Rakas, sinä olet erityislapsi

Siinä otsikossahan se jo tulikin. Rakas lapseni, sinä olet erityislapsi. Miten ihmeessä kertoa lapselle, hänen erityisyydestä? Tämä on kysymys, minkä rakas appiukkoni kysyi minulta taannoin. Kysymys johon en osannut vastata. Kysymys jonka jälkeen tuli mieleen lisäkysymyksiä.
Millä tavalla kerron?
Milloin kerron?
Milloin on sopiva hetki?
Milloin on liian aikaista?
Milloin on liian myöhäistä?
Voiko sen vain täräyttää lapselle, että hei sä oot erityislapsi?
Kannattaako sitä edes kertoa?
Pitäisikö asia pitää piilossa?

Juttelimme asiasta Teemun kanssa ja päädyimme siihen, että kerromme hänelle asiasta nyt, ennen kuin joku muu ottaa asian puheeksi esim. Päiväkodissa. Olisi kurjaa jos Aada saisi kuulla siitä jostain muualta.

Olemme siis tottakai puhuneet Aadalle siitä, että miksi hän saa kasvuhormonia. Miksi hän saa aamulääkkeen. Olemme puhuneet turnerin oireyhtymästä luontevasti kotona, mutta en ole koskaan selittänyt asiaa Aadalle.

Pyysimme Aadan makkariin. Otin Aadan syliin ja sanoin, että äidillä ja isillä olisi sinulle asiaa. Aloin kertomaan hänen turner tuttavastaan, jolta olimme hetki sitten saaneet videon jossa myös hän pistää samanlaista kasvuhormonia kuin Aada. Kerroin hänelle, että myös hän on perhostyttö. Kerroin, että Aadalta puuttu toinen x kromosomi ja siitä kirjaimen x muodosta tulee perhonen ja siksi häntäkin voi kutsua perhostytöksi. Aada innostui siitä hetkeksi, mutta oli silti ihmeissään. Kerroimme, että hänellä on tällainen ainutlaatuinen etuoikeus olla perhostyttö, koska esim päiväkodissa ei ole muita perhostyttöjä. Juttelimme myös siitä, jos tilaisimme Aadalle perhostyttö paidan. Aada oli tietenkin hyvin hämmentynyt, mutta silti hän jollain tavalla ymmärsi ja vaikutta helpottuneelta.




Vielä ei ole sen aika, että kertoisimme siitä, miten Aada ei voi välttämättä koskaan saada omia lapsia. Itseasiassa en halua kertoa sitä näin Aadalle. Haluan kertoa siitä, kun hän on vanhempi ja painottaa hänelle sitä puolta, että se on haastavaa, mutta ei täysin mahdotonta. Luonnollisesti se on mahdotonta, ellei Aadalla nyt alkaisi murrosikä täysin normaalisti yms. Kaikesta huolimatta minä uskon ihmeisiin ja en voi täysin sanoa sitä, että saako Aada omia lapsia vai ei. Se ei ole minun käsissäni. En tietenkään halua tuottaa lapselleni täyttä pettymystä, mutta en kuitenkaan antaa liikaa turhaa toivoa. Silti haluan pysyä toiveikkaana, kannustavana ja positiivisena tässä asiassa. Lääketiede myös kehittyy kokoajan. Mitä se on 20 v päästä? Niitäkin turnernaisia on, jotka ovat saaneet lapsen, mutta niihin hoitoihin on mennyt aikaa.

Olen helpottunut, että nyt se on tehty. Aada tietää, että hänellä on turnerin syndrooma. Hän tietää olevansa perhostyttö. Hän tietää, että hän tarvitsee kasvuhormonia, koska ei kasva riittävästi ilman sitä. Hän tietää, että häneltä puuttuu täysin toinen x kromosomi. Hän tietää, että on ainutlaatuinen ja tämä on erityispiirre. Hän tietää, että on kaunis juuri tuollaisena. Olen helpottunut ja onnellinen. Olen kiitollinen siitä, miten Aada otti uutisen vastaan.
Uskon, että nyt oli oikea aika!


- Eve

Raskausmyrkytys?

Tässä raskaudessa ehkä eniten pelottaa raskausmyrkytys. Stressaan sitä todella paljon, etenkin neuvolakäynnillä. Pelkään, että verenpaine on koholla ja virtsasta löytyy valkuaista. Se pelottaa jokaisella neuvolakäynnillä. Huomaan, että stressaan sitä ja verenpaine on neuvolakäynnillä senkin vuoksi korkeampi. Onneksi ensi kerralla voin käydä mittaamassa verenpaineen, ennen neuvolaan menoa. Heillä on aulassa oma verenpainemittari. Silti tuntuu sille, että saatan stressata sitä joka tapauksessa.

Olen joskus kuullut, että jos esikoisesta on raskausmyrkytys niin seuraavasta on myös todennäköistä sairastua raskausmyrkytykseen. Hetki sitten etsin aiheesta tietoa ja riski olikin vain 15% riski sairastua uudestaan raskausmyrkytykseen. Kivi vierähti sydämeltä. Todella toivon, että tässä raskaudessa saisin synnyttää ilman raskausmyrkytystä ja pelkoa siitä, etteikö vauva kasva kohdussa.

Kun asuin Kouvolassa, minulla oli aivan ihana neuvolatäti. Häntä minulla on ikävä. Nytkin minulla on ihana neuvolatäti, mutta hän on uusi tuttavuus. Huomaan, että vertaan häntä kokoajan aikaisempaan neuvolatätiin. Ja se häiritsee. Olen yrittänyt olla vertailematta, mutta se on yllättävän vaikeaa. Täytyisi olla rennompi, minustahan se on kiinni.

Se on minulle myös hyvin outoa, että tässä raskaudessa ja totta kai kun on jo toinen raskaus, neuvolakäyntejä on todella harvoin. Olen nyt rv 17+0 raskaana ja minulla on ollut vasta 2 neuvolakäyntiä. Ensi viikolla tapaan neuvola lääkärin. Ja enää 3 viikkoa niin rakenneultra koittaa. Silti näitä käyntejä on ollut todella harvakseltaan. Se on minusta todella outoa, sillä seuraava neuvola on vasta maaliskuun puolella. Hassua! Pitää yrittää tottua tähän rytmiin. Voihan se olla, että loppu raskaudessa neuvolakäyntejä on useammin. Aada raskaudesta oli käyntejä muutaman viikon välein, se tuntui ihanalle.





Ennen raskautta painoin tasan 50kg ja edellisellä neuvolakäynnillä ( rv 13+5) painoin 55kg. Painoa on siis tullut ihan mukavasti. Kauhulla odotan seuraavaa käyntiä. Painon nousu on minulle edelleen iso asia, vaikka onkin ihanaa, että maha kasvaa ja tietää, että vauva on se ihana syy mahan kasvulle. Silti se välillä stressaa ja tuntuu pahalle. Tuntuu, että minä turpoan kamalaa vauhtia ja paino nousee jatkuvasti. Aadasta tuli 17kg ja en edes halua ajatella, että kuinka paljon enemmän olisi tullut jos Aada olisi syntynyt rv 40 --> Niiden kilojen pois pudottaminen vei vuoden verran aikaa. 
Verenpaine on pysynyt hyvänä 107/76. Vaikka ihan ensimmäisellä neuvolakäynnillä verenpaine olikin vain 102/74, mutta saatoin jännittää tuota tavallista enemmän.

Olen miettinyt, että pitäisikö hommata verenpaine mittari kotiin ja alkaa mittailemaan verenpainetta kotona? Aadan raskaudessa minulla oli verenpainemittari lainassa neuvolasta, koska verenpaineet oli kokoajan koholla ja raskausmyrkytys epäily tuli varhaisessa vaiheessa.

Edellisessä raskaudessa kaduin sitä, että en hommannut äitiyskorttiin kansia/kuorta miksikä sitä nyt haluaa kutsua. Vai onko se kotelo? Tässä raskaudessa löysin ihanan kotelon Raskauskeijun nettisivuilta ja sainkin sellaisen omaksi. Saan arpoa tämmöisen myös teille lukijoille. Eli pidä korvat auki, nimittäin tällä viikolla Instagrammissa käynnistyy arvonta. Arvonnassa voi voittaa tämän ihanan neuvolakorttikotelon sekä suloisen tuttinauhan <3



LukLabel neuvolakorttikotelon kannet on tukevat, paksua kartonkia ja päälypinta on painettu. Minä rakastuin tähän marmoriin. Kotelon sisällä on kahdet kartonkitaskut, jossa voi neuvolakortin lisäksi säilöä mm. ajanvarauskortia, Kela-kortia tai muita papereita. Mielestäni tämä sopii myös ihanasti babyshower -lahjaksi! Eli jos etsit lahjaa tulevalle äidille niin tässä vinkki!

Koska emme vielä tiedä tulevan lapsen sukupuolla, valitsimme tuttinauhaksi mustavalkoisen, mikä sopii kummallekkin. Epäilemme kuitenkin, että tuleva baby on tyttö ja siksi pitikin heti kokeilla tuttinauhaan Aadan vanhaa tuttia. Toimii siis hyvin vaaleanpunaisen tutin kanssa ja mielestäni sopii oikein hyvin tyttövauvalle! Raskauskeijun tuttinauha pitää tutin vauvan lähelllä. Tuttinauha estää tutin tippumisen, jolloin tutti monesi likaantuu tai katoaa. Edellisessä raskaudessa en olisi selvinnyt ilman tuttinauhaa. Se olisi monta kertaa pyörinyt pitkin lattioita. Tämä ihana raskauskeijun tuttinauha on valmistettu BPA vapaista elintarvikesilikoni-helmistä ja tuttirenkaasta, joita lapsi voi turvallisesti imeskellä ja pureskella. Tämän vuoksi tuttinauha on myös helppo pitää puhtaana, sen voi pestä esim. saippuavedellä. Tuttinauhassa on myös helppo metalliklipsi kiinnitys, joka ei niin vain mene rikki. Tuttinauhan pituus on 21cm. Psst. Tämä on ihanaa suomalaista käsityötä <3

Jos siis innostuit niin pidä silmät ja korvat auki, viikonloppuna starttaa arvonta instagrammin puolella! :)


*yhteistyössä raskauskeiju.fi


- Eve

Minä olen kaunis ja ihana nainen

Tänään olen ylpeä siitä, joka olen. Mikä minusta on kasvanut ja kuoriutunut näiden vuosien aikana. Kun palaan ajassa taakse päin ja mietin sitä aikaa, kun odotin Aadaa. 

Ja kun katson niitä lukuisia kuvia.
Minkälainen olin?
Miten pukeuduin?
Minua alkaa ahdistamaan.
Miten en ole nähnyt itseäni? 

Miten en ole ymmärtänyt omaa naiseuttani ja löytänyt sitä itsestäni. Kuinka olen kehdannut pukeutua ja kulkea niin. Olin nuori. Parikymppinen! Eikös nainen ole silloin kauneimmillaan siis parikymppisenä? Minä valehtelisin jos väittäisin, että silloin olin kauneimmillani. Nyt olen kaunis ja olen nainen. Olen kaunis nainen. Ja uskallan sanoa sen jopa ääneen ja jopa kirjoittaa tähän siitä. Myös täällä blogin puolella olen saanut kommentteja, että en näyttänyt silloin onnelliselta. En varmasti näyttänytkään, koska en sitä ollut. En edes tiennyt, että mitä on onnellisuus. Minä tyydyin omaan elämääni ja yritin värittää sitä. En uskaltanut edes kohdata sitä tosiasiaa, että en ollut onnellinen tai elänyt onnellisessa parisuhteessa. En nähnyt sitä. Nyt näen sen. Ei minun elämä ollut millään tavalla onnellista. Siihen elämään oli vain ajauduttu. Nyt olen kuitenkin onnellinen ja se hymy ja onnellisuus säteilee kasvoiltani. Se hymy, se onnellisuus tekee kauniiksi. Ja se ei todellakaan ole väärin kehua itseään kauniiksi. Olen paljon kirjoittanut täällä blogin puolella itsestäni ja omasta minä kuvastani. Se on rakentunut kokoajan enemmän ja enemmän, eikä tämä lopu tähän. Minä sekä oma elämäni muovaa minun minäkuvaa jatkuvasti. Jokainen päivä.


Taustallani, ennen Aadaa on rankka parisuhde. Parisuhde, jossa minua käytettiin seksuaalisesti hyväksi. Parisuhde joka rikkoi minua ja repi minut palasiksi. Parisuhde jossa minun oma minäkuvani määritettiin minun puolestani. Minua kiellettiin pukeutumasta tietynlaisiin vaatteisiin, meikkaamaan tietyllä tavalla, kuuntelemaan tietynlaista musiikkia ja syömään tietyllä tavalla. Minua elämästäni riistettiin kaikki läheiset ihmiset. Vaikka tämä parisuhde kesti silloin vain vuoden verran niin se rikkoi niin paljon minäkuvaani, että edelleen joudun taistelemaan niitä haavoja vastaan. Edelleen joudun tekemään työtä sen eteen, että näkisin itseni kauniina. Minut on kerran elämässäni painettu niin alas, että sieltä nouseminen on vienyt vuosia. Eikä tämä ole ainoa syy, toinen syy on se, mitä jouduin kokemaan kolmen vanhana. Nämä kaikki ovat muovanneet minun minäkuvaani. Olen puhunut blogissa aiheesta mm. TÄÄLLÄ. 

Tämän jälkeen on tapahtunut paljon ja monta erilaista asiaa kuten hylkääminen, pettymys, avioero, erityislapsi ja yksinhuoltajuus. Myös näillä kaikilla on ollut vaikutusta omaan kuvaani naisena. Onneksi on tapahtunut myös paljon hyvää ja nämä kokemukset ovat kääntyneet voitoksi ja positiiviseksi asiaksi elämässäni. Minusta on tullut äiti ja olen ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärtänyt, että mitä on todellinen rakkaus. Mitä on kun rakastaa toista täydellä sydämellä ja mitä on se, kun saa vastarakkautta toiselta takaisin. Se aika kun olin yksin oli tärkeää aikaa. Silloin aloin ymmärtämään omaa naiseuttani. Minä tutustuin itseeni. Minä opin näkemään itseni naisena. Minä kokeilin erilaisia hiustyylejä, hiusvärejä ja aloin meikkaamaan erillä tavalla. Huomasin, että haluan meikata vahvat huulet ja ne sopii minulle. Otin itselleni ripsienpidennykset sekä myöskin hiustenpidennykset. Ne ei tehnyt minusta naista, mutta ne hetket puhui minulle. Ne huusi sitä, että se on ihan ok tehdä näin. Ne hetket puhui sitä, että todella minä olen arvokas naisena ja saan panostaa itseeni. Muistan vieläkin sen kun itkin ja kiitin Jumalaa, kun ostin itselleni kaksi uutta talvitakkia ja ne näytti päälläni hyvältä. Ei minulla ollut vuosiin ollut hyviä talvitakkeja. En ollut panostanut itseeni. Ei minua oltu kannustettu panostamaan itseeni ja ulkonäkööni. Minä nuori nainen en ollut panostanut ulkonäkööni! En tiennyt mistä tykkäsin. Kuljin siskon, äidin ja ystävien vanhoilla vaatteilla. En sano, että se on huono asia, mutta se kertoo paljon siitä, että en ollut ymmärtänyt sitä, mitä minä haluan. Kuka on Eve? Kuka on oikeasti Eve? Nyt ymmärrän sen. Olen kaunis, pian 25 vuotta täyttävä nainen. Olen kaunis sisäisesti niin kuin ulkoisesti. Minulla on melko kaunis luonne ja kauniit silmät. Minä rakastan pukeutua näyttävästi, tummiin väreihin. Minä rakastan isoja näyttäviä korviksia. Minä haluan korostaa silmiäni välillä irtoripsillä ja se on ihan ok. Minä haluan värjätä hiuksiani, meikata kasvoni tummilla sävyillä. Sopi se sitten jonkun mielestä minulle tai ei. Minä haluan tehdä niin ja todella minä saan tehdä niin.

Suuri harppaus on tapahtunut viimeisen 1,5v aikana. Ja yksi suurin tekijä siihen kaikkeen on ollut Teemu. Hän on uskonut minuun ja tsempannut minua kaikkein eniten. Kun Teemu tuli elämääni niin ymmärsin sen, että olen vähätellyt itseäni aivan liian paljon. Teemu ei vähätellyt minua vaan sen sijaan halusi avata silmäni näkemään sen, miten upea olen. On hullua kirjoittaa näin, koska en todellakaan halua, että tästä tekstistä saa sellaisen kuvan, että kehuskelen sillä mikä ja kuka minä olen tai yrittäisin jotenkin huutaa, että miten kaunis olen. Ei, ei tämä teksti ole sitä varten. Tämä on vaan yksi prosessi elämässäni, mikä on alkanut etenemään. Tämä on ollut prosessi, joka on puhutellut minua näkemään itseni uusin silmin. Tämä on prosessi, joka on askel pois siitä suunnasta, mikä lannistaa ja painaa alas. Voi miten usein me naiset nähdäänkään itsemme rumina. Miten paljon me keskitytään niihin puoliin itsessämme, että voi kunpa minulla olisi isommat rinnat ja pienempi takapuoli. Voi kuinka minulla olisi kauniimmat silmät, kyllä minut sitten huomattaisiin. Kuinka usein me näemme itsessämme sen negatiivisen puolen. Se on todella vaikeaa nähdä itsensä positiivisien silmien kautta ja jos kehuu itseään, se määritellään helposti itserakkaudeksi. Se on vaikeaa, myös minulle. Minä en ole saanut kuulla lapsuuden perheessäni kehuja. Minua ei ole kehuttu. Minä en ole saanut elämäni aikana kehuja edes miehiltä. Vasta Teemun tavattua olen saanut elämäni ensimmäisiä kunnon kehuja. Ei minua ole kehuttu. No sehän voi mennä aivan päälaellaan meidän naisten päässä, että okei kukaan ei oo koskaan kehunut mua ja nyt tulee Teemu, joka kehuu. No tietenkin sen täytyy valehdella, kun ei mulle oo kukaan muu noin puhunut. Ja ensihuumassa sitä nyt kehuu aina. Sen täytyy valehdella ja puhua tuollaista. Huoh, miten tämänkin saa niin helposti vääristettyä. Mutta se on itsestä kiinni. Lähteekö sitä ajattelemaan noin? Mitä hyötyä siitä on? Tulee vain inhottavampi fiilis. Minä olen päättänyt uskoa ja luottaa siihen, että Teemu puhuu asiaa ja hän on oikeassa. Hän kulkee rinnallani. Teemu on niin upea ja komea mies, että jos hän kerta valitsi minut, täytyyhän minun olla kaunis hänen silmissään, kun hän kerta minuun rakastui. Hän oikeasti rakastui minuun.

Olen niin kiitollinen, että olen edennyt tässä prosessissa. Edelleen minun on vaikea hyväksyä vartaloni. Edelleen inhoan vartaloani. Edelleen näen itsessäni paljon vikoja. En ole edennyt vielä tarpeeksi, mitä haluan edetä. Olen kuitenkin ottanut suuren harppauksen ja juuri nyt olen kiitollinen siitä, että olen päässyt näin pitkälle tässä prosessissa. Vielä tulee se päivä, että voin sanoa kuinka ylpeä olen itsestäni ilman, että valehtelen itselleni. Kuinka kaunis olen ja miten upea vartaloni on. Vielä se päivä tulee, uskon siihen.


Olen kirjoittanut tästä aiheesta myös aikaisemmin blogiin. Aikaisemman tekstin voit lukea TÄÄLTÄ


- Eve


TYTTÖ VAI POIKA- testejä

Kysymys onko siellä tyttö vai poika pyörii mielessä varmaan joka päivä. Ihmiset ympärillä arvuuttelee, että kumpikohan se siellä on. Monet miettivät, että onko vatsa nyt poikamaha vai tyttömaha. Onko se pystyssä vai levinnyt sivuille. Meille sukupuolella ei ole väliä. Sieltä saa tulla se kumpi tulee. Itse ajattelen kuitenkin niin, että tyttö olisi ihana leikkikaveri Aadalle ja toki siinä säästäisi myös taloudellisesti. Aadan vanhat vaatteet, lelut sekä sama huone. Jos tulisi poika niin onhan se totta, että kaikki menisi uusiksi. Toki meneehän se muutenkin, sillä en ole säästänyt oikeastaan yhtään mitään Aadalta. Toki nyt kun 80cm vaatteet alkaa käymään pieneksi niin ne voisin säästää lapselle, jos ultrassa selviää, että tulos on tyttö. Mutta katsotaan.

Poika taas olisi ihana, kun pojasta ei itselläkään ole mitään kokemusta. Ja voiiih, olisihan se nyt niin suloista saaha pikku Teemu <3 Minun perheessäni on neljä lasta, joista kolme on tyttöjä. Teemun perheessä on myös neljä lasta, mutta heistä kolme on poikia. Eli sukua kun katsoo niin tämä menee ihan 50/50. Siitä ei voi päätellä yhtään mitään.

Tässä nyt kuitenkin muutamia testejä, mitä ollaan kuluneiden viikkojen aikana tehty. 
Lopussa onkin yhteenlaskettu tulos. Jännää, saa nähdä kumpi meidän perheeseen tulee <3 
Hih, on tää vaan jännää aikaa!

1. OMA TUNNE: Alusta lähtien ollut tyttö olo. Myös Teemu on sitä mieltä, että tyttö tulee. Aada myös puhuu kokoajan tytöstä, että sisko tulee. TYTTÖ


2. Muiden arvailut:


Kaikki ystävät jotka ovat ehtineet jo arvuutella ovat sanoneet, että poika sieltä tulee.

Isäni näki unen pojasta ja on sitä mieltä, että poika tulee.

Toinen siskoistani oli sitä mieltä, että meille tulee kaksoset poika sekä tyttö.

Toinen sisko taas on kovasti sitä mieltä, että poika tulee.

Kukaan joka on arvuutellut ei ole sanonut, että tyttö olisi tulossa. Kaikki on sitä mieltä, että meille tulee poika. En tiedä, mutta epäilen, että on helpompi ajatella meille poikaa. Ehkä sen takia, että perheessä on jo yksi tyttö. Itse taas ajattelen, että olisi aivan ihanaa jos olisi kaksi tyttöä. Tytöistä olisi seuraa toisilleen. Vaatteet, lakanat, lelut ja huone kaikki olisi helpompaa. Jos taas tulee poika niin tulee uudet lelut, uusi huone, uudet vaatteet yms. Tottakai jos tämä lapsi on tyttö niin ei kaikki tule olemaan Aadan vanhaa! Mutta olisihan se helpompi jos tyttö tulisi. POIKA


3. Soodatesti:
Testi: ruokasooda + virtsa.

Laita ruokasoodaa kuppiin ja lisää virtsaa hieman ruokasoodan päälle.

-Jos sooda reagoi= poika

-Jos sooda ei reagoi= tyttö

--> Ei reagoinut! TYTTÖ


4. Sydänäänet:

Vauvan sydänäänet on samat kuin Aadalla. 154-168 välillä.
Sydänäänet siis kertoisi, että tulossa olisi TYTTÖ!


5. Kiinalainen syntymäkalenteri:


Sen mukaan olisi tulossa TYTTÖ 
Kalenteriin pääset TÄÄLTÄ



6. Vau.fi testi:

ODOTATKO TYTTÖÄ VAI POIKAA- TESTI

Tämän testin mukaan olisi tulossa POIKA!


7. Mahan muoto:


Teemun sekä siskoni mukaan maha on levinnyt sivuille. Maha on hieman pystympi, kuin Aadasta. Eikä se ole vielä levinnyt niin paljoa sivuille, kuin Aadasta näillä viikoilla. Mielestäni maha on hieman erimuotoinen. Ja huomattavasti isompi. Eli ehkä tämänkin mukaan olisi kuitenkin tulossa TYTTÖ


8. GenderMaker testi!

Tiesittekö, että nykyään lapsen sukupuolen voi selvittää jo leikkimielisellä GenderMaker testillä. Testi on huippu suosittu maailmalla ja googlen mukaan testissä on 98% varma testitulos
Itse en ollut koskaan aikaisemmin asiasta kuullut, mutta mammaryhmässä joku otti asian puheeksi. Minun sormeni alkoivat syyhytä ja halusin heti kokeilla. Niinpä mekin teimme testin.

Testi selvittää vauvan sukupuolen jo raskausviikosta 6 lähtien. 
Uskomatonta? 
Niin varhaisessa vaiheessa?

Testissä tapahtuu reaktio, kun kemiallinen yhdiste liukenee ja sekoittuu virtsaan liuenneisiin molekyyleihin, jotka ovat tulosta kehon solujen sisällä tapahtuvasta biokemiallisesta toiminnosta. Se tekee sen, että testiin tulee tiettyä sukupuolta viittaavat värit näkyviin. 



GenderMaker testi on helppo tehdä. Se on kuin tekisi raskaustestin, mutta virtsa kerätään erilliseen astiaan ja apuna on pipetti. Testi on helppo tehdä kotona. Me teimme testin aamuvirtsasta, koska ajattelimme, että siinä olisi eniten hormooneja, jotka kertoisi sukupuolen.

Ohjeet siis ovat:
Kerää virtsaa puhtaaseen astiaan ja tee testi tipauttamalla pipetillä (sisältyy pakkaukseen) tippa virtsaa pyöreään testialustaan. 
Sinun ei tarvitse odottaa kauaa sillä jopa jo 15 sekuntissa testi-ikkuna kertoo tuloksen.

Sininen testi-ikkuna kertoo sinun odottavan poika lasta ja vaaleanpunainen testi-ikkuna tyttö lasta. Vaivatonta, helppoa ja nopeaa! Ainiin mukana tulee värikartta joka auttaa hahmottamaan tuloksen.

Löysin jälkeen päin tietoa, että virtsan pitäisi antaa jäähtyä ja vasta sen jälkeen tehdä testi, huoneenlämpöisellä virtsalla. Itse en tuota tehnyt, eli en tiedä voiko tämä vaikuttaa testin tulokseen. 


Tulos oli selkeä ja tuli ruutuun todellakin muutamassa sekunnissa. Laitoimme ensin yhden tipanm, mutta se ei riittänyt. Pienen reiän piti kastua kunnolla. Testin tulos oli selkeä. Tyttö! 
Teimme testin RV 10 tienoilla. Emme siis ihan vielä rv 6. En tiedä onko testi niin luotettava, mitä jotkut tietolähteet väittää. Tuntuu hullulle, että sen voisi tietää varmaksi jo rv 6 lähtien? 
Huonopuoli testissä oli se, että tulos ei pysynyt kovin pitkään näkyvillä niinkuin esim. raskaustestissä. Nyt tulos on jo haalentunut eli täytyy laittaa testi roskikseen. Onneksi kuvat on muistoina ja nyt sitten vaan odotellaan rakenneultraa! Jos sieltä saahaan tulokseksi poika niin olen varmaan ihan pyörällä päästäni. En tiedä mitä uskoa, sillä kyllähän kätilökin voi erehtyä!

Testi on tosiaan valmistettu yhdysvalloissa ja sitä on saatavilla myös Suomesta, muutaman päivän toimitusajalla. Nimittäin ihana Raskauskeiju.fi myy tuotetta sivuillaan, hintaan 25,90e. 

Jos olet siis raskaana ja et tiedä vielä tulevan pienokaisen sukupuolta niin nyt kipinkapin tilaamaan!


Testin tulos oli siis: TYTTÖ

9. Instagram kysely:

Kyselin Instagrammissa, että mitä seuraajat oli mieltä. Saako Aada pikkuveljen vai siskon? Suurinosa oli sitä mieltä, että POIKA tulee.


10. Kysymykset:

Tyttö tiedossa • / Poika tiedossa *


•Vatsasi on levinnyt sivulle. TYTTÖ

* Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin.



•Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä.

* Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa. POIKA




•Olit yhdynnässä muutamaa päivää

* Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan/ ennen ovulaatiota. POIKA



•Viiva vatsassasi päättyy napaan.

* Viiva vatsassasi jatkkuu aina rintojen korkeudelle. / EI VIIVAA



•Vauva potkii hillitysti.

* Vauvan potkut ovat voimakkaita. / EI POTKI



•Edellinenkin lapsesi on tyttö. TYTTÖ


* Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika.



•Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta. TYTTÖ

* Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina.



•Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne.

* Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä. POIKA



•Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin. TYTTÖ

* Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt.



•Kätesi on aiempaa pehmeämmät.

* Kätesi kuivuvat helposti. POIKA



•Vauvasi sydämen syke on yli 140. TYTTÖ


* Vauvasi sydämen syke on alle 140.



•Olet normaalia kiukkuisempi.

* Olet rauhallinen ja hyväntuulinen. POIKA



•Vauvasi hikottelee usein.

* Vauvan isä lihoo odotusaikanasi.EI TIETOA



•Ikenet verestävät odotusaikanasi. TYTTÖ


* Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.



6/14 TYTTÖ
/ POIKA 5/14


Kokonaistulos:

7/10 TYTTÖ
3/10 POIKA

Kyllä vain, TYTTÖ voitti! Saas nähdä, että miten käy. Rakenneultra lähenee kokoajan. Enään kuukausi. Rakenneultra on siis 19.2 <3



Miten omassa raskaudessasi, teitkö testejä? Pitikö ne paikkaansa? 
Kumpaa muuten sinä veikkaat meille?




* Yhteistyössä mukana raskauskeiju.fi


- Eve

Pelottava ja ahdistava ULTRA

Ultra.
Jollekkin tuo sana on täynnä intoa ja odotusta.
Jollekkin toiselle sanasta tulee ensimmäisenä mieleen pelko.

Minulle tuo sana nostaa karvat pystyyn ja tuo jälkimmäinen sana on enemmän se tunne, joka nousee pinnalle, sanan kuultua. Kun ajattelen niitä ultria, mitä Aadasta tehtiin, karvat nousee todellakin pystyyn. Minulle ultra lähinnä tarkoittaa sitä, että lapsesta etsitään ainoastaan kaikki virheet. Ei olla iloisia siitä pienestä ihmeestä vaan kauhistellaan ääneen sitä, että minkälainen lapsi siellä kasvaa. Niitä vikoja oikein kaivamalla kaivetaan esiin. Se on minun kokemukseni kunnallisen puolen ultrasta. Kokemukseni ei ole hyvä, kaunis tai ainutlaatuinen. Se on kaukana siitä. Ja siitä tämä tekstikin on saanut juurensa. Tiedän toki, että miksi näin on tehty. Kaikkihan johtui siitä niskapoimuturvotuksesta. Sehän oli melkein 5mm! Sen vuoksihan Aadaa tarkkailtiin suurennuslasilla ja mietittiin, että mitä muita vikoja hänessä on. Sen vuoksi tuli lähete lääkärille, joka ultrasi uudestaan. Ei se ollut hieno kokemus. Se oli kaukana siitä. Se oli ahdistava ja inhottava kokemus. Minä halusin keskittyä pieneen ja kauniiseen lapseen, mutta se riistettiin minulta. Se riistettiin niillä kauhistuksen sanoilla. Se riistettiin sillä, että kukaan ei ollut kanssani onnellinen. Se riistettiin sillä, että kaikkien kasvoilta näkyi vain lause: "MEILLÄ ON ONGELMA". Siitä ultrasta lähdin shokissa verikokeisiin, joista selvisi 25% riski saada downlapsi. Niin, voitte kuvitella miten paljon siitä kaikesta tuli painetta ja ahdistusta? Minä yritin pysyä positiivisena, mutta se oli vaikeaa.



Miksi palaan tähän nyt. Tämän ihanan pienen tähden ultra lähestyy. (teksti kirjoitettu ennen ultraa. kuvat tekstissä on kuitenkin otettu tähden ultrassa. Lopussa tekstiä, että miksi näin, vähän väärinpäin.) 
Mitä tunteita se minussa herättää? Juurikin tätä mainittua pelkoa ja ahdistusta. Mitä jos jälleen tätä pientä tähteä tutkitaan suurennuslasin läpi ja etsitään vikoja. Etsitään niitä vikoja jotka oikeuttaa tuomaan abortin vaihtoehtona jälleen eteeni. Miksi lääkärit eivät voi ymmärtää kerrasta, että en tee aborttia piste ja lopettaa sen jankkaamisen siihen? Sehän on todella helppoa vaan puhua ja puhua abortista ja sen helppoudesta.

"Hei puhutaan perheelle abortista
ja sen jälkeen tää ongelma on hoidettu."


Jälleen kerran minä kysyn, että miksi? 
Miksi ihmeessä tähän maailmaan ei saa syntyä kehitysvammaisia lapsia? 
Miksi? 
Eikö he ansaitse elää? 
Eikö he ansaitse mahdollisuutta?
Eikö erityislapset ansaitse mahdollisuutta? 
Miksi tänä päivänä äideille ja perheille on tärkeämpää se, 
että lapsi on terve kuin se, että se hengittäisi?


Se kliseinen lause, joka nostaa minussa aina kylmät väreet;

"Ei sukupuolella ole väliä, kunhan lapsi on terve." 

Mitä jos se ei ole terve? Ihan kuin tuo lause jo huutaisi sen, että jos se lapsi ei ole terve niin hän ei ole tervetullut maailmaan. Voi kuule, sinun kullannuppusi voi sairastua 2v vakavasti tai hänellä saatetaan huomata kehitysvamma. Sinun 5v lapsesi saattaa jäädä auton alle ja ei kävele sen jälkeen enää ikinä. Hylkäätkö hänet sitten? Senkö jälkeen sanot, että en mä tälläistä halunnut. En halua olla tuon äiti. Mielestäni tätä lääkärit/ kätilöt puhuvat. Tätä he syöttää meille. Tätä tämä maailma syöttää meille. Tähän maailmaan ei ole tervetulleita kehitysvammaiset, erityislapset tai muuten vaan erilaiset lapset. Tätä mieltä on moni minunkin tuttavani, järkyttävää. Nyt myös tässä raskaudessa olen kuullut tuon lauseen, että kunhan lapsi on terve. En minä ajattele niin. Minä ajattelen, että tärkeintä on se, että lapsi hengittää. Tärkeintä on se, että hän on lapsi. Tärkeintä on se, että hän pääsee rakastavaan perheeseen. Tärkeintä on se, että lapsi saa syntyä tähän karuakin karunpaan maailmaan. Mielestäni vain näillä asioilla on merkitystä. Hän kelpaa juuri sellaisena, kuin hän on. Hän saa olla juuri sellainen kuin hän on. Ei hänen kehitysvamma tee hänestä huononpaa. Ei mikään hänessä tee hänestä huononpaa. Ei mikään! Hän on täydellinen juuri sellaisena kuin hän on. Ja tämä, juuri tämä pätee jokaiseen lapseen. Sinun lapsesi ja sinä olette ainutlaatuisia! Olit minkälainen tahansa. Sinä olet ainutlaatuinen. Et ole huonompi. Et ole vähäisempi. Ei minun tyttäreni ole yhtään vähäisempi, vaikka häneltä puuttuu toinen x kromosomi! Se on vaan kromosomi! Mitä sitten??!! Eikö hän ansaitse paikkaansa tässä maailmassa? Eikö hän saisi elää? Hän saa elää täysin normaalia elämää. Hän on täydellinen juuri tuollaisena. Minä ajattelen näin ja juuri tätä minä haluan opettaa lapsilleni. He ovat ainutlaatuisia ja kauniita!


Katso tätä kuvaa. Voitko oikeasti sanoa, että tämä lapsi ei olisi ansainnut mahdollisuutta elää, koska hänestä oltiin täysin varmoja, että hän on kehitysvammainen?
Oltiin varmoja, että minusta ei olisi äidiksi tälle täydelliselle lapselle. Oliko minusta?


Ja kyllä, olen todella kriittinen tässä asiassa. En hyväksy aborttia, enkä tule koskaan hyväksymään. Minun mielestäni ihan jokainen lapsi ansaitsee mahdollisuuden. Ihan jokainen lapsi on täydellinen. Erityinen. Kaunis pieni yksilö. Sillä ei ole mitään merkitystä onko hän sellainen, minkälaisen kuvan tämä maailma antaa. Tämä maailma on julma ja ankara paikka. Tämä maailma ei hyväksy erilaisia lapsia, ihmisiä. Huomaahan sen jo kouluissakin. Jos et kulje massan mukana niin sinua kiusataan. Et saa olla se joka olet. Et ole kaunis jos et kulje massan mukana. Sitähän tämä maailma syöttää. Ja siksi myös yhä nuorempi LAPSI meikkaa. Siksi yhä nuorempi LAPSI näyttää aikuiselta ja niistä on vaikea arvata ikää. Sitähän tämä maailma syöttää. Niin. Sinun pitää olla tietynlainen, että kelpaat. Miten se onkin kamalaa ja se tekee hallaa jokaiselle yksilölle. Se rikkoo ja se satuttaa. Miten paljon nuorilla, lapsilla on ulkonäkö paineita. Miten paljon niitä onkin tänä päivänä. Miten paljon on itsemurhia. Miten paljon on itsetuhoisuutta. Mistä se johtuu? Ei meitä hyväksytä sellaisina, kuin me ollaan. Me ei saada olla niitä ketä ollaan.

Edelleen kysyn, että eikö se ole kaikkein tärkeintä, että se pieni lapsi on elossa?
Miksi niin moni on valmis hylkäämään lapsensa kun todetaan turvotus?
Aadalla todettiin turvotus. Se oli suuri turvotus. Se oli shokki. Mitä jos olisin kuunnellut lääkäreitä? Mitä jos olisin toiminut lääkäreiden ohjeiden mukaan? Aadaa ei olisi. Noin ihanaa, kaunista ja täydellistä tyttöä ei olisi. Jälleen kerran itken kun ajattelen sitä. Mitä jos oikeasti olisin tehnyt niin miten minua neuvottiin toimimaan. Ette usko, miten monta kertaa on tehnyt mieli käydä näyttämässä Aadaa sinne sairaalaan ja kertoa, että tämä on se tyttö josta sanoitte, että se on kehitysvammainen. Etenkin sille lääkärille, joka etsi rakenneultrassa Aadasta down piirteitä, etenki kasvoista. Aada teki pusukala ilmeen, mikä on kuulemma tyypillinen downlapsille. Lääkäri otti siitä kuvan, tulosti sen ja sanoi, että tämä on hyvin tyypillistä downeille. Tuo muisto on minulla edelleen tallessa ja piirtynyt mieleeni jäädäkseen. Ahdistavaa. Onhan se totta, että Aadan raskaudessa olin nuori. Olin 5v nuorempi kuin nyt. Ymmärrän sen, että lääkärit ajattelivat minun parastani. He eivät tunteneet minua. He ihmettelivät päättäväisyyttäni. He eivät lukeneet papereista kuin syntymäaikani, että olin -93 syntynyt ja silloin juuri täyttänyt 20v. Olihan minä nuori ja olen edelleen, mutta silti se ikä ei kerro onko kypsä ottamaan vastaan kehitysvammaista lasta vai ei. Ikä on vain numeroita. Se ei sano yhtään mitään. Minua pidettiin pentuna, lapsena ja tyhmänä. Silti minä tiesin mihin olin ryhtymässä paljon paremmin, kuin yksikään niistä lääkäreistä. Tai kukaan niistä ihmisistä lähelläni, jotka myös sanoivat " Ehkä se abortti voisi olla paras vaihtoehto. Minä tekisin abortin tuossa tilanteessa. Kyllä se niin on, että itse en pystyisi pitämään sairasta lasta". He eivät tienneet mitään. Silti minä ymmärrän niitä heitä jokaista. He tekivät työtään, kertoivat mielipiteensä ja siksi he reagoivat niin. Yritän arvostaa heitä parhaani mukaan. Vaikka myönnän, se on välillä todella vaikeaa.

Tässä raskaudessa olen liittynyt mammaryhmään. Ihanaan ryhmään. Silti minussa herää paljon tunteita, kun luen heidän keskusteluista siitä, miten he huokaavat helpotuksesta kun niskapoimuturvotus, verikokeen riskiluku on normaali. Mielestäni tuosta on tehty elämää suurempi asia. Se ohjailee paljon äitejä. Se turvotus, sen mittaus ja se tulos. Jokainen äiti jännittää sitä, rukoilee sitä, että se tulos olisi normaali. Toivoo koko sydämestään, että lapsi olisi kunnossa. Jos turvotuksessa ilmenee jotain niin hyvin moni äiti miettii vakavissaan aborttia. Ei uskalla ottaa huomioon sitä, että se turvotus ei välttämättä kerro onko lapsi kehitysvammainen. Se on vain testi ja tulos. Se ei saisi olla se joka määrittää sen, että tekeekö abortin vaiko ei. Se ei saisi olla asia joka määrittää koko lapsen. HALOO se on vain testi. Ihan niinkuin se testin tulos kertoisi sen, että se pieni ihme ei ole enää rakas. Se suhde siihen lapseen onkin yhtäkkiä tuhoutunut, koska testi sanoo niin. Koska riskiluku on suuri tai turvotus suuri! Lisäksi moni ei uskalla ottaa sitä askelta, että hänestä tulisi erityislapsen äiti. Ei uskalla nähdä itseään erityislapsen äitinä. Ymmärrän heitä. Oli se minullekkin vaikeaa. Ja kuinka usein mietin sitä, että onko minusta siihen. Kyllä minusta oli siihen ja on edelleen. Olen halunnut huutaa koko maailmalle, miten kiitollinen ja ylpeä olen tyttärestäni! Kiitos Jeesus, että minä saan olla erityislapsen äiti! En muuttaisi sitä mistään hinnasta! Paljon se ottaa, mutta vielä enemmän se antaakin!



Aadan raskaudessa suostuin kaikkiin mahdollisiin verikokeisiin. Ainoa mihin en suostunut oli lapsivesiseulonta. Siitä kieltäydyin. Tänä päivänä kadun sitä, että osallistuin niihin. Minun tilanteessa se kaikki toi turhaa pelkoa. Se kaikki synnytti turhaa stressiä. Ja se kaikki oli aivan turhaa. Raskaus ei ollut paras mahdollinen. Yöt oli katkonaisia ja ne lukuisat hetket kun pelkäsin ja itkin vessan lattialla huutaen Jumalaa. Huusin apua tilanteeseen. Koskaan en rukoillut, että lapseni ei olisi kehitysvammainen. Rukoilin, että saisin voimaa ja apua. Rukoilin, että lapseni hengittäisi, kun hän syntyisi. Se oli se, mitä rukoilin ja pyysin. Sen kaiken sain. Hän vastasi rukouksiini. Sain enemmän. Sain parempaa. Sain erityislapsen.

Tuon kokemuksen vuoksi olemme Teemun kanssa päättäneet, että tässä raskaudessa emme osallistu mihinkään seulontoihin. En halua verikokeeseen, enkä halua tietää niskapoimuturvotuksen tulosta. Vaikka näistä selviäisi mitä tahansa niin se ei vaikuttaisi siihen, että pidämmekö lapsen. Me pidämme tämän lapsen, oli hän millainen tahansa. Haluamme suojella tätä lasta siltä kaikelta turhalta stressiltä. Haluamme antaa tälle lapselle turvallisen ja hyvän raskausajan. Haluamme, että tämä lapsi saa kokea olevansa täysin turvassa. Haluamme iloita tästä lapsesta. Haluamme ottaa hänet vastaan sellaisena, kuin hän on. Täydellisenä yksilönä.

----

Kirjotin tämän tekstin puhelimeni muistiinpanoihin ennen ultraa. Halusin julkaista tämän teille nyt vaikka paljon mietin, että haluanko julkaista näin ehkäpä jopa raakaa tekstiä. Tekstiä, mikä on todella pitkä. Päätin kuitenkin julkaista tämän, kun sain luettua tekstin Teemulle.
Ultra on nyt tosiaan takana päin. Meillä oli aivan ihana kätilö, joka ultrasi mahan päältä. Juttelimme ennen ultraa niskapoimusta ja kätilö otti hyvin vastaan toiveemme. Hän sanoi, että katsoo turvotuksen silmämääräisesti ja ei mittaa sitä tai kerro tulosta meille. Ja jos turvotusta olisi ollut todella paljon silmämääräisesti huomattavissa niin olisi kertonut siitä meille. Olin todella helpottunut. Vauva oli todella vilkas ja liikkui paljon. Hänellä oli varpaat välillä suussa ja välillä heitti kuperkeikkaa. Liikkui kokoajan, todella vilkas! Niin ihana pieni. Kyyneleet siinä tuli, kun jälleen pienen näki. Hän oli kasvanut niin paljon. Pieni ei jaksanut pysyä hetkeäkään paikoillaan ja mittojen saaminen oli hankalaa. Mitaksi saatiin n. 1pv pienempi ja siksi laskettua aikaa ei muutettu. Laskettuaika pystyy siis samana 6.7.2018. Postauksen kuvat on kuvia, meidän pienestä tähdestä <3 Aada haluaa joka päivä ihastella vauvan kuvia. Hän odottaa sisarusta innolla vaikka pientä mustasukkaisuuttakin on jo havaittavissa.


- Eve

Joulu Levillä

Tässä kuvapläjäys meidän Levin reissulta. Matka oli pitkä. Leville ajoon kesti 16h, kun jouduimme odottamaan muutaman tunnin Oulussa, että lumipyry meni ohitse. Aada jaksoi todella hyvin. Hän keskittyi vain seuraamaan tietä ja kuuntelemaan musiikkia. Hän ei katsonut tabletilta lastenohjelmia eikä leikkinyt leluilla. Hän ei oikein syönytkään mitään. Toki söi aina silloin, kun pysähdyttiin. Neiti nukkui matkalla vain 1,5h kumpinakin päivinä. Ihan ihmeellistä! Minä kun olin varautunut pahimpaan. Neiti oli asennoitunut matkustamaan. Luulen, että hän jaksoi myös sen vuoksi niin hyvin, kun väki autossa vaihtui. Välillä ajoi Teemu, välillä minä. Jossain vaiheessa ajoi oma äitini ja sitten taas isäni. Meillä oli reissussa 2 autoa. Minä, Teemu, Aada, vanhempani, 2 siskoa ja 1 veli.

Pakkanen yllätti Levillä nimittäin sitä riitti 22 astetta jokaiselle päivälle. Ulkona ei hirveästi tarennut olla. Jouluaatto meni lähes sisällä ollen ja hotellissa jouluateriaa syöden. Joulupäivänä kävimme huskyajelulla ja Tapanina ajoimme Enontekiölle, isäni puolen sukulaisille. Siellä odotti oma mummoni jota meillä kutsutaan ämmiksi. Ämmi on nähnyt Aadan vain muutaman kerran.
Tapanin jälkeen lähdimme ajamaan kotiin päin. 

Meidän joulu oli ihanan erilainen. 
Lahjoja ei avattu ollenkaan jouluna, sillä ne avattiin jo reissua edeltävänä päivänä.




























-Eve

Uusivuosi ja uudet huoneet

Meidän perhe on lomaillut viime viikot. Viikot ovat kuitenkin olleet todella hektiset. Levin reissu oli ihana ja siitä onkin tulossa myöhemmin postausta. Uusivuosi vaihtui ja sekin sujui mukavasti. Vietimme sen kotona, rakkaiden ystävien parissa. Kylässä oli myös pikkusiskoni, joka lähti uudenvuoden jälkeen tiistaina. Keskiviikko, torstai sekä perjantai kului ystäviä nähden. Lauantaina lähdimme Tampereelle ja siitä ajoimme yllättäen Seinäjoelle. Mukana ei ollut vaihtovaatteita eikä edes puhelimen laturia. Matka sujui kuitenkin mukavasti, vaikka mentiinkin hieman pois minun mukavuusalueelta. Silti tuollaiset reissut on juuri niitä parhaita! Oli ihana nähdä Teemun perhettä. Aadakin näki heitä pitkästä aikaa. Viime kerrasta oli mennyt jo tovi. Kaiken tämän keskellä blogi on jäänyt. Oikeastaan olen tehnyt sen tietoisesti. Tämä ei ole minun työ vaan harrastus. Sitä toitotan itselleni jatkuvasti, että en väsyisi. En halua stressata turhaan siitä, että saan tänne postauksia aikaiseksi. Postaan silloin kun tuntuu sille ja se tuntuu parhaimmalle. Silloin saan postata omassa tahdissa ja hymyssä suin. <3

Mutta takaisin uuteenvuoteen. Uutenavuotena vaihdoimme kotona järjestystä. Olemme miettineet paljon eri vaihtoehtoja, että muutammeko uuteen kotiin vai jäämmekö tähän. Asumme nyt 70,5 neliöisessä kolmiossa. Kolmiossa on iso eteinen, yhtenäinen olohuone ja keittiö, 2 makkaria, kylpyhuone ja vaatehuone. Sekä lasitettu parveke. Asunnossa on toisaalta riittävästi neliöitä, mutta mielestäni niitä ei ole käytetty kovin järkevästi. En tiedä kuka tämänkin asunnon pohjan on suunnitellut. Olohuoneen seinä on vino ja se on todella vaikea sisustaa. Vaatehuone on melko iso ja myös eteinen. Aivan turhaan. Miksi niihin on käytetty neliöitä niin paljon? Eteinen voisi aivan hyvin olla puolet pienempi ja nuo neliöt voisi sen sijaan olla toisessa makkarissa. Ongelma tässä asunnossa onkin se, että toinen makkari on aivan liian pieni. Makkari sijaitsee aivan olohuoneen vieressä. Makkari on ehkä pikemminkin alkovi, koska makkarissa on kaksi sisään käyntiä, ei ovia ja sinne mahtuu ainoastaan 160cm sänky + 2 pientä yöpöytää. Tämä on siis ollut se ongelma. Miten tuohon huoneeseen mahtuisi vauvan sänky? Ei mitenkään. Ja muutenkin jos taloudessa on lapsia niin makkari + ovi on todella tarpeellinen. Tiedätte, mistä puhun.



Tässä on vanha kuva makkarista. Tästä saa ehkä paremmin käsityksen siitä, miten ahdas huoneemme on ollut. Jos pinnasängyn olisi sijoittanut tähän niin vaatekaappeja ei saisi auki. Jos taas ikkunan puolelle, sänkyä olisi joutunut siirtämään niin paljon toiseen suuntaan, että siltikään kaapin ovet ei olisi auennut. Pinnasänky ei siis olisi mahtunut tuonne mitenkään. Mietin myös kehtoa, mutta vauva ei nukkuisi siinä kuin muutaman kuukauden. Mielestäni se ajatus oli huono. Joka tapauksessa huoneiden vaihto/muutto olisi edessä. Olin epätoivoinen. Faktahan on se, että jos olisimme jääneet tuohon huoneeseen niin vauva olisi nukkunut olohuoneessa. Niin tähän väliin pitää sanoa, että perhepeti ei ole vaihtoehto. Itse en uskalla saati pysty nukkumaan vauva vierelläni. Olen myös sitä mieltä, että lapsen paikka on omassa sängyssä ja myöhemmin omassa huoneessa. En ole sellainen ihminen, että haluan koko perheen nukkuvan samassa sängyssä. Olen erilainen. Joka tapauksessa päädyimme siihen, että muutamme Aadan huoneen tuohon pienempään ja me siirrymme ovelliseen huoneeseen. Huoneeseen johon mahtuisi pinnasänky! Ajattelimme, että nyt tämä kannattaa kokeilla. Jos se ei toimi niin pystymme siirtämään huoneet vielä takaisin ja miettimään toista ratkaisua.

Ostoslista:
Verhotangot ( 5,90e/kpl )Pimennysverhokangasta ( 7,90e/m x 4 = 31,60e ) / Eurokangas


En ommellut kangasta mitenkään vaan laitoimme sen nipsuilla paikoilleen. Helpointa ikinä!







Huoneeseen mahtui hyvin Aadan lelut, sänky yms. Kaikki muut mahtui, paitsi Tiipii teltta. Laitoimme sen varastoon odottamaan ja otamme sen käyttöön kun muutamme tästä asunnosta pois. Uskon, että senkin aika tulee vielä. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että jäämme tähän asuntoon. Helsingissä asunnon vaihto ei käy ihan tuosta noin vaan. Asuntoihin on valtavat ruuhkat. Haluaisimme asunnon tästä läheltä. Unelma olisi rivari, jossa olisi omaa pihaa ja sauna. Niissä taas vuokrat on melko korkeat. Ja niihin varsinkin on ruuhkaa. Jokainenhan unelmoi sellaisesta? Ja onhan se niinkin, että kyllähän tähän kotiin on ehtinyt jo kiintyä. Tämä on ollut koti kuitenkin jo yli vuoden verran. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Ehkä muutamme tai sitten emme. Toisaalta jossain vaiheessa tästä asunnosta tila tulee loppumaan kesken.

Tässä vielä muutama kuva meidän huoneesta:

Meidän huoneeseen siirtyi sänky, yöpöydät ja hyllykkö. Tähän huoneeseen ei mennyt yhtään rahaa. Päästiin siis todella edullisesti. Muutoksia pitäisi tehdä, kuten ostaa verhot. Haaveilen myös isosta taulusta sekä vaaterekistä, mutta katsotaan tuleeko sellaiset mahtumaan tänne. Vauva vie kuitenkin melko paljon tilaa.



Miten huoneiden vaihto on sujunut? Miten Aada reagoi?


Todella hyvin. Aada on innoissaan omasta huoneestaan. Hän leikkii nyt paljon enemmän omassa huoneessaan, koska se on samaa tilaa olohuoneen kanssa. Minä voin tehdä rauhassa ruokaa ja Aada touhuaa omassa huoneessaan. Olohuone on pysynyt yllättävän siistinä, kun vertaa aikasempaan. Silloin kaikki lelut kulkeutuivat olohuoneeseen. Nyt ei ole sitäkään ongelmaa. Onhan tuo huone pieni, mutta kun katsoo Aadan kokoa niin hänelle huone on juuri sopiva. Me nautimme ovellisesta huoneesta sekä huoneesta jossa on pimennysverho. Ihanaa nukkua aivan pimeässä huoneessa. Aamut on myös ihania, kun Teemu vie Aadan hoitoon, minä saan jäädä nukkumaan. Nyt jopa pystyn nukkumaan, enkä herää jokaiseen ääneen.

Onhan tässä ollut haastettakin. Päiväunet on vaikea toteuttaa, koska Aadan huone sijaitsee aivan olohuoneen sekä keittiön vieressä ja nuo verhot ei pahemmin ääntä vaimenna. Aada on toistaiseksi nukkunut päiväunet meidän sängyssä. Jos meillä on vieraita myöhään niin Aada tulee nukkumaan meidän makkarin lattialle ja siirtyy omaan sänkyyn ensimmäisen pissatuksen yhteydessä. Kyllä pissatetaan Aadaa 1x/yössä. Näin on pissaaminen sänkyyn vähentynyt huomattavasti.

Mutta kyllä tästä hyvä tulee. Pienin askelin tulee muutosta ja valmistellaan jos sitä aikaa, kun vauva tulee <3 Ihanaa, koko ajan lähempänä <3


Kiitos vielä Sini ja Jasmin suuresta avusta! Ihana kun autoitte tämän projektin kanssa. Toteutimme projektin tosiaan ystävien avustuksella, uutenavuotena. Kiitos!


- Eve