Aistiyliherkkyys

Aada. Tuo herkkä ja suloinen tyttö.
Tyttö joka on oppinut päivittäin syömään 5 x päivässä, nukkumaan päiväunet, pesemään hampaat ja leikkimään leluilla. Eikö nämä ole ne rutiinit mitkä kuuluvat jokaisen ihmisen, etenkin pienen lapsen elämään?

Kun mietin, että olenko kasvattanut Aadan rutiiniomaisesti, vastaus on kyllä ja ei. Toisaalta olen, mutta toisaalta en ole. Meidän päivät ei ole koskaan olleet samanlaisia, mutta esim. juuri ruoka-ajat on tärkeitä ja nukkuminen. Kuitenkin meidän jokainen päivä on erilainen. Toki nyt kun neiti on 4x/vko päiväkodissa niin onhan siinä rutiinia. Siltä osin Aadan ma-to päivät on samanlaisia.
En ole hiekkalaatikko äiti. En jaksa ulkoilla lapseni kanssa leikkipuistoissa joka päivä, enkä kanna siitä huonoa omaatuntoa. Olen äiti, joka mieluummin istutan lapsen rattaisiin ja lähdemme lenkille. Olen äiti joka annan myös lapseni kävellä ja tutustua maastoon. Olen äiti, joka vaihdan päivittäin lenkkimaastoa. Olen äiti, joka saatan maanantaina maata koko päivän kotona ja tiistaina käväistä tunnin lenkillä. Olen äiti, joka saatan mennä eri reittiä lenkillä, huomata uuden leikkipuiston ja silti hurahtaa leikkipuiston ohi. Älä ymmärrä minua väärin, kyllä me leikkipuistossakin käydään, mutta ei joka päivä. Ei läheskään. Mistä se johtuu? Ehkä siitä, että en ole opettanut Aadaa siihen. En ole koskaan tykännyt istua hiekkalaatikolla rakentelemassa kakkuja. Se johtuu myös siitä, että Aada ei ole koskaan halunnut koskea hiekkaan. Yhdessä vaiheessa yritin totuttaa häntä leikkimään hiekkalaatikolla ja siitä on siis reippaasti pari vuotta aikaa. Aada ei koskaan olen tykännyt koskea hiekkaan. Häntä inhottaa kun kädet menee likaiseksi. Aada myös ei mene koskaan istumaan hiekkalaatikon keskelle, vaan seisoo hiekkalaatikon reunalla ja kurottaa hiekkalaatikolle. Aada tykkää keinua, sitä hän rakastaa ja sitä me teemme. Muistan, kun Tampereella asuessa aloitimme uuden harrastuksen. Värikylvyn. Värikylvyssä sotkettiin pilteillä ja maalailtiin likaisilla käsillä paperille. Aada oli kaikkein vanhin, vuoden ikäinen ja ainoa joka huusi värikylvyssä. Häntä inhotti koskea piltteihin. Hän ei tykännyt. Ihmettelin sitä jo silloin ja olin todella ärsyyntynyt, kun lapseni ei nauttinut siitä. Käytiin siellä muutama kerta, mutta lopetin sen kesken. Eihän siitä mitään tullut. Aada ei ole myös koskaan tykännyt laittaa juuri mitään suuhunsa tai sotkea ruoalla. On hän hieman sotkenut, mutta ei mitenkään leikkimällä leikkien ruoan kanssa. Sormiruokailu oli myös joskus kokeilussa ja hieman se onnistuikin, mutta enimmikseen Aada on halunnut ruokaa lusikalla suuhun. Jos kädet menee likaiseksi, ne on heti pestävä, hän ei kestä likaisuutta.

 


Kaikesta tästä voi päätellä, että Aadalla on aistiyliherkkyyttä, voimakasta sellaista. Olen epäillyt tätä siitä saakka, kun hän on ollut pieni. Sain tähän vahvistuksen viime keväänä, kun juttelin toimintaterapeutin kanssa, joka oli huomannut saman. Nyt saamme siihen enemmän tietoa, että miten tukea ja kasvattaa aistiyliherkkää lasta. Olen edelleen myös sitä mieltä, että lapseni on erityisherkkä. Olen lukenut paljon kirjallisuutta ja tehnyt testejä. Kaikki puoltavat sitä, mutta varma siitä en voi täysin olla. Huomaan miten Aada ahdistuu kovista äänistä. Kävimme eilen hoplopissa. Hoplopissa oli kovia ääniä, kuten se pallokone josta ammutaan palloja. Aada myös alkoi pitelemään heti korvia, kun kuuli lasten ääniä. Häntä pelotti ja hän ei aluksi tykännyt mennä leikkimään. Hän tarvitsi aikaa. Aada säikähtää helposti ja menee uusista asioista helposti paniikkiin. Hän katselee sivummalta ja tutustuu asioihin ja tekee kaiken omassa tahdissa. Peltorit helpottavat välillä hänen oloaan esim. isoissa tilaisuuksissa tai seurakunnalla.

Maailmanloppu saattaa olla sukka joka on väärin päin tai kutiseva lappu niskassa. Vielä en ole joutunut leikkaamaan lappuja pois, koska riittää kun lappu on tietyllä tavalla. Aada myös ahdistuu hiusten harjaamisesta ja ponnarin laitosta. Yleensä hiuksia harjataan kamalassa itkussa. Hän huutaa miten häneen sattuu. Ole ottanut käyttöön hoitosuihkeen, hoitoaineen sekä luonnonharjan. Nämä kaikki on hellävaraisia. Vaikka olisin kuinka hellävarainen niin hän huutaa. Tämä on raskas tekijä arjessamme, koska tätä teemme joka päivä. Toinen huutotekijä on kasvuhormoni. Sen pistäminen sattuu aina. Joka ilta koittaa se hetki, kun se pitää pistää. Aada aloittaa jo paria tuntia ennen " Ei pistetä tänään piikki, eihän". Vaikka hän tietää, että se on pistettävä joka ilta. Se on raastava tekijä arjessa. Se kuluttaa meistä jokaista. Aada huutaa todella kovaa. Hänellä on kova tahto. Yritän vaihtaa puheenaihetta ja puhumme jostain mukavasti. Jossain vaiheessa oli käytössä lastenohjelma Kaapo ja jossain vaiheessa yritimme palkitsemista. Mikään ei auta. Hän on päättänyt, että ei halua piikkiä nii mikään ei kelpaa. Neiti huutaa vaan " ei, ei ei". Todella napakasti. Aada käy kerran parissa kuukaudessa verikokeissa. Viime viikolla otettiin taas 4 prk verta. Voitte vaan kuvitella, miten haastavaa se on. Nielen kyyneliä, kun hoitajat pitävät Aadaa paikallaan. Minun voimat ei yksin riitä. Iso piikki ja pieni suoni. Paljon verta pienestä työstä joka huutaa " sattuu, minuun sattuu. Ei saa". Se on sydäntä raastavaa. Pieneksi tytöksi Aada joutuu kestämään paljon.
Aada on hyvin fiksu ja älykäs neiti. Hän huomaa heti kun jollain on paha mieli. Jos satutan varpaani, hän tulee heti puhaltamaan ja sanoo " voi sinua, anna minä puhallan". Hän hoivaa ja suukottaa. Aada on todella empaattinen ja käyttäytyy monissa tilanteissa todella fiksusti. Hän saattaa leikkiä omia leikkejään, mutta kuuntelee kokoajan, että mitä me puhutaan. Nykyään kotona on vaikea puhua kahdestaan Aadasta, koska neiti kuuntelee korvat höröllään. Välillä täytyy puhua nimillä: "neiti, lapsi, A" Vielä on vähän hakusessa salanimet.




Ehkä suurin raastava tekijä arjessamme on kuitenkin muutokset. Meidän arjessa Teemu vie Aadan joka aamu päiväkotiin ja minä haen. Joskus on poikkeuksia esim nyt muutamana aamuna. Olen vienyt Aadan toimintaterapian jälkeen n. klo 9.30 päiväkotiin ja se on ollut yhtä tuskaa. Aada ei suostu siihen, että menee myöhemmin päiväkotiin kuin yleensä. Yleensä Aada menee päiväkotiin n. 7.30 aamulla ja minä haen n. klo 15. Neiti huutaa koko matkan ja itkee, että ei halua päiväkotiin. Tarkoittaa sitä, että ei halua sinne nyt kun kaikki on syönyt. Hän ei suostu siihen, että asiat menee eritavalla kuin yleensä. Nyt olen muuttanut toimintaterapian iltapäivään, että menemme sinne heti päiväkodin jälkeen maanantaina. Hieman helpompaa, uskoisin. Aada reagoi myös siihen vahvasti, jos jonain päivänä jää päiväunet välistä tai Teemu käykin hakemassa Aadan päiväkodista, enkä minä. Hän saattaa huutaa sitä, koska se on hänelle outoa. Aada pitää kiinni tietyistä rutiineista.

Sauna on myös iso kirosana tai oikeastaan painajainen. Haaveilen saunasta. Haluaisin meille saunan, mutta Aadalle se on painajainen. Kävimme seurustellessa uikkarisaunassa, Aada mukana. Aada sai hysteerisen kohtauksen kylpyhuoneessa. Hän ei suostunut tulemaan edes kylpyhuoneeseen, kun huomasi saunan olevan päällä. Sama jatkui nyt avioliitossa. Varasimme saunavuoron ja käymme siellä tiistai iltasin. Viime viikolla oli ensimmäinen yhteinen saunavuoro ja Aada aloitti huudon kylpyhuoneessa. Hän ei suostunut tulemaan kylpyhuoneeseen vaan halusi jäädä vaatehuoneeseen. Otimme Aadalle mukaan oman ammeen, mutta ei. Leikimme perheen kesken vesisotaa ja se nauratti, mutta huuto jatkui. Se siitä rentouttavasta saunahetkestä. Saunahetki päättyi siihen, kun Aada liukastui lattialla. Wuhuu! Täydellistä. Suoraa huutoa koko saunavuoro, tunnin verran. Saa nähdä, että miten seuraava kerta sujuu.

Aada on aistiyliherkkä ja se näkyy monessa arjen tilanteessa. Yritämme kasvattaa häntä niin, että tukisimme häntä parhaamme mukaan. Haluan ymmärtää häntä ja olla vielä parempi äiti.

Onko sinulla kokemusta aistiyliherkkyydestä?
Onko vinkkejä? Ajatuksia?
Miten teillä toimii kasvatus? Mikä on kaikkein haastavinta?
Mikä on teillä auttanut?


- Eve

12 kommenttia

  1. Moikka! Mulla oli lapsena aistiyliherkkyyttä toispuoleisen lievän cp-vamman vuoksi. Esimerkiksi en halunnut laittaa sukkaa siihen mun cp-jalkaan ollenkaan, koska se sattui. Usein viiletin kotona sukka vain toisessa jalassa. Myöskin kenkien laitto oli tuskaa. Sattui. Myöskin pullataikinaan tms. koskeminen oli hirveää toisella, huonommalla kädelläni.

    Kävin toimintaterapiassa lapsena muutaman vuoden osittain juurikin aistiyliherkkyyden vuoksi. Se auttoi - tai siis se siellä tapahtunut siedättäminen. Oli pakko tunnustella tavaroita molemmilla käsillä, vesihuovuttamiseenkin oli pakko käyttää molempia käsiä - ja kun tuloksena oli kivoja askarteluja niin kyllähän mää siihen lopulta suostuin.

    Eli mulla siihen toimi ainoastaan siedättäminen. Ei tokikaan mulle luotu koko aika tilanteita, joissa oon epämukavuusalueellani. Mutta mitään ei lähdetty välttelemäänkään. Eli juuri niin kuin tekin ootte tehneet - hiusten harjaamista ei oo jätetty rutiineista pois, vaikka onkin varmasti hirveää Aadasta. Tukemista ja siedättämistä sopivassa suhteessa, niin kaikki menee tosi hyvin!

    Itse voin nimittäin sanoa, että enää en ole aistiyliherkkä - sukat pysyy molemmissa jaloissa ja pullataikinakaan ei tunnu hirveeltä vasemmassa kädessä, eikä se taikinan kaapiminen veitsellä sormista homman päätteeksi.

    Tsemppiä siis, toivottavasti tää loi uskoa, että homma voi helpottua sitä myötä, kun Aada kasvaa. Ja älä koe huonon äidin morkkista - oot Aadalle just hyvä äiti just omana ittenäs! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun kerrot tarinaasi. Varmasti on ollut hyötyä ja apua toimintaterapiasta. Huomaan jo nyt, että siitä on todella suuri apu Aadalle, mutta erityisesti myös meille vanhemmille :) Saa pajon tietoa, neuvoa ja apua, että miten tukea ja toimia Aadan kanssa :)

      Nimenomaan näin oon ajatellut, että siedätetään ja harjataan hiljaa, mutta joka tapauksesssa harjataan. se on haastavaa, mutta näin aada oppii hmm. kauhealle kuulostaa " sietämään sitä".

      Kiiitos paljon :))) <3

      Poista
  2. Pienestä asti minun vaatteista on niskassa olleet laput leikattu pois. En koe itseäni aistiyliherkäksi mutta ne laput niskasta sietäisi kaikista vaatteista hus pois! Tykkäänkin kun vaatteeseen on painettu koko/merkki sen lapun sijasta. Huppareissa ja vastaavissa se menee, kun on toinen paita alla ja niistä on kätevä ripustaa naulakkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aadalla on välillä jouduttu ottaa pois, mutta ei vielä pahemmin. Välillä huomaan, että sitä ärsyttää todella kovasti ne laput, mutta ei välttämättä edes sano mitään.

      Poista
  3. Meidän neljä vuotias on myös aistiyliherkkä, tietyt vaatteet aiheuttaa huutoa ja kiukkua, peiton pitää olla nukkumaan mennessä juuri oikein aseteltu ja huoneen lämpötila oikea. Valoja poika räpsyttää kaiken aikaa ja säätää itselleen sopivaksi. Pelkää uintia, ei saa käyttää vessapaperia, kaikki haisee pahalta/liikaa, ei suostu laittamaan pyykistä tulleita vaatteita päälle jos haistaa pesuaineen. Mutta itse en edes huomaa enää arjessa noita asioita.

    Oon lukenut blogia nyt pari vuotta ja joskus mieheni käski näyttää jotain sun kuvaa uudestaan kun tämä istui vieressä kun luin, näin kävi muutamaan otteeseen. Aina mies päätyi sanomaan että oot tosi tutun näkönen mutta ehkä muistutat vaan jotain. Sitten kun katoin sun ja teemun tekemän videon nii se tunnisti sut sitte äänestä. Ootte ollu yläasteella samalla luokalla. Aika hauska sattuma 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama meillä! Peitto ei saa olla väärin päin tai tyyny. Käänsin kerran toisin päin, kun se oli vähän kostea toiselta puolelta mikä häiritsi Aadaa. Ei auttanut, kun neiti halusi kääntää juuri oikein päin hänen mielestään. Nykyään peitossa ei saa olla pussilakanaa, kun se ärsyttää. Nukkuu siis normi peitolla tai huovalla. Minkä ikäinen teidän poika on? Uintia ei olla myöskään harrastettu, koska se pelottaa. Yritetään kuitenkin tässä muutaman viikon sisällä kokeilla jos se onnistuisi :)

      Voiettä, hauskaa! Minkä niminen miehesi on? :) Todella hauskaa, voiettä miten pieni maailma!

      Poista
  4. Meillä asuu 18v nuorimies, jolla on tätä samaa ollut. En kylläkään törmännyt tällaiseen sanaan kuin vasta muutama vuosi sitten. Pienenä ei halunnut myöskään koskea hiekkaan tai sormiväreihin, ei voinut syödä.munkkia, meillä ei voinut imuroida kuin vain silloin kun poika oli ulkona...Mutta jotenkin nuo kaikki oireet ovat vain painuneet taustalle ja ihan normaalia nuoren aikuisen elämää viettää. Paitsi kyllä.mua vähän hymyilyttää kun vaatteet edelleen lentää pesukoneeseen saman tien jos tulee ruokatahra.- se on kuulemma ällöttävää. Mutta eiköhän se siitä, kaikki me ollaan omanlaisiamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan kaikki ollaan omnlaisiamme :) Katsellaan, millainen tuo on sitten vähän isompana :))

      Poista
  5. Meidän 5v tytöllä on kans yliherkkyyttä. Olen huomannut, että väsymys/nälkä yms. stressitekijät tekevät olon kurjaksi, jolloin aistiyliherkkyydet korostuvat. Hyvinä hetkinä niitä ei välttämättä edes huomaa. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat myös, eli en voi antaa hänen leikkiä vieraiden kanssa yhtä pitkään mitä normilapset.. tai ainakin välissä pitää olla tauko. Siirtymävaiheet on kans välillä vaikeita ja tunteet tosi voimakkaita.. ollaan saatu ohjausta, että sanoittaa tunteita. Mutta kaikki lapset ovat erilaisia - myös erityisherkät. Kysy ihmeessä ohjausta, jos arki tuntuu liian raskaalta.

    Tuosta pistämisestä tuli mieleen.. olen huomannut, että kun puhaltaa pitkään ulospäin, niin kivuntunne lievittyy selkeästi. Osaisiko Aada puhaltaa esim kuplia pillillä tms pistämisen aikana? Tää ulospuhallusjuttu on tosin vain mun oma huomio, en tiedä toimiiko kaikilla. T. Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Olen huomannut saman! Illat on päiväkodin jälkeen meillä niitä vaikeimpia ja raskaimpia tai aikaisin aamulla. Siirtymävaiheet ja vieraat leikkikaverit myös tuttua. Todella tuttua! Toimintaterapiassa saadaan ohjausta onneksi ja tällä hetkellä tuntuu, että pärjätäään hyvin :)

      Aada on mahallaan pistämisen ajan, eli siinä asenossa sen on todella vaikea puhaltaa tai tehdä mitään. Hän ei suostu seisomaan vaan haluaa turvaa eli on sylissä. Pistämisen aikana myös rimpuilee paljon ja pitää väkisin pitää kiinni :(( Mutta kiitos pitää yrittää! :)

      Poista
  6. Tutulta kuulostaa, meillä 9v tytöllä herkkyyttä. Syksyn tullen vaikea pukea paksuja vaatteita, kaikki tuntuu päällä pahalta. Pesulaput ym saan heti leikellä pois kun ne kutittaa ja raapii. Meillä myös haju- ja makuaistit herkät.

    Tsemppiä teille arkeen!

    Olisi kiva kuulla kuinka Aada on kasvanut, onko pistoksista ollut hyötyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hajuaistissa on nyt viime päivinä ilmennyt herkkyyttä. Tää on ihan uusi juttu. makuaistissa on ollut jo pidemmän aikaa.

      Kiitos paljon :))

      On tulossa jossain kohtaa teksti, kun meillä ensi viikolla taas lääkäriaika niin tietää tarkalleen, miten neiti on kasvanut :))

      Poista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!