Ehkä tapahtumarikkain ikinä

Tällä hetkellä mua lähinnä naurattaa tää raskaus. Itse asiassa naurattaa tämäkin kun olen yrittänyt kirjoittaa tätä tekstiä jo kolmatta päivää. Tälläkin hetkellä mua sattuu selkään ihan tajuttomasti. Vauva potkii ja pieniä supistuksia tulee vähän väliä. Istun nojatuolissa, juttelen välillä Teemulle ja sitten taas Aada kysyy jotain. Mietin, että hetken päästä täällä on myös vauva. Sitten kun vauva kasvaa, hän keskeyttää. Meidän elämä on melko rentoa ja loppuen lopuksi meidän elämä on rauhallista. Kotona toki pauhaa musiikki, kuuluu Aadan nauru ja joskus myös meidän riitely. Silti pääosin meidän elämä on rauhallista. Saa nähdä, että miten tämä kaikki tulee muuttumaan kun vauva astuu tähän taloon. Elämä saattaa hetkellisesti kokea pienen muutoksen. Toisaalta taas jos mietin tätä raskautta. Voisin kuvata tätä aikaa yhdellä sanalla: tapahtumarikas.
Ylipäätään meidän elämä on ollut hyvin tapahtumarikasta. Me suunniteltiin viime syksynä häitä tälle kesälle. Päätettiin siirtää häitä, kun pikkuveli ilmoitti tulostaan. Aluksi olin aivan varma, että tulee tyttö, mutta vauvan varustuksesta ei voinut erehtyä.

Alkuraskaudessa pelkäsin, että raskaus olisi samanlainen kuin esikoisesta. Pelot valtasi mieleni ja mennyt alkoi nousta pintaan. Mietin, että mitä jos saan keskenmenon tai kehitysvammaisen lapsen. Pelkäsin, että kokisin jälleen valtavaa painostusta ja tarkkailua. Koin muutaman kerran painostusta ja pelkopolilla juttelu auttoi.
Seuraavaksi Teemu koki pysähdyksen.
Minulla revähti reisi ja Teemu menetti työpaikan.
Kaksi työtöntä, uusi asunto ja uudet tulot.
Sitten olikin vuorossa diabetesepäily ja sen diagnoosin sain itselleni.
Seuraavaksi alkoi raskausmyrkytys epäily.
Ja sitten huomattiin, että rauta ei nouse.
Inhottavat varhaiset supistukset ja lääkäri lupaili, että vauva syntyisi parin viikon sisällä.
Siitä on kulunut nyt 3 viikkoa.
Viikko sitten sain rautaa suoraan suoneen.

Eikö tämä ole jo tarpeeksi tapahtumarikasta?



Viime torstaina soittelin terveydenhoitajan kanssa. Mainitsin hänelle käsien ja jalkojen kutinasta. Kutina ei ole ollut mitenkään kamalan hallitsevaa, mutta todella inhottavaa. Kerroin myös kipeistä supistuksista, päänsärystä ja ylävatsakivusta. Terveydenhoitaja otti minut tosissaan ja seuraavaksi soitin naikkarille. Siellä sanoivat, että terveydenhoitajan tulee laittaa lähete labraan ja käyn siellä seuraavana aamuna. Perjantaina kävin labrassa, odottelin viikonlopun yli tuloksia. Ainiin ja lauantaina kaaduin ikävästi pepulleni. Säikähdin, että mites vauva. Vauva oli hiljaisempi. Soitin naikkarille ja käskivät seurata tilannetta.


Tiistaina terveydenhoitaja soitti minulle. Hän kertoi, että sappiarvot olivat koholla ja minun pitäisi lähteä naikkarille. Päivystyksessä odoteltiin 5 tuntia. Todella tuskalliset viisi tuntia. Vauvan sydänäänet oli hyvät, mutta liikkeitä tuli vajaa kahden tunnin aikana 15. Se oli liian vähän. Verenpaine oli hyvä. Supistuksia tuli usein, mutta ei mitään todella kipeitä. Tapasin lääkärin ja olin kahdelle sormelle auki. Kohdun kaulaa oli jäljellä 1,5 cm. Sappiarvot ja maksa arvot koholla ja siitä tuli raskaushepatoosi diagnoosi. Lääkäri sanoi, että yli lasketun ajan ei vauva mene, että käynnistetään viimeistään 5.7. Hän kuitenkin uskoo, että vauva syntyy ennen sitä. Vauvalla kaikki hyvin, liikkui ja näytti hyvin voivalta. Virtaukset hyvät ja lapsivettäkin hyvin. Painoarvio oli nyt 2800 g. Mikä oli outoa, koska kolme viikkoa aikaisemmin vauvan painoarvio oli 1850 g. Kilo kolmessa viikossa? 

Lääkäri määräsi lääkityksen hepatoosiin sekä kutinaan myös. Maanantaina on mentävä verikokeisiin ja jälleen paastottava. Tiistaina on soittoaika lääkärin kanssa. Ja ensi tai seuraavalle viikolle on kontrolli. Jos kontrollissa selviää jotain huolestuttavaa, silloin käynnistetään. Olo on helpottunut ja hyvä siinä mielessä, että ainakaan tämä vauva ei tule menemään yliajalle.
Silti ahdistaa, että jälleen pitää syödä lääkkeitä. Jälleen joku asia on huonosti.
Tuntuuhan se turhauttavalle ja sille, että onko minussa jotain vikaa?
Esikoisen raskaudessa ei ollut mitään muuta kuin raskausmyrkytys ja 17 kg ylimääräistä, käynnistys ja keskonen. Ja tietenkin se kauhean raskas henkinen puoli. Nyt on sitten lähes kaikki fyysisen puolen tuskat. On raskausdiabetes, hepatoosi, selkäkipu, supistukset, reiden revähdys, sokerien mittailu, verenpaineen mittaus sekä pissan seuraaminen. Onhan tässä kieltämättä ollut paljon kaikenlaista.

Kyllä, tämä raskaus on ollut hyvin tapahtumarikas. Silti henkinen puoli on voinut todella hyvin. Olen saanut nauttia tästä pienestä kasvavasta ihmeestä sisälläni. Olen saanut nauttia jokaisesta potkusta. Olen saanut iloita tästä vauvasta. Aadan raskaudessa henkinen puoli oli vaikea. Tässä raskaudessa se on ollut kunnossa, mutta fyysinen puoli on ollut vaikeampi. Olen silti sitä mieltä, että tämä raskaus on ollut helpompi. Loppujenlopuksi minun voinnillani ei ole niin suurta merkitystä, kuin tällä pienellä vauvalla. Vain hänen voinnillaan on merkitystä. Kunhan hän voi hyvin niin minäkin voin hyvin <3


Kaikkein helpottavinta on se, että nyt tiedän, että vauva syntyy seuraavan 2 viikon sisällä. Odotusta jäljellä enää max kaksi viikkoa. Vauva saattaa syntyä koska tahansa. Katsellaan, että onko saunalla mitään merkitystä? Tänään saunotaan sekä myös huomenna. Toivotaan parasta! Onhan tää olokin jo kieltämättä sellainen, että tule vauva jo! Haluan, että kaikki konstit kokeillaan. Vaikka enpä minä niihin pahemmin luota. Uskon siihen, että meillä jokaisella on se oma päivämäärä, kun saavumme maailmaan. Tälläkin on oma päivämäärä. Oli se sitten tänään tai viikon päästä niin tiedän, että se päivä koittaa vielä. Vaikka tämä aika onkin raskasta ja olen tähän ihan kypsä. Mikä on myös hullua, koska viikkoja on nyt vasta 38+0. Ja tiedän, että enää max 2 viikkoa ja meidän kotona tuoksuu vauvalle <3
Vinkkejä otetaan kuitenkin vastaan!
Näitä olen kuullut ja näitä pitäisi kokeilla:
Siivous
Suklaa
Seksi
Sauna
Tuore ananas
Nännien lypsäminen
Vadelma lehtitee
Persilja
Portaiden ravaaminen
Lenkkeily
Muita?


- Eve

5 kommenttia

  1. Mä liputan ton nännien hieromisen/nypläyksen puolesta. Aivot alkavat tuottaa oksitosiinia, mikä voimistaa supistuksia. Itellä se toiminut kerran, toisella kerralla ei toiminut (käynnistettiin rv41+6). Tosin, siinä vissiin on myös se, että synnytyksen pitää olla jo vähän alkamassa, että se hyödyttäisi. Mulla tuli silloin rusehtavaa vuotoa ja supistukset loppuivat. Aloitin näpläämään nännejä ja sain supistukset tulemaan takaisin. Aamulla irtosi limatulppa ja seuraavana yönä syntyi vauva ��

    VastaaPoista
  2. Itsellä auttoi kun rentouduin kunnolla. :)
    Facebookissa Aktiivinen synnytys ry:n keskusteluryhmä on ollut itselleni hyödyllinen, siellä on useita keskusteluja synnytyksen käynnistymisestä ja supistusten voimistamisesta :)

    VastaaPoista
  3. Kuopus käynnistettiin pienen koon takia noin viikko ennen laskettua. Ennen ballongin asentamista makoilin käyrillä ja mun piti saada supistuksia piirtymään käyrille juurikin rintoja/nännejä hieromalla. Ja kyllähän ne lähtikin :'D ballongin asentaminen oli hieman hauskenpi prosessi kun koko ajan supisteli ja piti pitää taukoja että sain itseni taas rennoksi. Lääkäri naureskelikin, että olisiko käynnistykselle ollutkaan tarvetta, kun supistukset jäi niin "päälle" :D

    VastaaPoista
  4. Portaiden ravaaminen toimii oikein hyvin (melkein liian hyvin), viimeisille kolme raskaudelle.

    Kun odotin viimeistä lasta neljä (!!! Kuinka siitä voi olla jo niin pitkä aika?!), istukka oli epänormaali, vauva ei kasvanut, ja minulle tuli korkea vedenpaine ja raskaus myrkytys. Se oli niin harvinaista että tällaista tapahtuu kolmen normaalin odotuksen jälkeen, ja aika monta sairaanhoitajaa ja lääkäriä kysyi minulta että oliko tällä vauvalla sama isä kuin toisilla lapsilla (kyllä oli!). Opiin silloin että joskus kun on enemmän kuin yksi mies joka saa naisen raskaaksi, niin hänen kroppa voi reagoida jollain tavalla kun on uusi isä, ja tuollaiset jutut mitä on nyt tullut sinulle voi tapahtua raskauden aikana. Tuli tuo vain mieleen kun luin että olet miettinyt että onko jotain sulla vikana. Niin, ei ole mitään vikana!

    Toivon että seuraavat päivät menevät nopeaa, ja että vauva syntyy pian ja turvallisesti. Olen rukoillut teidän puolesta.

    VastaaPoista
  5. Vinkeiksi olisi vielä akupunktiopisteiden painelu jalkapohjista. Tällä saatiin aikanaan meidän jo reilun viikon yliaikaisen vauvan syntymä käynnistymään.(netistä löytyy varmasti ohjeet) Kaikkea on sattunut siellä odotusaikaan, tärkeintä kuitenkin että vauva voi hyvin! Ihanaa pian vauva on jo sylissä! Hyvää vointia!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //