Miksi avoimuus?

Jos et vielä tiennyt niin myös mieheni on aloittanut kirjoittamaan blogia n. Pari kuukautta sitten. Olen jakanut muutamia hänen tekstejään Facebookissa sekä Instagramissa. Teemu kirjoittaa todella avointa blogia niin kuin itsekin. Se, että myös mieheni kirjoittaa lähentää meitä. Se täydentää meitä ja auttaa ymmärtämään toisiamme.

Arjessa on helpompi antaa toiselle se aika kirjoittamiseen, kun tietää miten se vaatii aikaa. Silloin kun toinen tekee blogia, toinen on lasten kanssa. Se käy paljon luontevammin niin. Rakastan ja nautin siitä, että meillä molemmilla on oma blogi ja yhteinen harrastus. Meidän molempien jokainen teksti on kirjoitettu yksin, mutta käyty läpi yhdessä. Me luemme jokaisen tekstin yhdessä läpi ja mietimme mitä tekstissä voisi muuttaa vai tarvitseeko mitään muuttaa. Me myös kuvaamme yhdessä, josta on myös tullut meidän yhteinen harrastus. On niitä parisuhteista joissa ei tunnu olevan mitään yhteistä. No meillä sitä yhteistä on! Ja se on tämä bloggaaminen.

Me kirjoitamme kumpikin avoimesti. Me emme yritä olla parempi kuin muut tai velloa vanhoissa asioissa. Me emme tuo kipeitä asioita julkisuuteen ylpeydellä. Me emme ole ylpeitä siitä, että mitä me olemme kokeneet. 



Miksi olisimme ylpeitä siitä, että meitä kumpaakin on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi? Miksi olisimme ylpeitä siitä, että mieheni meinasi ajaa humalassa poliisin ja jalankulkijan päälle?
Olisi sairasta olla ylpeä jostain niin kamalasta asiasta. Että olipa hieno teko. Ei. Jos minä voisin vaikuttaa siihen, että en olisi näitä asioita joutunut kokemaan niin voin sanoa, että tekisin mitä vaan sen eteen. Ne asiat mitä on tapahtunut on satuttanut todella paljon. Mieheni ei ole ylpeä siitä, mutta se miksi me pystymme niistä puhumaan on yksinkertaisesti tämä:


Me olemme puhuneet asioista. Me olemme käsitelleet asiat. Me emme ole painaneet niitä maton alle tai yrittäneet peitellä tapahtunutta. Me olemme hyväksyneet sen, että se on osa meidän menneisyyttä. Me katsomme eteenpäin, hyväksyen ja tiedostaen tosiasiat.

Nämä asiat on niitä, miksi me pystymme jatkamaan elämää eteenpäin. Ja sen myötä puhumaan asioista avoimesti. Vähän niin kuin puhuisimme sohva tyynystä. Nämä asiat ei enää satuta, koska niiden asioiden kanssa olemme sujut. Asiat on käsitelty. 




Minä rakastan meitä yhdessä ja erikseen. Rakastan sitä kun mieheni on alkanut puhumaan kipeistä asioista avoimesti, kirjoittaen. Kaikki, mitä hän on blogiinsa kirjoittanut, on hän ensin kertonut ne minulle. Nuo kaikki kipeät asiat olen kuullut jo pari vuotta sitten. Olen tavattoman onnellinen, kiitollinen sekä ylpeä miehestäni. Sillä tiedän, että hänellä on valtava lahja, jolla hän voi auttaa montaa muuta ihmistä. Me autamme. Haluamme auttaa ihmisiä meitä satuttaneilla asioilla.

Näiden tekstien kautta me olemme jo auttaneet. Meihin on ottanut yhteyttä moni ihminen. On ihmisiä, joiden elämässä on tapahtunut rattijuopumus ja mies on kieltänyt puhua asiasta eteenpäin. Nainen on aivan yksin. Hän pystyy puhumaan asiasta minulle. On ihmisiä, jotka ovat aivan itsemurhan partaalla. On ihmisiä, jotka eivät ole koskaan puhuneet heidän menneisyydestä kenellekään ja ovat nyt pystyneet jakamaan elämästään meille niin, että heitä ei tuomita. Meillä jokaisella on oma menneisyys. Se menneisyys tekee meistä meidät. Kaikki eivät puhu menneisyydestään ja haluavat unohtaa sen. Kaikki eivät suostu ajattelemaan menneisyyttään. Jokainen tekee siinä oman päätöksensä.

Minä tiedän, että jos me emme olisi puhuneet asioista ystäville, perheille sekä seurakunnalle niin me emme olisi nyt tässä. Me eläisimme kauhean häpeän alla ja neljän seinän sisällä. Siinä jos missä olisi ainekset masennukselle sekä avioerolle. Me päätimme jatkaa yhdessä ilman masennusta. Ja avain siihen oli avoimuus. Me toki teimme siitä julkista ja se oli meidän päätöksemme. Se ei ollut huono päätös, koska me olemme auttaneet jo monia.

On tullut paljon kommentteja koskien sitä, että miten Teemu kehtaa puhua asioista julkisesti. On mietitty sitä, että eikö Teemu ajattele vaimoaan yhtään saati lapsia. Kyllä hän ajattelee, itseasiassa paljon paljon enemmän mitä kukaan teistä osaa edes kuvitella. Me olemme punninneet asioita paljon, mutta mikään ei ole saanut meitä olemaan hiljaa. Me emme halua olla hiljaa, sillä minua henkilökohtaisesti ärsyttää tämä Suomen tyyli olla hiljaa ja pitää kulissit yllä. Meillä ihan jokaisella on ne omat luurangot kaapissa. Meillä jokaiselle on ne omat haasteet, mutta niistä ei puhuta. Miksi? Miksi se ihmispelko saa meidät niin usein hiljaisiksi? Mitä sitten jos ihmiset saa tietää sinusta tai sinun menneisyydestäsi. Miksi on niin kova tarve antaa täydellinen kuva ulkopuolisille?


Minä annoin monen mielestä täydellisen kuvan meidän perheestä. Ei se ollut täydellinen kuva. Se oli aivan rehellinen kuva, mutta siitä jäi pois vain se alkoholi asia. Enhän minä siitä voinut puhua ennen kuin Teemu itse myönsi ongelman ja suostui itse puhumaan siitä. Ei se käynyt edes mielessäni, että puhuisin siitä. Niin tätä samaa tekee todella moni ihminen. Niistä omista ikävistä asioista ei puhuta. Pidetään kulissit yllä. Tähän me suomalaiset olemme tottuneet. Tätä me teemme, sellaisia me olemme. Minä en halua olla sellainen. Haluan kaataa ne kulissit. Haluan opettaa myös lapseni puhumaan avoimesti. Haluan opettaa heidät siihen, että he eivät piilottelisi ja salailisi asioista. En halua, että lapseni lakaisevat asiat maton alle ja elävät kulissit pystyssä. Haluan opettaa lapseni siihen, että asioista on hyvä puhua.

Meidän perhe on avoin. Minä olen avoin ja myös mieheni on avoin. Jos et tunne meitä niin et tiedä sitä, että me todella puhumme myös kasvotusten näistä asioista aivan kuin siitä sohvatyynystä.
Nämä asiat on käsitelty ja me mennään kokoajan perheenä yhteen suuntaan ja se on eteenpäin.


Mieheni blogiin pääset täältä --> IKUINEN OPTIMISTI


- Eve


Iho kuntoon luonnonkosmetiikalla

Olen pitkään pähkäillyt ihonhoitotuotteiden vaihtamista luonnonkosmetiikkaan. Olen pähkäillyt paljon sen kanssa, että miten jaksan lähteä siihen? Miten löydän oikeat tuotteet? Miten osaan? Miten niitä käytetään? Mitä jos ne eivät sovikaan iholleni? Aluksi ajattelin, että lähden vaihtamaan meikit ja aloitan siitä. Nyt kuitenkin ymmärrän, että näinhän sen täytyy mennä. Ensin iho kuntoon oikeilla tuotteilla ja vasta sen jälkeen meikit.

Tuntuu, että aina yhä uudestaan ja uudestaan olen lähtöruudussa ihon hoitoni kanssa. Olen kokeillut lukuisia tuotteita ja rahaa on mennyt hukkaan monia kymmeniä euroja. En ole löytänyt iholleni niitä oikeita tuotteita. Ne tuotteet joita olen käyttänyt, on ollut halpoja ja niitä on pystynyt ostamaan ihan normaalista S-marketista. Ne tuotteet ovat kyllä tehneet tehtävänsä, mutta sen lisäksi ne ovat saaneet ihoni punoittamaan. Joskus ihoani on jopa kirvellyt. Vaikka tuote on luvannut kosteuttaa ihoa niin se ei ole kuitenkaan toiminut minun ihooni niin, miten olisin toivonut.


Raskauden aikana pääsin ilokseni yhteistyöhön Biodellyn kanssa. Pääsin ihonhoitovalmennukseen. Kyllä! Oletko koskaan kuullut ihonhoitovalmennuksesta? Minulle se oli täysin uusi asia. Sehän on kuin ihonhoidon Personal Trainer. Ammattilainen joka opastaa miten ihosta pidetään huolta, miten iho laitetaan kuntoon. Täydellistä! Tätähän minä juuri tarvitsin!

Ihonhoitovalmennus on kehitetty niille, jotka eivät ole löytäneet vielä sopivia tuotteita ihon hoitoon. Niille, jotka pähkäilevät oman ihon, sen hoidon sekä tuotteiden valinnan kanssa. Ihonhoitovalmennuksessa ammattilainen antaa ohjausta näihin ongelmiin. Tämä oli täydellinen vaihtoehto minulle, jolla on herkkä iho ja läheskään kaikki tuotteet ei minun iholle sovi. Ammattilaiset tekee sen työn, joka vaatii aikaa ja rahaa. Nyt ei menisi rahaa turhaa, tuotteisiin jotka eivät sovikaan! Tässä ihonhoitovalmennuksessa saa henkilökohtaisen avun. He perehtyvät ihotaustoihin, ihonhoitorutiineihin ja tuotteisiin, joita käytät. Ei tarvitse kuin täyttää taustatietolomake, ottaa kuva ja vastata mahdollisimman laajasti kysymyksiin.
Melko helppoa? Vai mitä?
 

Kerättyjen tietojen pohjalta he neuvovat sinua parempaan ihonhoitoon. Lisäksi he räätälöivät sinulle henkilökohtaisen ihonhoitosuunnitelman. Unohtamatta ihonhoitosuunnitelmaan sopivia hoitomenetelmiä sekä tuotteita. Pääset konsultaatiokäynnille heidän myymäläänsä Turkuun. Sen yhteydessä saat mukaan kirjalliset ohjeet sekä tuotteita. (palvelun hintaan sisältyy valitsemiasi tuotteita 80 euron arvosta). Jos et kuitenkaan pääse paikan päälle Turkuun, ei hätää! Itse asun Helsingissä ja en voinut lähteä Turkuun saakka paikan päälle. Sain tuotteet sekä ihonhoito ohjeet postissa kotiin <3 Täydellistä! Jos mieleeni tuli kysymyksiä, minulle vastattiin heti. Ammattilainen todella osasi hoitaa työnsä. 

Minulle ihonhoitosuunnitelma tehtiin raskauden aikaiselle iholle sekä myös sen jälkeiselle ajalle. Iholle, missä näkyy hormonien aiheuttamat muutokset. Iholle, joka on pinta kuiva sekä herkkä. Nämä tuotteet eivät välttämättä toimi sinulla! Siksi jokainen tarvitsee sen oman ihonhoitosuunnitelmansa.




Minulle tuotteiksi valittiin:



Tämä on puhdistava kuorintajauhe. Kuivalle ja herkälle iholle pehmeää pyörittelyä. Se sisältää vain kolmea ainesosaa: Kaurajauhetta, maitojauhetta sekö magnesiumia. Tällä tuotteelle pystyy syväpuhdistamaan ihon 2 kertaa viikossa tai tarpeen mukaan useammin. Tuote on helppo käyttöinen vaikka se vaatiikin enemmän työtä. Jauheen sekaan voi laittaa vettä tai vaikka tipan öljyä. Tämä on lempeämpää kuin normaali kuorinta aine ja sen vuoksi tätä voi käyttää useammin. Itse huomasin, että tämä tuote ei laita ihoa punoittamaan niin miten muut käyttämäni tuotteet. 
Eli todellakin on lempeästä tuotteesta kyse. 






Tämä todella kosteuttaa! Mikä yllätti minut täysin. Jo parin kokeilu kerran jälkeen olin hämilläni. Toimiiko tämä todella näin nopeasti? Ihonhoitosuunnitelmassa luki, että tämä on minun ihonhoidon keskeisin tuote. Tätä tulisi käyttää aamuin illoin. Myönnän, että tässä olen todella huono. Meinaan unohtaa ihan täysin laittaa pari kertaa päivässä. 






Tämä kasvoöljy haisi pahalle ja itse asiassa oli inhottava laittaa kasvoille öljyä, mikä on keltaisen väristä. Tämä kuitenkin suojaa sekä vahvistaa ihoani. Eli uskon, että tämäkin on hyvä tuote ja tekee tehtävänsä. En vaan ole vielä huomannut kunnolla vaikutusta. Tämä on kuitenkin hyvin riittoisa tuote. Muutama tippa kasvoille. Tuntuu, että pullosta ei ole kulunut tuotetta vielä yhtään!






Ruususuihke! Aivan ihana tuoksu! Miellyttävä! Tämän suihkeen avulla ihoa on helppo virkistää kesken päivän tai kiinnittää meikki. Eli täydellinen tuote minulle! Meikki kun ei minun pintakuivassa ihossani pysy kovin pitkään. Tai sitten se johtuu niistä meikeistä. Tämän avulla olen kuitenkin saanut meikin pysymään pitempään. Naturativin ruusuvesi tislataan damaskoksen ruusuöljystä. Sopii käytettäväksi myös puhtaalle iholle ennen muita hoitotuotteita, kasvoveden tapaan. Sopii oikein hyvin minun kuivan ja herkän ihon hoitoon.





Olen ollut todella tyytyväinen tuotteisiin. Nyt olen saanut hieman enemmän käsitystä siitä, miten luonnonkosmetiikkaa käytetään. Ja miten hyvin ja paljon paremmin se sopii minun iholleni. Toivon, että vielä jonain päivänä voisin olla iloinen siitä, että kaikki tuotteet joita käytän olisi luonnonkosmetiikkaa. En tiedä milloin lähden siihen projektiin, mutta tästä on hyvä aloittaa!


*VINKKI ARVONNASTA

Jos innostuit tästä, suosittelen klikkaamaan itsesi Instagramiin. Löydät suoran linkin tuolta ylhäältä bannerin alta. Instagramista löydät arvonnan, jossa voi voittaa ihonhoitovalmennuksen
(arvo 120e) ja se sisältää 80e:lla vapaavalintaisia tuotteita, jotka on räätälöity juuri sinulle.

* Yhteistyössä Biodelly


- Eve

Aidosti onnellinen

Vauva on jo kuuden viikon ikäinen. Viime viikolla oli neuvolalääkärillä aika. Lääkärin aika jännitti aika paljon. Mietin, että onkohan vauvalla kaikki varmasti hyvin. Mitä jos paino ei ole noussut? Mitä jos vauva ei voi hyvin? Vauvalla on ollut hieman sameat silmät ja niistä olen ollut huolissani. Onneksi lääkäri oli kuitenkin luottavainen ja sanoi, että vauvalla on kaikki todella hyvin. Vauva on kasvanut hienosti. Paino on noussut paljon enemmän, mitä pitäisi. Myös pituutta on tullut. Tämä kaikki on minulle uutta, ihmeellistä ja jopa outoa. Voiko kaikki todella olla näin hyvin? Eikö jonkin asian pitäisi olla huonosti?




Vauvan mitat viikko sitten: 

Paino: 4280g
Pituus: 52,7cm  
Pää: 37,2cm


Vauvalla on vasemmassa poskessa, lähellä leukaa sellainen pieni läiskä. Läiskä oli synnytyksen jälkeen sydämen muotoinen ja siinä oli valkoinen rinkula ympärillä. Nyt läiskä on hieman muuttunut ja mielestäni jopa kasvanut. Saatan kuitenkin panikoida ihan turhasta. Ehkä se on kasvanut, koska vauvakin on kasvanut? Jotenkin huomaan ajattelevani heti pahinta. Tämä on outo tilanne, koska synnytys meni noin täydellisesti, vauvan ensimmäiset viikot sekä jopa yöt on mennyt näin hyvin! Voiko vauva arki olla näin helppoa? Voiko kaikki olla näin hyvin? Tämä on niin ihmeellistä ja huomaan, että yritän löytää tähän jonkun asian mikä olisi huonosti! Koska en meinaa itsekkään uskoa, että vauvalla ja meillä on kaikki näin hyvin. Voiko todella olla?

Huomaan, että tämäkin on ns. korvausta siitä mitä kävin läpi Aadan kanssa. Raskaus oli psyykkisesti raskas, mutta niin oli se vauva-arkikin. Jäinhän yksin Aadan kanssa. Nyt parisuhde kukoistaa, vauvalla kaikki on hyvin ja meidän perhe voi hyvin. Olen niin älyttömän kiitollinen joka päivä. Ja kyllä, se on hullua. Se on hullua, koska monen mielestä minun pitäisi voida todella huonosti. Minulta on jopa kysytty, että yritänkö esittää onnellista? Ei, en yritä. Olen onnellinen. Ja se on monen mielestä hullua, koska inhimillisesti tässä tilanteessa pitäisi voida todella huonosti. Onhan tässä lähi kuukausina tapahtunut isoja ja kipeitä asioista. Ja pahin on varmasti vielä edessä. Siltikin voin todella hyvin. Ja voin siksi hyvin, koska edelleen se mitä maaliskuussa tapahtui oli minulle rukousvastaus. Se kaikki oli minulle suuri kiitosaihe.



Minulla on mahtava perhe. Minulla on upea aviomies. Hän on edelleen silmissäni se sama Teemu, johon rakastuin. Rakastan häntä edelleen koko sydämestäni. Ei, ei mikään ole vähentänyt sitä rakkautta häntä kohtaan. Minun rakkauteni on ainoastaan kasvanut. Ja se anteeksi anto ei tule minulta. Minä en pystyisi yksin antamaan anteeksi. Se kaikki voima siihen anteeksi antamiseen tulee suoraan ja ainoastaan Jumalalta. Ja myös se kiitollisuus tulee Jumalalta. Tiedän, että meidän perheestä pidetään huolta. Minä luotan Jumalaan. Minä olen antanut kaiken Hänen käsiinsä.

Kaikesta huolimatta meidän arki on ihanaa. Jopa niin ihanaa, että haluaisin antaa jokaiselle maistiaisen tätä. Nautin tästä todella paljon kun me molemmat ollaan kotona. Vaikkakin olosuhteiden pakosta, silti me nautitaan. Hulluahan se olisi jos en nauttisi tästä ja miettisin vain tulevaa oikeudenkäyntiä. En aio miettiä. Aion elää! Nauttia!








Meidän kesä on ollut kyllä paras ikinä. Paljon perheen yhteistä aikaa. Ollaan käyty piknikillä, Suomen linnassa, maauimalassa, hietsussa, linnanmäellä, Sea Lifessa sekä kierrelty Helsingin leikkipuistoja. Tehtiin heinäkuussa myös reissu Tampereella. Ollaan yritetty panostaa siihen tekemiseen, mistä Aada tykkää. Ollaan taidettu onnistua, koska hän on selvästi nauttinut ja mustasukkaisuuskin hieman helpottunut.

Nyt toki arki saattaa muuttua. Teemu saattaa tehdä työkeikkoja mahdollisesti nyt syksyllä, mikä on älyttömän mahtava juttu! Silti huomaan, että tulee sellainen haikea fiilis siitä, että tämä kaikki loppuu. Aada palasi myös eilen päiväkotiin. Vielä on auki, että miten pitkiä päiviä Aada tekee päiväkodissa. Tällä hetkellä näyttää sille, että 8 -14 välinen aika olisi hyvä.


- Eve

Itsekäs imettäjä

Purin raskauden aikana fiiliksiä imetyksestä. Pelkäsin sitä. Imetys ahdisti. Se tuntui vastenmieliseltä. Pelkäsin, että miten se tulisi onnistumaan. Pelkäsin, että miten minusta olisi siihen. Nauttisinko siitä? Haluaisinko imettää? Päätin silloin, että en ota siitä turhia paineita. Se onnistuu jos onnistuu. Ja jos ei onnistu, minä pumppaan ja annan pullosta niin kauan kuin maito riittää. Se päätös oli hyvä.

 


Nyt olen imettänyt jo viiden viikon ajan. Alusta lähtien imetys on onnistunut. Pojalla on ollut hyvä ja vahva imuote. Vauva jaksaa imeä ja imetys onnistuu. Olen todella tyytyväinen itseeni. Olen onnistunut. Vauva suostuu myös juomaan pullosta. Joten pumppaan pari kertaa päivässä. Osan maidosta laitan pakkaseen ja osan maidosta annan pullosta. Yöllä en anna pullosta vaan silloin nostan aina rinnalle. Päivällä kun liikutaan annan yleensä pullosta. Se on helpompaa ja mieluisampaa itselleni.

Haluaisin olla sellainen äiti joka voisi imettää ravintolassa, metrossa tai vaikka väkijoukon keskellä. Haluaisin olla sellainen äiti, että osaisin olla välittämättä muista ja kaivaa sen tissin esiin. Ei, en ole sellainen äiti. Minulla on aina mukana pullo, jossa on pumpattua maitoa. Se on minulle turva. Jos maito loppuu pullosta, haluan äkkiä kotiin. En häpeä imetystä. En pelkää sitä. Eihän mun tarvitse hävetä tai pelätä sitä. Teemukaan ei häpeä. Hänen suusta en joudu kuulemaan sellaista, että en saisi imettää esim. Muiden miesten nähden. Hän päin vastoin tukee ja tsemppaa mua siihen suuntaan, että imettäisin muiden ihmisten läsnä ollessa. En vaan itse pysty siihen. Koen, että en ole täysin varma imetyksestä. Vaikka se onnistuukin. Ja en pelkää sitä. Tiedän, että osaan. Ehkä se johtuu siitä, että en koe nauttivani imetyksestä. Ei. En nauti siitä. Se tuntuu minusta epämukavalta. Kyllä. Imetys on epämukavaa. En nauti siitä. Nautin kyllä siitä kun vauva on sylissäni ja katsoo suoraan silmiin. Nautin siitä, kun tiedän, että vauva saa äidinmaitoa.

 

Se on minulle todella tärkeää, että vauva saa äidinmaitoa. Siitä olen iloinen ja siitä nautin. Huomaan, että minulle edelleen mieluisampi vaihtoehto olisi se pelkkä pumppaaminen ja maidon antaminen pullosta, mutta koska tiedän, että maidon tulo loppuisi jos en imetä niin en halua lähteä siihen. Haluan imettää kaikesta huolimatta, vaikka se tuntuukin tällä hetkellä epämukavalle. En myöskään haluan olla niin itsekäs, että tämmöisistä syistä lopettaisin imetyksen. En lopeta. Haluan imettää 4-6kk ajan. Sen jälkeen jos fiilikset ovat edelleen tämmöiset, lopetan tämän.

Haluan olla armollinen itselleni, mutta ajatella myös poikaani.


- Eve

Juhlitaan isosiskoa!

Meillä uusi vauva mullisti esikoisen elämän. Se toi esiin aivan uusia piirteitä. Tytöstä paljastui aivan erilainen. Yhtäkkiä kotona ei asunutkaan se aurinkoinen ja sydämellinen Aada. Esiin tuli piirteitä, joita en edes tiennyt Aadassa olevan. Yhtäkkiä tavarat lenteli, lelut rikkoontui ja sievän tytön suusta kuului epämääräistä örinää. Hän karjui, polki maata ja itki milloin mistäkin.

Minä aavistin aivan oikein, että vauva olisi Aadalle todella kova pala. Hänhän oli mahastakin äärettömän mustasukkainen. Myönnän kuitenkin ajatelleeni, että jospa minä vain ylireagoisin? Mitä jos olinkin huolissani aivan turhaan? En ollut. Huoleni osoittautui oikeaksi ja idea isosisko juhlista oli täydellinen!

Järjestimme Aadalle omat isosiskojuhlat yhdessä Serpentiini.fi:n kanssa. Loistava idea kerta kaikkiaan! Pakko myöntää! Juhlien tarkoituksena oli antaa Aadalle huomiota. Huomiota mikä osittaisi hänelle sen, että myös isosiskon rooli on tärkeä ja sitä on syytä juhlistaa. Päätimme kutsua kotiimme Aadan kavereita. Pyysin jokaista tuomaan muutaman euron arvoisen lahjan Aadalle. Kerroin, että lahja voi olla ihan vaan karkkipussi, tarroja tai vaikka saippuakuplia. Vieraat toivat kuitenkin hieman parempia lahjoja, mitä ajattelin. Aada oli tietenkin iloinen. Itse olin lähinnä yllättynyt.









Juhlissa oli tarjolla herkkuja pääosin lapsille, mutta myös aikuiset oli huomioitu. Osa toi lapset meille pariksi tunniksi ja tuli myöhemmin hakemaan. Osalla taas myös vanhemmat jäi juhlien ajaksi paikalle.

Tarjolla oli:

- Donitseja
- Keksejä
- Maidotonta jäätelöä
- Lihapullia
- Nakkeja
- Vesimelonia
- Hunajamelonia
- Viinirypäleitä
- Mehua

Päätin, että näihin juhliin ei tule kakkua. Lapset ei yleensä syö kakkua, joten siitä syystä donitsit.
Toki ne jäi kyllä syömättä. Keksi sekä jäätelö maistui paremmalle!




Ihania koristeita juhliin sekä kertakäyttöasioita löydät lisää:
Serpentiini.fi:stä






Lapset leikkivät ympäri kämppää, mutta oli meillä pari ohjelmanumeroakin. Lapset pääsivät pelaamaan Pipsa Possun häntää ja vetämään pinjataa. Pipsa Possun hännässä kilpailtiin siitä kuka saisi sokkona hännän oikealle paikalle tai lähimmäksi oikeaa kohtaa. Voittaja sai tikkarin.
Pinjata oli hieman ongelmallisempaa, koska Aadan voimat ei riittänyt pinjatan rikkomiseen. Siihen tarvittiin muiden lasten ja myös aikuisten apua.

 




Ohjelmassa oli myös ongintaa. Onginnasta jokainen lapsi sai oman ämpärinsä. 
Ämpäreistä löytyi:

Etolan ämpäri sekä uimarengas. Tytöillä oli pinkki ämpäri ja pinkki uimarengas. Pojilla oli sininen uimarengas ja sininen ämpäri.
Cailapin aurinkolasit. Tyttöjen laseissa komeili pikkumyy ja väriltään ne olivat punaiset. Pojilla taas kelta siniset, joissa oli hattivatteja.
Lisäksi löytyi muumitikkari, karkkirasia ja saippuakuplia.

Lapset vaikutti todella iloisilta ämpäreistään. Saippuakuplia puhalleltiin parvekkeella ja karkitkin taisi maistua nopeasti. Lapset myös juttelivat uimarannalle menemisestä. 


Yhteistyössä mukana:

Kiitos kertakäyttöastioista, pinjatasta sekä koristeista


Kiitos ämpäreistä ja uimarenkaista

Ja kiitos aurinkolaseista Cailap!


Teitte juhlista ainutlaatuiset! Nyt meillä asuu kotona hieman iloisempi ja hyvätuulisempi esikoinen, joka pusuttelee pikkuveljeään. Juhlat taisi todella toimia!

Instagrammissa on käynnissä Serpentiinin kanssa järjestetty arvonta, johon voi osallistua sunnuntaihin 5.8 saakka. Arvonnassa voi voittaa 5kpl vapaavalintaisin lastenjuhlien kertakäyttöastioita! Käy osallistumassa Instagrammissa: @hattarapilvenvarjossa


- Eveliina

Olet erityinen, mutta et vähempi arvoinen.

Siinä he ovat. Minun kaksi pientä ja rakasta lastani. Kaksi pientä ihmettä. Aada 4,5v ja poika 3 viikkoa vanha. Siinä he ovat. Kaksi niin täydellistä. Kaksi niin ainutlaatuista. Herkistyn kun katson tätä kuvaa. He ovat minulle kaikki kaikessa. Suojelen heitä aina. He ovat minun silmäteräni.



Raskauden aikana minulla oli suuria pelkoja siitä, että kokisin samanlaisen raskauden, kuin Aadasta. Pelkäsin sitä todella paljon. Alku peloista kuitenkin selvittiin. Aika sekä myös pelkopoli auttoi asiaa. Olen todella kiitollinen siitä Naistenklinikalle, että siellä sain todella hyvää palvelua. Minun pelkojani ei vähätelty missään vaiheessa. Minut otettiin tosissaan. Minua kuunneltiin ja kunnioitettiin. Missään vaiheessa en kokenut painostusta testeihin. Minun päätöstäni olla osallistumatta niskapoimuselontaan kunnioitettiin. Se tuntui hyvälle ja siitä olen kiitollinen.

Silti myönnän, että ihan loppuun saakka sisimmässäni asusti se pelko, että mitä jos tämä lapsi on erityislapsi? Mitä jos hänellä onkin vakava sairaus tai kehitysvamma. Mitä jos nyt tulee vastaan jotain vakavempaa, kuin Aadalla? Se pelko oli syvällä sisimmässä ja kun vauva syntyi, huokaisin helpotuksesta. Kyllä. Ajattelin sitä sen pienen hetken, että hei tämä lapsi on hmm. miten sen sanoisin. Normaali lapsi. En ollut siitä sillä tavalla iloinen, että olisin asiaa hehkuttanut. Ei, se oli enemmänkin toteamus ja ajatus.

Me valmistauduimme Teemun kanssa raskauden aikana myös siihen, että lapsi olisi erityislapsi.  Juttelimme asiasta paljon. Vuodatimme tunteitamme sekä mietimme, että miten selviäisimme. Päätimme, että me selviämme. Jos lapsi on kehitysvammainen. Jos hän on erityinen niin otamme lapsen vastaan sellaisena. Mikään ei tässä maailmassa ole itsestään selvää. Ei se ole itsestään selvää, että poikamme on normaali lapsi, jolla kaikki on hyvin. Ei se ole itsestään selvyys, että poika voi hyvin ja kaikki on sujunut ongelmitta. Me emme halunneet tietää lapsesta enempää. Emme halunneet osallistua testeihin. Tämä kaikki oli tietnekin enemmänkin minun valintani. Vaikka päätimme kaiken yhdessä. En halunnut riskeerata raskautta sille, että joutuisin jälleen kuulemaan painostusta. En halunnut pelätä. En halunnut tietää. Niinhän se on, että tieto lisää tuskaa.



Olen kiitollinen siitä, että pojalla on kaikki hyvin. Olen siitä todella onnellinen. Hän on kaunis poika. Olemme ihmetelleet, että miten meistä kahdesta tuli näin täydellinen lapsi. Miten komea poika hän onkaan.



Minulla on nyt kaksi lasta. Kaksi aivan täydellistä lasta. Vaikka esikoinen on erityislapsi, hän ei ole yhtään sen vähempi arvoinen, kuin hänen pikkuveljensä. Hän on erityinen ja ainutlaatuinen juuri tuollaisena. Rakastan heitä niin paljon. He ovat minulle kaikki kaikessa. Haluan tehdä kaikkeni heidän eteensä. Näitä kahta lasta ei voi vertailla. He ovat yksilöitä. He tulevat oppimaan paljon toinen toisiltaan.

Koen olevani rikas. Elämässäni on ollut paljon ikäviä ajanjaksoja. Silti jokainen on opettanut minulle jotain. Koen olevani rikas, ollessani äiti erityislapselle. Elämä on todella rikasta, kun oma tytär on erityislapsi. Aada opettaa minulle joka päivä jotain uutta.

- Eve

Voimauttava arki

Poika on jo 3 viikkoa! Aika on jälleen mennyt ihan hirmuista vauhtia.
Poika on ihana. Aivan ihana pieni hurmuri. Arki on tietenkin muuttunut, mutta suurta eroa aikaisempaan ei ole. Tietenkin yritetään pitää arki mahdollisimman muuttumattomana, Aadan kannalta.

Meidän perus päivä kuluu aika lailla näin:

Klo 9 imetän, kumpikin tissi melko tyhjäksi. Vaipan vaihto yms.

Klo 10- 12 välisen ajan poika nukkuu.

Klo 12- 13 välillä imetän, kummankin tissin. Välillä poika saattaa syödä vain toisen tissin ja joudun pumppaamaan toisen.

Klo 14- 17 poika nukkuu

Klo 17- 18
imetän. Tämän jälkeen imetänkin lähes koko loppu illan. Tai sille se ainakin tuntuu. Tunnin välein poika on tissillä. Tuntuu, että mikään ei riitä. Päivään mahtuu myös useat rintaraivarit sekä kipuitkua, mahakipujen vuoksi. Meillä on cuplaton käytössä ja siitä on ollut kyllä apua. Olen myös miettinyt, että pitäisikö tässä jossain vaiheessa alkaa miettimään omaa ruokavaliota, että aiheuttaako jokin ruoka- aine pojalle enemmän kipuja?




Poika nukkuu klo 18- 23 välillä pieniä pätkiä, mutta ei pitkää pätkää.

Klo 23.30- 00.30 välillä poika käy yöunille. Hän nukkuu klo 04.30 saakka. Joskus jopa pidempäänkin. Yksi yö heräsin itse klo 06, kun poika ei ollut vielä herännyt. Hän oli nukkunut melkein 6 h putkeen! Minä totta kai säikähdin, että onko vauvalla kaikki hyvin kun ei ollut herännyt. Joka tapauksessa se yö oli kyllä melko luksusta!

Klo 04.30- 06 välillä imetän. Kumpikin tissi menee ja sen jälkeen poika nukahtaa. Välillä tulee mahavaivoja, joita itketään n. tunnin verran. Hän kuitenkin nukahtaa melko nopeasti takaisin ja saan itsekin jatkaa unia vielä 3 h ajan.



Itsellä yöunet on tällä hetkellä 4 h + 3 h. Teemulla on valtavan hyvät unenlahjat. Hän vetelee sikeitä vieressä ja ei herää vauvan itkuun ollenkaan. Jos Aada taas alkaa itkemään omassa huoneessaan, Teemu herää saman tien, itse taas en herää siihen. Tai herään, mutta en kovin nopeasti. Outoa.
Myönnän, että välillä se ärsyttää ja suututtaa, että toinen vaan nukkuu vieressä. Onneksi Teemu kuitenkin auttaa jos tarvitsen. Tiedän, että voin herättää hänet ja hän on heti valmis auttamaan. Usein Teemu vaihtaa vauvalta vaipan ja jos vauva ei meinaa millään jatkaa unia, hän myös nukuttaa vauvan. Vauva nukahtaa todella nopeasti Teemun rinnan päälle. Se vaikuttaakin olevan yksi parhaista paikoista nukkua. Toki nyt muutamana päivänä ainoa nukutus keino on ollut tissi.

Välillä tehdään myös niin, että Teemu antaa pullosta maitoa. Vauva huolii tissin, tutin sekä pullon. Tuteista hän huolii ihan minkä tahansa. Kaikki käy. Hän ei vaikuta kovin vaativalta tai tarkalta, sen suhteen. Asentojen suhteen hän taas on todella tarkka. Pystyssä on paras olla ja imetys sujuu parhaiten sängyllä niin, että minä makaan. Vauvalla ei ole imuote kärsinyt ollenkaan vaikka sitä pelkäsinkin. Siitä myös monet puhuivat, että pulloon ei kannata opettaa. Monet ovat olleet sitä mieltä, että pullo voi pilata imetyksen kokonaan. En kuitenkaan usko, että meille käy niin. Se on minulle rukousvastaus, että poika suostuu juomaan maitoa myös pullosta ja, että imetys silti onnistuu.




Meillä on käytössä nyt kesällä vauvan vaunut sekä Aadalla matkarattaat. Lisäksi hommattiin seisomalauta. Eli välillä kuljetaan yksillä vaunuilla ja välillä kaksilla. Meidän arki ei tunnu raskaalle, ainakaan vielä. Me liikutaan paljon. Vauva on tyytyväinen ja hänen kanssaan on helppo liikkua. Tulisin hulluksi jos olisin vain kotona ja vauvalla olisi tissi suussa kokoajan. Tämä tuntuu hyvälle kun vauva tuntuu niin helpolle. Ja väsymyksestäkään ei ole tietoa. Nautin tästä todella paljon. Nautin siitä, että saan olla kahden lapsen äiti. Se on rikkaus. Se on saavutus. Siitä saa olla todella kiitollinen. Minua on siunattu kahdella pienellä ihmeellä. Olen todella kiitollinen siitä.


- Eve