Riskiviikkoja kohti

Pari viikkoa sitten neuvolassa otin puheeksi tiputtelu verenvuodon. Tänään kävin neuvolalääkärillä ja tarkastettiin tilanne. Kaikki oli hyvin. Vaikka en epäillytkään, että asiat olisi huonosti, silti se oli hyvä tarkistaa. Myönnän kuitenkin, että ajattelin jopa sinne saakka jos kohdunkaulan tilanne on huono, joudunko jäämään sairaalaan? Se myös pelotti, kun Teemu ei päässyt mukaan ja jouduin käymään yksin. Aikaisemmin Teemu on siis ollut aina mukana. Toki ei ihan jokaisella neuvolakäynnillä sentään. Hän on halunnut osallistua kaikkeen, mitä arvostan todella paljon. 

Juttelin neuvolalääkärin kanssa myös supistuksista. Minua on supistellut raskauden puolivälistä saakka ja nyt viime viikkoina on alkanut tulla kipeitäkin supistuksia. Harjoitussupistuksiahan ne on, mutta todella inhottavia. Näistä lääkäri ei sanonut oikeastaan mitään. Keskustelu jatkui alhaiseen verenpaineeseen, joka on tällä hetkellä n. 100/70. Alkuraskaudessa yläpaine oli 120. Olo on aika heikko ja huimauskohtauksia tulee. Pitkään en jaksa/ pysty kävelemään. Rauta-arvot ovat edelleen huonot. Se näkyy eniten olossa, kokoajan väsyttää. Lisäksi olen monen mielestä todella kalpea. Viime viikolla kävin labrassa ja meinasin pyörtyä. Olo oli jotain todella järkyttävää. Rautavarastot on n. 5 ja hemppari n. 90 luokkaa. Tuntuu, että se ei vaan nouse. Tänään lääkäri väläytti sellaista ajatusta, kuin verensiirto. Sanoi, että jos rauta-arvot tippuu 80- 88 välille, sitä täytyy alkaa harkitsemaan.

Onko kellään
kokemusta tästä?

Muuten kaikki vaikutti olevan kunnossa. Maha kasvaa todella hyvin ja poika voi hyvin. Edelleen poika vilautti sukukalleuksiaan ja muistutti minua siitä, että poika meille tulee. Toki eihän nuo 100% varmoja ole, mutta vahva luottamus siihen silti on. 




Verensokerit on onneksi pysynyt todella hyvinä. Aamupaastot ovat olleet hyvät, sekä kokopäivän sokerit. Olen pystynyt herkuttelemaan, mutta enimmikseen ruoan yhteydessä. Olen yrittänyt pitää huolta ateriaväleistä sekä monipuolisesta ruokavaliosta. Toki se on todella haastavaa nyt helteellä. Voi kun muistaisikin syödä! Miten se meinaakin unohtua? Jep, helle vie täysin ruokahalun.
Olen myös vaihtanut kaikki mahdolliset sokerilliset juomat kivennäisvesiin sekä lightjuomiin. Toki en suosittele mitään lightjuomia, mutta silloin tällöin se on ihan ok.


Tällä hetkellä täällä on 32+4 meneillään. Olo on tukala näillä helteillä, vaikka nautinkin näistä todella paljon. Maha painaa paljon ja yöt on kokoajan tuskallisempia. Vähiin käy kokoajan! Pian hän on täällä <3 Tiedät, että suurin jännitys alkaa rv 34 jälkeen, sitten elellään viikkoja kun Aada syntyi.

Lääkäri sanoikin, että:
"Sinulla alkaa riskiviikot rv 34 ja sen jälkeen
vauva voi syntyä koska tahansa"



Eli täytyy varmaan pysytellä aikalailla kotona nuiden viikkojen jälkeen.
Oman äitini kanssa juttelin viikonloppuna myös synnytyksistä. Hän kertoi, että hänen kaikki (4) synnytykset ovat olleet 2-4h pituisia. Lisäksi minun pikkuveljeni, joka on meistä nuorin syntyi rv 37 ja painoi 3110g. Ja muistan vieläkin, miten suuri vatsa äidilläni oli. Kamalaa jos oma vatsa on sen kokoinen rv 37 ! Huh huh! Ihaninta olisi jos poika syntyisi ennen juhannusta ja rv 36+ - 37+ välillä. Olisin tyytyväinen <3 Mutta, katsellaan miten käy. Pääasia, että vauvalla on kaikki hyvin vatsassa <3


- Eve


Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //