Tässä minä seison, vaimona.

Näitä kuvia katsellessa minun mieleni herkistyy. Olen saanut olla pian kuukauden verran vaimo. Onnellinen sellainen. Ymmärrän näitä kuvia katsellessa, että se kaikki vanha on jäänyt lopullisesti taakseni. Minua on siunattu. Elämäni on siunattua. Nyt on se korvauksien vuosi ja siunauksia vain satelee elämääni. Minä saan nähdä elämässäni sen, miten minua on rakastettu. Enää ei ole paluuta entiseen. Tässä minä seison, vaimona.

Tänään juuri nyt kyyneleet valuu, kun mietin mistä kaikesta me olemme selvinneet. Olen selvinnyt yksin monista haasteista. Enää minun ei tarvitse huolehtia lapsestani yksin. Enää minä en ole ainoa joka kantaa vastuun. Nyt saan jakaa arjen käsittämättömän komean, hyväsydämisen, sympaattisen sekä herkän miehen kanssa. Nyt tiedän, että me olemme perhe. Virallisesti.

Ei, en olisi koskaan voinut uskoa, että miten hyvää minun elämäni voi vielä joskus olla. Miten hyvän miehen voisin vielä saada. En uskaltanut uskoa siihen. Itken, koska olen koko sydämestäni kiitollinen ja onnellinen. En osaa sanoin kuvailla, miten kiitollinen olen. Monesti mietin, että miten minä, juuri minä saan elää tälläistä elämää? Välillä jopa tuntuu sille, että elämäni on kuin suoraan elokuvasta. Älkää ymmärtäkö minua väärin, ei se ole, mutta sille se välillä tuntuu. Ihmettelen itsekkin, että voin sanoa näin. Totta se on, elämäni on melko ihanaa. Vaikka kyllä meilläkin on niitä haasteita, niinkuin jokaisen elämässä on ja parisuhteessa. Silti voin käsi sydämelläni sanoa, että olen onnellinen. Se onnellisuus pitää paljon sisällään. Minulla on perhe jossa asuu kaksi ihanaa ja tavattoman rakasta ihmistä. Minulla on kaunis koti sekä ystäviä lähellä. Minun elämästäni myös puuttuu paljon asioita, mutta olen juuri nyt tyytyväinen tähän elämääni. Minä olen tyytyväinen ja onnellinen. Minulla ei ole mihinkään kiire. Juuri nyt, juuri tässä on hyvä.

Tämä matka yhdessä Teemun kanssa, on opettanut minua paljon. Olen kasvanut ihmisenä ja olen oppinut tuntemaan myös itseäni enemmän. Olen saanut itsevarmuutta todella paljon. Tänään uskallan uskoa itseeni ja nähdä itseni myös hyvänä naisena, vaimona sekä äitinä. Vuosi sitten näin itseni epäonnistujana. Juuri tänään olen eheämpi sekä kypsempi. Tällä matkalla monet haavat ovat tyrehtyneet ja arpeutuneet. Enää minun haavani eivät vuoda verta. Minua on hylätty monta kertaa elämäni aikana, usealta taholta, mutta vaikka siitä on jäänyt arpi niin se arpi ei enää vuoda verta. Teemun kanssa olen saanut eheytyä. Edellisen vuoden aikana olen kohdannut paljon pelkoja, tunteita ja menneisyyttäni. Olen suostunut käsittelemään ne, meidän vuoksemme. Sen kautta olen päässyt eteenpäin ja huomannut, miten hyvää se on tehnyt suhteellemme. Meidän suhteen kulmakivi on mielestäni puhuminen. Me puhumme asioita paljon. Me keskustelemme. Emme pelkästään pintapuolisesti vaan lähes jokainen keskustelu menee pintaa syvemmälle. Uskon, että se on meidän suhteemme vahvuus. 




Joka tapauksessa kaikki se vanha on nyt takana päin. 
Enää minuun ei satu. 
Kaikki se kipu ja tuska on takana. 
Se vanha ovi on suljettu lopullisesti. 
Tämä vihkipäivä oli uusi sivu. 
Me avasimme sen yhdessä.
Tästä alkaa meidän yhteinen elämä. 
Tätä elämää me elämme yhdessä ja odottaen, että minne meidän elämä vie.  
Me kuljemme yhdessä. 
Me olemme tiimi, joka menee sinne minne Jumala johdattaa.















Kuvien seassa on myös muutama tilannekuva, mutta en raaskinut jättää niin pois. Ehkä ne kertoo paremmin tuon päivän fiiliksistä. Päivä oli ainutlaatuinen <3


Meikki: Heidi Karina
Kampaus: Heidi Karina
Kukat: Cawell
Kuvauspaikka: Meri- Rastila / Ravintola Maininki ranta
Kuvat: Sini Kärppä
Morsiamen vaatetus: mekko: nelly.fi / kengät: HM
Sulhasen vaatetus: Dressman
Aadan vaatetus: HM

020917


- Eve

Simppeli, kaunis ja rento hääjuhla

Tässä kuvapläjäys vihkijuhlasta.
Vihkiminen tapahtui Meri-Rastilassa,  Ravintola Mainingin viereisellä rannalla.
Ilma oli lämmin +17 astetta. Aurinko paistoi pilven hattaroiden takaa.

Minun perheeni auttoi vihkipaikan järjestelyissä. Sisarukseni sekä vanhempani kokosivat kaaren, laittoivat kauniit Cawellin kukat vihkikaareen sekä lyhtykoukkuihin roikkumaan. Olin todella kiitollinen kukista, koska ne kruunasivat päivän. Miettikää nyt tuota päivää ilman kukkia? Kyllä, kukat tekee juhlan. Myös vihkikaaresta tuli täydellinen kukkaköynnöksen ansiosta. Cawell onnistui erinomaisesti täyttämään toiveeni ja unelmani kukkia kohtaan. Mielestäni kimppu oli yllättävän rento, vaikka ruusuista saattaa tulla sellainen hmm. ehkä jopa liian juhlava mielikuva? 
Tästä kimpusta ei kuitenkaan mielestäni tullut ns. liian juhlava vaikutelma.

 Sini Kärppä kuvasi vihkiparia samaan aikaan, kun muut hääräsivät. Järjestelyissä meni 1,5h jonka jälkeen siirryimme Ravintola Maininkiin odottamaan juhlan alkamista. Siskoni laittoi minulle viestin, kun kaikki olivat saapuneet paikalle. Kävelimme muutaman sata metriä rannalle ja lähempänä Teemun siskon mies alkoi jammailemaan kitaran kanssa. Heti kun astuin ruusun terälehdille aloin itkemään. Tunsin miten valtava rauha, rakkaus, ilo ja onni valtasivat minut. Myöhemmin kysyin Siniltä, että siunasiko hän terälehdet ja olihan hän siunannut. Se tuntui. Jumala oli läsnä meidän vihkipäivässä. Hän todella siunasi tuon hetken. Koimme kumpikin miten meidän liitosta riemuittiin. 
Kaikki oli täydellistä.

Meidät vihki Espoon maistraatin tuomari, jonka kanssa olimme yhdessä suunnitelleet puheen. Me kumpikaan emme kuulu kirkkoon ja näin ollen kukaan pappi ei voinut vihkiä meitä, vaan meidän täytyi käydä joko maistraatissa tai tehdä näin. Tuomari puhui puheessaan Jumalasta ja siitä miten meidän suhteemme on rukousvastaus. Puhe oli todella kaunis, juuri sellainen mitä toivoimmekin. Itse asiassa jopa parempi. Puheen jälkeen meidät julistettiin aviopuolisoiksi ja tämän jälkeen meidän kummankin isät tulivat siunaamaan meidät. Siunaamisen jälkeen oli onnitteluiden vuoro. 












Minua nauratti, että tuomari oli pukenut vihkijuhlaan päälleen beiget vaatteet, vaikka emme olleet maininneet mitään teema väreistämme. Nauroin, että miten sekin oli täydellistä. 
Miettikää jos tuomarilla olisi ollut esim. pinkki asu? Tai violetti? 
Hänellä siis oli pinkkiä päällä, kun tapasimme hänet ensimmäisen kerran. 




Ravintola Maininki oli varannut meille kabinetin ja valmistanut tarjoiltavat.


Menuun kuului:

Mansikkatäytekakku, 20 hengelle
Kasvis-fetapiirakkaa
Pikkuleipiä
Konvehteja
Kahvia ja haudutettua teetä


Maininki oli täynnä porukkaa, koska oli lounasaika ja lauantai. Siitäkin huolimatta saimme olla rauhassa. Kukaan ei häirinnyt meitä ja tuntui sille, kuin ravintolassa ei olisi ollut ketään meidän lisäksemme. Muutama tuntematon jäi juttelemaan sekä onnittelemaan. Se lämmitti mieltämme. Useat kuitenkin vain katsoivat suu auki, mutta eivät sanoneet mitään.
Mietin, että johtuiko se minun puvustani?
Se oli erilainen ja lyhyt.
Emmehän me välttämättä edes näyttäneet hääparilta? Tai no, ehkä me näytettiin. :D











Vihkijuhla oli täydellinen. Tilaisuus alkoi klo 14 ja jo 15.30 vihkipari poistui paikalta. Meidän juhlissa ei ollut mitään muuta ohjelmaa, kuin itse vihkiminen ja kahvitus. Kerroimme kuitenkin tulevaisuuden suunnitelmista hieman, mutta muuta ohjelmaa ei ollut. Isät olisivat kovasti halunneet puhua, mutta olimme päättäneet, että kaikki puheet jäävät ensi kesään. Ensi kesänä on ohjelmaa ja silloin todella juhlitaan! Tämän vuoksi emme halunneet, että nyt olisi mitään ohjelmaa sen enempää. Ensi kesää odotellessa!

Seuraavaksi laitan tänne tulemaan otoksia vihkiparista. En raaskinut laittaa niitä vielä tähän postaukseen, kun tulee muuten liian pitkä ;)

Morsiamen vaatetus: Mekko: nelly.fi/ Kengät: HM/ Takki: nelly.fi
Sulhasen vaatetus: Dressman
Aadan vaatetus:HM
Vihkikaari: Teemun käsityötä/ Verhot: ikea/ Kukat: Cawell
Lyhtykoukut: Hong Kong
Terälehdet: Cawell


Iso kiitos vielä:
Juhlpaikka: Ravintola Maininki
Meikki + kampaus: Heidi Karina
Kukat: Cawell
Kuvat: Sini Kärppä
Ja jokainen joka osallistui juhliimme. Kiitos perheet <3

- Eve


Morsiamen meikki

Ajattelin, että julkaisen kuvat edellisessä postauksessa, mutta mielestäni oli parempi tehdä näille ihan oma postaus. Kuvat kertovat hyvin siitä, mistä lähdettiin liikkeelle. Väsynyt, onnellinen ja jännittynyt morsian, vihkipäivän aamuna. 

Aamu alkoi klo 7. Heräsin, kävin suihkussa ja aloin laittamaan kynsiä. Kynsistä ei tullut yhtään mitään ja jouduin pyytämään Siniltä apua. Sini sai laitettua kynsiin ranskalaisen manikyyrin. Kynnet olivat huolitellun näköiset ja se riitti minulle. Jännitys tai en tiedä kutsuisinko sitä jännitykseksi, mutta joka tapauksessa en pystynyt syömään mitään. Yleensä minulla menee maha täysin sekaisin, mutta nyt ei käynyt niin. Ehkä se olo oli eniten odottava. Tiesin, että tämä on se päivä, jolloin meistä tulee yksi. Meistä tulee aviopari, perhe. 

Klo 8 jälkeen lähdimme Teemun kanssa hakemaan Heidi Karinaa asemalta. Kotiin tullessa Teemu lähti hakemaan kukat Cawellilta keskustasta. Heidi aloitti heti kihartamaan hiuksia ja meikkaamaan minua. Hiuksiin tuli muutama pidennys, tuomaan tuuheutta. Meikistä olimme keskustelleet etukäteen ja tiesimme suurin piirtein, että millainen siitä tulee. Mitään koemeikkiä emme kuitenkaan tehneet, vaan tämä meikki onnistui ensimmäisellä kerralla. Luulen, että myöskään ensi kesän hääjuhlaan ei tarvita koemeikkiä, vaan se tulee onnistumaan ensimmäisellä kerralla, mutta katsotaan, millaisen meikin sitten haluan. Mielihän voi muuttua tässä vuoden aikana melko paljon! Kampaus tulee ensi kesänä olemaan täysin erilainen ja uskon, että se testataan koekampauksella.



Kampauksessa + meikissä kesti n. 2,5h. Aika kului nopeasti jutellen ja poseeratessa Sini kameraan. Aada tietenkin ihmetteli kovasti, kun kotona oli paljon porukkaa. Neiti reagoi voimakkaasti ja minullakin paloi muutaman kerran pinna. Aada ei suostunut, että kukaan muu harjaa hänen hiuksiaan, joten samalla kun Heidi laittoi minun hiuksiani, harjasin Aadan hiuksia. Hyvinhän se näinkin onnistui. 



Huulipuna sekä ripset olivat omani, koska halusin ripsistä tarpeeksi näyttävät sekä huulipunasta juuri oiken värisen. Toki ikinä enää en laita NYXin huulipunaa häihin. Se levisi todella pahasti, kuvia otellessa. Sattuneesta syystä vihkipari ei pystynyt pitämään näppejään erossa toisistaan ;)


Kampauksessa haettiin näyttävyyttä, mutta samalla myös rentoutta. Mielestäni letti teki kampauksesta erinomaisen ja se kruunasi sen. Olin katsonut netistä kuvia erilaisista kampauksista ja sen mukaan Heidi toteutti tämän.





Itse pidin erityisen paljon silmistäni. Mielestäni silmäni ovat kauniit, mutta meikki sekä ripset tekivät niistä vielä kauniimmat. Toki ripset olivat melko massiiviset ja jonkun mielestä ne saattoi olla jopa liian massiiviset. Itse kuitenkin tykkäsin todella paljon. Heidillä olisi ollut myös tekoripsiä mukana, mutta itse päättäväisenä halusin nämä. Ehkä se johtuu siitä, kun omat ripset ovat muutenkin niin pitkät ja tuuheat? 

Heidi on mielestäni todella taitava meikkitaiteilija. Hän luonnehtii unelmista totta. Tunnen Heidin n. 1,5 vuoden takaa. Silloin hän vasta unelmoi urasta meikkitaitelijana. Hän meikkasi minut kesällä 2016 ja jo silloin päätin, että hän meikkaa minut tulevana hääpäivänä vaikka Teemusta ei ollut vielä tietoakaan.  



TÄÄLTÄ sekä TÄÄLTÄ näet Heidin tekemän meikin minulle kesällä 2016, ennen kuin hänestä tuli ammattilainen. 

Kiitos Heidi, teit minusta kauniin!

Löydät Heidin myös instagrammista -->
heidikarina_mua



Kuvat: Sini Kärppä


-Eve

Vihkijuhlan järjestelyt


Miten kaikki eteni? 
Mistä morsiamen vaatetus entä sulhasen? 
Miksi vihkiminen tapahtui ulkona?
Teemavärit?
Kukat?


Sormus

Seuraavana päivänä kosinnasta lähdin ystäväni kanssa Latviaan. Latvian reissulla yritin pitää mölyni mahassa, että en kertoisi tulevaisuuden suunnitelmista yhtään mitään. Olin kuitenkin päättänyt, että jos löydän latviasta sormuksen niin pakkohan minun on kertoa. Joten kyllähän suunnitelmat tuli möläytettyä ystävälleni. Latviasta löytyi kaunis hopeinen sormus. Sormus on kaunis ja hintaakin tuli vain muutama kymppi. Ihastuin heti ja päätin, että tämä sormus toimii vara sormuksena ensi kesään saakka. Yritin etsiä Latviasta myös häihin sopivaa mekkoa, mutta sellaista ei löytynyt. 



Juhlapaikka


Latviassa ajatukset oli häissä ja suunnittelin niitä paljon. Kahlasin erilaisia tiloja netistä ja yritin löytää sopivaa, mutta turhaan. Porvoo oli ensimmäinen paikkakunta, josta yritin etsiä sopivaa tilaa. Löysin kauniin paikan, mutta sinne olisi pitänyt laittaa kaikki valmiiksi. Tiesin, että siihen ei olisi aikaa. Tämän myötä päädyin etsimään kahvilaa. Seuraavaksi innostukseni heräsi Sipoota kohtaan, mutta sieltäkään ei löytynyt sopivaa. Tässä vaiheessa olin jo toivoton. Tilat oli joko tylsiä tai aivan liian kalliita. Olisi ollut naurettavaa maksaa 1000e 2h vihkitilaisuudesta. Laitoin Facebookkiin kyselyä ja eräästä ryhmästä suositeltiin Ravintola Maininkia. Laitoin heti sähköpostia ja sovimme tapaamisen. Paikan päällä Meri- Rastilassa kerroin häistämme ja se oli selvää, että ravintola Maininki halusi järjestää kanssamme ikimuistoisen päivän. 


Vihkipaikka


Tässä vaiheessa oli myös selvää, että tuomari tulisi Espoon maistraatista vihkimään meidät, koska emme halunneet mennä maistraattiin. Varsinkin minua ahdisti pieni huone ja lyhyt tilaisuus. Oli helpompaa järjestää vihkitilaisuus virka-ajan ulkopuolella ja siellä missä itse halusimme. Alusta lähiten oli selvää, että jos ei maistraatissa niin vihkiminen järjestettäisiin ulkona. Mainingissa vieraillessamme katsoimme myös rannan ja päätimme, että vihkiminen toteutuisi siellä. Ranta oli täydellinen. Tässä vaiheessa emme kuitenkaan tienneet yhtään, että miten koristelisimme paikan. Löysin kuitenkin melko nopeasti pinterestistä kuvia ja syntyi selkeä visio siitä, millaisen vihkipaikan haluaisin. Teemu halusi tehdä vihkikaaren, johon saimme kukat kukakauppa Cawelilta. Verhoa lainattiin Aadan huoneesta ja kivet vihkikaaren juureen, keräsi isäni Tampereelta. 


Kukat

Kukkien kanssa olin paniikissa. Olin ottanut muutamaan paikkaan yhteyttä, mutta he eivät osanneet tehdä sellaista kuin pyysin. Osa vastasi, että siihen menisi aikaa ja osa yritti tarjota minulle edullisempaa vaihtoehtoa. Mietin paljon, että mitä teen ja sekin vaihtoehto kävi mielessä, että keräisin kukat luonnosta. Kävin jopa keräämässä kimpun ja päätin, että jos ei muuta niin näillä mennään. Teemulle idea kävi, mutta hän kokoajan palasin siihen, että " Rakas, sä halusit ruusut niin sitten me hommataan sulle ne ruusut". Loppumetreillä viikko ennen hääjuhlaa laitoin jälleen sähköposteja ja onneksi ihana Cawell vastasi ja ilokseni sain heidät myös mukaan toteuttamaan juhlaa kanssamme. Tämä vihkijuhla toteutettiin heidän upeilla ruusu asetelmilla, sekä pääsen myös toteuttamaan heidän kanssaan myös ensi kesän hääjuhlat. 




Teemavärit

Teemaväreiksi valitsimme vihreän ja beigen sekä tietenkin valkoisen. Myös Ravintola Maininki otti hyvin huomioon väritoiveet. Mainingissa oli esillä valkoiset sekä vihreät servietit. Pöydillä oli valkoiset ruusut.




Morsiamen vaatetus

Samaan aikaan yritin löytää hääpukua useilta facebook kirppiksiltä sekä nettikaupoista. Se kaikki tuntui kuitenkin turhalta. Pari mekkoa löytyi, mutta kuvaajani (joka oli ainoa jolla purin stressiäni) sanoi, että ne oli aivan liian tylsiä. Hän linkitteli minulle mekkoja ja tilasin muutaman kotiini. Loppuenlopuksi Nellyltä löytyi mekko. Mekko oli alennuksessa ja hintaa oli vain n. 25e. Se oli täydellinen. Hieman boheemi, rento ja näyttävä. Juuri sellainen, minkä halusin. En halunnut vihkitilaisuuteen prinsessamekkoa, koska päätin, että se on ensi kesän juttu. Nellyltä tilasin myös beigen takin juhliin, säästä kun ei voi ikinä olla varma. Kengät löytyi facebook kirppiksen kautta 30e, mutta päädyin vanhoihin korkkareihin, koska beige oli yksi meidän teemaväreistä. Vanhoilla kengillä minulla oli mukavempi olla sekä oloni oli itsevarmempi. Korvikset löysimme itiksestä, alennusmyynnistä 3e hintaan.

Yhteensä: 25e + (30e) +3e  = 58e



Morsiamen hiukset + meikki


Rakas ystäväni Sini värjäsi hiukseni kuukautta aikasemmin, oikean väriseksi. Hieman oli säätöä, koska hiuksistani löytyi jotain metallia, joka helposti heitti hiukset vihreän sävyisiksi. Se kuitenkin tasottui, kun luin netistä ohjeita ja löysin vinkin: Ketsuppia hiuksiin, vihreys on poissa.
Pakkohan se oli kokeilla ja toimi. Voin suositella!!
Muitakin kommelluksia sattui, nimittäin minun piti laittaa klassiset ripsienpidennykset häihin, mutta niiden laittaja perui yllättäen samana päivänä. Hän jätti minut todella ikävään tilanteeseen. Kyllä laitoin hänelle tulista tekstiä. Tämän vuoksi päädyin tekoripsiin, mikä itseasiassa oli paljon parempi lopputulosta ajatellen!

Ihana Make- up artist Heidi Karina tuli kotiini aikaisin vihkiaamuna laittamaan hiukseni ja meikkini. Olimme Heidin kanssa tiiviisti yhteyksissä ja mietimme yhdessä kampauksen sekä meikkini sävyt. Heidi teki unelmistani totta. Hääkampaus ja meikki olivat täydelliset. Letti päässäni oli juuri niin löysä, kuin toivoin ja meikki juuri niin näyttävä, mitä tahdoin. Katsoin itseäni peilistä tuokion jälkeen ja pidätin itkuani. En uskaltanut itkeä. Näytin kauniille. Todella kauniille.
Uskalsin sanoa sen jopa ääneen. 

Myös Teemun silmät kostuivat ja hän herkistyi, kun kävin näyttäytymässä hänelle. Ehkä se myös kertoo siitä, että meikistä tuli erinomainen.  






Sulhasen vaatetus


Teemulle löytyi vaatetus Dressmannilta. Olimme katselleet vaatteita jo etukäteen netistä ja tiesimme jo, että oikeat vaatteet löytyisi sieltä. Ensimmäisellä sovittamisella löytyi täydellinen vaatetus. Housut ja paita yhteensä 60e.  Rusetin löysimme itiksestä, jostain miesten vaatelikkeestä. Sille hintaa tuli 20e. Vyö löytyi hm:ltä parilla kympillä. Bugatin kengät olivat viime vuotiset ja ne toimivat hyvin myös näissä juhlissa. 

Yhteensä: n.100e



Sulhasen look:


Teemu kävi paria päivää aikaisemmin laittamassa hiukset ja parran kuosiin Lady§Gentlemannissa, joka sijaitsee Helsingin keskustassa. Juuri ennen h-hetkeä Teemu pyysi minua nyppimään hänen kulmat. Siinä kauheassa stressissä tuli sitten nypättyä ihoakin matkaan.
Pinna ehti kiristyä hetkellisesti.




Aadan vaatetus


Aadalle tilasin vaatteet hm:ltä. Aluksi tilasin jostain ei niin tunnetusta lastenvaatekaupasta, mutta puku oli kermanvalkoinen. Se oli kamala. Sen jälkeen päädyin tuttuun ja turvalliseen h§m. Tilasin Aadalle mekon, sukkahousut, neuleen sekä kengät. Ostin Aadalle myös hiuspannan, mutta neiti ei halunnut sitä päähän vaan valitsi hatun.

Yhteensä: n. 60e


Kuvaaja

Kuvaajana vihkitilaisuudessa toimi rakas ystäväni Sini Kärppä. Aluksi meinasin pyytää omaa isääni, mutta halusimme hänen keskittyvän täysin juhla päiväämme, vaikka toki hän auttoi kasaamaan vihkikaaren sillä välin, kun hääparia kuvattiin. Sini on harrastanut valokuvaamista muutaman vuoden ja kuvannut myös muutamia häitä. Ja kyllä luotin Siniin ja en turhaan sillä kuvista tuli täydellisiä. Olen todella tyytyväinen. Pian tiedossa lisää kauniita otoksia vihkipäivästä sekä niitä ihania kuvia vihkiparista. En malta odottaa, kun saan jakaa ne teidän kanssanne!



Yhteistyössä mukana
sekä kiitokset:

Sini Kärppä