"Hylkää se saastanen roska"

Olen aina inhonnut rattijuoppoja. Olen katsonut heitä halveksivasti ja tuomitsevasti. Samalla tavalla se Jari Sillanpään juttu. Se inhotti minua. Olin jokseenkin halveksiva ja minulta ei herunut empatiaa tai ymmärrystä häntä kohtaan. Olin jyrkkä ja julma mielipiteissäni. Olisin halunnut sanoa samalla tavalla Sillanpäälle, kuin EVS:ssä Enbuske heitti, että
"Siellä Helsingin kadulla liikkuu myös minun lapsiani".

Sillanpää teki väärin,
mutta tekeekö se hänestä ihmisenä huonomman?
Pitäisikö hänen kuolla? Eikö hän ansaitse toista mahdollisuutta? 

Meidän perheessä on tapahtunut suuri ja vakava asia viime kuussa. Maaliskuun puolivälissä meidän perhe koki pysähdyksen.

Silloin kun aloimme seurustelemaan, Teemu päätti olla käyttämättä alkoholia puoleen vuoteen. Puolivuotispäivänä joimme punaviiniä hyvän ruoan kanssa. Itse otin lasillisen ja muistan ihmetelleeni kun Teemu otti useamman lasillisen. Minä olin tottunut siihen, että pullosta otetaan lasillinen ja sitä viiniä jää vielä seuraavallekkin päivälle. Tilanne oli se, että oli uskovainen kiltti ja nuori nainen, joka oli tottunut juomaan lasillisen puolessa vuodessa. Sekä uskovainen mies, joka oli tottunut ottamaan useamman lasillisen kerralla. Minä kauhistelin tuota määrää. Minun silmissäni alkoholia oli liikaa ja jo pienikin humala ahdisti minua. Inhosin alkoholia tai oikeastaan sitä, mihin se johti, vaikka Teemu ei juonut joka viikko. Eikä mitään ryyppyputkia ollut, mutta silloin tällöin hän veti ihan tarkoituksella kännit. Teemu puolustautui vertaamalla itseään siihen, miten baareissa vedetään alkoholia. Hänen mielestään hän joi "vähän", mutta myönsi kuitenkin asian vaivaavan häntä, vaikka hän teki sitä, mikä on ns. normaalia alkoholin juomista. Se ei vaan ollut minun silmissäni normaalia. Teemulla on taustalla alkoholin runsasta käyttöä, ja myös tämä huolestutti minua, vaikka tiesinkin että hän oli ollut nuoruuden sekoilujen jälkeen useita vuosia absolutisti. Kamppailin asian kanssa. Pitäisikö minun olla tyytyväinen ja kiitollinen, että mieheni ei juo enempää? Yli reagoinko? Tiedostin, että en voinut tehdä asialle mitään. Yritin jutella asiasta, mutta siitä seurasi aina riita. Silti itse koin, että se ei ollut järkevää alkoholin käyttöä ja se sattui minuun. Teemu itsekin tiedosti että hänen ei pitäisi ottaa ollenkaan. Hän myönsi myöhemmin, että huoleni oli ollut aiheellinen. Aina kun rukoilin asiaa, sain rauhan. Uskoin, että tämä ei tulisi jatkumaan. Muutama ystävä, joille pystyin kertomaan asiasta olivat huolissaan ja sitä kautta jouduin usein pysähtymään ja kysymään itseltäni:


"Onko tässä todella ongelma, mitä
minä en näe täysin?".


Aluksi en suostunut uskomaan ystäviäni, koska tilanteen myöntäminen oli vaikeaa. Selittelin asiaa itselleni useaan kertaan. Kesällä aloin kuitenkin nähdä asian kirkkaammin ja aloin ymmärtämään, että Teemulla oli ongelma. Puhuin siitä vielä muutamalle läheiselle ympärilläni. Osa ymmärsi minua ja osa ei. Koin usein olevani todella yksin asian kanssa. Niihin aikoihin itkin usein sekä salaa Teemulta. Huusin Jumalalle, että:

"Herra anna tähän kaikkeen pysähdys. Pysäytä Teemu.
Pysäytä hänet niin, että hän ei enää koskaan juo alkoholia". 

Teemu ei ole koskaan ryypännyt Aadan nähden. Sitä hän ei ole tehnyt. Aadan ei ole tarvinnut katsoa sitä. Olen siitä äärimmäisen kiitollinen, että Teemu joi joko kavereillaan, yksin tai silloin kun Aada oli kotoa poissa. Teemu ei myöskään ollut humalassa väkivaltainen, vaan rasittavan puhelias yökukkuja. Humalaisen puheen kuuntelu ei ole minun korvaani kovin kaunista kuunneltavaa ja en millään jaksa sellaista. Nyt maaliskuussa kaikki kääntyi ja se minun rukoilemani pysähdys tuli. Pysähdys, joka oli isompi, mitä ajattelin, mutta silti se oli myös rukousvastaus minulle.


Rattijuoppo. Siihen sen varmasti voi tiivistää. Kyllä, mieheni lähti ajamaan humalassa autoa. Eräänä perjantaina, kun minä ja ystäväni olimme nukkumassa. Ei hän suunnitellut sitä. Hän oli lähtenyt siivoamaan autoa ja saanut päähänpiston ajelusta. Hän lähti ajelulle Helsingin keskustaan. Keskustan alueella poliisit pysäyttivät hänet, tekivät rutiini tarkastuksen. Siinä vaiheessa hän pysäytti auton, mutta jälleen tuli päähänpisto ja hän painoi kaasua. Useampi maija lähti jahtaamaan häntä ja saivat piikkimatoilla ja lopulta kiilaamalla pysäytettyä hänet. Siinä hässäkässä piikkimattoja asentanut poliisi meinasi jäädä auton alle. Auto oli romuna ja Teemu vedettiin rikotun ikkunan kautta pihalle.

Järkyttävää! Kamalaa! Hirveää! Minun aviomieheni, tulevan lapsemme isä sekä rakkaan tyttäreni esikuva, ajoi autoa humalassa. Kyllä. Tämä on kamala asia ja siinä tilanteessa olisi voinut käydä vaikka kuinka pahasti. Joku olisi voinut jäädä alle ja kuolla. Myös Teemu itse olisi voinut kuolla. Auto olisi saattanut heittää katolleen. Kaikki syytteet Teemua kohtaan on törkeänä. Isoin syyte on
"murhan yritys". Koska kyseessä on poliisi, joka meinasi jäädä alle. Automaattisesti se on silloin murhanyritys. Miestäni epäillään murhanyrityksestä. Kyllähän se kamalalle tuntuu.

Facebookissa laitoin erääseen ryhmään anonyymina kyselyä siitä, mitä tuosta voisi seurata, koska itse en ole perehtynyt oikeuteen tai tuomioihin.

Kommentit olivat luokkaa:
"Sietäisi kuolla tuollainen idiootti"
"Toivottavasti saa vankilaa loppu elämäkseen"
"Tuo ei ole anteeksiannettavaa"
Samaisessa ryhmässä näin julkaisun jossa kysyttiin: 

"Mikä olisi pahin rikos jonka ihminen voi tehdä?
Mitä ette voisi antaa anteeksi?"
Ja vastauksena: rattijuopumus. 


Näinhän se on. Se on kamala rikos, mutta mielestäni ei kuitenkaan anteeksiantamaton rikos. Tässä maailmassa kun ei tunneta sanaa anteeksi antaminen. Jos tämmöinen asia tapahtuu avioliitossa niin kaikki kehottaa:

"Hylkää se saastanen roska". 
Tässä maassa ei tunneta sanaa armo. 
Pitäisikö minun erota miehestäni nyt?
Pitäisikö minun hyljätä hänet?
Pitäisikö minun vihata häntä?
Miksi? 

Hän teki väärin, hän teki todella väärin. Hän kantaa siitä vastuunsa ja on kuuliainen sille, mitä ikinä oikeus päättääkin. Oli se sitten linnaa seuraavat vuodet tai tuhansien eurojen sakot. Itse olen joutunut myös nöyrtymään ja tajuamaan sen, miten tuomitseva olen ollut rattijuoppoja kohtaan. Myös minut on otettu kiinni tämän asian kautta. Nyt se rattijuoppo on minun mieheni. Onneksi mieheni jäi kiinni. Onneksi hän ei palannut siltä reissulta kotiin tyytyväisenä nukkumaan vaan jäi kiinni. Onneksi hän jäi kiinni, menetti kortin, työpaikan ja saattaa joutua vankilaan. Sanon sen onneksi, koska en halua, että tämmöistä tapahtuu enää koskaan. Onneksi tämä kaikki tapahtui ennen vauvan syntymää. Onneksi se pysähdys tuli nyt ja onneksi mieheni ei koske enää koskaan alkoholiin. Nyt se korkki on kiinni ja pysyy lopullisesti.

Kaikesta tästä huolimatta olen ainoastaan kiitollinen Jumalalle. 


- Olen kiitollinen tästä pysäytyksestä.
- Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että meidän perheessä ei juoda enää alkoholia.
- Olen kiitollinen, että tämän tapauksen kautta meidän perhe tulee antamaan paremman esimerkin myös meidän lapsille.
- Olen kiitollinen nöyrästä miehestäni, joka on itkenyt tätä asiaa minulle ja pyytänyt anteeksi.
- Olen kiitollinen siitä, että olen saanut nähdä sen kivun, mitä tämä kaikki on aiheuttanut miehessäni.
- Olen kiitollinen siitä erityisen paljon, että yksikään ihminen ei jäänyt auton alle! Eikä kukaan kuollut!
- Olen kiitollinen, että sain ehjän miehen kotiin.
- Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että meidän avioliitto on entistä vahvempi tämän kautta.


Edelleen mieheni on upea mies ja isä. Edelleen mieheni on äärimmäisen hieno ja rakastava aviomies. En peru sanojani tai aikaisempia tekstejäni koskien miestäni. Edelleen olen jokaisen sanan takana. Edelleen uskon, että tämä mies on Jumalan johdattama mies minulle. Rakastan häntä, tapahtuneesta huolimatta. Me olemme tässä yhdessä. Rankat ajat on edessä, mutta hän kantaa vastuunsa. Se on tärkeintä. Minä en aio rukoilla, että hän saisi pienemmän tuomion. En. Hän kärsii sen, minkä tämä kaikki vaatii. Oli hän vankilassa seuraavat kolme vuotta tai ehdollisessa. Me otetaan vastaan se, mitä oikeus tulee määräämään. Kyllä se ajatus sattuu, jos joudun jälleen olemaan yksi lasten kanssa. Se itkettää ja ahdistaa. Silti tiedän, että me selviämme siitäkin. Tämä on todella vakava asia. Minä en aio olla vaimo, joka hylkää. Tämä ei vähennä minun rakkauttani, miestäni kohtaa. Tämä ei vähennä minun kunnioitustani miestäni kohtaan. Tämä kaikki on raskasta meille kaikille, mutta minä tiedän, että me selviämme tästä. Ja ettei tästä saisi väärää kuvaa, kyllä minä olen vihainen, pettynyt ja surullinen. Muutama päivä on mennyt itkien sekä sängyssä maaten. On tuntunut sille, että en selviä tästä. Olen saanut kertoa kaikki tunteeni Teemulle. Olen saanut korottaa ääneni ja palata niihin hetkiin, kun mieheni joi alkoholia. Olen saanut huutaa sen kivun hänelle ja kertoa miten paljon kärsin silloin. Teemu on ottanut tunteeni vastaan, ymmärtänyt minua ja pyytänyt anteeksi. Tilanne olisi aivan eri, jos en saisi nähdä miehessäni nyt nöyrää ja anteeksi pyytävää miestä. Onneksi meillä on myös lähellä ystäviä ja perhettä. Me tiedämme, että meitä tuetaan. Monet ovat auttaneet taloudellisesti jo nyt ja me olemme siitä äärimmäisen kiitollisia. Me olemme saaneet kokea sitä, mitä on kun ihmiset ympärillä rakastaa, eivätkä tuomitse. Tämä on piste, josta suunta on vain ylöspäin. Me ei selvittäisi tästä ilman ystäviä ja perhettä. Tämä on tie, joka on lähentänyt meitä. Kaikesta huolimatta, meidän avioliitto voi hyvin. Meidän perhe voi hyvin.


Psst. Tämä on teksti, joka on ollut useamman päivän valmiina. Tämä on teksti, joka on kirjoitettu yhdessä Teemun kanssa. Tämä on teksti, jonka julkaiseminen ei ollut helppoa. Olemme kuitenkin päättäneet, että olemme tästä asiasta avoimia. Teemu on lukenut tekstin ja halunnut kertoa asiasta julkisesti. Itse ajattelin, että kertoisin asiasta vasta vähän myöhemmin, mutta päätimme tehdä näin. Osa teistä lukijoista kuitenkin seuraa Teemun Instagramia ja olette nähnyt jo Teemun oman julkaisun aiheesta. Voit käydä lukemassa sen @rimpelainenteemu
Kirjoitan myöhemmin tekstin siitä, kun Teemu tuli kotiin poliisin hallusta. Ajatuksena on kirjoittaa blogiin meidän tarinaa tästä eteenpäin. Mm. siitä miten kaikki asiat järjestyy ja mitä kaikkea on edessä. Miten oikeudenkäynnit yms. etenee.

Tähän loppuun vielä iso KIITOS:

Kiitos perheille! Kiitos teidän tuesta, rakkaudesta ja huolenpidosta. Tarvitsemme teitä!
Kiitos ystävät! Kiitos taloudellisesta avusta, välittämisestä ja kauniista sanoistanne! Kiitos, kun ette käännä selkää!
Kiitos seurakunta! Kiitos, että me saamme kokea aitoa huolenpitoa ja sitä, että me tiedämme, että emme jää yksin. Kiitos, että olette tukenamme! 


Nyt jos koska me tarvitsemme tukea, että me selviämme tästä kaikesta! Tarvitsemme ihmisiä ympärillemme. Vahvan tukiverkoston. Vaikka voisi ajatella, että ansaitsemmeko me sitä? Jari Sillanpää sai kamalaa kuraa niskaan. Teemu on menettänyt kasvonsa ja moni ihminen tulee vihaamaan häntä ja meidän perhettä. Se tuntuu pahalle, koska edelleenkään tämä maailma ei tunne sanaa armo. Silti me haluamme olla tässä asiassa rehellisiä sekä puhua tästä avoimesti. Tästä selvitään, haluan uskoa siihen!


- Eve

17 kommenttia

  1. Miä toivon siunausta teidän koko perheelle ja ennen kaikkea voimia selvitä tulevasta, oli se sitten mitä tahansa. Mun mielestä on hienoa, arvostettavaa, että kerrot tästä asiasta avoimesti. Tällaista tapahtuu, harva uskaltaa sitä vain koskaan kertoa. Halaus ❤

    VastaaPoista
  2. Huh, onpa hurjaa! Eipä sitä ikinä tiedä ihmisestä. Jotenkin kuvittelin että Teemu on yhtä kiltti ja ns. juomaton kuin sinäkin. Menetti työpaikan, aika hurjaa. Onko hänellä nyt siis töitä? Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Rehellinen kirjoitus, voimia teille!

    VastaaPoista
  4. Voi Eve! Olette todella rohkeita kirjoittaessanne tästä. Olette suuria esimerkkejä avoimuudesta ja siitä kuinka asiat voi nähdä toisin.

    Voimia teille kaikkeen, te tulette olemaan todella vahvoja Hänessä, joka teitä johdattaa. Jumala antaa teille joka hetkeen sen, mitä tarvitsette.

    Ihanaa että olette jo nyt saaneet apua!

    Kunnia Jumalalle siitä, mitä kaikkea hän teidän elämässä tulee tekemään!

    VastaaPoista
  5. Tottahan se on, että viina on viisasten juoma, kaikille se ei vain sovi ja joillekkin siitä tulee helpommin ongelma kuin toiselle.

    Itse en ole alkoholia juurikaan käyttänyt neljään vuoteen, mutta lähinnä siitä syystä että olen ollut kahdesti raskaana ja imettänyt lapsia vuoden ikäisiksi. Kaverit menevät paljon baareissa viikonloppuisin ja välillä olen saattanut lähteä heitä sinne kuskaamaan ja hetkeksi tanssimaan vesilain kanssa, muiden alkoholin käyttö ei ole mulle ongelma, vaikka itse rentoudunkin eri tavalla.

    Tekstin alusta sai melko tuomitsevan kuvan, toivottavasti muistat ajatella myös sitä, että kaikille alkoholi ei ole ongelma, eikä asia josta täytyy ahdistua. Mieheni käy silloin tällöin istumassa iltaa kavereittensa kanssa, enkä näe siinä mitään pahaa, olen sanonut vain että ihmisiksi ollaan (vitsaillen) ja kotia tullaan yöksi jos nyt ei kyse ole mistään mökkireissusta.

    Me emme ole juoneet lasten nähden, mutta mielestäni esimerkiksi ravintolassa voisi hyvin ottaa lasin siideriä ruoan kanssa jos siltä tuntuisi. Mökille emme kuitenkaan esimerkiksi isovanhempien kanssa pääsiäiseksi lähteneet, koska en halua lasten joutuvan katsomaan kolmen päivän tissuttelua, se ei taas olisi ollut kiva loma kellekkään meistä.

    Hyvä ettei teille tai kenellekkään sivulliselle käynyt mitään ja Teemukin sai toivottavasti loppuelämäkseen muistutuksen törttöilystään ja miten huonosti se ilta olisi voinut päättyä. Vaikken itse mitenkään hengellinen ole, niin kyllä nyt oli kaikilla suojelusenkelit mukana.

    VastaaPoista
  6. Siunausta ja voimia teille <3 Ihanaa, että yhteinen matkanne jatkuu, sillä anteeksianto ja armo kuuluvat kaikille, jotka sitä sydämestäänpyytävät. Te olette rohkeita.

    VastaaPoista
  7. Itse ajattelen niin, että jos joku lapsistani kuolisi rattijuopon tai kaaharin alle en usko että mikään määrä katumusta on tarpeeksi hyvittämään toisen henkeä. Ei ole rangaistusta, edes loppu elämän katumus ei auta, jos toiselta vie hengen. Mutta kukaan ei kuollut ja oman mieheni passittaisin terapiaan hankkimaan keinoja käsitellä tollaista määrää mahdollista tuskaa vihaa kärsimystä mikä sisällä on, kun päättää tuollaista tehdä. Tämmöisen voi ottaa vain oppimistilanteena ja elämä jatkuu onneksi kaikilla tästä virheestä huolimatta. Vaimona sinun tehtävä on auttaa ja hyväksyä ja tukea. Sinä tunnet varmasti miehesi parhaiten ja tiedät millainen ihminen teemu sisimmässään on.

    VastaaPoista
  8. Jokainen meistä kompuroi. Joskus pysäyttäminen karullakin tapaa voi olla/on pelastukseksi. Siunausta ja voimia koko perheelle 💜

    VastaaPoista
  9. Ihmiset saattavat purkaa omaa pahaa oloaan tuomitsemalla toisia, vaikka itse olisivat tehneet salassa pahempia tekoja. Erittäin tärkeää avioliitossa on olla hylkäämättä toista silloin, kun tapahtuu vastoinkäyminen, oli se sitten itse aiheutettu tai ei. Sellainen julmuus voi olla hylkäämisen syytä suurempaa pahuutta.

    Mitä tuohon "kuran saamiseen niskaan" tulee, niin olemalla raamatullinen kristitty saa paljon enemmän kuraa niskaan kuin monilla iljettävillä teoilla. Tämän olen itsekin huomannut toteamalla raamatullisen totuuden esim. homoseksuaalisuudesta. Mutta niinhän Raamattu toteaakin; todellisen kristityn osa on usein jonkinlainen vaino uskonsa vuoksi.

    Ehkä parasta tässä on se, että synnit tunnustetaan ja hyljätään ja tehdään parannus.

    Mitä alkoholiin tulee, niin näkisin niin, että Suomessa kristityillä pitäisi lähtökohtaisesti pysyä korkki kiinni. Fakta kun on, että Suomen juomakulttuuri on humalahakuista, ja sellainen ei ole Raamatun mukaista. Ja vaikka ei itse lankeaisikaan humalahakuiseen juomiseen, niin helposti saattaa toiset lankeamaan.

    VastaaPoista
  10. Voi mitä olettekaan joutuneet kokemaan! Tämä teksti todellakin pysäytti minut. Alkoholi on todella koukuttava aine, eikä sellainen joka ei juo voi ymmärtää miksi joku toinen tarvitsee sitä alkoholia silloin tällöin. Uskon, että osittain se voi olla geeneissä, mutta taustalta löytyy usein joku ihan "pätevä" syy, miksi juodaan. Täytetään jotain menneisyyden aiheuttamaa aukkoa elämässä...en tiedä, nämä ovat todella vaikeita asioita, mutta en missään nimessä ajattele että Teemu olisi paha ihminen ja olisi ilkeyttään juonut. Itse asiassa moni tuntemani alkoholisti onkin ollut maailman kiltein ihminen sisimmässään. Niin varmasti Teemukin, nyt tuli vaan mokattua ja luojan kiitos kukaan ei loukkaantunut tai kuollut. Sinulla vaimona on tietenkin oikeus päästää tunteesi ulos, mutta en ymmärrä muita ihmisiä, jotka vielä lyövät jo lyötyä. Ihan varmasti Teemu on kärsinyt tästä TODELLA paljon. Sitä tuskaa, mikä Teemun sydämessä tällä hetkellä on, ei kukaan voi ymmärtää. Nyt Teemu ja sinä tarvitsette kaiken tuen, syyttely kun ei tässä nyt auta ketään. Ihan varmasti rukoilen Teemun ja sinun ja perheenne puolesta joka päivä. Voimia sinne, kaikella on tarkoituksensa ja te kyllä tästä selviätte❤❤❤

    VastaaPoista
  11. Olet rohkea, kun kerrot tästä julkisesti. Jumala vastaa rukouksiin välillä tavalla, joka ei ole se helpoin, mutta jolla on jokin suurempi tarkoitus kuin mitä osaamme ajatellakaan.
    Toivon teille kaikkea hyvää ja tsemppiä tulevaan! Ihailen todella sun asennetta 😊

    VastaaPoista
  12. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Wau, upean suoraa ja rehellistä tekstiä! Kiitos tämän jakamisesta. Se herätti paljon ajatuksia ja myös rohkaisi. Ihailen sinun rohkeutta ja päätöstä luottaa Jumalaan tässä kaikessa! Olet myös rohkea, kun et aiokaan rukoilla pientä tuomiota. Te selviätte tästä!

    VastaaPoista
  14. Uskomattoman rehellinen kirjoitus! Arvostan todella että uskallatte ja haluatte olla asiasta avoimia sekä ylipäätään haluatte kertoa siitä. Herätti paljon ajatuksia! Paljon tsemppiä tulevaan, onneksi teillä on tukiverkostoa❤️

    VastaaPoista
  15. Ensimmäinen ajatus kun aloin tekstiä lukemaan oli lähes juurikin tuo tekstin otsikko. Luin kuitenkin loppuun ja sitten juttelin asiasta mieheni kanssa ja totesin, että enhän mä häntä hylkäisi vastaavassa tilanteessa. Tässähän sitä ollaan luvattu rakastaa niin myötä- ja vastoinkäymisissä. Eikä tämä loppujenlopuksi ole maailmankaikkeuden pahin vastoinkäyminen, että ihan erota pitäis. Toki teko ei millään tavalla ole hyväksyttävä ja siitä pitää rangaistus saada, mutta siitäkin selviätte varmasti yhdessä. Suosittelen kuitenkin jotain terapiaa, sillä tuollainen tapahtuma voi jäädä pitkiksi ajoiksi varjostamaan. Ja eri näkemykset alkoholin käytöstä voi vuosien päästä tulla ongelmaksi.
    Lisäksi haluaisin sanoa tuosta alkoholista sen, että mun mielestä on täysin ok silloin tällöin ottaa enemmän, mikäli ei siis ole alkoholin kanssa ongelmaa. Musta tuntuu että ylilyöntejä alkoholin kanssa tapahtuu eniten silloin kun se on ns. Kielletty hedelmä tai joku rajoittaa sen käyttöä. Itse haluan opettaa omille lapsille että ruuan kanssa on ok ottaa lasi viiniä tai saunasiideri kotona salaamatta sitä. Itse en juuri ole viimevuosina käyttänyt raskauksien ja imetysten vuoksi alkoholia, mutta en näe sitä pahana jos satunnaisesti juo humalahakuisesti. :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  16. Isosti voimia ja siunausta koko teidän perheelle! ❤ Todella raskas tilanne, mutta uskon, että Jumala kantaa teitä näinä vaikeina aikoina. Surullista, että tilanteen piti edetä noin pitkälle. On kuitenkin hienoa, että juomiselle tuli totaalipysähdys. Itsekin uskovana, joka ei koskaan ole alkoholiin koskenut, en näe alkoholin sopivan kenellekään, varsinkaan uskovalle. Nostan hattua teidän rehellisyydellenne! ❤

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //