Salahäät

Nyt se on totta! 
Me ollaan naimisissa. 
Sain sanoa 02.09.2017 tahdon Teemulle. 
Tästä se alkaa! 
Meidän yhteinen elämä! 
Meidän seikkailu! 
Nyt me olemme myös oikeasti perhe. 

Nyt ovessa komeilee uusi kaunis sukunimi. Tämä on ihanaa. Elän unelmaani todeksi. Juuri eilen katsoin hymyssä suin Teemua, kun hän haki kahvilassa itselleen kahvia. Istuin pöydän ääressä ja nojasin oikeaan käteeni. Katsoin Teemua ja mietin, että olenko minä todella tuon miehen vaimo. Onko mieheni todella noin komea? Olenko minä todella saanut noin hyvän miehen? Tuntuu sille, kuin olisin pikku tyttö. Hihittelen onnesta. Kaikki tapahtui toisaalta todella nopeasti, mutta sitten taas ei yhtään liian nopeasti, koska olimme tähän täysin valmiita.

Silloin kun Teemu kosi niin oli selvää, että menemme nopeasti naimisiin. Toki Teemu olisi halunnut heti seuraavalla viikolla, mutta itse olin valmis kuukauden aikataululla. Ajattelimme heti ensimmäisenä, että mennään kahdestaan salaa naimisiin. Sitten tajusimme, että tarvitaan kaksi todistajaa. Yritettiin hetki miettiä, että ketä pyydetään todistamaan. Itse ahdistuin maistraatista ja pikaisesta toimituksesta. En halunnut tehdä niin. Emme kuitenkaan päässeet eroon ajatuksesta "salahäät". Se kiehtoi ja  tuntui hyvältä ajatukselta.


Miksi? 

Me haluttiin yllättää ystävät ja perhe. Kuitenkin perheen sulkeminen tilaisuudesta pois, tuntui liian pahalle. Ajattelimme, että perhe ei välttämättä ymmärtäisi ja, että kyllä perheet täytyy olla paikalla. Se olisi ollut liian suuri loukkaus, sulkea heidät pois. Meidän oli kuitenkin pakko rajata ystävät näistä juhlista pois, koska budjetti oli niin pieni. Suunnittelimme häät elokuun aikana eli toteutimme häät kuukauden aikataululla. Tietyllä tavalla se ajatus, että "hei yllätetään kaikki", kiehtoi todella paljon, mutta päädyimme toimimaan jokseenkin järkevästi.

--> Kerron teille myöhemmissä postauksissa hääpaikasta, häämatkasta sekä siitä, miten suunnitelmat eteni. 

Kielsimme siis perhettä kertomaan eteenpäin, meidän vihkitilaisuudesta. Itse emme myöskään kertoneet juuri kenellekään. Joillekin tuli kuitenkin kerrottua, koska päin naamaa ei kehdannut alkaa valehtelemaan. Heti juhlien jälkeen lisäsimme pari kuvaa facebookkiin ja merkitsimme sinne, että olemme naimisissa. Kielsimme perhettä lisäämään hääkuvia facebookkiin ennen meitä. Tässä halusimme, että tieto ystäville (vaikka sitten facebookin välityksellä) tulisi meidän kautta, eikä perheen. Meillä oli kuitenkin rajallinen aika eli emme voineet infota jokaiselle erikseen, sillä laivamme oli juuri lähdössä satamasta. Kommenttia tuli ja oli ihana nähdä, miten iloisia ihmiset oli meidän puolesta. Yksi ehdottomasti lemppari kommentti oli:

Aivan parasta!!😍❤️Te voitte yllättää näin! En tavallaan yllättynyt yhtään! 😂Onnea rakkaat! 


Niin me ollaan tämmösiä jotka yllättää. Heh, ollaan yllätyksiä täynnä!
Jokatapauksessa tuntui, että kaikki eivät olleen niin iloisia puolestamme. En usko, etteikö ihmiset olisi iloisia tästä päätöksestä, mennä naimisiin. Pikemminkin tämä tieto oli sellainen yllätys monelle, että sitä oli varmasti vaikea vastaanottaa. Huomasimme, että osa ystävistä/ sukulaisista loukkaantui. Pari loukkaantuu siitä, kun en kertonut heille, että olemme menossa naimisiin. Yksi suuttuu niin, että pitää etäisyyttä ja luulee, että en huomaa hänen loukkaantuneen. Sitten on näitä jotka onnittelee vain facebookin välityksellä, mutta eivät ota puhelinta käteensä laittaakseen yksityisviestiä tai soittaakseen. Nykyaika... Kai se on tätä aikaa, että enää ei soiteta. Enää ei kysytä kuulumisia. Enää kukaan ei ole kiinostuneita toisen elämästä. Lisäksi on näitä, jotka ei onnittele vaan kommentoi vain sydämellä tai tykkää kuvasta. Kai sekin on parempi, kun ei mitään? Olen kiitollinen siitä. Ymmärrän sen kuitenkin tutuista, mutta en ystävistä. Itseasiassa tää tuntuu ihan todella pahalle. Kun kirjoitan tätä niin kurkkuani kuristaa. Kurkussani on pala ja tekee mieli itkeä.

Miksi tämän päivän ihmiset ei osaa olla iloisia toisen puolesta?
Miksi keskitytään niin paljon siihen omaan napaan?
Miksi unohdetaan ne läheiset?
Miksi hyvät ystävät eivät käyttäydy kuin hyvät ystävät?
Miksi?
Miksi ei ole aikaa soittaa muutaman minuutin puhelua? 


En ollut itsekkään kovin hyvä ystävä, mutta tämä oli meidän yhteinen päätös. Mukana häissä oli yksi hyvä ystävä, kuvaamassa. Hän myös toimitti ns.kaason virkaa sen vuoksi, että mun täytyi saada purkaa paineita jollekkin. Ensisijaisesti hänen tehtävä oli kuvata. Sitten on muutama hyvä ystävä, jotka eivät edes viitsi kysyä, että miten tuo elämäni yksi tärkeimmistä päivistä meni. Itseasiassa ei minulle ole soittanut kuin muutama. Vain muutama on kysynyt minulta, että miten tuo päivä meni. Kyllä se loukkaa. Kyllä se satuttaa.

Ymmärrän sen, että varmasti se saattaa loukata, että menimme salassa naimisiin. Ymmärän sen, koska varmasti olisin itekkin loukkaantunut, mutta olisin kuitenkin mennyt sen tunteen yli ja laittanut onnittelut. Muutama ystävä on minulle kertonut avoimesti siitä, että loukkaantuivat ja voiettä miten rakastan avoimuutta! Se tuntuu hyvälle. Olen siitä kiitollinen! Aina pitää puhua kaikki tunteet ja ajatukset ääneen. Jos joku loukkaantuu tästä niin saa loukkaantua, ymmärrän sen ja ei se ole väärin. Haluan pyytää anteeksi kaikilta jotka ovat loukkaantuneet. Olen pahoillani. Eniten minua kuitenkin suututtaa se, että minulle ei voi kertoa sitä, että "Eve hei mua loukkasi se, että et kertonut mulle ja en saanut kutsua häihin". Sitä ei kerrota vaan esitetään, että kaikki on hyvin ja sitten ollaan etäisiä. Hohhoijaa. Läpinäkyvää, oikeesti. Joka tapauksessa ollaan menossa ensi kesänä naimisiin ja ne juhlat on ystäville sekä perheelle. Ei me niin itsekkäitä olla, etteikö haluta jakaa sitä iloa myös muiden kanssa.




Miksi sitten päädyttiin tähän vaihtoehtoon?
Miksi niin nopeasti naimisiin?
Niin, miksi ei?
Miksi kaksi ihmistä, jotka rakastavat toisiaan eivät menisi naimisiin kun sormessa komeilee rinkula, lupaus avioliittosta?


Minä vastasin kyllä. Minä sanoin, että haluan naimisiin Teemun kanssa ja olin siihen valmis heti. Miksi siis odottaisimme monta vuotta? Miksi keräisimme rahaa monta vuotta ja menisimme sitten naimisiin? Eikö se ole isompi asia, että sitoutuu toiseen ja haluaa olla hänen kanssa kunnes kuolema erottaa. Minä haluan olla tuon miehen kanssa ja, koska halusin sitä ja vastasin kyllä, todellakin olin heti valmis. Kyllä ne isot kauniit juhlat voi järjestää vähän myöhemminkin. Faktahan on se, että olisimme järjestäneet heti kauniit mahtavat juhlat jos meillä olisi ollut rahaa säästössä. Mutta kun ei niin päädyimme tähän järjestelyyn. Ensi kesänä juhlimme kunnolla! Silloin ystävät saavat myös juhlia meidän kanssa! <3  Häät on aina riemun ja ilon juhla! Sitä me haluamme ja juhlimisen arvoista tämä on myös ensikesänä! Pidot vaan paranee entisestään ensi kesänä!

Eli pitemmittä puheitta. Blogista on tulossa nyt hieman hääpainotteisempi. Kirjoittelen näistä pienistä salahäistä postauksia vielä tämän kuun aikana ja vielä tämän vuoden puolella alan kertomaan ensi kesän häistä. Tulevia hääjuhlia olen suunitellut jo hieman. Tiedän ainakin, että kuka laittaa hiukseni ja meikkini. Tiedän suurinpiirtein, että ketä tahdon kutsua häihin. Lisäksi olen miettinyt jo kaasoja. Tämä tuleva vuosi on mielenkiintoinen. Odotan innolla ensi kesän hääjuhlia. Ihanaa päästä suunittelemaan!

Psst. Ilmeisesti viikon sisällä saan kuvat ystävältäni ja sen jälkeen on tulossa mehevä postaus salahäistä. Olkaahan kuulolla!

- Eve

23 kommenttia

  1. No mä jo odottelin, että millon kerrot tänne ja näinkin ihastuttavia kuvia instagrammissa. Onnea paljon! Odottelen, että saan nähdä hääkuvia! Olitte kauniita yhdessä! Kaunis morsian!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana :) Nyt vihdoin kerroin! Kiitos paljon :)

      Poista
  2. Luulen, ettei kukaan loukkaannu siitä, että piditte salahäät pienellä porukalla, mutta jos on ymmärtänyt, että olette pitäneet "nopeat normihäät" normaalilla määrällä vieraita, niin tottakai se loukkaa, jos ei ole itse kuullutkaan niistä mitään. Eli todennäköisesti ongelmana on kommunikointi, ei itse häät. :) Tämä on ehkä vähentänyt kommentointia ja yhteydenottoja, kun on tapahtunut väärinymmärrys. Aidoilla ystävillä ei ole mitään loukkaantumisen aihetta enää sen jälkeen, kun olet selittänyt häiden olleen vain perheelle.

    Onnea teille tosi paljon ja siunausta yhteisiin vuosiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kerroimme siis facebookkiin ja lisäsimme muutaman kuvan, että olemme menneet naimisiin. Samaan kuvaan laitoin tekstiä, että ensi kesänä pidämme hääjuhlat ja kerroin tilannetta siihen :) Juuri tämän takia, että ei tulisi mitään kommunikointi vaikeuksia ja ihmiset ymmärtäisivät meidät väärin :) Mutta silti huomasin, että ystävät tosiaan loukkaantuivat. En tiedä miten muuten minun olisi pitänyt toimia :D Mutta kiitos paljon :))

      Poista
  3. Nykyään ollaan kyllä kiinnostuneita toisten asioista, mutta kaikki tapahtuu kasvottomana ruudun takana. Kyllä, syylistyn itsekin siihen että luen tai "stalkkaan", kuinka vain, ihmisten facebookpäivityksiä jättämättä mitään jälkeä. Jos ystäväni on raskaana, silloin tällöin eksyn hänen profiiliin katselemaan, että joko on uutisia. Ihmiset ovat nykyään paljonpaljon uteliaampia toisten elämästä, mutta some on mahdollistanut sen, ettei enää uskalleta/kehdata kysellä. Jos toisen somesta näkee mitä hänen elämäänsä kuuluu, niin ei sitä tule joka päivä soiteltua. Tässä oma pointtini asiaan, mutta hirmuisesti onnea teille molemmille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, että helposti luetaan vaan somesta eikä keskustella enään henkilökohtaisesti ja yksityisesti. Plääh. Tämänkin ymmärrän kyllä tutuista, mutta en heistä jotka kuitenkin ovat minulle ystäviä tai siksi heitä ainakin yritän parhaani mukaan kutsua. Näissä tilanteissa herää kysymys, että onko se sittenkin yksipuolista se ystävyys? Ja kiitos sinulle onnitteluista :) <3

      Poista
  4. En tajuu miks on noin kiire naimisiin...tai no teiän tapauksessa joo ku ette saa sekstailla ennen aamenta joten ihmekkös tuo. Toivottavasti Teemu tietää mihin on astunut...

    VastaaPoista
  5. Voi miten ihanaa!!! Onnea ❤️ Aivan uskomatonta että joku loukkantuu siitä, että menitte salaa naimisiin. Kyllä se on jokaisen oma päätös kuinka isot juhlat haluaa, eikä siihen ole muille sanomista. Ai että, kun tuli hyvä ja onnellinen mieli teidän puolesta, vaikken teitä tunnekaan!!

    VastaaPoista
  6. Moni on varmasti luullut, että toiset ovat saaneet kutsun, mutta hän itse ei. Kun tämä asia tulee selväksi, niin varmasti onnittelevat. Jolleivät, niin sinun itsesi pitää päättää, voitko pitää heitä enää ystävinä. Vai ovatko he vain tuttuja. Säästät ensi vuoden hääkuluissa.

    Siitenhän on myös sellaisia hölösuita, jotka ilmoittavat suureen ääneen, "...joo, mä tiesin etukäteen, kun Eve kertoi".
    Kenellekään ei olisi pitänyt kertoa etukäteen. Mutta myöhäistä se nyt on vikivtä. Kyllä laivaltakin olisi voinut viestiä laittaa.

    Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuonne ylemmäksi kommentoinkin jo, että me tosiaan kerroimme facebookissa ystäville, samaisessa julkaisussa, että tämä oli vihkitilaisuus ja ensi kesänä on hääjuhla ja tähän ei päässyt ystävät mukaan :)
      Tuokin on totta, että päätösvaltahan on minulle. Täytyy katsoa, että onko se sittenkin yksipuolista ystävyyttä? Paljon mietittävää :) Onneksi meillä varsinkin itselläni ystävät asuvat ympäri suomea, että tuskin on sitä ongelmaa, että kukaan olisi ollut hölösuu, kun eivät toisiaan tunne. Ja nämä muutamat joille kerroimme niin tiedän, että he eivät ole tuollaisia :) Ja heillekkin oli ns. pakko kertoa :D Itse kun en pidä valehtelusta :) Omatunto ei anna periksi :)

      Poista
  7. https://m.youtube.com/watch?feature=youtu.be&v=O4UTnRgcTGQ

    Onnea <3

    VastaaPoista
  8. Onnea! Edellisestä postauksesta ymmärsikin jo, että olette menneet naimisiin. Siunausta liitollenne!!

    VastaaPoista
  9. Minä kyllä toisaalta ymmärrän kavereitasi/ystäviäsi. Jos minulle selviäisi ystävän naimisiinmeno facebookissa enkä ollut saanut kutsua tilaisuuteen, onnittelisin itsekin vain facebookissa. Miksi kaveriesi tulisi soittaa/laittaa viestiä sinulle, kun et itsekään kokenut tarpeelliseksi kertoa asiasta henkilökohtaisesti?

    En nyt suuremmin loukkaantuisi/rikkoisi välejä ja ilomielin osallistuisin ystäväni hääjuhlaan myöhemmin, mutta mielestäni sinulla ei ole oikeutta harmitella onnittelujen tai henkilökohtaisten yhtetydenottojen vähyyttä.

    Onnea kuitenkin yhteiseen liittoone <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta tuokin puoli. Ehkä vaadin heiltä liikoja ja ajattelen tämän sen kautta, miten kuitenkin itse toimisin. Ja se juuri tuntuu pahalle, kun tuntuu sille, että osa oikeasti rikkoo välejä tämän vuoksi. Se tuntuu todella pahalle. Ehkä toivoisin heiltä ymmärrystä, kun jokatapauksessa ne kunnon häät on ensi kesänä, mutta nyt siitä tuli virallista. Vaikka ymmärränkin heitä <3

      Poista
  10. Luin pitkästä aikaa blogia ja täällä oli ihania uutisia <3 onnea tuhannesti! Jos tietää että toinen on se oikea niin miksi odottaa ;)

    VastaaPoista
  11. Mulle olisi täysin ok jos mun ystävä menisi salaa naimisiin vain perheenjäsenten seurassa. Mutta jos ystävä ilmoittaisi asiasta pelkällä facebook-päivityksellä eikä henkilökohtaisella viestillä, en mäkään laittaisi onnitteluviestiä henkilökohtaisesti, vaan siihen facebook-päivitykseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ;D Ehkä mä vain olen jotenkin vaativa tässä! Ja ehkä se tykkäys on se mikä eniten ärsyttää. Ja niiltä joiden kanssa pidetään päivittäin yhteyttä niin toivoisi nimenomaan yksityisviestiä ettei tarvitsisi ite aloittaa viesti, et hei mitä kuuluu yms :D Nooh, mutta onneksi tästä on aikaa ja nyt kaikki hyvin! :DD

      Poista
  12. Valtavasti onnea teille molemmille <3

    Ihana, että teidän matka kulki avioliittoon asti.

    -Eea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ja kulkee tästä eteenkin päin ;) Nyt se matka vasta alkaa <33 hihi <3 Kiiitos paljon <3

      Poista
  13. Naimisiinmeno on ainoastaan teidän kahden välinen asia. Se,että teitte sen salassa ja vain muutaman ihmisen läsnäollessa,ei kuulu muille. Ette ole kenellekään asiasta selitysvelvollisia, kyseessä on kuitenkin teidän elämä,teidän parisuhde,teidän perhe ja teidän onni.
    Ihanaa että haluatte järjestää juhlat ensi kesänä. Teettehän sen sitten omasta halusta,ette velvollisuudentunnosta??
    Itsekin salaa naimisiin menneenä voin sanoa,että oli paras ratkaisu. Ihanat,intiimit,pienen budjetin häät, joissa oli vain perheet läsnä.
    Itse en ajatellut edes että joku saattaisi loukkaantua,koska kyse oli vain meidän onnestamme.
    Paljon onnea yhteiselle tulevaisuudelle. Olette ihana,aidosti onnellinen ja rakastunut pari. Teidän suhde tulee kestämään. <3

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!