"hei sun pitää vastata!"

Teemun tavattua uskalsin melko nopeasti luottaa siihen, että nyt olen löytänyt sen oikean. Tätä miestä olin odottanut. Muistan kuinka puhuin ystävilleni jo ensimmäisien viikkojen jälkeen, että haluan tuosta miehestä aviomiehen. Jossain vaiheessa kuitenkin aloin miettimään, että onko hän tosiaan se oikea. Uskalsin kyseenalaistaa suhteemme ja miettiä, että mitä jos tulisi ero. Ymmärsin, että vaikka ero tulisi niin selviäisin. Tajusin, että en ollut tämän ihmisen kanssa sen vuoksi, että sain häneltä läheisyyttä ja hellyyttä vaan olin ihmisen kanssa siitä syystä, että hän oli vienyt sydämeni. Minä rakastin häntä. Meidän seurustelu alkoi nopeasti ja se vauhti tuntui Ferrarin kyydiltä. Tammikuussa suhteeseemme tuli kuitenkin vaikeuksia. Ei sellaisia vaikeuksia, että olisimme ajatelleen eroa. Ne vaikeudet tuli elämäntilanteesta. Oli myös kaksi ihmistä joiden riitely tavat olivat täysin erilaisia. Perheet joista mallit juonsivat juurensa. Minä loukkaannuin monista pienistä asioista ja pidin mykkäkoulua. Lapsellista, kyllä. Teemu taas syttyi ja räjähti pienistä asioista yhtä nopeasti. Tuolloin Teemulla oli myös paljon räjähdysherkkyyttä ja minulla vastapainoksi itkuherkkyyttä. Kompo ei siis ollut mitenkään kovin hyvä. Teemu ei kestänyt minun lapsellista käyttäytymistä, mikä saattoi tulla esiin riitatilanteissa ja minä en taas kestänyt Teemun tulisuutta. Näiden yli kuitenkin päästiin, kun ymmärsimme miten erilaisia ihmisiä olimme. Se vaati lukuisia yhteenottoja, mutta vielä enemmän lukuisia hetki pyytää ja antaa anteeksi. Se tarvitsi useita tunteja keskustelua ja ajatuksien vaihtoa. Se tarvitsi sitä, että toinen oli täysin läsnä ja kuunteli, mitä toisella oli sanottavana. Se myös tarvitsi sitä, että kumpikin menimme itseemme ja mietimme, että mitä voisimme tehdä toisin. Olisiko jotain asioita, missä voisimme kumpikin toimia erillä tavalla. Nyt viimeisimmät kuukaudet ovat menneet paremmin. Itseasiassa loistavasti. Huomaan miten nuo kuukaudet teki meistä yhä vahvempia. Meidän suhde on kokoajan vahvempi. Tätä kaikkea on kuitenkin varjostanut minun turhautumiseni. Minä halusin kihloihin heti, mutta missään vaiheessa en painostanut Teemua kosimaan. Puhuimme kyllä kihloista, mutta Teemu tapasi sanoa aina:

 " no mikäs kiire meillä tässä on"  
ja toinen lause oli 
" jos sitä tässä kymmenen vuoden sisään". 

En tiennyt yhtään, että mitä Teemun pään sisällä liikkui. Keväällä hän sanoi, että hänellä ei ole yhtään rahaa laittaa sormukseen. Samaan aikaan hän kuitenkin säästi, mistä en tiennyt mitään. Silloin minusta tuntui, että kosintaan todella menee kymmenen vuotta. Isäni yritti puhua Teemulle, että 

" mitä jos ostaisit Evelle jonkun sormuksen vaan, että
pääsisitte kihloihin saakka kun varmuuskin on pelissä". 

Teemu kuitenkin vastasi ja oli päättänyt, että hän kosii minua sormuksella jonka arvoinen olen. Se ei hänestä saanut olla mikään halpa sormus. Tiesin, että Teemu halusi tehdä tilanteesta ainutlaatuisen.

Moni ystävä oli varma, että Teemu kosii minua Bulgarissa. Myönnän, että odotin sitä siellä, mutta samalla olin sitä mieltä, että ei Teemu minua siellä kosi, koska se olisi liian läpinäkyvää. Teemu tiesi, että osaisin odottaa sitä. Ja kyllä hän ei kosinut minua Bulgariassa. Juttelimme kuitenkin asiasta reissussa ja kerroin tuntemuksista, miten pahalle se tuntui kun joutui vain odottamaan. Tuntui, että muut ihmiset ympärillä ihmetteli ja odotti sitä hetkeä enemmän kuin minä, että Teemu kosii. Moni ystävä puhui, että no nyt se kosii ihan varmasti. Moni ystävä loi minulle paineet ja aloin epäilemään, että oliko Teemu sittenkään minusta niin varma. Joka päivä Teemu sanoi, että rakastaa. Joka päivä hän sanoi, että haluaa minusta vaimon itselleen. Kaikkeen tuohon uskoin ja luotin siihen, että vielä tulisi se päivä kun hän polvistuisi eteeni.

Meidän vuosipäivänä minun fiilikseni olivat surkeat. Olin edellisenä päivänä kysynyt Teemulta, että mitä laitan päälle treffeille, koska en tiennyt yhtään millaiseen paikkaan olimme menossa syömään. Hän ehdotti, että laittaisin mekon. Seuraavana päivänä en kuitenkaan ollut itsevarma mekko päälläni. Muita vaatteita kokeillessani, ahdistus iski. Hiukset näyttivät littanilta ja en saanut väkerrettyä niihin kiharaa vaikka yritin. Olin todella epävarma ulkonäöstäni. Suoraan sanottuna minua ahdisti. Ahdistuksen keskellä Teemu tuli ovesta, hakemaan meitä. Petyin. Sydämeni pettyi kun hänellä ei ollut ruusuja mukana. Olin varma, että hän ostaisi ruusuja, kun oli vuosi päivä. Ei, hän ei tuonut minulla ruusuja. Mietin, että eikö tämä päivä merkitse hänelle yhtään? Oli maanantai 24.7 meidän vuosipäivä. Teemu oli ollut päivän töissä ja olin ollut varma, että emme edes juhlistaisi vuosipäivää. Tuntui, että Teemu ei ollut missään vaiheessa ymmärtänyt, että miten tärkeä tämä päivä olisi minulle. Yritin piilottaa pettymykseni ja päätin, että en sano hänelle sanaakaan. 








Lähdimme ajamaan Teemun työ autolla hänen kotiinsa, Sipooseen. Veimme Aadan hoitoon hänen siskonsa luokse. Sen jälkeen lainasimme Teemun siskon autoa ja lähdimme ajamaan keskustaan. Matka taittui mukavasti. En tiennyt yhtään mihin olimme menossa. Jännityksellä odotin, mitä Teemu oli suunnitellut. Jätimme auton kaivopuistoon ja lähdimme kävelemään. Pian näimme ravintolan ja mielessäni mietin, että toivottavasti hän ei vie minua sinne. Onneksi ravintola oli kiinni ja jatkoimme eteenpäin. Pian huomasin, että olimme pienellä lautalla ja menimme valkosaareen. Saaressa oli huvila/ kartano johon menimme syömään ravintola NJK:hon. Teemu oli varannut parhaan paikan ravintolasta, jossa oli todella kaunis näköala. Tilasimme alku ja pääruoan. Söimme kaikessa rauhassa, mutta mieleni oli synkkä. Ajattelin, että nämä treffit menee ihan samalla kaavalla kuin aikaisemmat. Me syödään ja sitten lähdetään. Jutellaan mukavia ja nautitaan toisistamme. Mieltäni painoi kuitenkin pettymys. Pettymystä lisäsi se, että ystäväni oli sanonut aamulla, että hänestä tuntuu, että Teemu kosii minua tänään. Tai ei hän kirjaimellisesti näin sanonut, koska ehdin ennen hänen sanojaan tyrmäämään ajatuksen. Vastasin, että ei varmasti kosi tänään. En usko. Enkä uskonut, mutta saaressa pettymys yltyi, kun tajusin, että hän ei todellakaan ollut polvistumassa eteeni. Olin asiasta täysin varma. Samaan aikaan minua edelleen painoi se, että en saanut ruusuja. Yritin kuitenkin esittää Teemulle, että kaikki olisi hyvin. Teemu kuitenkin näki kasvoiltani, että minua painoi joku. En kuitenkaan suostunut puhumaan aiheesta. Myöhemmin kun tilasimme jälkiruon, paikan tarjoilija ehdotti meille, että voisimme mennä syömään jälkiruoan ulos, yrttipuutarhaan. Innostuin asiasta ja menimme ulos. Teemu ei tiennyt tarjoilijan ehdotuksesta mitään. Yrittipuutarha oli kaunis paikka, aivan rannassa. Joimme kahvia, teetä ja söimme kakkupalan. Hetken päästä Teemu ehdotti, että lähtisimme kävelemään. Ihmettelin ja tein lähdöstä vaikeaa, koska olin sitä mieltä, että emme voisi siirtyä muualle kun maksuakaan ei oltu suoritettu. Teemu kuitenkin muistutti, että olimme saaressa ja emme pääsisi ilman maksamista mihinkään. Lähdimme kävelemään saaren toiselle puolelle, meren rantaan. Ilta oli kaunis. Minun päälläni oli viltti ja jaloissa korkokengät. Turvauduin Teemuun ja halusin olla lähellä. Suutelimme hetken rannalla ja katsoimme tyyntä merta. Pian Teemu sanoi kauniita sanoja ja yhtäkkiä kuulin 

"Mä en kuitenkaan ole vielä
esittänyt sulle yhtä kysymystä". 

Sen jälkeen näin miten hän polvistui eteeni ja kysyi tulisinko vaimoksi. Ryntäsin halaamaan häntä ja Teemu sanoi napakasti " Hei sun pitää vastata". Mietin, että apua mitä mun pitää vastata ja tottakai vastasin kyllä. Samaan aikaan teki mieli huutaa, että älä kosi mua nyt, en mä oo valmis! En mä oo valmistautunut tähän yhtään! Halasin ja suutelin Teemua ja itkin. Sain sormeeni unelmien sormukseni. Sormuksen jonka on suunnitellut Annette Tillander. Sormus on juuri se mistä olen haaveillut edelliset pari vuotta. Sormus jota en uskonut koskaan saavani ja sormus joka on kallis. Sormus josta tiedän, että Teemu on nähnyt sen sormuksen eteen vaivaa. Teemulla itsellään oli Malmin Korupajan kultainen sormus, todella miehekäs sekä näyttävä. Sormus on taottu käsityönä. Kosinnan jälkeen lähdimme takaisin yrittipuutarhaan. Kerroin Teemulle tunteeni, ajatukseni ja pettymykseni ruusupuskaakin koskien. Hän kertoi, että oli unohtanut asian, koska hän jännitti kosintaa todella paljon. 



Minä olin rukoillut, että en aavistaisi kosintaa. Olin rukoillut, että kosinta tapahtuisi kauniissa ympäristössä ja niin, että en aavistaisi sitä yhtään etukäteen. Olen kiitollinen Jumalalle, että mieleni oli synkkä. Olen kiitollinen, että petyin ruusupuskasta. Olen kiitollinen, että en arvannut yhtään, että kosinta tapahtuisi vuosipäivänä. Olin ajatellut, että en kestä enää yhtään pettymyksiä. Ajattelin, että ei hän nyt vuosipäivänä kosi, koska se olisi niin ilmiselvää ja sitä voisin odottaa. Hän kosi minua juuri silloin. Olen kiitollinen ja onnellinen. Minä en ole enää tyttöystävä vaan olen kihlattu. Pian voidaan alkaa suunnittelemaan hääjuhlia <3

Ainiin! Tarjoilija saaressa tosiaan tiesi, että Teemu aikoi kosia minua. Lisäksi isäni sekä Teemun sisko ja hänen miehensä tiesivät, että kosinta tapahtuu vuosipäivänä. Kaikki osasivat pitää asian hyvin minulta salassa, kiitos siitä! Ihanaa, että minut yllätettiin. 

Ja vielä yksi juttu! Kaikkein parasta tässä oli se, että Teemu jännitti kosintaa niin paljon, että unohti lompakkonsa kotiin. Onneksi ravintolassa oli niin ystävällinen henkilökunta, että he suostuivat odottamaan seuraavaan päivään. Teemu maksoi siis ruokakulut seuraavana päivänä. Hän oli herrasmies, kun ei pyytänyt minua maksamaan. Heh!

Myöhemmin kerron, että mikä tarina tuohon sormukseen liittyy ja haluan kertoa sormuksesta vielä tarkemmin.


* Tämä ei ole yhteistyö postaus


- Eve



35 kommenttia

  1. Paljon onnea ja siunausta!

    VastaaPoista
  2. Hah ha, hauska! Olette kyllä söpöjä yhdessä! Kaunis pari! Onnea, sinua kosittiin kauniisti. Millon on häät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiiitos :) <3 ! Katsellaan, vähän ollaan jo suuniteltu :)

      Poista
  3. Olen niin onnellinen siun puolesta! Ja siis en voi uskoa, että toi on tosiaan ihan tismalleen sama sormus mikä on miunkin suosikki :o sain vahvistuksen vielä kun laitoit ton suunnittelijan tuohon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! aika hauskaa, jossain meillä on siis sama maku ;D
      Tuo on kyllä niin ihana ja kaunis <3 Ainutlaatuinen <3

      Poista
  4. Ai luoja mitä vinkumista. "Ei kosi yhyy, ai nyt se kosii en oo valmis yhyy, en saanu ruusuja, yhyy."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hhaha, on niitä hetkiä kun mihinkään ei osaa olla tyytyväinen :D Mutta ajattelin olla rehellinen tässä tekstissä, olisin voinut kirjoittaa myös niin, että olisin vain hehkuttanut ;D Halusin tuoda vähän toistakin puolta esiin!

      Poista
  5. Tämä blogi on ihmisen näköinen blogi ei liikaa hehkutusta eikä liikaa negatiivisuutta vaan sopivasti molempia niinkuin elämäkin on. Miksi siis pitäisi valehdella? Jotkut tietenkin elävät kokoajan valheessa niin heitä sattuu kun joku voi olla rehellinen. Jatka vaan samaan malliin äläkä välitä kommenteista. Kaikille ei voi olla mieliksi eikä tarvitsekaan. Ole se joka olet❤ oman näköiseksi puutteinesi ja virheinesi sillä virheitä ja puutteita meiltä kaikilta löytyy. Minusta blogisi on ihana kun se on avoin ja läpinäkyvä että esitä muuta kuin olet. Uskallat kirjoittaa myös niistä ei niin mukavista asioista. Tänäpäivänä on liikaa kiiltokuvamaisuutta ja epäaitoa että ihan puistattaa. Kiitos kun olet ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. En halua valehdella vaan olla rehellinen :) Kiiitos paljon <3 Ihana kommentti, kiitos! itkuhan tässä meinasi tulla <3

      Poista
  6. Ihanan aito teksti, oot hyvä kirjoittamaan 😊

    VastaaPoista
  7. Voi miten noloa painostaa ja kärttää toinen kihloihin! Ja että isää myöten pyydetty kaveri sormuksen ostoon.. mikset antanut Teemulle aikaa, kun hän sitä selvästi tarvitsi? Nyt lähestulkoon kaveri pakotettiin kihloihin, kun jänkkäsit asiaa jatkuvasti! Uuvutustaktiikka toimi. Hävytöntä, mutta myös äärimmäisen noloa käytöstä aikuiselta naiselta. En osaisi iloita tuolla tavoin saadusta kihlasormuksesta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tuntui, että muut ihmiset ympärillä ihmetteli ja odotti sitä hetkeä enemmän kuin minä, että Teemu kosii. Moni ystävä puhui, että no nyt se kosii ihan varmasti. Moni ystävä loi minulle paineet ja aloin epäilemään, että oliko Teemu sittenkään minusta niin varma. Joka päivä Teemu sanoi, että rakastaa. Joka päivä hän sanoi, että haluaa minusta vaimon itselleen. Kaikkeen tuohon uskoin ja luotin siihen, että vielä tulisi se päivä kun hän polvistuisi eteeni."

      Mis kohtaa hän väittää, että pakotti? Muut ihmiset loi paineet ympärillä ja puhui et Teemu kosii. Ite jos oisin samankaltaisessa tilanteessa, et muut puhuis mulle siit et mieheni kosisi pian. Uskon et kyllä määki alkaisin odottamaan, et koskas se tapahtuu. Paineitahan siin syntyis. Lisäksi mietin kohtaa, et " Isäni yritti puhua Teemulle"- kohtaa. Vaikea uskoa et eve ois oikeest laittanut isänsä puhumaan Teemulle järkeä.
      Ne on aikuisii ihmisiä.

      Kiitos rehellisestä tekstistä! Selvästi osa ihmisistä ei arvosta sun rehellisyyttä. Heti kustaan jalkaan kun avaa tilannetta enemmän. Puhu jatkosaki yhtä avoimesti. some on täynnä kiiltokuvatekstejä, ne oksettaa mua . iina.

      Poista
    2. Rehellinenhän teksti se olikin. Eiköhän kritiikki koskenut tapaa, jolla tuleva sulhanen uuvutustaktiikan ansiosta saatiin kosimaan. Tekstistä välittyi minulle tunne tilanteesta kun pieni lapsi kauppareissulla kärttää koko ajan tikkaria ja lopulta se ostetaan hänelle, kun kukaan ei enää jaksa kuunnella jänkkäystä.

      Poista
    3. Hei! Ennen kuin oltiin Even kanssa edes tavattu, minulla oli tunne että haluan hänet. Siis aivan alusta asti. Ensimmäisen puhelun jälkeen asia oli täysin selvä. Olen alusta asti suunnitellut ja odottanut oikeaa hetkeä kosia. Eve ei ole missään vaiheessa painostanut tai edes vihjaillut sellaista. Kun asia joskus tuli puheeksi, niin vitsailin että menee 10v. Todellisuudessa odotin oikeaa hetkeä. Ymmärrän kyllä Eveä. Kun molemmat kerran halusimme toisemme, on aivan luonnollista että odottaa silloin kosintaa. Varsinkin kun heti alussa juteltiin arvoista ja molemmilla se oli avioliitto. Täydellinen ja oikea hetki kosinnalle oli 24.7 kun vietimme vuosipäivää. Minä itse pyysin appiukkoa mukaan sormusta hakemaan. Hänen tarkoituksensa edullisemmasta, väliaikaisesta sormuksesta oli hyvä. Tahtoi meidän onnea ja parasta tyttärelleen. Hieno mies! Minä halusin että kaikki on heti parasta! Haluan kehua tässä vielä julkisesti Eveä. Hän on aivan ihanan kaunis paitsi ulkoa, niin sisältä. Kaunis ja herttainen, mutta vahva luonne joka laittaa useammin suhteessa toisen edun omansa sijalle. En ikinä kosisi painostuksen alaisena! Olen pikemminkin iloinen ja kiitollinen siitä että hän nimenomaan ei painostanut. Minä tahdon Even, siksi kosin! Katsoin että minun on paras vastata tähän. Toivottavasti sinua myös joku joskus kosii, ellei sitten ole jo kosinut! Onnea ja siunausta elämääsi. T: Teemu

      Poista
    4. Tuossahan tuo Teemun kommentti tulikin :) Kiitos myös isälleni joka kommentoi alemmaksi. Luin heti kommenttisi Teemulle ja kysyin häneltä, että onko asia tosiaan näin. Painostinko minä häntä jotenkin? Ja kosiko hän minua sen vuoksi, että painostin. Hän vastasi, että ei todellakaan ja tuossa hänen omassa kommentissa asia tuleekin harvinaisen selväksi. Kiitos Teemulle siitä :) En tiedä miten paljon selvemmin minun olisi pitänyt kirjoittaa tekstiin asiasta :D Ehkä en vain osannut ilmaista itseäni tarpeeksi selvästi.
      Hassua, että siitä saattoi saada nuin väärän kuvan! Pahoittelut siitä. Onneksi asia on varmaan nyt melko selvä, että asia ei mennyt niin, että minä tässä ketään olisin painostanut.

      Ja nimenomaan. Rehellinen halusin tekstissä olla ja kertoa, että fiilikset eivät olleet mitkään parhaat, mutta se kaikki kääntyikin yllättävällä tavalla positiiviseksi :)

      Poista
  8. Miten kauniisti puhut tunteistasi, aitoa. Tätä juuri ihailen sinussa. Olet aito. Miten kauniisti myös kirjoitat kirjoitelman alussa, että te nuoret olette ottaneet yhteen,mutta se on vaatinut lukuisia kertoja pyytää ja antaa anteeksi. Juuri näin! Aina asiat täytyy puhua halki ja katsoa omaa napaa "mitä minä voisin tehdä toisin".

    Tuo tulisuus on todella kurja puoli Teemussa, nimittäin omalla miehelläni on ollut myös sitä. Uskon kuitenkin, että löydätte tässäkin kultaisen keskitien. Te vaikutatte hyvin fiksuille. On hienoa, että olet saanut tuollaisen miehen rinnallesi. Kaiken kokemasi jälkeen, ansaitset tuollaisen miehen joka haluaa antaa sinulle parasta mahdollista. Niin kauniin sormuksen olet saanut.
    Teemu tahtoi sen sinulle ostaa vaikka sinun isäsi sanoi toista.
    Teemu halusi antaa sinulle parasta.
    Hän rakastaa sinua; se on sanomattakin selvää.
    ihailen teitä suunattoman paljon.

    - Aila. mummi vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos komentistasi :) En tiedä onko se nyt kurja puoli, mutta sanotaan näin, että siinä on totuttelemista ollut :D Olen minäkin tietyllä tavalla melko tulinen! Toisaalta alistun helposti ja otan sen roolin, että mökötän jos toinen paasaa vieressä :D Siitä täytyisi päästä eroon. Jotenkin siihen on helpompi astua, kun tietää miten paljon suurempi riita tulee ja huutamiseksihan se menee jos väittelemme kumpikin. Jotenkin on helpompi antaa toisen väitellä yksin. Nojoo, mutta tässä tosiaan harjoitellaan riitelemään oikein! Ollaan vasta vuosi oltu yhdessä niin kyllä tässä ehtii oppimaan ne oikeat tavat ja riitelemään niin, että kumpikaan ei ole alistuja, emmekä riitele toisiamme vaan sitä asiaa vastaan :D Ja nimenomaa me tullaan löytämään sekultainen keskitie niinkuin kirjoitit :) Kiitos sinulle!

      Poista
  9. On ollut todella mahtavaa seurata näiden nuorten seurustelua jo ihan alkumetreiltä saakka. He ovat todella kypsästi käsitelleet asioita, vaikeitakin. Olen nähnyt niitäkin hetkiä heidän suhteessa, että moni olisi heittänyt pyyhkeen kehään. Olen ylpeä tyttärestäni, että minulla on tuollainen tytär, joka on jaksanut tämän kaiken keskellä ja säilynyt tervejärkisenä. Ja olen ylpeä myös tulevasta vävystäni. Ai että kun siinä on hieno mies. Hyvä Teemu, parempaa miestä en tyttärelleni toivoisi. Nämä anonyymit arvostelijat ovat vain kateellisisa. Vähän kieltämättä itsekin, kun emme vaimoni kanssa osanneet olla näin aikuisia ja pitkäjännitteisiä seurustelun suhteen kuin te. Olin todella otettu Teemu, että pyysit minua mukaan sormusta hakemaan, että kelpasin, tällainen vanha mies. Jos joku antoi painetta teidän kihloihin menoon, niin me sivulliset, niin kuin aina näissä jutuissa ja leffoissa.

    Siunausta teille ja koko perheelle. Upea tyttäreni saa hyvän miehen. Kiitos Jumalalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana iskä <3 Tippa tuli linssiin kauniista sanoistasi <3

      Poista
  10. Onnea kihlauksesta!
    Unohdit tekstissäsi kertoa, miten itse muistit kumppaniasi vuosipäivänä.
    Olisi kiva kuulla!
    Miehen muistaminen kun tuottaa aina itselleni päänvaivaa, kun niihin "helppoihin kukkasiin" ei voi turvautua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kysellyt aikaisemmin, että järjestäisinkö minä vaihteeksi vuosipäivä treffit. Teemu kuitenki oli sitä mieltä, että hän miehenä haluaa järjestää vuosipäivän kunniaksi treffit. Hän sanoi, että se riittää, että saamme olla kahdestaan ja nauttia toisistamme. Olin samaa mieltä.
      Puolivuotis päivänä kokosin videon, jossa oli kuvia puolelta vuodelta ja taustalla musiikki. Vuosipäivänä rahat oli niin tiukassa, että en pystynyt ostamaan mitään ja mietin, että kokoaisin taas videon, mutta tajusin, että kuvia oli liian vähän. Joten päätimme yhdessä, että emme osta toisillemme lahjoja. Tarkoitus oli, että lahjoja ei osteta vaan juhlistetaan kahdestaan ruoan parissa vuosipäivää. Minä järjestän varmaan seuraavat treffit ;) Toki kyllä odotin, että saisin ruusuja, koska Teemu on tuonut niitä muina päiviä ja jotenkin ajattelin, että tottakai hän tuo niitä myös vuosipäivänä. Asia olisi ollut eri jos en olisi muulloinkaan saanut ruusuja. Ja olisihan hän ruusuja kuulemme tuonutkin, mutta jännitys oli niin kova, että tämmöinen unohtui.

      Mutta tämän vuoden aikana minun lahjoja Teemulle on ollut: Calvin Kleinen paidat, Calvin Kleinin toilettilaukku. Hän pitää Calvin Kleinin tuotteista niin niitä on tullut ostettua mm. hajuvettä, suihkugeeliä myöskin. Lisäksi muita vaatteita olen hankkinut. Teemun vaatekaappi onkin mennyt täysin uudeksi tämän vuoden aikana. Yleensä ajatellaan, että miehet ei tykkää vaatteista, mutta Teemu ainakin sanoo tykkäävänsä. Ystävänpäivänä olin askarrellut hänelle kortit joissa oli pieniä palveluksia, mitä teksin hänelle
      mm. " tällä kortilla treffit kahvilaan"
      " Niskahartia hieronta 15min"
      "aamupala sänkyyn" jne.. En enää muista, mitä niihin kirjoitin. :D Tästä hän myös piti kovasti.
      Vein hänet myös ferrariajelulle loppu syksystä, mistä hän piti kovasti. Eli varmaan jos olisimme sopineet, että ostamme lahjat niin olisin vienyt meidät yhessä jollekkin elämykselle, ostanut vaikka lahjakortin. Uskon, että kun avioliitto koittaa niin hääpäivää tullaan muistamaan suuremmin ja silloin ostamme toisillemme lahjat. Toivottavasti tästä oli jotain apua :) Ja kyllä välillä lahjan keksiminen on todella hankalaa, koska miehelle ei tosiaan voi niitä kukkasia ostaa!

      Poista
  11. Se onkin jännä juttu kuinka ihmiset lukevat blogiasi. Oman itsetuntonsa ja oman fiiliksensä mukaan ja sitten kommentoivat kun ymmärtävät väärin tahtomattaan tai jotkut tahallaan. Joku saa sairaalla tavalla itsensä iloiseksi kun saa toiset pahalle päälle. Ja joku nauttii siitä kun voi toista mustamaalata. Ja jotkut tulevat sairaaksi tai kateelliseksi JOS jollain menee paremmin kuin hänellä itsellään. Siksi ja juuri sen vuoksi ei kannata laittaa painoarvoa tällaisille kommenteille. Hyvää jatkoa sinulle❤ olet kaiken kokemasi jälkeen ansainnut hyvän ja luotettavan ihmisen ja aviopuolison itsellesi sekä Aadalle kunnon isän mallin. Aikaisemmat miehesi eivät ole osanneet nähdä sinua oikein. Kuinka arvokkaita olette tyttärenne kanssa juuri sellaisina kuin olette. Miehesi ovat olleet joko sairaita itse tai niin oman navan tuijottaneita etteivät ole pystyneet näkemään oikein. Harmi heille! Onni sinulle ❤ ja teille ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstiä kun kirjoittaa nii helposti saa aivan erilaisen kuvan, kuin mitä olen tarkoittanut. Ne on tämän blogaamisen hmm. ehkä huonoja puolia. Jokaine ymmärtää omalla tavallaan :) Kiitos sinulle kauniista kommentistasi! <3

      Poista
  12. Voi että, ihanaaa paljon onnea & Jumalan suurta siunausta! :)

    VastaaPoista
  13. Anonyymilla tais mennä luu kurkkuun? Oon täällä kytännyt, millon tulee uutta kommenttia. Appiukko ja teemukin kävi kommentoimassa. Mitäpähä tuohon ennää voisikaan sanoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, juu nyt ei ole tullut kommenttia viimeisimpien jälkeen :) Ja jos tulee ilkeitä kommentteja niin niitä en edes julkaise! En halua riitaa tänne. Sen vuoksi tarkastan kaikki kommentit :)

      Poista
  14. Hei! Ihana postaus. Samaistuin paljon tuohon. Olen samanlainen reagoimaan asioihin ja olen myös kärsimätön. Toivon usein että asiat menisi niin miten toivon ja sitten petyn ja masennun kun ei menekään, mies kyllä osaa myös yllättää. Hän yllätti minut aikoinaan kosimalla viikkoa aiemmin mitä piti.

    Käy lukemassa blogiani jos kiinnostaa, sua seuranneena saattaisit tykätä blogistani, joka käsittelee asioita pintaa syvemmältä.



    Siunausta ja ihanaa viikonloppua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hehhe, tää on mukava piirre tää kärsimättömyys ;) Voi ihana, että osaa yllättää! Onneksi Teemukin osaa! Se on niin tärkeää mulle :) <3

      Kiito sinulle. siunausta ja mukavaa viikonloppua myös :)

      Poista
  15. Anonyymi7/9/17 23:30

    En kyllä käsitä miksi edes vastasit kyseiseen kommenttin, missä väitettiin että, olisit painostanut Teemun naimisiin..hassua selitellä noin kovasti..epävarmuus tuli esiin selvästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo tästä varmasti voi olla montaa mieltä :D Teemun kanssa tästä puhuttiin, että no tottakai tämäkin asia otettiin näin. Joku voi ajatella, että se on epävarmuutta. Ja niin saa ajatella, ei se väärin ole :)

      Poista
  16. Anonyymi8/9/17 10:18

    Sormuksesta tuli mieleen: ellei ole ihan vieras ajatus, mun vihkisormus on vintagekauppa.fi stä. Sain kauniin, oikean kokoisen ja juuri täydellisen edullisesti sieltä. Toki jos sulla on se tietty mielessä, niin sitten ei mutta mä oli tyytyväinen säästettyihin euroihin ja onnellinen omasta mielestä kauniista sormuksesta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon, mutta mielessäni on jo millaisen haluan! Toki tsekkaan kyllä tuonkin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //