Venyy ja paukkuu

Olo alkaa käymään kokoajan raskaammaksi. Maha kasvaa koko ajan enemmän ja enemmän ja se aiheuttaa ihan jäätävää kiristystä. Tuntuu, että koko mahaa särkee jatkuvasti. Tai no ei särje, mutta tuntuu inhottavalle. Maha on myös todella pinkeä, eikä anna periksi yhtään. Nyt jo? Miten kaikki mahdolliset oireet tulee tässä raskaudessa näin aikaisessa vaiheessa. Aadan kohdalla kaikki kävi paljon hitaampaa. Ja jos suoraan sanotaan, tykkäsin enemmän tyttömahasta. Se vatsa oli helpompi. Tämä maha tuntuu kasvavan ihan kamalaa vauhtia, aivan eri suuntaan ja jos tämä vatsa on jo nyt näin iso, mitä tämä on 5 kk päästä? En halua edes ajatella. Huh huh :D




En ole käynyt puntarilla nyt hetkeen. En siis tiedä paljonko painan. Ensimmäistä kertaa minulla on huoli, että onko paino noussut tarpeeksi. Sillä syön nykyään lähes ainoastaan hedelmiä, salaattia ja smoothieita. Kaikki mausteiset ruuat on jäänyt pois, sillä närästys on todella kovaa. Eikä tähän närästykseen auta mikään lääke. Seuraava neuvola on maaliskuussa, ehkä sitten selviää, paljon painoa on tullut. Se on muuten ollut myös hyvin outoa, että neuvolassa käydään harvoin. Välillä unohdan jopa, että olen raskaana. Esikoisesta oli kokoajan perillä, että millä viikolla mennään. Nyt en ole. Joudun kokoajan tarkkailemaan puhelimeni sovelluksesta, että mikä viikko on meneillään. Välillä mietin, että miksi se on näin. Olenko jotenkin huonompi äiti, kun en ole niin perillä raskauden kulusta, mitä esikoisen aikaan. Eihän se sitä ole. Ihan hyvä äiti minä olen. Tämä vain ei ole minulle täysin uusi juttu. Toisaalta niin erilaista, mutta toisaalta tuttua. Toisaalta niin uutta, mutta toisaalta taas niin tuntematonta. 

Raskaus on silti ihanaa aikaa, vaikka tämä on myöskin raskasta. On ihanaa kantaa vatsassa pientä ihmettä. On etuoikeus olla raskaana ja kiitän tästä Jumalaa, joka päivä! On aivan mieletöntä, että meille syntyy kesällä pieni poika. Poika, jolla tuntuu olevan kaikki todella hyvin kohdussa. Poika, joka on iltavirkku aivan niin kuin isänsä. Poika, joka nukkuu silloin kun olen liikkeellä ja on hereillä, kun minä haluaisin nukkua. Poika, joka potkii kymmeniä potkuja tunnissa. Poika, joka tuntuu olevan vilkas. Poika, joka tuntuu niin omalle pojalle <3 Rakastan tätä pientä ihmettä niin älyttömän paljon <3 Ihanaa, että minusta tulee kesällä äiti, kahdelle lapselle. Ihanaa, että minusta tulee pojan äiti. Ihanaa, että pian me ollaan nelihenkinen perhe. Pian meidän auton takapenkillä on kaksi turvaistuinta. Pian meidän kotona tuhisee kaksi lasta. Elämä on jännää ja ihmeellistä. Aivan ihanaa!




- Eve



1 kommentti

  1. Ensimmäisennä raskaudessa olisi osannut täsmällisesti sanoa raskausviikon vaikka keskellä yötä jos joku olisi herättänyt ja kysynyt. Tokassa raskaudessa yllättyi aina neuvolassa, että onko jo tosiaan niin ja niin mones viikko. Ehkä toisella kerralla tajuaa, että se viikkojen ja päivien laskeminen ei ole niin tärkeää, tai sitten pää on vaan niin täyttä kaikkea muuta, ettei sinne mahdu mitään. Itse ainakin suhtauduin toiseen raskauteen hiukan "järkevämmin" ja se ei ollut ainoa ja päällimmäinen asia mielessä 24/7.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //