Varjon takaa pilkistää aurinko!

Heippa kaikki ihanat siellä ruudun toisella puolella!

Blogaaminen on ollut tauolla niistä syistä, mitä kirjoittelin viime postauksessa. Väsymystä on ollut paljon ja on käyty todella syvällä. Kävin juttelemassa Psykiatrisen sairaanhoitajan sekä lääkärin kanssa joka määräsi myös masennuslääkkeet. Testin mukaan minulla olisi keskivaikea masennus. Itse kuitenkin päädyin siihen, että väsymys menee lepäämisellä ohi. En missään vaiheessa uskonut siihen, että yhden testin mukaan olisin masentunut. Tähän kaikkeen on auttanut lepo. Teemu otti arjesta vastuuta ja viipyikin täällä meillä useita öitä viikossa. Hän hoiti oikeastaan täysin arjen. Ja edelleen hoitaa arjen niin hyvin, että olen joutunut jopa huomauttamaan häntä siitä, että hei mitäs mä teen, kun sä teet täällä kaiken? Toki pyrimme olemaan erossa muutaman yön viikossa ja silloin vastuu on täysin minulla.

Työt loppuivat toukokuun lopussa. Olisin kovasti tahtonut jatkaa, mutta väsymyksen vuoksi oli pakko ajatella, että minun vointini oli ykkösjuttu ja töiden jatkaminen olisi pahentanut asiaa. Se päätös oli todella raskas, koska löysin työn jota rakastan tehdä ja josta voin aidolla sydämellä sanoa, että olin siinä hyvä. En täydellinen, mutta ihan hyvä. Olen siis koko kesän ollut nyt työttömänä ja alkukesän sairauslomalla. Nyt kuitenkin elämä näyttää valoisammalle! Kävästiin Teemun kanssa kesäkuussa Bulgariassa ihan kahdestaan. Oli hassua olla kahdestaan 6 päivää, ilman Aadaa. Sitä huomasi, että niin mehän seurustellaan. Arjessa ei tule ajateltua niin paljon sitä toista siinä rinnalla. Ehkä sitä jollain tapaa pitää myös itsestään selvyytenä vaikka kovasti yrittääkin, että asia ei niin olisi. Kesään on myös kuulunut perheen kanssa oleilua. Ollaan käyty lintsillä, korkeasaaressa ja Aada käväsi myös muumimaailmassa.



Aada on ollut pian 5 vko lomalla päiväkodista. Kovasti neiti kaipaa päiväkotiin ja joka päivä luettelee kavereiden nimiä. Heinäkuun lopussa Aada palaa taas osa-aikaiseksi päiväkotiin ja vaihtaa ryhmää 3-5v. Syksyllä Aada aloittaa myös puhe- sekä toimintaterapian. Aadan lääkäri kirjoitti Aadalle c-lausunnon ja meidän on mahdollista saada vammaistukea. Kaupungilta Aada sai pitkäaikaiseen lainaan vessaan korokkeen jolla pääsee käymään itse pöntöllä. Tämä oli meille todella iso asia! Nyt neiti pystyy itse käydä pöntöllä niinkuin isot tytöt sekä pesemään käsiä. Lääkäri myös sanoi, että Aadaa ei saa missään nimessä ottaa pois päiväkodista. Päiväkoti on vienyt Aadan kehitystä harppauksen eteenpäin. Neiti on oppinut puhumaan, vaikka ymmärryksessä on vielä hieman harjoiteltavaa. Kysymykset on vaikeita ja lauseiden muodottaminen, mutta juuri tämän vuoksi neitilla alkaa puheterapia. Ollaan oltu todella tyytyväisiä Aadan päiväkotiin. Nyt toki on paljon muutosta. Aadan omahoitaja vaihtuu eli saattaa olla raskaat viikot tulossa. Myös ryhmä vaihtuminen tuo haastetta, kun tutut kaverit vaihtuu. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin ja tämä vaihdos sujuisi mukavammin, kuin puoli vuotta sitten!



Parisuhteessa menee hyvin! Maanantaina tulee vuosi täyteen siitä, kun alettiin seurustelemaan! Teemu järkkää kuulemma treffit ja Aadan hoitopaikan. En malta odottaa, että mitä on luvassa! Tällä hetkellä Teemu on reissussa ja onkin pian viikko vietetty Aadan kanssa laatuaikaa ihan kahdestaan. Kaveri on viettänyt meillä pari yötä, mikä on tehnyt kyllä hyvää. Ihana nähdä ystäviä. Välillä tuntuu, että olen niin ykisäinen täällä Helsingissä. Kaipaan ystäviä, kaipaan seuraa. Etenkin viime kuukaudet ovat eristäneet minut tänne kotiin. Tuntuu, että väsymys karkoitti viimeisetkin ystävät vaikka ei se nyt ihan niin ole. Viimeisien kuukausien aikana ei olla oikeastaan ehditty paljoa myöskään Teemun kanssa treffailemaan ja keskittymään toisiimme. Tottakai Bulgariassa aikaa oli keskittyä toisiimme, mikä oli ihanaa. Arjessa kuitenkin kaipaisin enemmän kahdenkeskistä aikaa. Arki on kiireistä ja siinä tulee kinasteltua jos jonkimoisista asioista. Se kuuluu parisuhteeseen, mutta ei se ole mukavaa jos se on jokapäiväistä. Minulla on se paha tapa, että jos jokin asia minua häiritsee tai jos koen, että en ole saanut tarpeeksi kahdenkeskistä tai ihan vaan omaaa aikaa niin se purkautuu kinastelulla. Olen hyvin avoin ihminen ja tarvitsen aikaa ihan vaan jutteluun. Rakastan niitä hetkiä kun me jutellaan asioista, mutta viime aikoina niitä hetkiä on ollut vähemmän. Jokatapauksessa hyvin meillä menee! Edelleen rakastetaan toisimma hyvin paljon! Vaikeuksia on ollut, mutta niistäkin on selvitty! On ollut ihana huomata, että puhuminen auttaa jokaiseen asiaan! Mahtavaa, kun vierellä kulkee yhtä puhelias ihminen!



Blogin jatkosta en vielä osaa sanoa! Olen päättänyt, että en ota tästä stressiä. Päivittelen blogia silloin kun on aikaa ja jaksan. En ole kuitenkaan ainakaan toistaiseksi lopettamassa! Meitä voi seurata Instassa / hattarapilvenvarjossa /ja satunnaisesti päivittelen myös snäppiin / pilvenvarjossa /!
Nyt olen aloitellut intagrammin tarinoissa kertomaan meidän arjesta. Sieltä voit siis seurata meidän arkea jos tämä päivittyy hitaammin! Olen huomannut, että se on huomattavasti mukavampi sekä helpompi väline kertoa kuulumisia ja milloin mitäkin!

Ihanaa loppukesää jokaiselle! <3

psst. Olen pahoillani jos teksti oli sekavaa. Kirjoitin tämän nopeasti, Aadan päikkäreiden välissä. Nyt neiti heräsi niin on pakko lopettaa!

- Eve

2 kommenttia

  1. Ihanaa kun kirjoitit teidän kuulumisia, hyvää kesää koko perheelle :)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, olen odottanut postausta ihan hirveästi! Seuraan muissakin someissa, mutta snapista ei paljon iloa ole, kun olen kuuro ja puhelet paljon :D

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!