Yhteiselon varjopuoli

Teemu asui omassa kodissaan toukokuun loppuun ja sen jälkeen virallisesti muutti siskolleen. Hän kuitenkin toi häkkivarastoon suuren osan tavaroistaan. Teemulla oli aina matkalaukku mukana, joka kulki hänen työautossaan. Shampoot ja muut välineet hän säilytti toilettilaukussa, joka kulki myös hänen mukanaan. Vaatteita lojui kyllä meillä ja pyykki tulikin hyvin tutuksi. Käytännössä Teemu oli kuitenkin meillä kokoajan, vaikka hän raahasi laukkua mukanaan. Kesällä olimme kuitenkin melko paljon erillämme, koska itse kävin Ruotsissa, Latviassa sekä muutamaan otteeseen Kokkolassa ja Tampereella. Teemu taas teki viikon reissun Latviaan. Meillä myös kävi melko paljon vieraita, mutta silti vietimme paljon aikaa myös kolmestaan. Ensimmäisen puoli vuotta olimme melko tarkkoja siitä, että hän olisi viikossa 1-3 yötä poissa meidän luota. Aada otti sen kuitenkin joka kerta raskaasti. Kerran Aada alkoi itkemään yöllä, eikä rauhoittunut millään. Yritin rauhoittaa häntä 1,5h, mutta tuoloksetta. Sain Teemun kiinni ja hän ajoi yöllä luoksemme. Aada rauhottui saman tien. En tiedä mitä Teemu teki, mutta uskomattoman hyvälle se tuntui. Joulukuussa kun palasin töihin, Teemu oli meillä useammin. Hän haki Aadaa päiväkodista ja he viettivät aikaa paljon yhdessä. Silloin huomasimme, että vietimme jopa liikaa aikaa yhdessä. Jouduimme miettimään, että miten kaikilla olisi hyvä. Miten omatunto ei kolkuttaisi? Miten Aada kärsisi vähiten? Miten meidän parisuhde voisi paremmin? Huono omatunto juonsi juurensa avoliitosta. Emme olleet avoliitossa, mutta sille se välillä tuntui. Meillä kummallakaan ei ollut rauha siinä elämän tilanteessa. Ei ollut rauha siinä, että saatoimme olla viikon saman katon alla ja nukkua samassa sängyssä. Se ahdisti myös siksi, että olimme päättäneet säästää seksin avioliittoon ja kun nukkuimme vierekkäin, niin haastavaahan se oli. Kaikki tämä toi vaikeuksia meidän suhteeseen, koska me kummatkin reakoimme tahoillamme siihen, kun omatunto kolkutti. Oli vaikeaa rukoilla ja mennä Isän eteen, koska synnintunto painoi. Kuitenkin joka kerta me menimme Isä eteen pyytämään neuvoa ja viisautta. Joka kerta se helpotti ja selkeytti ajatuksia. Aluksi teimme niin, että Teemu nukkui muutamina öinä sohvalla, mutta minusta se järjestely tuntui todella pahalle. Ne yöt olivat minulle katkonaisia ja vaikeita. Kaipasin Teemun lämpöä ja syliä. Lisäksi olimme erossa viikonloppuina myös niin, että itse tapasin omia ystäviäni ja Teemu vietti aikaa Aadan kanssa ja päin vastoin. Koimme oikeaksi muuttaa yhteen vasta avioliitossa. Tottakai avioliitto toi rauhan sydämeen ja nyt avioliitossa ei paina synnin tunto. On ihana käpertyä toisen kainaloon väsyneenä, kun tietää, että hän ei ole menossa mihinkää. Nyt ei tarvitse nukkua sohvalla vaan tietää, että tuo mies nukkuu vieressäni aina. Tuntuu, että nyt on helpompi hengittää.

Käytännön järjestelyissä on kuitenkin ollut suurimmat muutokset. Esimerkiksi siinä, että mihin pankkiin liitymme? Onko meillä samat vai eri rahat? Miten käytämme rahaa? Mistä kotivakuutus, entä sähkö? Onneksi näissä kysymyksissä ei ole ollut erimielisyyksiä vaan, olemme olleet samaa mieltä lähes kaikesta. Kesällä Teemu vietti niin paljon aikaa meillä, että maksoi meille koko kesän ruoat. Tässä huomasin sen, että vierelläni kulkee hyvin sydämellinen ihminen, jolle ei ole ongelma maksaa ostoksiani. Se tuntui hyvälle. Nyt vihkitilaisuuden jälkeen asumme kaikki kolme virallisesti minun ja Aadan kodissa. Nyt tämä koti on meidän kaikkien koti. Yritimme etsiä uutta kotia, mutta emme vielä ole löytäneet sitä oikeaa. Haaveena olisi kaksi kerroksinen rivitalo tai paritalo. Mielellään neliö, koska tämä asunto on pieni ja ahdas.




Vihkijuhlan jälkeen raivasin myös vaatekaapista Teemulle oman kaapin ja peilikaapista omat hyllyt. Nyt on loppunut matkalaukku sekä toilettilaukku elämä. Sydäntä lämmittää, kun avaan peilikaapin ja näen Teemun tavarat oikeilla paikoillaan. Lisäksi keittiön hyllylle on ilmestynyt pari Teemun tavaraa ja olohuoneen lipastossa on myös laatikko hänen tavaroilleen. Olohuoneen seinällä komeilee Teemun kitara ja hammasharjakin on löytänyt paikkansa. Tästä se lähtee. Yhteinen elämä. Odotan, että saadaan muuttaa yhdessä ja tehdä yhdessä isojakin hankintoja! Toki muutama yhteinen hankinta ollaankin jo tehty! Ostettiin meille nimittäin  uusi sänky! On tuntunut hyvälle aloittaa avioliitto uudella sängyllä. Ostimme myös uuden pyykinpesukoneen, mikä on hiljaisempi kuin aikaisempi. Nyt kun saisimme vielä auton niin, aiettä!

Tottakai tässä yhdessä asumisessa on myös totuttelemista. Teemulla on poikamiestapoja, missä on ollut totuttelemista. Eihän se toki mikään ihme ole. Olihan hän kuitenkin sinkkuna useamman vuoden. Outohan se olisi jos ei olisi ärsyttäviä tapoja?


Tässä niistä muutama:
- Likaisten vaatteiden jättäminen lattialle! Tai vaihtoehtoisesti pyykkikorin viereen. --> En ymmärrä miten niiden nostaminen voi olla niin vaikeaa pyykkikoriin?

- Ruokailu sängyssä. Ei se mitään, tykkään tehdä sitä itsekkin. Tykätään katsoa illalla jotain leffaa ja syödä iltapala sängyllä, mutta! Kun minä olen syönyt niin vien lautaset heti keittiöön tai viim. seuraavana aamuna. Teemu ei. Kerran kokeilin, että kauan menee ennenkuin herra itse vie kuppinsa keittiöön. Kyllä siinä lähes viikko meni, mutta vei kuitenkin. Ja naurahti kun tajusi, että olin tehnyt niin tarkoituksella.

- Parran sänki. Vai miksikä niitä teräviä katkenneita karvoja kutsuisi? Teemu on oikeasti todella siisti. Ihmeellisen siisti ja hän siivoaa nämäkin todella perusteellisesti, mutta miten niitä silti tuntuu olevan joka puolella kylppärissä? 




- Eve

9 kommenttia

  1. Eve hei, sanon tämän suurella rakkaudella ja kunnioituksella sua kohtaan: Aiemmin kun bloggasit parisuhteestasi Aadan isän kanssa, harmittelin usein, että ihanassa kirjoituksessa toit usein paljon esiin puolison huonoja tapoja tms. Ja nyt harmittelen samaa! Tämä on tottakai teidän välinen asianne, ja varmasti Teemulle ok, kun olet kerran kirjoittanut tänne, mutta näin lukijana tulee aika nolo olo toisen puolesta. Eihän arki missään nimessä ole aina juhlaa ja jokaisella meillä on haastavia tapoja, mutta näin parisuhteen kannalta, omasta kokemuksesta, julkisuudessa kannattaa jättää vähemmälle toisen moittiminen."En ymmärrä miten niiden nostaminen pyykkikoriin..."-lause, on kavereiden kesken ok lause, mutta julkisesti toisen nolaaminen tuntuu lukijalle kurjalta. Moni varmasti samaistuu, mutta, itse olen joutunut opettelemaan sitä, etten puolisoani avoimesti mollaa mistään. Edes tällaisista asioista.

    Olette ihana pari ja riittäköön rakkautta ja lempeä loputtomiin! Kirjoitat ihanaa blogia ja on kiva kun olet avoin! Toivottavasti et pahoittanut mieltäsi, tarkoitus ei ollut ojentaa, vaan vinkata, että lukijasta tuntuu kurjalta puolisosi puolesta. :) Kaikkea hyvää syksyynne! (Ps. Kommenttia ei ole välttämätöntä julkaista)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaah! Voi, että! Me kirjoitettiin tämä teksti melkein kokonaan yhdessä Teemun kanssa ja naureskeltiin. Tämä oli tämmöinen humoristinen teksti ja pieni kevennys ;D Mutta kiitos paljon! Minäkin olen oppinut näiden vuosien saatossa paljon ja nykyään kypsempi ja viisaampi :) Kuitenkin tämmöisistä asioista on ihan ok puhua, kunhan se on myös sen toisen mielestä ok :) Kirjoitan tätä kommenttia, Teemun vieressä ja hän on samaa mieltä kanssasi :) Kaikkea hyvää sinulle!

      Poista
  2. Muutama päivä häistä ja jo tuollaista valitusta!!! Ihan kuin avioeron kynnyksellä toista solvaisit. Ei ne Teemun tavat voineet tulla sinulle yllätyksenä, kun kerran kerroit hänen asuneen luonanne viime aikoina aika paljon. Heittäisin koko postauksen roskakoppaan.

    Nolo olo tulee lukijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mielestäni sanonut missään kohtaa, että ne tavat olisi yllätyksenä tullut :) Kerroin vaan, että kyllä tässä yhdessä asumisessa on totuttelemista ;) Ja mielestäni, en tässä tekstissä valita vaan nimenomaan yritän tuoda humoristisen puolen esille ;D Toki, ehkä se tosiaan jäi tästä tekstistä epäselväksi. Olisi varmaan pitänyt laittaa muutama hymiö perään. Nooh, ensi kerralla olen fiksumpi :)

      Poista
  3. voi hellanlettas mitä valitusta! Eve hei, tunnen sut ja teidät. ootte just semmosii, et luin kyl tän nii naureskellen! Voin kuvitella miten ootte nauranu tätä kirjotellen. Ja hei älä välitä, kyl siihen mieheen vaan täytyy tottuu! Huomaat parin vuoden päästä et niitä tapoja on vielä vähä enempi : DD Siis jotka är s ytt ää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja siis oikeesti . . . Jos kehuskelee tääl onnestaa niin ihmiset ei oo tyytyväisii? Ja jos kertoo niit huonompii puolii nii tulee tämmöstä paskaa. Voihan. En yhtää ihmettele, et pidit taukoo kirjottamisesta. Itell ei psyyke kestäis . . .

      Poista
    2. Se siinä ehkä on vaikeaakin, kun ei tunne ihmisiä kirjoituksen takana. Sen takia se, mikä tutuille huokuu rivien välistä ja minkä mieli täyttää itsekseen kun tuntee (ilmeisesti tosi positiivisen ja iloisen?) pariskunnan, ei meille tuntemattomille välity samalla tavalla:)

      Oli kiva lukea näitä arkisia juttuja ja kirjoitat kyllä rohkean suoraan. Onneks teidän parisuhde myös vaikuttaa kestävän sun suoran rohkeuden:D Tekstinä voi olla monesti vaikea välittää sitä oikeaa sävyä mikä mielessä milloinkin on.

      Poista
  4. Mä yritän tästä lähtien laittaa hymiöitä tai vaikka jonkun ( huumori) kohdan, että mut ymmärretään oikein! Tän takia olen myös miettinyt paljon, että pitäiskö aloittaa se videoblogi niin kaikista ilmeistä yms ymmärtäisi mua vähän paremmin ;D

    VastaaPoista
  5. 11 vuotta yhdessä, kuusi avioliitossa ja silti ne partakarvat ympäri kylppäriä ja ne "puolikäyttöiset" vaatteet kasassa... Enkä vaihtaisi miestä mihinkään <3

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!