Riskiviikoilla ollaan

Tämä raskausaika on mennyt ihan käsittämättömän nopeaa! Lokakuussa mietin vielä, että tähän hetkeen on todella pitkä aika. Nyt ollaan jo kesäkuussa. Mihin tää aika on oikein mennyt? Nähtävästi se todella on niin, että toisen lapsen kohdalla raskausaika menee nopeampaa. Onhan tää kaikki periaatteessa ollut todella tuttua.

Nyt ollaan jo rv 35+ puolella ja perjantaina oli tuo tuttu 35+1 raskausviikko. Samainen viikko, milloin Aada syntyi. Siitä selvittiin ja tämä lapsi pysyy pidempään kohdussa. Silti tuo päivä oli minulle jollain tavalla jännittävä. Tajusin, että minä todella olen näin pitkällä tässä raskaudessa. Nyt on enää 34 päivää laskettuun aikaan.



Tiistaina oli kontrolli ultra. Ultrassa selvisi, että kohdun kaula oli hieman lyhentynyt ja olin jo yhdelle sormelle auki. Vauvan painoarvio oli 1850g ja lääkäri arvio, että tämä vauva syntyy kahden viikon sisällä. Siihen vaikuttaa paljon se, että vauva on ollut kiinittyneenä jo rv 28 saakka sekä edellinen synnytys. Aadan synnytyksessähän Aada olisi syntynyt itse, mutta oli pakko käynnistää, koska hän ei enää kasvanut kohdussa. Istukka ei enää toiminut. Siksi Aada syntyi kännistyksen kautta rv 35+1 ja painoa hänellä oli vain 1670g ja pituutta 41cm. Niin pieni reppana.

Eli hyvin mahdollista, että meillä on parin viikon päästä täällä kotona jo vauva! Saa nähdä miten tämä etenee! Jännittää kyllä jos tämä vauva todella syntyy aivan pian! Saanko tässä raskaudessa ja tulevan synnytyksen jälkeen kokea sen, että kun vauva syntyy niin hänet nostetaan suoraan rinnalleni. Saanko nukkua ensimmäisen yön vauvan kanssa yhdessä? Sitä toivon. Toivon, että tämä vauva syntyy sitten kun on täysin valmis ja saan hänet suoraan syliini. Se on suurin rukoukseni ja suurin toiveeni! En halua, että hänet viedään pois. En halua, että hän on teho-osastolla missään vaiheessa. Toivon todella, että pieni poikamme saa aloittaa elämänsä ilman turhia haasteita. Todella toivon <3 Välillä silti mietin, että olenko todella valmis kahden lapsen äidiksi? Olenko valmis pojan äidiksi. Kyllä olen! Ei sitä voi koskaan olla riittävän valmis. Ihanaa kun saan pian pienen tähtösen syliini. Odotan niin paljon. Rakastan häntä jo nyt niin paljon!




Mutta katsotaan miten menee! Se tosiaan oli lääkärin arvio ja onhan tässä kipeitäkin supistuksia jo ollut. Kyllä siellä selvästi jotain tapahtuu! Pian, pian hän on täällä <3

-Eve

Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //