arki

Poika on jo 3 viikkoa! Aika on jälleen mennyt ihan hirmuista vauhtia.
Poika on ihana. Aivan ihana pieni hurmuri. Arki on tietenkin muuttunut, mutta suurta eroa aikaisempaan ei ole. Tietenkin yritetään pitää arki mahdollisimman muuttumattomana, Aadan kannalta.

Meidän perus päivä kuluu aika lailla näin:

Klo 9 imetän, kumpikin tissi melko tyhjäksi. Vaipan vaihto yms.

Klo 10- 12 välisen ajan poika nukkuu.

Klo 12- 13 välillä imetän, kummankin tissin. Välillä poika saattaa syödä vain toisen tissin ja joudun pumppaamaan toisen.

Klo 14- 17 poika nukkuu

Klo 17- 18
imetän. Tämän jälkeen imetänkin lähes koko loppu illan. Tai sille se ainakin tuntuu. Tunnin välein poika on tissillä. Tuntuu, että mikään ei riitä. Päivään mahtuu myös useat rintaraivarit sekä kipuitkua, mahakipujen vuoksi. Meillä on cuplaton käytössä ja siitä on ollut kyllä apua. Olen myös miettinyt, että pitäisikö tässä jossain vaiheessa alkaa miettimään omaa ruokavaliota, että aiheuttaako jokin ruoka- aine pojalle enemmän kipuja?




Poika nukkuu klo 18- 23 välillä pieniä pätkiä, mutta ei pitkää pätkää.

Klo 23.30- 00.30 välillä poika käy yöunille. Hän nukkuu klo 04.30 saakka. Joskus jopa pidempäänkin. Yksi yö heräsin itse klo 06, kun poika ei ollut vielä herännyt. Hän oli nukkunut melkein 6 h putkeen! Minä totta kai säikähdin, että onko vauvalla kaikki hyvin kun ei ollut herännyt. Joka tapauksessa se yö oli kyllä melko luksusta!

Klo 04.30- 06 välillä imetän. Kumpikin tissi menee ja sen jälkeen poika nukahtaa. Välillä tulee mahavaivoja, joita itketään n. tunnin verran. Hän kuitenkin nukahtaa melko nopeasti takaisin ja saan itsekin jatkaa unia vielä 3 h ajan.



Itsellä yöunet on tällä hetkellä 4 h + 3 h. Teemulla on valtavan hyvät unenlahjat. Hän vetelee sikeitä vieressä ja ei herää vauvan itkuun ollenkaan. Jos Aada taas alkaa itkemään omassa huoneessaan, Teemu herää saman tien, itse taas en herää siihen. Tai herään, mutta en kovin nopeasti. Outoa.
Myönnän, että välillä se ärsyttää ja suututtaa, että toinen vaan nukkuu vieressä. Onneksi Teemu kuitenkin auttaa jos tarvitsen. Tiedän, että voin herättää hänet ja hän on heti valmis auttamaan. Usein Teemu vaihtaa vauvalta vaipan ja jos vauva ei meinaa millään jatkaa unia, hän myös nukuttaa vauvan. Vauva nukahtaa todella nopeasti Teemun rinnan päälle. Se vaikuttaakin olevan yksi parhaista paikoista nukkua. Toki nyt muutamana päivänä ainoa nukutus keino on ollut tissi.

Välillä tehdään myös niin, että Teemu antaa pullosta maitoa. Vauva huolii tissin, tutin sekä pullon. Tuteista hän huolii ihan minkä tahansa. Kaikki käy. Hän ei vaikuta kovin vaativalta tai tarkalta, sen suhteen. Asentojen suhteen hän taas on todella tarkka. Pystyssä on paras olla ja imetys sujuu parhaiten sängyllä niin, että minä makaan. Vauvalla ei ole imuote kärsinyt ollenkaan vaikka sitä pelkäsinkin. Siitä myös monet puhuivat, että pulloon ei kannata opettaa. Monet ovat olleet sitä mieltä, että pullo voi pilata imetyksen kokonaan. En kuitenkaan usko, että meille käy niin. Se on minulle rukousvastaus, että poika suostuu juomaan maitoa myös pullosta ja, että imetys silti onnistuu.




Meillä on käytössä nyt kesällä vauvan vaunut sekä Aadalla matkarattaat. Lisäksi hommattiin seisomalauta. Eli välillä kuljetaan yksillä vaunuilla ja välillä kaksilla. Meidän arki ei tunnu raskaalle, ainakaan vielä. Me liikutaan paljon. Vauva on tyytyväinen ja hänen kanssaan on helppo liikkua. Tulisin hulluksi jos olisin vain kotona ja vauvalla olisi tissi suussa kokoajan. Tämä tuntuu hyvälle kun vauva tuntuu niin helpolle. Ja väsymyksestäkään ei ole tietoa. Nautin tästä todella paljon. Nautin siitä, että saan olla kahden lapsen äiti. Se on rikkaus. Se on saavutus. Siitä saa olla todella kiitollinen. Minua on siunattu kahdella pienellä ihmeellä. Olen todella kiitollinen siitä.


- Eve

LUOMUNA

Synnytystä odotettiin kauan. Tai sille ne viimeiset viikot tuntuivat. Viimeiset viikot oli todella raskaat. Tuntui, että odotin synnytystä joka hetki. Yöllä kun heräsin vessaan, huomasin ajattelevani heti, että alkaisiko synnytys nyt? Noh ei alkanut. Vaikka olin varma, että tämä synnytys lähtisi käyntiin keskellä yötä. Olin väärässä.

29.6 aamulla heräsin normaalisti pissahätään. Palasin takaisin sänkyyn ja sitten ne alkoivat. Kello oli 8.30. Ajatuksiin tuli heti lause:

"olisiko tänään pojan aika syntyä?"

Yritin jatkaa unia, kun Aada ja Teemukin nukkuivat. Nukkumisen jatkamisesta ei kuitenkaan tullut mitään. Seuraava kipeä supistus tuli jälleen. Aloin heti mittaamaan supistuksia ja niitä tuli n. 6-10min välein. Teemu heräsi ja kerroin hänelle. Hän oli sitä mieltä, että vauva syntyy 29.6. Teemua jännitti, hän ei oikein tiennyt miten olla. Itse ajattelin lähinnä, että no niin varmaan. Tuskin syntyy tänään, eiköhän nämä vielä ohi mene. Kai se oli sellainen selviytymiskeino, että en vaan joutuisi pettymään.
Aloimme kuitenkin varmuuden vuoksi järjestelemään Aadalle hoitoa synnytyksen ajaksi. Vaikka en ollut vielä varma, että lähtö olisi juuri tänään. Parin yrityksen jälkeen sain Aadalle järjestymään hoidon sekä kyydin. Kaikki näytti täydelliselle. Pystyin rentoutumaan ja keskittymään supistuksiin. Olin paljon omissa oloissani. Yritin siivota kotia ja keskittyä kaikkeen muuhun. Seuraavaksi soitin synnärille. Kello oli 10:20. Synnärillä he sanoivat, että ole kotona siihen saakka kun et enää kestä ja pärjää supistusten kanssa. Ota kipuun panadolia ja käy kuumassa suihkussa. Kumpaakaan en tehnyt. Mietin puhelun jälkeen, että "tule sitten kun et enää kestä". Minähän kestän aina? Missä vaiheessa en enää pärjää? Olen luonteeltani "pärjääjä". Kyllä Eve kestää, jaksaa ja pärjää. Minähän en luovuta. Minä taistelen. Tuntu, miltä tuntu. Tämmöiselle on todella riski sanoa, että tule sitten kun et enää kestä supistuksia. Tule kun et enää pärjää supistusten kanssa".
Terveydenhoitaja oli sanonut muutama kuukausi aikaisemmin, että kun supistusten väli on n. 10min niin siinä vaiheessa kannattaa lähteä synnärille. Nyt supistuksia tuli kuitenkin 6-10min välein. Olin todella yllättynyt siitä, miten minua ohjeistettiin.


Kello oli 14:30, kun Aada lähti hoitoon. Sen jälkeen sanoin Teemulle, että minä soitan synnärille ja hän voi soittaa taksin. Naikkarilta sain luvan lähteä tulemaan.

Taksissa oltiin n. klo 14:40. Taksissa tuli 3 kipeää supistusta. Laittelin koko taksimatkan perheelle viestiä ja kerroin tilanteesta.

Kello 14:50 saavuimme naikkarille. Minulla oli se asenne, että
"katotaan nyt syntyykö tämän päivän aikana". Ilmoittauduin ja minulta kysyttiin, että miten tiheään supistuksia tulee. En osannut sanoa. Niitä tuli tiheästi.

Kello oli n. 15:10, kun kätilö tuli noutamaan meidät. Lähdimme kävelemään synnytyssaliin. Matkalla kätilö sanoi, että "sano vaan jos tarvitsee pysähtyä". En sanonut. En halunnut pysähtyä. Halusin äkkiä huoneeseen. Minä taistelin jälleen ja minulla oli jälleen se sama ja tuttu asenne " Ja minähän pystyn tähän. Minähän kävelen ilman pysähtymistä".

Kello 15:15 olimme salissa ja vaihdoin vaatteet. Kätilö kysyi, että haluanko jotain kipuun. Hän ehdotti Tenslaitetta. Olin kuullut tenslaitteesta, mutta se ei ollut minulle tuttu entuudestaan. Tutustuin laitteeseen. Samalla katsottiin tilanne ja olin 6-7cm auki.Kätilö kysyi, että haluaisinko sittenkin jo epiduraalin. Sanoin, että en halua sitä vielä. Halusin vielä pärjätä. Halusin kestää supistukset. Mielestäni supistukset eivät olleet vielä niin pahat, että olisin tarvinnut epiduraalin.

Kello taisi olla n. 15:40, kun Tenslaite laitettiin paikoilleen ja sain pientä helpotusta supistuksiin.


Tenslaitteen saatuani juttelin kätilön kanssa mahdollisuudesta päästä ammeeseen. Kätilö lähti järjestämään meille ammeellista huonetta. Tenslaitteesta oli hieman apua, mutta enemmänkin se vei huomion pois supistuksista. Kivunlievitykseen tässä vaiheessa kuitenkin aika onneton.

Kello 16:10 puhuin epiduraalista, kun supistuksia en enää tahtonu kestää. En pystynyt olemaan makuultaan. Seisominen auttoi hetken ja kestin supistukset niin paremmin. Ylhäällä oleva kuva on otettu juuri näihin aikoihin. Seisoessa tuli pari kertaa peni tarve ponnistaa. En silti osannut ajatella, että vauva painaisi, koska ilmaa sieltä vaan tuli. Tuntui, että maha oli menossa sekaisin.
Supistukset oli kipeitä. En tiennyt, että miten olisin. Ammeellinen huone unohdettiin tässä vaiheessa ja seuraavaksi yritettiin laittaa kanyylia käteen, epiduraalia varten. Kanyylin laitto ei kuitenkaan onnistunut. Kipeitä supistuksia tuli ja tässä vaiheessa haukoin henkeä ja itkin huutoitkua. Neljän supistuksen kohdalla huusin, että en jaksa enää näitä. Ne oli todella kipeitä.

Kello 16:20 katsottiin taas kohdunkaulan tilanne ja olin kokonaan auki!! Tässä vaiheessa unohdettiin epduraalin laitto kokonaan. Seuraavaksi aloin puhumaan kätilölle, että voisinko käydä vessassa. Kätilö ei kuitenkaan päästänyt. Maha tuntui siltä, että se oli todella sekaisin. Ei auttanut kuin tyhjentää suoli siihen pedille. Tämä tuntui minusta vastenmieliseltä. Olin suojellut tätä kohtaa avioliitossamme. Ovi on aina lukossa, kun minun istuntoni alkaa. Vessaan ei ole silloin kenelläkään mitään asiaa. Ja nyt, mieheni näki kaiken. Noh, ihan normaalia ja luonnollista. Itselle kuitenkin vastenmielistä.
Seuraavaksi kuului poks ja lapsivedet menivät. Ne todella poksahti. Tässä vaiheessa kätilö lähti hakemaan toista kätilöä ja toista puudutetta minulle.

Kello oli 16:30, kun kätilö lähti huoneesta. Kun ovi meni kiinni, tuli viimeinen kipeä supistus ja sen jälkeen todella suuri tarve alkaa ponnistamaan. Yhtäkkiä tunsin vauvan pään. Huusin Teemulle, et tää tulee nyt ja et paina nappia. Teemu paino ja meni huutamaan käytävään, että täällä syntyy vauva ja pää näkyy jo. Teemu meni kätilön paikalle ja oli ottamassa vauvaa vastaan ku aloin ponnistamaan. Hän katsoi vauvaa ja ohjeisti minua " Joo anna tulla vaan, ponnista vaan". Vauvan pää ehti syntyä, ennen kuin kätilö tuli huoneeseen. Sieltä tuli pari kätilöä juosten paikalle ja meni minuutti ja vauva oli ulkona.

Me oltiin vitsailtu aikaisemmin, että kyllähän siitä synnytyksestä selviäisi ihan kotonakin. Se oli vitsiä! En todellakaan osannut ajatella, että minä pystyisin synnyttämään ainoastaan TENSLAITTEEN kanssa! Ja, että mieheni olisi kätilönä! En ehtinyt saamaan mitään kunnon kivunlievitystä. En ehtinyt saamaan mitään lääkettä. En ottanut edes panadolia kotona supistuksiin. Minä synnytin luomuna! Minä! En olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että vaikka olenkin se pärjääjä niin oikeasti pystyisin synnyttämään ilman kivunlievitystä.
Teemusta olen todella ylpeä. Hän oli synnytyksessä mukana. Hän oli siellä minua varten. Hän ei yrittänyt keksiä missään vaiheessa ratkaisua. Hän oli hiljaa, vieressäni ja välillä kysyi voisiko hän tehdä jotain. Kun sanoin, että vauva tulee nyt, hän meni huutamaan käytävään ja otti ohjat käsiin, kun ketään ei huoneeseen tullut. Hän oli siinä tilanteessa niin luonteva, että minäkin rentouduin. Tapitin vaan Teemua suoraan silmiin, nyökyttelin ja ponnistin. Ei siinä ehtinyt ajattelemaan yhtään mitään muuta. Me oltiin tiimi, synnytyssalissakin.







Tää kuva kertaa hyvin siitä, miten nopea ja raskas synnytys kuitenkin oli. Olin aivan puhki. Aluksi en osannut edes iloita pienestä vastasyntyneestä. En osannut iloita sitä, että minusta on tullut tupla äiti. Se kaikki tapahtui niin nopeasti, että tuntui sille, kuin en olisi itse pysynyt siinä mukana ollenkaan.




Vietimme salissa aikaa 6 tuntia, synnytyksen jälkeen. Vauvan kanssa imetys sujui täydellisesti, heti alusta alkaen. Hän oli 3 tuntia minun tai Teemun rinnalla, jonka jälkeen hänet vasta punnittiin ja pestiin. Sekin tuntui niin hyvälle, kun Aadaa en silloin saanut rinnalle. Hänet vietiin heti pois, teholle.
Tämä oli aivan erilainen ja niin positiivinen kokemus.

Aadalta minulta leikattiin väliliha. Se arpi repesi hieman ja siihen tuli muutama tikki. Muuten selvisin synnytyksestä todella hyvin. 3h synnytyksestä kävin suihkussa ja suihkuun piti pissata. Se oli yksi ehto sille, että pääsi potilashotelliin. 6h jälkeen taxi haki meidät ja vei potilashotelliin. Jaksoin kävellä hyvin, mutta en kovin nopeasti.


Potilashotellissa vietimme 2 yötä. Ensimmäisen yön vietimme kolmestaan ja seuraavana aamuna myös Aada tuli mukaan potilashotelliin. Oli todella tärkeää, että Aada pääsi mukaan niin aikaisessa vaiheessa. Hän sai olla mukana myös potilashotellissa. Vaikka tämä on ollut uutta, outoa ja raskasta Aadalle niin hän on hoitanut vauvaa alusta lähtien todella antautuneesti.



Kiitos kaikille avusta ja etenkin rukouksista! 
Kiitos Helena ja Netta! 
Kiitos Jenni ja Otto!

-Eve

PIKKUVELI

Poika on syntynyt! 
Hän syntyi tasan viikko sitten 29.6 klo 16:32

Paino: 3406 g
Pituus: 50 cm
Pää: 33,5 cm


Täällä on viime päivät ihmetelty vauvaa ja totuteltu tähän uuteen arkeen. Ollaan kaikki aivan haltioissa siitä, minkälainen pieni on syntynyt meidän perheeseen. Aadalle tämä kaikki on ollut silti todella vaikeaa. Ollaankin yritetty tilanteen mukaan ottaa Aadan kanssa kahdenkeskistä aikaa. Teemu on käynyt Aadan kanssa kauppareissuilla ja me ollaan myös tehty Aadan kanssa tyttöjen juttuja. Ollaan paljon juteltu siitä, miten tärkeä Aada on ja pikkuveli ei ole yhtään Aadaa tärkeämpi. He ovat kumpikin meille tärkeitä. Puhutaan siitä, miten rakastamme Aadaa. Välillä hän sanoo, että tykkää pikkuveljestä tosi paljon ja välillä puhuu siitä, miten pahalle hänestä tuntuu kun vauva syntyi. Onneksi hän uskaltaa sanoa aidot tunteensa ääneen. Tiesin, että tämä tulisi olemaan todella vaikeaa, kun pikkuveli syntyisi. Jo raskausaika oli vaikeaa. Aada oli todella mustasukkainen mahasta. Olen paljon miettinyt, että olisinko voinut toimia toisin? En silti osannut arvata, että tämä alku olisi näin raskasta. Käyn paljon mielessäni kysymyksiä, että olisinko voinut antaa Aadalle vielä enemmän huomiota. 

Totuus on se, että en uskalla jättää pikkuveljeä Aadan kanssa kahdestaan edes hetkeksi, koska Aada saattaa puristaa pikkuveljeä todella kovasti. Jo nyt hän on tarttunut hiuksista sekä läppässyt kasvoja. Lisäksi Aada rikkoi eilen kaksi lelua. Hän ei ole koskaan aikaisemmin rikkonut leluja. Hän pomppii tasajalkaa, huutaa ja kun häntä komentaa niin vastauksena on räkäinen nauru. 
Mihin mun tyttö hävisi? Reagoiko kaikki lapset todella näin rajusti? 
Onneksi nyt eletään vasta ensimmäistä viikkoa ja todella toivon, että tämä olisi ohimenevää. 
Silti pelottaa, että tämä vain yltyy.





Nämä kuvat on otettu edellispäivän iltana. Aada hali vatsaa ja puhui pikkuveljelle:

"Nyt sun pitää jo syntyä. Synny jo"

Pikkuveli taisi uskoa isosiskoaan, kun tästä 10h niin synnytys lähti käynnistymään. 

Edeltävänä päivänä juttelin ystäväni kanssa ja hän kertoi, että oli ostanut junalipun ja tulossa meille sunnuntaina. Jotenkin minun stressi tasoni laski huomattavasti. Tajusin, että ystäväni olisi meillä myös seuraavalla viikolla. Puhuimme, että hän pystyisi olla meillä su -to välisen ajan. Olin niin huojentunut. Jos synnytys käynnistettäisiin, meillä olisi heti hoitaja Aadalle. En tiedä vaikka tämä olisi ollut yksi tekijä siihen, että synnytys lähti käynnistymään seuraavana päivänä. Minä en enää stressannut!

Seuraava tekijä saattoi olla lenkkeily. Kävimme edellisenä päivänä puistossa kävelemässä ja keinumassa. Nautimme hellepäivästä. Lenkkeilyn jälkeen suuntasimme heti saunaan ja illalla heiluteltiin peittoa. Nukuin yöni todella hyvin. Pari kipeää supistusta tuli, mutta muuten nukuin todella levollisesti. Aamulla heräsin klo 8 ja tunsin ensimmäisen kipeän supistuksen. Klo 8.30 supistuksista tuli säännöllisiä ja ne kipeytyi kokoajan. 
Myöhemmin tekstiä siitä, miten synnytys eteni eli SYNNYTYSKERTOMUS!





Mutta kyllä hän on suloinen! Olen niin kiitollinen hänen ruskeista hiuksistaan. Hänellä on äitinsä silmät sekä nenä. Isältään hän on saanut ainutlaatuiset huulensa. Hän muistuttaa meitä molempia. Niin kaunis pieni ihme. Niin komea poika <3


- Eve