Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin

Mammaryhmässä eräs odottava äiti kuvaili itseään sanoilla: ryhävalas. Mielestäni tuo oli todella oiva vertauskuva tähän nykyiseen oloon. Maha painaa, kiristää ja kasvaa eteenpäin. Tuntuu, että oon kohta ihan etukenossa. Pari kuukautta sitten uusi kirpparilta löydetty talvitakki oli väljä. Nyt vetoketju menee juuri ja juuri kiinni. Kasvaako tämä maha todella tällaista vauhtia?Olisitte nähneet neuvolatädin ilmeen kun kuvailin omaa olotilaani ja kerroin, että näytän ja tunnen oloni norsuksi. Hän ei ymmärtänyt minua.


Olin varma, että tämä raskaus olisi helpompi vartalon muutoksille. Olenhan jo kerran aikaisemmin ollut raskaana ja elänyt nämä vaiheet. Ajattelin, että ei tässä raskaudessa tulee samaa oloa, mutta tulihan se. Jälleen se anoreksia tausta vaivaa. Jälleen mun mielessä pyörii sanat "lihava, iso, oksettava, norsu ja tämä uusin: ryhävalas". En koe itseäni viehättävänä. En seksikkäänä. En kauniina. Näen itseni todella isona. Yritän pukeutua näyttävästi ja kireisiin vaatteisiin, että maha tulisi oikeuksiinsa. Yritän saada mahani näyttämään kauniilta, koska mielestäni se ei ole kaunis. Se on iso ja ahdistava. Jep, suoraa puhetta. Varmasti on niitä äitejä, jotka nauttii raskausvatsasta ja hyvänen aika, en minä vatsaani vihaa. On minullakin aikoja, kun nautin vatsastani! On aikoja, että rakastan sitä. Kuvista ehkä huokuaa se, miten paljon rakastan sitä, että kannan sisälläni tätä pientä ihmisen alkua. Meidän omaa pientä tähteä. Silti on näitä aikoja, kun vatsani ei tunnu minusta hyvälle. Moni ihminen sanoo, että raskaus pukee minua ja näytän kauniille. Niin no, näitä kommentteja saan tietenkin paljon nyt kun olen raskaana. Missä ne kommentit on silloin, kun minulla on parempi olla omassa kehossani? Missä ne on silloin, kun kaipaisin kehuja? Miksi minua ei kehuta, kun olen oikean kokoinen ja normaalipainoinen. Ehkä mä tarvitsen niitä kehuja juuri nyt, kaikkein eniten. Ehkä mä tarvitsen niitä todella juuri nyt. Tuntuuhan se hyvälle, että ihmiset näkee mut niin. Itse en vaan osaa nähdä itseäni niin. Teemu kehuu minua ja kertoo, miten söpö olen ison mahani kanssa. Hän jaksaa pitää minut järjissäni. Tuntuu hyvälle kun toinen ei näe minua ahdistavana, isona ja ällöttävänä.



En tiedä milloin, pääsenkö koskaan eroon anoreksia taustastani. Saanko koskaan todeta, että se ei vaikuta minuun mitenkään? Vieläkö mulla on työtä omassa minäkuvassani? Kuinka paljon? En ymmärrä mitä tekisin, että osaisin hyväksyä kroppani sellaisena kuin se on. Onko aivoissani jotain todella pahasti pielessä? Järjellä kun ajattelee niin eihän tässä ole mitään ongelmaa. Tämähän on vain hetkellistä. Kyllähän tämän nyt kestää. Enää muutama kuukausi ja tämä on ohi. No olisi ihme jos nyt romahtaisin ja en enää kestäisi. Totta kai kestän. Edelleen nämä on näitä tämän hetkisiä tunteita. Raskausvatsa ei ole minulle kaunis asia. Enimmikseen se on epämukava ja inhottava asia. Vaikka rakastan vauvan potkuja ja sitä, että saan kantaa sisälläni pientä ihmettä. Vaikka rakastankin sitä, silti tämä olotila on inhottava. Tuntuu pahalle kun vaatteet kiristää. Tuntuu pahalle, kun mikään ei mahdu päälle. Oma peilikuva ei imartele. Olen turvonnut. Naamani on turvoksissa sekä jalkani. Mahaani on alkanut tulla karvoja. Olen kaiken lisäksi todella karvainen. Ja niitä karvoja löytyy myös niskasta! En ole koskaan ollut näin karvainen. Olen iso ja karvainen! Mutta minä kestän tämän!


Tänään tuli täyteen 24+0 raskausviikkoa. Raskaudesta on kulunut nyt 60%. Olen selvinnyt hienosti! Mahassa kaikki on hyvin. Kaikkein tärkeintä, omasta olotilasta huolimatta on se, että meidän vauva voi hyvin. Hän kasvaa todella hyvin vatsassa ja potkut tuntuu joka päivä. Minä olen selvinnyt ja selviän! Olen hyvä äiti, kaikista näistä ajatuksista huolimatta. Siihen uskon.

- Eve

5 kommenttia

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Hei noi kuvat on hienoja! Mikä toi vaate/kangas on päälläsi?

    VastaaPoista
  4. Ihana että miehesi muistaa kehua. Itse olisin sitä toivonut omalta mieheltäni. Itse vain ihastelin vatsaani, pelottaa seuraava raskaus kun silloin olen vielä isompi.

    VastaaPoista
  5. Mä olen pysytellyt taka-alalla ja lukenut blogiasi hissukseen varmaan jo yli vuoden verran, mutta nyt oli pakko kommentoida. Sä olet KAUNIS - niin kuvissa ennen raskautta kuin nytkin! Todella upean ja raikkaan näköinen nainen. :-)

    Ymmärrän muutosten mukanaan tuomat tunteet - mä en ole vielä koskaan ollut raskaana, mutta lihonut ja laihtunut useita kymmeniä kiloja nuoren ikäni aikana. Tuntenut itseni niin rumaksi, etten ymmärrä miten olisin missään määrin hyvännäköinen, haluttava tai seksikäs. Nähnyt itseni kaupan näyteikkunan heijastuksesta ja miettinyt, että voi luoja. Ja toisaalta taas opetellut ajattelemaan, että "no entä sitten". Joskus pitää hengähtää ja antaa itselleen armoa, etenkin kun raskauden mukanaan tuomille muutoksille ei ihminen oikein voi mitään. Vaikka olo tuntuu tukalalta ja kiristävältä, niin muista olla armollinen itsellesi niiden ulkonäköasioiden suhteen, koska sä olet aivan hyvä juuri tuollaisena!

    Ja hei, superpaljon onnea raskaudesta, oli ihana näin lukijana kuulla teidän tulevasta perheenlisäyksestä kun ilmoitit siitä blogissa! Sulla on mahtava tyyli kirjoittaa ja sun teksteistä oikein huokuu rakkaus. :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //