Fiiliksiä

Tapahtuneesta on kulunut nyt reilu kuukausi. Ja kyllä meidän elämä hymyilee. Tuntuu hassulle sanoa, että kaiken tämän keskellä koen olevani todella onnellinen. Saanko tuntea näin? Onko väärin sanoa, että olen onnellinen ja voin hyvin, tapahtuneesta huolimatta?

Minulle tulee paljon kyselyitä, että miten voin. Minä voin hyvin vaikka tekisi melkein mieli valehdella, että voin huonosti. Tuntuu, että se olisi ns. Luontevampaa. Sitä ihmetellään, että miten voin elää onnellisena tällaisen kaaoksen keskellä. Silti olen päättänyt, että sallin sen itselleni. Sallin tämän onnellisen olon. Saan olla onnellinen ja nauttia. Tiedän, että vaikeat ajat on vielä edessä. Silti en halua miettiä niitä yhtään enempää, kuin on tarvis. En ainakaan nyt. Olen kyllä miettinyt ja pohtinut erilaisia keinoja, että miten siitä ajasta selviää jos linna kutsuu.

Vaikka koen olevani todella onnellinen, myönnän, että välillä koen isojakin surupuuskia. Varsinkin silloin, kun jään yksin. Minua itkettää ja silloin huokaan jälleen ylöspäin, että auta! Itku auttaa ja se on puhdistavaa. Sen jälkeen on paljon parempi olo.



Me eletään päivä kerrallaan. Ei mietitä vielä liikaa tulevaisuutta vaan keskitytään nyt tähän hetkeen. Me nautitaan elämästä ja vietetään paljon aikaa perheenä. Yritetään ottaa nyt kaikki ilo irti siitä, että saadaan viettää näin paljon aikaa yhdessä. Tämä on erilaista, mutta todella ainutlaatuista! Rahaa meillä ei paljoa ole, että voisimme nauttia sellaisista eduista, mitä rahalla saa. Ollaan kuitenkin päästy viimeisen kuukauden aikana käymään mm. perheen kesken vesipuisto Flamingossa, viettämässä yhteistä aikaa. Se tuntui hyvälle ja merkitsi Aadallekin paljon. Lisäksi ollaan käyty Ikeassa ja Aada käynyt elämänsä ensimmäistä kertaa Ikean lapsiparkissa. Tehtiin myös 5 pv reissu Seinäjoella, junalla. Päätettiin, että ei jäädä vain neljän seinän sisälle vaan otetaan ilo irti tästä ajasta!

Minulla on edelleen reisi revähtänyt ja se hankaloittaa arkea todella paljon. Ilmoitin töihin, että minun perheet kannattaa antaa eteenpäin. Teen keikkaa sinne jos tämä jalka tulee kuntoon. Tällä hetkellä kuitenkin lähes jokainen askel aiheuttaa supistuksen eli tuskinpa olisin siltikään työntekoon pystynyt.

Aadalla on ollut 3 vko pitkä jakso, johon on kuulunut vesiripuli, oksentelu, kuume sekä pilaantuneen kananmunan hajuiset röyhtäykset. Ollaan rampattu lääkärissä ja mitään ei ole löytynyt. Jätettiin reilu viikko sitten maito kokonaan pois ja nyt oireet on alkanut helpottamaan. Nyt saatiin allergia puolelle lähete ja ilmeisesti tehdään maidon rasitustesti. Katsotaan josko siinä näkyisi jotain. Tästä aiheesta olen puhunut enemmän Instagramin puolella. Olen todella iloinen siitä, että Aada pääsee vihdoin allergiatesteihin! Kiitos Jeesus! Tästä on taisteltu viimeiset 3 vuotta ja vihdoin!

Vauva potkii todella paljon ja voimakkaasti. Maha jatkaa kasvamistaan. Olo käy kokoajan tukalammaksi ja vaatteet kiristää. Vielä olisi parisen kuukautta kun vauva on täällä! Aika on mennyt todella nopeasti! Eihän tässä tosiaan ole kun 10 vko ( tänään 29+1) ja sitten hän syntyy! Viime aikaiset tapahtumat on vienyt jotenkin iloa tästä raskaudesta. Ja se ehkä satuttaa kaikista eniten! Olen ollut todella väsynyt. En ole jaksanut jutella vauvalla tai panostaa vauva hankintoihin. On ahdistanut todella paljon kaikki se, mitä vauvalta puuttuu ja tieto siitä, että en välttämättä tule samaan kaikkea sitä, mitä haluaisin. Silti tässä mennään päivä kerrallaan!


- Eve


Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //