Mitä jos siellä onkin poika?

Nyt on raskausviikkoja täynnä 19+0 !
Rakenneultra kutkuttaa mielessä ja pientä jännitystäkin on jo ilmassa.
Siihen olisi aikaa nyt 11 päivää!

Fiilikset on melko sekavat. En tiedä jännitänkö, pelkäänkö vai odotanko sitä innolla. En pelkää sitä, että mitä jos sieltä löytyy jotain. Pelkään ehkä enemmänkin lääkäriä ja sitä millä tavalla hän ottaa minut/ meidät vastaan. Tai en tiedä onko sana "pelkään" vähän liian vahvasti sanottu. Ehkä enemmänkin jännitän sitä, että millainen lääkäri on vastassa. Jännitän myös sitä, että ihastellaanko siellä meidän pientä vauvaa vai kauhistellaan. Ajatuksia on paljon ja ajatukseni on myös hyvin ristiriitaiset. Tässäkin huomaa jälleen sen, miten menneisyys vaikuttaa. Silti huomaan sen, että mitä pidemmälle tämä raskaus etenee, sitä luottavaisempi olen. Pari päivää sitten tunsin jo vauvan ensimmäisen potkun. Hän potkaisi kättäni. Se oli pieni ja hento potkaisu ja aivan ihana sellainen. Yritän myös ajatella tämän niin, että se on ultra, jossa näen taas tämän pienen ihmeen. Se on ultra, jossa tapaamme meidän ainutlaatuisen tähtemme ja saamme tietää, onko hän tyttö vai poika. Sitä odotan paljon, että saamme selville hänen sukupuolen.


Sukupuolta kohtaan fiilikset on myös melko sekavat! Olen ostanut vauvalle vaaleanpunaisia vaatteita, koska melko pitkään minulla on ollut olo, että hän on tyttö. Nyt kuitenkin viimeiset 5 vko on ollut sekava olo. Mitä jos siellä onkin poika? Sydämen äänet kuulosti alussa samalle, kuin Aadalla. Nyt kuitenkin se ei ole enää hevosen laukkaa vaan pikemminkin höyryveturin ääntä. Sydämen syke on myös hieman alhaisempi kuin alussa. Jossain vaiheessa se oli 155-160 paikkeilla! Nyt enemmänkin 145! Kai se on ihan normaalia, että sydän lyö nyt hitaampaa? Ja tämä 145 on siis keskiarvo lukuisista kuuntelukerroista. En halua uskoa mihinkään myytteihin siitä, että onko se nyt tyttö kun sen sydämen syke on tuollainen. Jokainen tapaus on yksilöllinen ja en halua niihin turhaan uskoa tai luottaa! Mutta myönnettäköön, että kyllä näitä miettii! Kai se kuuluu tähän raskauteen, että vähän selvittelee ja arvuuttelee, että kumpikohan se siellä mahtaa olla.

Meille on tervetullut kumpi vain. Enemmän ollaan toki voisiko sanoa, että valmiimpia ottamaan tyttö vastaan siis siltä osin, että nimi on valmiina ja osa vaatteista. Aada on myös alusta saakka ollut sitä mieltä, että sieltä tulee hänelle sisko. Olen jotenkin sisäistänyt mieleeni kuvan tytöstä. Jos se nyt onkin poika, tuntuu sille, että raskaus alkaa alusta, koska olen ajatellut vain tyttöä. 
Tyttö siis olisi minulle itselle luontevampi kuin poika. Teemulle panikoinkin hetki sitten sitä, että en osaisi olla pojan äiti. Pojan! Miten sitä ollaan pojan äitiä? Mitä poikien kanssa tehdään? Miten osaan ikinä tukea häntä oikeanlaisissa asioissa yms. No joo tätä enemmänkin naurettiin Teemun kanssa, että niin. Onhan se täysin erilaista. Hahha, mutta voi miten ihanaa olisikaan olla pojan äiti <3


Tällä hetkellä käyn töissä 3-4pv/vko. Pääosin olen tehnyt pari 4h tunnin päivää ja pari 6-8h tunnin päivää. Ensi viikosta lähtien työt vähän lisääntyy, kun pahoinvointi sekä väsymys on hieman helpottanut. Tulevilla viikoilla onkin täysiä päiviä 4pv ja yhtenä päivänä 3h vuoro. Tämä järjestely on toiminut todella hyvin. Aada on saanut olla enemmän kotona ja myös jatkossa hänellä on ainakin 1 vapaa viikossa. Edelleen aamut menee aivan sumussa. Oksennan aamuisin, mutta ympäri vuorokautinen pahoinvointi on onneksi väistynyt. Toki nyt on alkanut inhottava närästys. Tällä hetkellä en pysty syömään tonnikalaa, maustettua kanaa tai jauhelihaa. Kanassa voi olla ainoastaan suolaa. Tällä hetkellä syönkin enimmikseen kanasalaattia. Se ei närästä. Kaapista löytyy myös maitoa, manteleita, ruokasoodaa, jäätelöä, maustamatonta jogurttia. Näillä on pärjätty toistaiseksi. Tämä on todella inhottava vaiva. Toivon, että tämä helpottaisi, mutta pahoin pelkään, että tästä kärsitään loppuun saakka.

Töihin vielä palatakseni. Rakastan siis työtäni ja teen sitä koko sydämelläni. (lapsi perheiden kotipalvelu) Silti minua mietityttää, että kuin pitkään voin enää nostella lapsia. Pari viikkoa sitten nostin n. 20kg painoisen lapsen keinuun ja alas. Sen jälkeen tuli pieni supistus, mutta ei kipeä. Sen jälkeen olen miettinyt, että kuinka pitkään uskallan nostella. Aada painaa onneksi vain 10kg, mutta hänenkin kantaminen on alkanut käymään raskaaksi. Olen päättänyt, että jos voin hyvin ja yllätyksiä ei tule niin teen töitä toukokuun puoliväliin saakka. Aada syntyi ennenaikaisena, myös lääkärit odottavat, että myös tämä lapsi syntyy aikaisemmin. Vaikka edellisessä raskaudessa tulikin raskausmyrkytys, se ei ollut ainoa syy siihen, että hän syntyi ennenaikaisesti. Istukka toki ei toiminut oikein ja lapsi ei enää kasvanut. Silti minun keho alkoi itse käynnistämään synnytystä jo rv 34. Muistan, kuinka limatulppa irtosi ja olin parille sormelle auki. Tämän vuoksi on siis otettava huomioon se, että kehoni saattaa käynnistää myös seuraavassa raskaudessa synnytyksen vähän liian aikaisin. Siksi tuntuukin luontevalle jäädä töistä pois 1,5kk ennen laskettua aikaa. Eli silloin viikkoja olisi n. 33. Aada syntyi 35+1. Silti ikinä ei voi tietää ja hyvin mahdollista, että vauva syntyy vasta rv 40--> Kaikki on mahdollista :)

Katsotaan miten käy ja kumpi sieltä tulee! 
Jännityksellä ja innolla odotan!




-Eve

1 kommentti

  1. Ihania kuvia <3
    http://hipsunvipsun.blogspot.fi/2018/02/babyshowerit.html

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //