Ahdistava imetys

Mun ajatukset imetyksestä on melko ristiriitaiset. Aadan kohdalla, kun se imetys ei vaan onnistunut. Mielestäni yritin kaikkeni, mutta ei siitä mitään tullut. Toki muistan kyllä hyvin ne kommentit, joissa sanottiin, että mun pitäis olla koko päivä rinnat paljaana. Lapsi tietenkin sylissä ja, että kyllä se sitten imee rintaa. Kunhan vaan tarjoat sitä rintaa vaan 24/7. Ehkä on niitä äitejä, jotka oikeasti pystyy tähän ja tekevät sen mielellään. Minusta se ei vaan tuntunut hyvälle. Kokeilin, mutta se ahdisti. Jonkun mielestä olen varmasti luovuttanut liian nopeasti, mutta itse ajattelen, että sillä tavalla miten se maito vauvalle menee ei ole niin suuri merkitys. Olen äidinmaidon puolesta puhuja. Toki Aadalle pystyin pumppaamaan maidon vain 2kk ajan, jonka jälkeen neiti kasvoi korvikkeella. Yritin pumpata kauemmin, mutta kun Aada ei jaksanut/ halunnut ottaa imuotetta rinnasta, maidon tulo loppui. Yritin jotain imetys helmiä, imetysteetä sekä pumpata käsillä, sähkö ja käsikäyttöisellä pumpulla. Maidon tulo lakkasi silti, koska luonnollista imuotetta ei ollut. Tämän jälkeen siirryttiin korvikkeisiin. En kadu sitä. Olen siitä ajasta erittäin ylpeä, minkä Aada sai äidinmaitoa. Mielestäni olin hyvä äiti, joka pystyi tarjoamaan lapselleen 2kk ajan äidinmaitoa. Tuntuihan se pahalle, kun en pystynyt antamaan lapselle äidinmaitoa pidempää aikaa. Koin, että olin epäonnistunut.



Tässä raskaudessa haluaisin, että imetys onnistuisi. Haluaisin onnistua siinä. Silti siihen liittyy monia pelkoja ja ajatuksia. En tiedä miten sopeudunko siihen, että lapsi on niin kiinni minussa. En tiedä miten sopeudun siihen, että minä olen ainoa, mistä se ruoka tulee. En tiedä miten sopeudunko siihen, että en pysty työntämään jollekin toiselle vastuuta lapsen syöttämisestä. Aadan kohdalla se oli helppoa, kun neiti joi pullosta. Milloin syötti mummi, eno tai ystäväni.

Olemme puhuneet tästä paljon Teemun kanssa, lukuisia keskusteluja. Olemme miettineet parasta vaihtoehtoa, että minusta tuntuisi hyvälle, mutta että myös vauva saisi parhaalla tavalla maidon. En tiedä tuleeko tämä onnistumaan. En tiedä suostuuko tämä vauva syömään rintaa tai pulloa. Toivoisin, että voisin imettää vauvaa mahdollisimman paljon, mutta haluisin, että osa ruokailuista menisi pullosta. Toivoisin, että myös Teemu voisi antaa vauvalle maitoa. Toivon todella, että pystyisin pumppaamaan maitoa pakkaseen valmiiksi joka päivä ja vauva saisi joka päivä pari kertaa maidon pullosta. Tällöin minulla olisi aikaa, jolloin voisin hengähtää. Tällöin se helpottaisi sitä, että en ns. Ahdistuisi siitä, että vauva on niin kiinni minussa. Ehkä sana ahdistus on liian jyrkästi sanottu.



Imetys joka tapauksessa pelottaa minua. Mielestäni se on tärkeä ja kaunis asia! Etenkin luonnollinen! Ja tästä syystä haluan, että se onnistuu. En ymmärrä niitä ravintoloita jotka kieltää imetyksen. En ymmärrä niitä ihmisiä jotka kauhistelevat sitä. En ymmärrä niitä lauseita, jotka sanovat imetyksen olevan ällöttävää. Imetys on kaunis ja luonnollinen asia. En kuitenkaan koe olevani tässä asiassa täysin kuin muut. En koe olevani sellainen äiti, kuin moni muu. Koen olevani jokseenkin erilainen. Koen jopa, että minussa on jotain vikaa. En tiedä miksi se ajatus siitä, että lapsi on koko ajan rinnalla, tuntuu niin pahalle. Suoraan sanottuna se tuntuisi paremmalle, että en imettäisi vauvaa koskaan. Pumppaisin mieluummin vauvalle kaiken maidon, siihen saakka kun vauva on 9kk. Haluan todella, että vauva saa äidinmaitoa. Se on älyttömän tärkeää. Sitä minä haluan ja siksi ajatukseni ja fiilikseni on todella ristiriitaiset. En oikein tiedä, että miten kirjoittaisin ajatuksiani sanoiksi. 

Miten sen vauvan liika ihokontakti voi ahdistaa?
 Miksi se ajatus siitä ahdistaa näin paljon? 

Minähän rakastan lapsia. Nautin siitä ajasta, kun Aada oli vauva. Oli ihanaa pitää Aadaa paidan sisällä. Oli ihanaa pitää häntä sylissä. Kävin usein Aadan kanssa yhdessä suihkussa, että pystyin pitämään häntä aivan lähelläni. Halusin olla lapselleni turvapaikka. Miksi siis tämä asia ahdistaa näin paljon? En ole kylmä äiti. Olen äiti joka pitää sylissä, hoitaa ja lohduttaa. Olen äiti, joka osoittaa hellyyttä halauksilla ja suukoilla. Suukotan Aadaa monta kertaa päivässä. Siksi en ymmärrä miksi tämä voi mietityttää näin paljon. Samat nämä ajatukset oli silloin Aadasta, mutta ne kaikki jäi sen epäonnistumisen taakse. Epäonnistuin, kun en saanut lastani rinnalleni. Epäonnistuin kun lapseni ei suostunut imemään rintaani. Hän ei jaksanut, hän oli liian pieni. En osannut silloin olla armollinen itselleni. Olin jyrkkä ja ankara. Pidin itseäni todella huonona äitinä ja niin piti moni muukin. Ehkä se imetys on se mittapuu, joka kertoo, kuka on hyvä ja huono äiti. Ehkä minä olin huono äiti monen mielestä. Itse ajattelin silloin niin, mutta enää en ole niin julma ja ankara itselleni. Yritin parhaani ja se riitti. Olin ja olen paras mahdollinen äiti Aadalle. Tiedän sen nyt.


- Eve

8 kommenttia

  1. Voi ei miten ikävää että koet noin suurta epäonnistumista edellisen imetyksen kanssa! Parhaasi olet varmasti tehnyt, ja voisi kuvitella että Aadan ennenaikaisuus ja pienikokoisuus vaikutti merkittävästikin tuohon imetykseen. Jos pystyt niin koita ajatella että tämä on uusi alku ja kaikki, jopa se imetyksen sujuminen on ihan täysin mahdollista :)

    Mulla on oli ja on edelleen sellainen ajatus imetystä kohtaan että se on vaan jotenkin jatkumo raskaudelle. Eikä ole jotenkin edes mun päätettävissä että imetänkö vai en, vaan se vaan kuuluu siihen pakettiin kun vauvan saa. Ja esikoisen imetys sujuikin alusta asti ihan ok ja hyvin. Ainoa vaiva tietysti kivut aluksi.

    Nyt toisen kohdalla, kun tietää jo mitä on odotettavissa, on alkanut kieltämättä vähän mietityttää sen koko homman sitovuus. Ja mietin jopa välillä että jos korviketta saisi ilmaiseksi niin menisinkö tällä kertaa kokonaan sillä :D mutta en ehkä siltikään. Jotenkin tuntuu että se on tosiaan mun tehtävä se vauvan ruokkiminen ja isillä on sit muita tehtäviä vauvan elämässä :) tämä siis vaan se miten omassa perheessäni toimitaan, kaikki saavat mielestäni valita ihan omat ja itselle sopivat tapansa toimia. Kunhan kaikki ovat tyytyväisiä, jaksavat arjessa ja tosiaan vauva saa ravintoa <3

    Tsemppiä hirveesti asian kanssa, toivottavasti vähän pystyisit hellittämään tuosta epäonnistumisen ja "huono äiti" tunteesta <3

    - Elli rv 35+4

    VastaaPoista
  2. Rinnan päät meni niin rikki ensimmäisen vauvan kans että alkoin pumppaamaan kun hän oli 2.5 viikkoa. Imettäminen tuntui niin kurjalle etten yrittänyt taas, ja pumppasin ennenkö hän oli 7kk. Maito riitti koko ajan kun pumppasin, mutta tunsin kauan aikaa itseni jotenkin epäonnistuneeksi kun en saanut suoraa rinnasta syötettyä. Voi olla että sun maito loppui Aadan kans kun hän oli keskonen. Usein on vaikeaa saada hyvä maitotulos kun pumppaa keskosen synnytyksen jälkeen. Ja joillakin pumpaaminen ei vain toimi samalla lailla kun immetäminen, maito ei tuu ulos samalla lailla.

    Toisen vauvan kanssa immetäminen onnistui tosi hienosti, ja olin niin onnellinen. Imetin häntä melkein vuoden ajan. En rakastanut immettämisestä sillä lailla kun jotku naiset, mutta tulin siihen tulokseen että se oli paljon helpompaa ja nopeampaa kun pumppaaminen ja pullon lämmitys ja pesu. Ja paljon halvempi kun korvike, myös!

    Kolmannella vauvalla rinnan päät taas meni kauhean rikki, mutta tiesin ettei minulla olisi aikaa pumpata maitoa pitkäaikaisesti hänelle, niin päätin että jos en saanut imettäminen onnistumaan, niin antaisin korviketta, enkä sitä halunnut tehdä. Löysin häneltä tongue tie ja lip tie (anteeksi, en tiedä suomeksi), ja ne leikkattiin. Löysin samaan aikaan vanhimman lapsen suusta samat jutut, ja paha mieli hänen imetyksestä hävis. Lopuuksi oli 16 viikkoa imetys ongelmia, mutta sitten sujui hienosti 13kk.

    Viimeinen vauva syntyi 32v6p ikäisenä ja painoi 1210g. Aloitin imettämään kun han oli alle 1400g, ja otti 3 viikkoa että hän oppii kunnolla. Imetin häntä 23kk, ja olin niin kiitollinen että sain sen onnistumaan kun mä näin kuinka paljon ongelmia oli niin monella keskosäideillä siellä sairaalassa. Uskon että olin ainut joka sain sen onnistumaan mun "ryhmästä", ja uskon että sain sen onnistumaan vain kun minulla oli jo ollut niin paljon kokemusta toisten vauvojen kanssa.

    Kyllä imettäminen ahdisti aina joskus, mutta en ikinä antanut rintani olla tuttia. Imettäminen oli vain ruokailulle. En syöttänyt aikataululla, mutta yritin aina pitää ainakin 2 tuntia välissä, ja sitten 3 tai 4 tuntia kun tuli parin kuukauden ikäisiksi. Sitten siinä 6kk ikäiseen mennessä, ne imi vain neljä kertaa päivällä ja kerran yöllä (riippui vauvasta- pari niistä nukkui jo yön läpi tähän aikaan). Ja katsoin kelloa. En antanut olla kauemman kun 20 minuuttia yhdellä rinnalla (10 minuuttia sitten kun oli vanhempia), ja jos ne vain oli siinä rinnan pää suussa ja eivät imeny, niin otin pois. Annoin myös tutin väliaikoina jos niillä oli imemisen tarvetta. Yksi imi peukkua. (Ja imee vielä viiden ikäisenä. 🙄 Mielestäni tutti on paljon parempi kun peukku, mutta en voinut sille mitään). Uskon että nämä jutut mitä tein auttoi että imettäminen onnistui niin kauan ja meni niin hyvin. Nykyään täällä Kanadassa monet opettavat että äidit pitää imettää niin usein kun vauva huutaa, ja että tutit on huonoja, ja pitää antaa vauvan imiä niin kauan kun hän haluaa. Se on mahdotonta ja panee hirveän paineen äiteihin!

    Otin sen otteen että nämä kuukaudet kun vauvat oli pieniä oli isossa kuvassa pieni aikamäärä, niin vaikka joskus ärsytti että olin ainut joka sai pientä syötettyä, yritin pitää sitä mielessä. Ja sitten kun oikeaa ruokaa aloitettiin antamaan, toiset sai syöttää. Ja mieheni teki toisia juttuja myös... vaihti vaippoja, ja piti vauvaa paljon, ja erityisesti silloin jos vauva itki enkä saanut rauhoitettua (jos ei ollut nälkä), tai sitten illalla kun en enää jaksanut ja piti pakosta ottaa päikkärit.

    Toivon että tästä olisi sinulle jotain apua!

    VastaaPoista
  3. Jos yhtään helpottaa tämä ajatus, niin kaikki vauvat ei suinkaan ole kokoaikaa tissillä. Osa syö kolmen-neljän tunnin välein vuorokauden ympäri, osalla on pidempiä taukoja ja välillä lyhyempiä, osa syö toki usein, tunnin tai kahden välein jne. Toki myös sellanen tärkeä seikka on hyvä pitää mielessä, että vauvoilla on tiheä imun kausia. Tämä on kohta, jossa monet luovuttavat, kun vauva haluaa tissiä vähän väliä ja tuntuu ettei hän saa sieltä mitään irti. Mutta kyllä hän saa, hän vaan tilaa maitoa lisää kasvaessaan. Näiden kausien pituudetkin vaihtelevat, usein taitaa kestää n. kaksi vuorokautta, toisilla vähemmän, joillain enemmän... Niinä päivinä suosittelen puremaan vaan huulta ja ajattelemaan, että tämä on nopeesti ohimenevä vaihe. Toivotaan teille tehokkaasti syövää vauvaa, joka imasee kerralla vatsan kunnolla täyteen ja pitää vähän pidempiä taukoja syömisestä :)

    VastaaPoista
  4. Mulla on takana kaksi 6kk täysimetystä ja toinen lapsistani ei suostunut pullolle ollenkaan ennen vuoden ikää, jolloin siirtyi nokkamukiin ja lopetin imetyksen. Olen ylpeä, mutta olin tosi ahdistunut, kun tämä nuorempi oli aina vain kiinni vain minussa. Jos nyt saisin sanoa jotain sille minulle, joka odotti esikoistaan (tai toistaan), sanoisin, että ota se pullo alusta asti mukaan siihen lapsen syöttämiseen. Minä olisin ollut parempi äiti niin. Minua ahdisti, kun ei saanut hengittää, välillä tuntui vastenmieliseltä kun joku oli koko ajan iholla, siitä huono omatunto ja samaanaikaan kuitenkin halusin imettää. En kestänyt enää sitä, että mies halusi koskettaa, kun koko päivän oli ollut vauva iholla. Ymmärrän sun fiiliksiä, tsemppiä <3

    VastaaPoista
  5. Oletko kuullut D-meristä? Ahdistus saattaa johtua siitä. Lue lisää: https://imetys.fi/tietoa-imetyksen-avuksi/d-mer/
    Kannattaa jutella asiasta imetystukihenkilön kanssa. Heitä löytyy Imetyksen tuki ry:n kautta.
    Ihanaa, kun puhut avoimesti tästä ja kauniisti imetyksestä. Tsemppiä!
    T. Saara / Hurlumhei (www.hurlumhei.fi)

    VastaaPoista
  6. Medelan Alma -syöttöratkaisu toimi meillä loistavasti, poika sai rintaa 1v2kk ikään asti mutta kerran pari päivässä pullosta. Suosittelen kokeilemaan! T: Marika

    VastaaPoista
  7. Mulla meni myös Fridan imetys päin pyllyä. Toki siihen vaikutti refluksi, olin väsynyt, tietoa ja oikeanlaista tukea (siis sellaista jota olisin kaivannut) ei ollut, enkä osannut sitä myöskään hakea. Olin myös hyvin pettynyt, ehkä vähän häpeissänikin itseeni. Imetys tuntui hankalalta ja epämukavalta, varmasti juuri tiedon ja opastuksen puutteesta johtuen, ja lopulta korvikkeeseen taidettiin turvautua jo joskus 1kk iässä. Öisin imetys onnistui huomattavasti pidempään, tosin jatkuvasti enemmän ja enemmän korvikkeeseen turvautuen. Lopulta imetys loppui 6kk iässä kokonaan.

    Nyt toista lasta odottaessani olen ajatellut, että tämän vauvan kanssa haluaisin onnistua. Aion etsiä tietoa, pyytää apua, enkä tahdo luovuttaa yhtä helpolla. Toisaalta minäkin pelkään vapauteni puolesta ja huolettaa myös kuinka jaksan, mutta onneksi tällä kertaa minulla on tukena ihana mies! Aion myös pumpata enemmän jotta isä saisi osallistua syöttöihin ja voisin saada hieman omaakin vapautta.

    Toki olen mielessäni varautunut myös imetyksen epäonnistumiseen ja yritän hyväksyä sen. Ei se tee minusta huonompaa äitiä ja lapsi varmasti kasvaa hyvin korvikkeellakin. Niinhän Fridakin kasvoi :)

    VastaaPoista
  8. Ihan ensiksi.. hengitä syvään ja koita suhtautua asiaan rennosti. Stressi imetyksestä tai maidon riittävyydestä on varma tapa saada maidon tulo hiipumaan.
    Suosittelen seurailemaan imetyksentuki sivustua jo ennen vauvan syntymää, sieltä saat varmasti hyviä vinkkejä imetykseen ja/tai pumppaukseen.
    Itse olen imettänyt toista 9kk ja toista 3v, päivääkään en vaihtaisi pois.
    Koeta olla etukäteen murehtimatta (helpommin sanottu kuin tehty), kyllä se oikea ratkaisu sitten vauvan synnyttyä löytyy.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //