Vaatetarpeena laadukasta ja kaunista

Olen aina ihmetellyt niitä äitejä jotka jaksavat panostaa lastenvaatteisiin. Olen kyllä aina ollut kiinnostunut siitä, että millaisia vaatteita Aada käyttää, mutta panostaminen on ollut vähäistä.

Ehkä se johtuu siitä, että Aadan vaatteisiin ei ole pahemmin tarvinnut panostaa? Neidille on mennyt samat vaatteet niin kauan. Vuoden, jopa kaksi. Kuten aikaisemmin mainitsin niin edellisen vuoden kengät menivät 2 vuotta. Nyt neiti on kasvanut niin hienosti kasvuhormoneilla, että vaatteisiin on joutunut panostamaan. Nyt vaatteita pitää hommata useammin ja enemmän. Itseasiassa meidän vaatetarve on suuri. Sltikään en hyväksy meille mitä tahansa. Olen alkanut panostamaan laatuun ja haluan, että lapseni kulkee laadukkailla vaatteilla. Tiedän, että aina ei ole varaa satsata laadukkaisiin vaatteisiin ja joutuu tyytymään siihen, mitä kirpputorilta löytää. Eikä se huono asia ole. Kirppariltakin voi löytää laadukkaita ja hyviä vaatteita. Joskus vaan käy huono tuuri. 
Itseasiassa jos totta puhutaan niin olin kauhuissani kun ostin Aadalle talvihaalarin ja tajusin kuukauden päästä, että sama haalari ei mene enää keväällä. Eli meillä on uuden puvun osto edessä keväällä. Nyt vasta olen kokenut sen kuuluisan ahaa elämyksen siitä, kun sanotaan, että lapset kasvaa niin nopeasti. Tätätkö se on? Tästäkö äiti varoitti, kun hamstrasin 50-56cm vaatteita monta pussillista, kun neiti oli vielä mahassa? Tämmöistä sen ilmeisesti olisi pitänyt olla koko nämä 4 vuotta? Etenkin se ensimmäinen vuosi. Mutta meillä tämä tuli eteen vasta nytten. Tämä aika on minulle uutta ja ihmeellistä. Nyt ymmärrän teitä hyvin, jotka ostatte lastenvaatteita usein. Minä alan päästä sen makuun, pikku hiljaa. Ja ei tämä huono juttu ole! Päin vastoin, todella ihana asia! Tyttö kasvaa <3


Meidän vaatteiden panostuksen myötä haluankin esitellä Aadan uusimmat vaatteet:






NopsuPopsu on lähtöisin Sastamalasta. Tuotteet on suuniteltu sekä valmistettu huolella Suomessa. NopsuPopsussa on lasten, mutta myös naisten vaatteita. Heidän valikoimasta löytyy paljon erilaisia kotimaisia kankaita, värejä ja printtejä. Mielestäni tuotteissa on käytetty paljon mielikuvitusta. Hupparissa söpöt korvat, pipossa ruusuke, huivissa kahta väriä ja tunikassa lettikaulus. Mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä siis löytyy.


Aadalla on päällään:

Ruusukepipo, jossa on tuplamerinovuori. Pipo on päältä trikoota. Se on Aadan mielestä paras pipo ikinä. Luulen, että pipo tuntuu hyvälle ja lämpimälle päässä.

Kaulassa Aadalla on tuubihuivi, jossa on myös merinovuori. Väriltään ruusunpunainen sekä harmaa. Huvi on myös todella lämmin aivan, kuin pipo. Hyvin pärjää pakkasella.

Huppari on minun lemppari, mutta Aada taas enemmän tykkäsi piposta. Neiti halusi heti sen mukaan päiväkotiin. Roosan värisessä hupparissa on söpöt nallenkorvat. Huppari on pehmeä sekä joustava, kotimaisen kankaan ansiosta. Hupparissa on pitkät hihansuu resorit, jotka voi ensin kääntää, joten sama koko sopii lapselle pitkään. Tämä oli mielestäni parasta tässä. Uskon, että tämä huppri menee meillä vielä pitkään. Tällä hetkellä se muisuttaa tunikaa ja näyttää todella suloiselle neidin päällä.

Jalassa Aadalla on ihanat vuori, mustavalkoiset legginssit. Legginsit on  Outi Virtasen suunnittelemat Vuori-kuosiset leggingsit. Kangas on luomupuuvillaa, mikä on ehkä paras juttu näissä. Legginssit tuntuu hyvälle ja näyttää hyvälle. Joustava, miellyttävä ja hyvä kangas. Legginsit ovat kaksoiskokoja, niitä voi ensin käyttää lahkeet hieman rytyssä tai käännettynä. Sama koko menee lapsella pitkään. Tämä olisi myös ihana asia. Helpottaa jälleen.

Lisää tuotteita löydät --> TÄÄLTÄ







Kiinnostuitko tuotteista? Onko joululahjat vielä ostamatta?

Koodilla: hattarapilvenvarjossa
saat 20% alennusta!
Alekoodi on voimassa 27.11 saaakka.

Psst. Lisäksi instagrammin puolella käynnistyy arvonta tänään! Arvonnassa voi voittaa 1 asusteen tai 1 lastenvaatteet NopsuPopsun verkkokaupasta! Klikkaa itsesi siis INSTAGRAMMIIN! (hattarapilvenvarjossa)


* Yhteistyössä NoPsuPoPsu


- Eve

Viisi lempparia

Nyt on oltu hieman yli pari kuukautta naimisissa. On ihana muistella vihkijuhlaa. Niin kauniit muistot siltä päivältä. Katsoimme viime viikolla ensimmästä kertaa videon, vihkijuhlasta. Siskoni kuvasi meidän vihkimisen. Itse kiinitin huomion vaan epäkohtiin, mitä videolla näin. Toisaalta kuitenkin mieleni herkistyi. Siinä me olimme. Me kaksi. Siinä me sanoimme tahdon ja aloitimme yhteisen elämän, Jumalan kasvojen edessä. Miten kaunis hetki.
Vaikka siitä on vasta kaksi kuukautta niin tuntuu sille, kuin olisimme olleet pidemmänkin ajan naimisissa. Meidän yhteiselo on lähtenyt käyntiin hyvin. Ollaan opittu toisistamme paljon ja annettu myös toisillemme omaa aikaa. Välillä Teemu on ollut kahestaan Aadan kanssa, kun minulla on ollut vapaailta ja välillä toisinpäin. Toki se on yllättänyt minut täysin, että Teemu on ehdottanut useinkin, että haluaisinko lähteä yksin kaverin luokse, kauppaan jne.. Hän on halunnut olla kahdestaan Aadan kanssa. Se lämmittää mieltäni aina. Tuntuu oudolle, että rinnallani kulkee ihminen joka haluaa antaa minulle omaa aikaa. Ihanko oikeasti minä saan ihan luvan kanssa nauttia omasta ajasta? Ihanko oikeasti saan lähteä kotoa ilman huonoa omaatuntoa? Onko se oikein? Saanko tehdä niin? Ehkä se tuntuu siksi näin oudolle, koska en ole koskaan saanut lähteä hyvällä omalla tunnolla pois Aadan luota. Minähän olin Aadan kanssa täysin yksin. Ei minulla ollut vaihtoehtoja. Joudun välillä edelleen takomaan mieleeni, että

"Kyllä Eve, nyt saat nauttia.
Sulla on lupa nauttia.
Muista, että sä et ole enää yksin.
Sulla on nyt se mies. Nauti".


Arjessa ollaan myös jaettu täysin kotityöt. Teemme kumpikin kaikkea. Toki Teemu on se joka vie meillä lähes aina roskat sekä imuroi. Minä taas olen se, joka vaihdan lähes aina lakanat ja huolehdin pyykeistä. Kuivumaan laiton hoidamme yhdessä. Tiskikoneen täytöstä ja tyhjentämisestä huolehdimme myös yhdessä. Huolehdimme myös kodin siisteydestä yhdessä. Teemu on tarkempi esim. ikkunoiden ja lattian pesussa. Häntä inhottaa jos pöydällä on ruoan tähteitä, ketsupin tahroja tai murusia. Myös lattialta Aadan jäljiltä hän lakaisee murut paljon mieluummin, kuin minä. Minä taas huolehdin yleisilmeestä paremmin. Minulle on tärkeää, että tavarat ovat oikeissa paikoissa. Minulle on tärkeää, että vaatteet eivät loju lattialla ja sohvan sisustustyynyt ovat oikein päin. Minulle on tärkeää, että sänky pedataan ja koti on joka päivä tiptop. Mielestäni ollaan toistemme vastakohtia myös siivoamisesta ja sen vuoksi täydennetäänkin toisimme hyvin. Olisi inhottavaa jos kumpikaan ei huolehtisi pyykeistä, mutta sen sijaan täällä imuroitaisiin 2 kertaa päivässä. Eihän se toimisi. Tämä toimii. Otamme kumpikin vastuuta kodin siisteydestä. Olen niin onnellinen tästä. Rakastan Teemussa myös sitä, että saan kertoa hänelle jos minua mietityttää joku asia tai vaivaa. Kun kerron, että haluaisin, että laittaisit useammin minun kanssa pyykkejä niin hän todella kuuntelee ja toimii sen mukaan, mitä pyydän. Minun ei koskaan tarvitse sanoa asiasta enempää kuin kerran. Tästä olen antanut Teemulle usein kiitosta. Ja sama toisinpäin. Teemu myös toivoo jotain asiaa ja haluan heti muuttaa toimintaa ja vastata toisen pyyntöön. Me emme lue toistemme ajatuksia. Teemu ei voi tietää, että mitä kaipaan jos en sitä hänelle kerro. Minä en myöskään voi tietää mitä Teemu haluaa jos hän ei sitä kerro. Toki osaamme kyllä lukea toistemme ilmeitä ja joskus tajuamme ilman, että sitä tarvitsee sanoa.

Meidän avioliitto tuntuu hyvälle. Meillä on terve suhde ja se voi hyvin. Kotona on helppo olla ja helppo hengittää. Toisen vierellä on hyvä. Tuntuu, että kaikki luistaa. Arjessa tulee jopa hetkiä, kun kaipaa toista. On ihanaa kun toinen tulee kotiin ja saa pitkän halauksen. Minä odotan innolla sitä, kun saan kertoa Teemulle päivän kulusta. Rakastan meidän välistä yhteyttä, kun keskustelemme asioista. Me jutellaan paljon. Me keskustellaan asioista ja siinä kohtaa tuntuu sille, että ollaan aikuisia. Tällä hetkellä suurin kaipaus on treffejä kohtaan. Viime treffeistä on taas kulunut aikaa. Täytyy katsoa jos ensi kuussa panostaisi ja lähtisi treffeille. Olisi mahtavaa päästä vaikka hotelliin, yhdessä.


Vihkijuhlasta haluan laittaa tähän minun viisi lemppariani. Nämä kuvat olivat suosikkini. Ystäväni Sini otti todella onnistuneita kuvia. Edelleen saan lämmöllä muistella tuota päivää <3








- Eve


Itkun herkkä matka

Arjessa on välillä vaikea nähdä niitä asioita, joista on kiitollinen. Itse olen viime aikoina käynyt prosessia kiitollisuuden kanssa. Välillä on ollut vaikea olla kiitollinen Aadan oireyhtymään liittyvistä asioista. Meillä on ollut aivan ihanat lääkärit Aadan elämässä Tampereella, Jyväskylässä sekä täällä pk seudulla. Aadan endokrinologi on aivan ihana ihminen. Hän ymmärtää minua aina. Hän tietää, mikä on Aadan kannalta parasta. Aada on saanut parasta mahdollista hoitoa. Tällä hetkellä mielessä on todella monta asiaa joista voin olla kiitollinen, koskien Aadaa ja hänen oireyhtymäänsä.

Aadalla on mennyt kasvuhormoni nyt n. Vuoden verran. Tulosta on tullut. Neidillä kävi kaikki viime talven kengät pieneksi, mikä oli meille suuri juttu siis positiivisesti. Nyt on saanut ostaa uusia vaatteita myös vaatekaappiin kun 68/74cm menivät vuoden ajan päällä. Kengissä taas edellisen vuoden talvikengät menivät 2 talvea. Nyt neidin jalka on 20/21. Aadalla on pituutta n.80cm ja painoa n.10kg. Tässä kun tätä kirjottaa niin tajuaa sen, että Aada on oikeasti todella pieni. Onhan tässä myös sekin puoli, että pienen lapsen vaatteet kestävät kauemmin eikä tarvitse ostella kokoajan uusia vaatteita. Tästäkin olen tietyllä tavalla todella kiitollinen. Pienuudesta huolimatta tiedän, että Aada pärjää elämässä. Häneltä löytyy temperamenttia. <3

Syksyllä tapasimme endokrinologin ja juttelin hänen kanssaan kasvuhormonin vaihtamisesta. Olin kuullut, että on mahdollista saada huoneen lämmössä säilytettävä kasvuhormoni, norditropin. Onneksi endo suostui ja saimme uuden kynän. Uuden kynän kanssa on mennyt paremmin. Ollaan otettu käyttöön tarrat. Jokaisella kerralla kun kynän pistäminen sujuu hyvin niin neiti saa tarran jääkaapin oveen. Sitten kun on 20 tarraa ovessa niin Aada saa valita itse haluamansa lelun, lelukaupasta. Tällä hetkellä Pipsa Possut on paras juttu ja niitä neiti haluaakin hamstrata kaapit täyteen. Tarrojen kerääminen on ollut hyvä juttu. Nyt Aada ymmärtää tarrojen idean, kun esim. Vuosi sitten pistäminen aloitettiin niin neiti ei vielä ymmärtänyt tarroista mitään. Nyt hän ymmärtää ja kynän pistäminen sujuu nopeasti ja ei niin kivuliaasti kun yleensä. Nykyään Aadan huomio on myös helpompi saada muualle. Vuosi sitten tässäkin oli hankaluutta. Tästä kaikesta huomaa sen, että Aada on jo iso tyttö. Ollaan tultu pitkä matka, mutta päästy tähän pisteeseen. Tässä pisteessä on hyvä <3


Humatropen oli todella hankala kynä. Se oli isompi ja kun sen pisti Aadaan niin sitä sai pitää aika kauan paikalla, pistämisen jälkeen. Sillä lääkettä tiputteli piikistä pitkän ajan. Lisäksi siinä haastavaa oli ajoitus. Piikki piti säilyttää jääkaapissa ja ottaa 20min ennen pistämistä huoneen lämpöön ja muistaa laittaa heti takaisin jääkaappiin. Haastavaa oli myös se, että Aada itki sitä todella paljon ja pyristeli sen pistämisessä karkuun. Uskon, että neste oli viileää niin se tuntui epämukavalle. Luulen, että se myös sattui enemmän. Nykyinen on paljon parempi ja ollaan tykätty siitä todella paljon. Piikit ovat pienempiä ja kynä on jollain tapaa varmempi. Se on hieman painavempi jolloin se on helppo pitää samassa asennossa.

Tällä hetkellä Aadan kasvu on lähtenyt nousuun ja jos kasvu pysyy samassa niin neidillä olisi pituutta aikuisena 140cm. Ja se on se mihin ollaan pyritty. Eli hyvälle vaikuttaa. Tähän on pyritty, että saatais kasvukäyrä taisaiseksi. Alussa kasvukäyrä poukkoili, mutta nyt pysyy kauniin tasaisena. Myös paino on ottanut nousu suunnan, mikä on myös todella hyvä! Tää on niin iso juttu! Tätä on odotettu ja jännitetty, että milloin Aadan kasvu muuttuu tasaiseksi. 




Olen myös kiitollinen Aadan terapioista. Aada on saanut puheterapiaa kerran viikossa. Puheterapialle tuskin on enää joulukuun jälkeen tarvetta. Aada puhuu todella selvästi ja neidiltä tulee jopa r- kirjain todella kauniisti. Aada puhuu kokonaisia lauseita. Tilanteita kuitenkin on, kun puhuminen on haastavampaa. Aada ei välttämättä osaa vastata kysymykseen:
Ketä tänään oli päiväkodissa? 
Joudun johdattelemaan kysymystä usein: Oliko päiväkodissa tänään Anna? Entäs Matti ?

Ja sama jos kysyn Aadalta, että: Mitä haluaisit syödä aamupalaksi? 
Joudun yleensä luettelemaan vaihtoehdot. Näissä on siis edelleen hankaluutta. 

Toimintaterapiaan saatiin jatkoa 20x, kun meille määrättiin 10x tälle syksylle. Olen todella iloinen tästä, että toimintaterapeutti on nähnyt sen mitä Aada tarvitsee. Terapiasta on ollut todella paljon hyötyä. Ollaan saatu paljon vinkkejä arkeen ja tuntuu sille, että ymmärrän tytärtäni paljon enemmän ja selkeämmin. Huomaan, että terapia on vaikuttanut myös minun ja Aadan väleihin. Kotona meillä on käytössä muovailuvahat ja taikahiekat. Tarkoitus olisi ottaa käyttöön myös hamahelmet. Ennen toimintaterapiaa Aada ei halunnut koskea hiekkaan ollenkaan, nyt sitä on alettu siedättämään ja neiti koskee siihen ihan mielellään. Lisäksi neiti ei ole uskaltanut/ halunnut kiivetä mihinkään. Nyt kuitenkin myös kiipeäminen puolapuilla onnistuu. Toimintaterapeutti käy myös kolmisen kertaa tulevan kevään aikana Aadan päiväkodissa antamassa neuvoja, että miten päiväkodin työntekijät tukisivat Aadaa aistiyliherkkyydessä. Aada on siis ainut aistiyliherkkä lapsi ja lapsi joka saa toimintaterapiaa. Olen niin iloinen tästä! Kiitollinen siitä, että minua on kuultu ja minut on otettu tosissaan. Tuntuu hyvälle, että Aada saa nyt sellaista terapiaa mitä hän tarvitsee. Terapiaa, josta on Aadalle hyötyä ja myös meille vanhemmille.

Joulukuussa Aadalla on neuvola ja yritän saada Aadalle ajat neuvolapsykologille. Olen ollut todella huolissani Aadasta muutaman viimeisen kuukauden aikana. Neidin kaikki reaktiot ovat ääripäitä.
 Jos Aada on iloinen niin hän on todella iloinen. Jos hän on surullinen niin hän on todella surullinen ja kun vihainen niin todella vihainen. Aadalle ei ole mitään tunteita, jotka olisivat siitä keskiväliltä. Neidin kaikki tunteet ovat ääripäitä. Lisäksi Aada ei osaa pelätä ihmisiä. Hän saattaa kaupassa jutella kaikille tuntemattomille ihmisille ja lähteä heidän matkaan. Hän ei pelkää ketään. Hän ei ole varautunut. Olen jutellut turnereitten äitien kanssa ja myös heidän turner tytöillään on samanlaista. Tämä on siis ilmeisesti melko tyypillistä turnereille. Olen huolissani ja haluan, että Aada kävisi psykologin luona aina silloin tällöin. Katsotaan miten käy. Haluan myös puhua näistä Aadan endon kanssa, mutta meillä on seuraava aika vasta alkuvuodesta.

Vaikka raskaus oli vaikea ja Aadan ensimmäinen vuosi oli kivulias niin silti näen tän kaiken vaan niin ainutlaatuisena. Me ollaan selvitty ja Aada on todella saanut parasta mahdollista hoitoa. Aadalla on kilpirauhasenvajaatoiminta, jonka hoitotasapaino on täydellinen. Neidille menee kaikista pienin lääke, aamuisin. Sitä ei oo jouduttu nostamaan, koska arvot on olleet aina todella hyvät. Lisäksi Aadan sydämessä aorttaläpän vuoto ei ole pahentunut. Se on pysynyt samana. Kaikista tärkeintä on se, että vuoto ei ole suurentunut vaan pysynyt samana. Aadalla on edelleen vatsaoireita, mutta toistaiseksi vatsaoireet ovat pysyneet samana, eivätkä pahentuneet. Myös siitä olen kiitollinen. Neidin asiat on todella hyvin. Hänellä on hyvä olla. Hän nauttii hänen elämästään aivan samalla tavalla, kuin kuka tahansa 3 vuotias. Alle kuukausi ja neiti täyttää neljä. Siitäkin saa olla kiitollinen <3


Kaikesta huolimatta tuntuu, että nyt Aadalla on asiat todella hyvin.
Niin monta asiaa mistä saa olla kiitollinen.

- Parempi kasvuhormoni
- Toimtaterapia on ollut pelastus.
- Puheterapiaa ei tarvita enää.
- Kasvun kanssa ei ole mitään ongelmaa.





-Eve

Esimakua hääjuhlista

Viime postauksessa puhuin, että häiden suunnittelu ei tällä hetkellä kiinnosta. Ei sitten yhtään. Saa nähdä, että milloin saan intoni takaisin. Ehkä joulun jälkeen? Haluan kuitenkin kertoa teille hieman meidän ensi vuoden suunnitelmista. Toteutuu ne sitten tai ei.

Tarkoituksena olisi pitää rennot juhlat, joissa teemana: puu olisi esillä. Itse haluan hieman boheemit häät. Pitsiä, vihreää, puuta ja valoja.



Olemme varanneet ensi kesän häihin ihanan ja tunnelmallisen ladon, puolen tunnin ajomatkan päästä. Ladon vieressä on toinen tila johon pitopalvelu pääsee puuhailemaan. Lisäksi Lapset pystyvät leikkimään myös tässä toisessa tilassa ja sinne yritetäänkin saada joku lasten kanssa touhuamaan.


Jos tiedät jonkun tai olisitko itse kiinnostunut tulemaan
yksin tai ystäväsi kanssa paikan päälle?
Maksamme pienen palkkion. Lapsia tulee n. 25kpl enimmikseen 2-5v :) 


Meidän häihin lapset ovat tervetulleet. Meidän häissä ei myöskään juoda pisaraakaan alkoholia. Ei edes alkumaljalla vaan otamme alkoholittomat alkumaljat. Tämä ihmetyttää ihmisiä, koska tänä päivänä on ilmeisesti tapana, että alkoholia juodaan ja myös lapset on ehdoton EI häihin.
Itse kuitenkin haluan ehdottomasti lapset paikalle ja emme ole kyllä missään vaiheessa olleet sitä mieltä, että lapset ei häihin tulisi. Tottakai tulevat! Jokainen kutsuvieras saa sitten itse päättää, että ottavatko lapset mukaan vai eivät. Onhan se varmasti rentouttavampaa olla häissä ilman lapsia, muttaah.

Mutta niin, millaiset meidän häistä tulee. Tässä muutamia kuvia, joita olen poiminut pinterestistä. Jotain tämän kaltaista ja tällaista tunnelmaa haluan meidän häihin:














Eli tässä teille vähän esimakua siitä, millaista haen tulevilta häiltämme :)

Miltä vaikuttaa?

- Eve