Antakaa mun romahtaa!

Saan välillä kommentteja blogissani, joissa kommenttien mukaan kehuskelen vain onnellani. Olen ajatellut, että en jaksa välittää kommenteista, mutta nyt kun niitä on tullut enemmän niin päätin reagoida niihin. On käsittämätöntä saada tuollaisia kommentteja. Eivätkö nämä kommenttien lähettäjät ole lukeneet koko blogiani? Blogissani kerron avoimesti siitä, kuin kamalaa oli odottaa kehitysvammaista lasta. Blogissani olen itkenyt sitä, miten jouduin yksinhuoltajaksi. Olen itkenyt blogissani yksinäisyyttäni sekä kertonut avoimesti menneisyydestäni. On käsittämätöntä, että nyt kun vihdoin ja viimein, monien vuosien jälkeen koen olevani onnellinen niin saan tällaisia kommentteja. Kyllä ne loukkaa ja tulee todella paha mieli, mitä sitä peittelemään. Minullakin on tunteet. Kyllä minuun sattuu saada tuollaisia kommentteja.

Ovatko ihmiset tänä päivänä oikeasti niin itsekeskeisiä, että on vaikea lukea toisen hehkutusta? 
On vaikeaa kestää toisen onnea? 
Enkö minä hmm. ole ansainnut onneani? 

Kai minä nyt omassa blogissani saan hehkuttaa siitä, miten hyvin asiat elämässäni ovat. Kyllä, minun asiani ovat hyvin siitäkin huolimatta, että olen tällä hetkellä jäätävän väsynyt. En jaksa tehdä kotona juuri mitään. Käyn töissä ja hoidan pakolliset kotityöt, jonka jälkeen painun nukkumaan. Siinä samassa mietin, että mitä olen tehnyt ansaitakseni noin hienon miehen rinnalleni, joka jaksaa hakea Aadaa päiväkodista, tehdä ruokaa, siivota ja ostaa minulle hienoja lahjoja. Kyllä, mietin, että miten tuo mies on edelleen rinnallani, kun en ole mikään maailman paras tyttöystävä tällä hetkellä. Mietin, miten kauan Teemu jaksaa huolehtia Aadasta ja minusta, kun minusta ei tällä hetkellä ole mihinkään. Siitä siististä ja iloisesta Evestä tuntuu olevan vain haamu jäljellä. Niin, väsymys on vienyt minulta todella paljon voimia. Mietin, että kauan tämä kestää ja milloin tämä kaikki on ohi. Silti tuo mies sanoo rakastavansa ja haluavansa minut. Minä raskastan häntä ja meidän suhde voi hyvin. Itseasiassa todella hyvin, jos nyt joku ei kestä lukea tätä niin voi lopettaa tähän paikkaan. Minä olen väsynyt, mutta ihan jäätävän onnellinen tuon miehen rinnalla. Mulla on hyvä mies joka on aidosta sydämestään hyvä minua kohtaan. On meillä ollut vaikeitakin aikoja. Ollaan opittu tuntemaan toisiamme ja tunteet on leiskunut suuntaan ja toiseen. Ollaan riidelty todella kovastikkin, mutta aina on sovittu. Normaaliahan riitely on. Hassuahan se olisi elää suhteessa jossa ei riitelisi. Olen myös jäänyt itkemään kotiin, kun Teemu on poistunut paikalta, tosin yhteisestä päätöksestä. Olen myös kyseenalaistanut tämän suhteen ja oikeasti miettinyt, että haluanko olla tuon toisen rinnalla? Siitä olen ylpeä itsessäni, että olen uskaltanut kyseenalaistaa. Aikaisempia suhteita en ole uskaltanut kyseenalaistaa vaan olen pelännyt lähteä/jättää tai tulla jätetyksi. Pelon vuoksi olen pysynyt aikasemmissa suhteissa. Tässä suhteessa olen viisaampi. Tämä suhde on todella kestänyt sen, että olen kyseenalaistanut tuon miehen. Siltikin sydämessäni on suuri rauha ja varmuus tästä suhteesta. Haluan olla tuon miehen kanssa, todella. Minä haluan. Tämä suhde on kaunis ja hyvä, mutta ongelmia on ollut ja tulee lisää. Tiedän kuitenkin, että kun kummaltakin löytyy tahtoa ja rakkautta niin uskon, että me kestetään mitä vaan.

Tällä hetkellä Teemu yöpyy meidän luona n. 5x/vko. Muutaman yön viikossa hän nukkuu omassa kodissaan. Välillä nukumme vierekkäin, mutta usein hän nukkuu myös sohvalla. Emme aio harrastaa seksiä ennen avioliittoa ja siksi on parempi, että Teemu nukkuu välillä sohvalla. Jokainen meistä varmasti tietää, että suutelu voi johtaa vaikka mihin. Olemme tehneet päätöksen ja siinä pysyminen on tuonut omat haasteet. Suuret tunteet ja suuret himot, mutta päätöksessä yritetään parhaamme mukaan pysyä. Ollaan pian jo 8kk pystytty tähän niin uskon, että viedään tämä loppuun saakka. Vielä koittaa päivä kun sanon tuolle miehelle tahdon, uskon niin.

Väsymys on sana jonka kirjoittaminen sekä ääneen sanominen on vaikeaa. En halua olla väsynyt. Oikeastaan ajattelen niin, että eihän Eve ole koskaan väsynyt. En tiedä onko edes sana väsymys hyvä kirjoittaa tähän vai kuvaisiko sana uupumus paremmin sitä, mille minusta tuntuu. Ehkä blogin viime aikaisten tekstien määräkin kertoo sen, että ihan täysillä täällä ei mene. Uskon, että väsymykseen on vaikuttanut moni tekijä. Nyt kun Teemu on elämässämme niin alitajunnassa tiedostan, että minulla on lupa olla uupunut. Nyt tiedän, että Aada ei jää heitteille jos minä en jaksa olla vuoden äiti. Nyt tiedän, että minun on turvallista levätä. Töissä jaksan todella hyvin. Aamuisin en koe olevani väsynyt, mutta kotiin tullessa väsymys iskee vasten kasvojani. Aina, kun haen Aadan päiväkodista niin saan sieltä todella kiukkuisen lapsen. Olen iloinen, että Aada uskaltaa kiukuta minulle, mutta kun kiukkaminen kestää lähes 2h niin ei paljoa naurata. Kyllä siinä vaiheessa tuntuu sille, että omat konstit on aika vähissä. Yritän jutella 20min kestävällä kotimatkalla Aadalle mukavia, mutta yleensä vastaus on "ei" ja hän saa raivarit esim siitä, kun lapaset, saappaat tai huivi on huonosti. Yleensä soitan äidille ja jollekkin ystävälleni, että kestän matkan räjähtämättä. Kotona Aadalla on niin kova nälkä, että kiukku senkus yltyy. Kotona minä olen niin puhki, että hoidan iltatoimet pakkopullalla. Huokaisen kun saan Aadan sänkyyn ja lysähdän itsekkin sängylle. Yleensä sängyssä itken väsymystäni, kai se on jotenkin turvallisempaa. Ylipäätään itken kotona todella paljon. Olo on todella väsynyt. Sitä olotilaa on todella vaikea kuvailla. Mielessä ei oikeastaan pyöri mitään muita lauseita, kuin;

"Haluan nukkumaan, 
mä romahdan, en jaksa."

En ole koskaan ennen kokenut uupumista. Aina minä olen jaksanut, todella hyvin. Siksi tämä olotila on todella outo ja vieras. Yritin pitkään taistella väsymystä vastaan, mutta turhaan. Sairastumiset on väsyttänyt vielä enemmän. Tuntuu, että meille on iskenyt kaikki mahdolliset taudit. Milloin ollaan flunssassa, oksennustaudissa tai ripulissa. Milloin Aada herää yöllä itkemään yskäänsä ja tuntuu sille, ettei henki kulje. Tuntuu, että kohta minua ei töissäkään uskota, kun olemme niin usein kipeänä. Tiedän, että ensimmäiset 6-12kk töihin sekä päiväkotiin mentyä pöpöt iskee, mutta en osannut ajatella, että tämä olisi näin kauheaa. Eihän sille mitään mahda, mutta kyllä tämä vie ne vähäisemmätkin voimat. Tälläkin hetkellä olemme kipeänä ja pian lääkärintodistusta hakemaan. Kalliiksikin tämä sairastuminen tulee. Viime viikolla ostin 50e lääkkeitä, ei paljoa naurata.


Olen paljon miettinyt viime vuosien tapahtumia. Oikeastaan mietin, että miten jaksoin niin hyvin. Uskon, että suurin voimavara oli Jumala ja rukoileminen. En varmasti ilman sitä olisi jaksanut. uskon kuitenkin, että olen padonnut sisääni paljon tunteita ja väsymystä. Olen suorittanut monta vuotta, koska on ollut pakko jaksaa. Ei olisi ollut ketään, joka olisi huolehtinut Aadasta. En olisi voinut romahtaa. Minun piti aina saada itseni takaisin kokoon. Ei ollut ketään, joka olisi ottanut vastuun. Minä olin yksin, kahdestaan Aadan kanssa. Minun oli pakko jaksaa. Kaikkien näiden vuosien kriisit vaikuttavat varmasti myös tähän hetkeen, tältä osin. Minulla on ollut paljon kaikkea. Ihmettelen, että olen näinkin järjissäni.

Jokatapauksessa, haluan sanoa sinulle. Anna minun olla pienistä asioista onnellinen. Jos olisit kävellyt samat reitit kuin minä niin ehkä sitten ymmärtäisit, että onnellisia aikoja minun elämässäni ei ole kauheasti ollut. Nyt minun elämässäni on onnellinen aika ja sitäkin varjostaa kasvuhomonipiikit, toiminta ja puheterapia, uupumus sekä sairastelut. Silti koen olevani onnellisempi, kuin koskaan aikaisemmin. Salli minun siis olla onnellinen. Haluan olla ja haluan myös hehkuttaa blogissani, koska  se on mukavaa. Se on uutta minulle, mutta todella mieluista puuhaa, harmi vaan jos se sinua kovin ärsyttää.

- Eve

41 kommenttia

  1. Netissä/somessa on tosi helppo arvostella muita ja toisten elämää ymmärtämättä yhtään mitä pinnan alla oikeasti tapahtuu. Meidän ihmisten perisynti taitaa olla kateus toisia ihmisiä kohtaan ja siksi sitä on niin helppo näyttää. Väärinhän se tietenkin on. Kun toiset rohkeasti avaavat omaa elämää somessa on heitä muka oikeudenmukaisempaa arvostella kuin niitä ketkä eivät sitä uskalla tehdä. Tuokin on väärin eikä sitä tarvitse sietää.
    Olen ainakin puolestasi tosi onnellinen että elämääsi on löytynyt paljon ilon ja onnen aiheita joista haluat kertoa. Ei ole helppoa vuosi vuodelta kärsiä niin paljon tuskaa ja kipua, kyllä se vähemmästäkin turruttaa. Myrskyn jälkeen on pouta sää, niin sitä sanotaan. Olet ansainnut sen kaiken hyvän elämässäsi mitä tällä hetkellä saat kokea.
    Itsekin olen kärsinyt uupumuksesta töitten suhteen. Tiedän miten tärkeää on kun vierellä on ihana puoliso. Siitä saa voimaa. Anna itsellesi armoa ja ole uupunut ja väsynyt. Vuosien tsemppauksen jälkeen on ilmiselvää että kroppa kertoo miltä siitä on oikeasti tuntunut. Lepo ja oma-aika on paras lääke. Ja puhuminen tunteista. Toipuminen vie aikaa mutta huomaat kyllä että pinnan alla kuplii se sama Eve joka nyt on uupumuksen alle jäänyt. Toivoa on, aina ja uskon parantumiseesi. Voimia ja tsemppiä arkeen! <3

    VastaaPoista
  2. Ihana lukea, että sulla on noin hyvä mies vierellä <3

    VastaaPoista
  3. Olet ihana<3 ja ansainnut kaiken tuon onnen ja ihanan miehen rinnallesi. Minä ainakin jaksan lukea blogiasi vaikka hehkuttaisit onnea kuinka paljon tahansa. Se saa mutkin hyvälle tuulelle :) kaikkea hyvää ja jaksamisia!
    T. Pitkäaikainen lukijasi

    VastaaPoista
  4. Joskus vaan aitous katoaa jos liikaa hehkuttaa onellisuutta ja positiivisuutta! Tämä teksti sai sinut näkymään uudessa valossa ja moni lukija huomaa että siellä onkin ihminen joka kokee myös normaaleja elämään liittyviä ongelmia ja huolia. Aitoa tekstiä on mukava lukea. Liika hypetys tuo epäuskottavuutta. Tsemppiä ja jaksamista arkeen!

    VastaaPoista
  5. Heippa, kiukkuinen lapsi on täälläkin tuttu juttu ja olen todennut että meillä syynä hoitopäivän jälkeiseen väsymykseen ja kiukkuun on jano ja nälkä. Auttaisiko jos sinulla olisi mukana vesipullo ja pieni välipala niin ehkä matka menisi mukavammin..

    VastaaPoista
  6. Voi, anna itkun tulla, kun itkettää, hymysuun olla, kun hymyilyttää. Kaikki se kuuluu elämään. Sinä olet tyttäresi kanssa löytänyt ihanan Teemun kanssanne kulkemaan, ja Teemu on löytänyt teidät, niin sen piti ollakkin. Nyt varmaankin se väsymys purkautuu, koska aiemmin, et voinut antaa sille tilaa, ja kyllä ihan varmasti ajan saatossa helpottaa. Teemu on se peruskallio, johon nojata, lupaa sen, minkä pystyy pitämään ja on silloin paikalla, kun olla pitää. Voimia ja paranemisia, kyllä kaikki kääntyy hyväksi ja aurinko paistaa pilvisenäkin päivänä, on niin helppo sanoa, että älä välitä kateellisten kommenteista, mutta kyllä ne kirpaisee ja jäävät mieleen. Viisautta sinulle ymmärtää, että negatiiviset kommentit on ehkäpä kirjoittanut sellainen, joka itkee yksinäisyyttään, voi huonosti ja toivoo parempaa huomista ittelleen. Terkut Teemulle <3

    VastaaPoista
  7. Just kun tänään sun snäppejä katoin niin mietin että niin ihanaa kun oot löytäny ihanan ihmisen vierelles!! Ja johtuuko sun väsymys teidän "uudesta" arjesta vaan? Oisko siihen mitään helpotusta, ajan kanssa varmaan ainakin helpottuu ku suht uusi tilanne kuitenkin teillä.. :) toivottavasti tilanne parantuu, hyvää kevättä teille!
    Niin ja noi kommentit mistä kerroit, en ymmärrä miten jonkun päähän ottaa niin rajusti toisten onnellisuus, jos joku haluaa onnestansa kertoa niin sehän on vaan positiivista. Kel onni on se onnen kätkeköön - tota ei sais noudattaa :D Mulla tulee sun puolesta vaan hyvä fiilis kun jo pitemmän aikaa lukeneena tiiän että te jos ketkä ootte ton onnen ansainneet!

    VastaaPoista
  8. Paljon voimia Eve <3

    Toivottavasti saat jossakin vaiheessa levättyä ja sairastelut helpottaa. Ihanaa, että olet kaikesta väsystä huolimatta onnellinen.

    -Eea

    VastaaPoista
  9. Koita Eve jaksaa äläkä välitä joittenkin typeristä kommenteista. Sinä itse olet oman elämäsi asiantuntija. Ja muista Isän kädet kantaa ♡

    VastaaPoista
  10. Jos jonkun henkilön blogi ärsyttää, niin eikö sitä voisi siirtyä vähin äänin takavasemmalle. Mikään pakko ei ole lukea kenenkään blogia. Anonyyminä on liian helppo käydä toista tölväisemässä. Kateusko se meissä vai mikä? Onko toisen ilo meiltä itseltämme muka pois?

    Oletko koskaan ajatellut sallia kommentoinnin vain nimellään esiintyville? Pirjo

    VastaaPoista
  11. Voi Eve,tuntuu niin pahalta että olet saanut tuollaisia ikäviä kommentteja.Miten sinun onnesi voi olla keneltäkään toiselta pois! Miten ihminen ei osaa iloita mukana toisen onnistumisista.
    Tuntuu myös kovin raskaalta tuo teidän arkenne,sekä sinulle että Aadalle. Eihän se ole oikein että olet noin tolkuttoman väsynyt joka päivä töiden jälkeen kun vielä on noita sairastelujakin jatkuvasti. Voisiko asiaan mitenkään vaikuttaa? Pärjäisittekö taloudellisesti jos pystyisit tekemään esim.nelipäiväistä työviikkoa? Kun sulla menee jo niihin työmatkoihinkin niin paljon aikaa niin eipä tuohon päivään paljon muuta jää.Aadakin voi osin kiukuta ihan väsymystään hoitopäivien jälkeen ja sitä että arkisin yhteinen aika jää niin vähiin. Kaikki vaikuttaa aina kaikkeen. Pysähtykää oikein Teemunkin kanssa vielä miettimään mitä asialle voisi tehdä ennen kuin uuvut täysin.Minäkin lupaan rukoilla puolestanne että arkielämänne saisi helpotusta.
    Ihanaa että Teemu kulkee rinnallasi.Pitäkää huolta toisistanne ja pikku-Aadasta.

    VastaaPoista
  12. Väsynyt, mutta onnellinen! Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista
  13. Anonyymi3/4/17 09:15

    Ihana eve!♡ älä vaan anna ilkeitten kommenttien masentaa! Mä olen lukenut sun blogia jo tosi kauan ja tykkään siitä paljon. Mun mielestä on paljon kivampi lukea siitä miten onnellinen olet nyt vaikka Teemun tavattuasi, kuin jos joka postauksessa kertoisitkin vain huonoja ja ikäviä juttuja..
    Hyvä että tiedostat nyt uupumuksesi ja uskallat siitä puhua! Usko pois kaikki on kohta taas paremmin :) oikein paljon tsemppiä ja jaksamista sulle eve!

    VastaaPoista
  14. Hei! Päädyin lukemaan blogiasi (ja luinkin jokaisen kirjoituksen, heh), kun uusi ystäväni kertoi, että hänellä on turnerin oireyhtymä. En osannut arvata, että hän olisi jollain lailla "sairas" (vaikkei kyseessä siis olekaan sairaus), joten olin hieman peloissani hänen puolestaan ja halusin luonnollisesti tietää lisää. Juttelimme asiasta ja päädyin lukemaan jälkikäteen myös netistä lisää tietoa. Hänellä turnerin ulkoiset piirteet ovat ehkä poikkeuksellisen näkyviä (leveä rintakehä, alhaalla olevat korvat, ylimääräistä ihoa kaulassa, hieman roikkuvat silmäluomet), mutta siltikään en ollut osannut odottaa mitään tällaista kunnes hän itse kertoi siitä. Lohduttavaa oli kuitenkin kuulla, että hänellä on tällä hetkellä kaikki hyvin ja ilmeisesti ei eliniän odotekaan ole mitenkään normaalia lyhyempi. Lapsia hän ei ikävä kyllä voi saada, mutta pituutta häneltä löytyy lähemmäs 160cm! Hänellä on myös ollut paljon sydän- ja keuhko-ongelmia, joten voisi sanoa turnerin todella koetelleen häntä. Oikeastaan syy miksi halusin kirjoittaa tämän on kuitenkin se, että ystäväni on mahtava ihminen, kaikki pitävät hänestä ja ennen kaikkea hän on aivan _tavattoman_ älykäs! Toivon Aadalle kaikkea hyvää, hänestä kehittyy noin upean äidin avustuksella varmasti mahtava, viisas ja empaattinen ihminen!

    VastaaPoista
  15. Vaadit paljon itseltäsi. On normaalia että äiti on välillä räjähtää kiukkuilevalle lapselle. Olisi myös hyvä löytää apua arkeen, edes se pakko jaksaa ei kannattele ikuisesti. Liika on aina liikaa.

    VastaaPoista
  16. Oletko harkinnut perhepäivähoitoa jos Aadaa aina kiukuttaa? Häntä saattaa väsyttää iso ryhmä. Hyvää jatkoa teille ♡

    VastaaPoista
  17. Aloitin blogisi lukemisen juuri nyt, tästä julkaisusta. Blogiisi päädyin vauva-lehden artikkelin kautta. En voi muuta kuin ihmetellä miten joku kehtaa syyllistää sinua siitä että olet onnellinen! Niin törkeää :( Minä olen onnellinen puolestasi! Paljon jaksamista sinulle rankkaan pikkulapsi-arkeen ja paljon lisää onnellisia päiviä, olet ne todellakin ansainnut!
    Ps varmasti jatkan blogisi lukemista ;)
    -Jenni

    VastaaPoista
  18. Koskettava kirjoitus! Olen todella onnellinen puolestasi!

    VastaaPoista
  19. Ihana tietää että aurinko voi paistaa risukasaankin, kaiken jälkeen �� kiitos, sain tästä tekstistä paljon "vertaistukea"

    VastaaPoista
  20. Mahtava artikkeli oli Vauva - sivuilla! Olet vahva nainen ja onnesi ansainnut. Kaikkea hyvää teille :)

    VastaaPoista
  21. ON ihailtavaa sinun avoimuus vaikeista aiheista ja tunteista .
    Sinun blogisi lukeminen antaa tietoa ja voimaa jatkaa huomiseen uuteen arkeen ja toivoa että elämään voi koettelemuksien jälkeen tulla onni =)) ihanaa että sinulla on nyt elämässä tasavertainen mies joka jakaa arkea ja tuo iloa rakkautta �� olet ansainnut rakkautesi. Tyttäresi on täyttä kultaa ��☺☺

    VastaaPoista
  22. Hei Eve. Toivon sinulle todella valoisaa tulevaisuutta 💖 Lukiessani raskaudestasi ja vaikeista vaiheista parisuhteessasi, heräsi itselleni tunne että minulla on sinulle ihan pakko vastata ja lähettää paljon tsemppiä! Itse olen yh:na melkein koko elämäni poikani kanssa elänyt...sinänsä eri tapaus sinuun verrattuna että poikani on ollut aina hyvin terve. Lapseni isä ei koskaan ole halunnut olla meidän kanssa missään tekemisissä. Poikani nyt 23v ei ole koskaan nähnyt isäänsä. Miksi myös sinulle kirjoitan, olen niin onnellinen että olet löytynyt Teemun rinnallesi jakamaan raskasta taakkaa. Ei ole helppoa pienen lapsen yh:na löytää miestä rinnalleen...senkin tiedän omasta kokemuksesta. Toivon teille paljon rakkauden täyttämiä ja onnelisia vuosia. Iloitkaa ja olkaa onnellisia.- Rakkaudella Katja 💖

    VastaaPoista
  23. Luin sinusta ja perheestäsi artikkelin ja päädyin blogiisi. Yhdessä illassa luin koko blogisi, oli se niin koukuttava. Itse olen nyt sinun ikäisesi, kun aloit odottamaan Aadaa, ja tunnen itseni vielä kovin lapseksi. Kerroit, että olit valmis äidiksi, enkä epäile sitä hetkeäkään. On upeaa, miten olet selvinnyt elämän mutkista ja olet nyt tässä, rinnallasi rakastava mies ja niin kaunis erityislapsi. Et selvästi ole saanut korttipakan parhaita kortteja, mutta olet pelannut ne hienosti. Se, että sinulla oli mies, joka ei tuonut onnea vaan murhetta, kasvatti sinua, sen huomaa. Se, että sinulla on erityislapsi, ei tarkoita sitä, ettetkö voisi häntä rakastaa täydestä sydämestäsi. Sinulla on erityinen lapsi, eikö vain? <3 Itse olen oppinut, että alamäet koettelevat, mutta niistä noustua on aina ollut vahvempi. Ensimmäisiä tekstejä lukiessani heräsi mieleeni kysymys - mietitkö koskaan, oliko sinun miehesi valmis tai täysillä mukana lapsen teossa, oliko hän vielä itse liian lapsi? Joka tapauksessa, toivon sinulle onnea ja voimaa <3

    VastaaPoista
  24. Hei! Luin tarinasi Vauva.fi:stä, ja tulin vierailemaan blogissasi aivan pikaisesti vain, jotten unohda tätä blogia - tutustun sitten paremmalla ajalla paremmin. Halusin vain sanoa, että on käsittämätöntä, että joku vetää herneet nenäänsä siitä, että olet onnellinen arjessasi. Niin se pitääkin olla. Olen itse tällä hetkellä oman elämäni muutoskohdassa - tulehtunut suhde aviomieheen, uhmaikäinen lapsi, valmistuminen korkeakoulusta, ei töitä tiedossa, muutto toiselle paikkakunnalle, itsellä myös joitain sairauksia. Murhetta ja uupumusta on tällä hetkellä joka päivälle jo omasta takaa, ja päälle tulevat vielä hirveät uutiset maailmalta ja läheisten huolet. Olen väsynyt, stressaantunut ja äitinä myös hirveän peloissani kaikesta kamalasta, mitä lapselleni voisi sattua turvattomaksi käyneessä maailmassa. Toivoisinko sitten, että muutkin voisivat yhtä huonosti? No en tietenkään. Pyrin ympäröimään itseni hyvillä, iloisilla asioilla, joista itsekin saan voimaa. Sinun blogisi vaikuttaa sellaiselta. Teekupillinen ja kakkupala tai kävelylenkki toimii myös, tai Viirun ja Pesosen lukeminen lapsen kanssa. Arjen pieniä hyviä juttuja, joissa tunnen onnea. Itsekkäältä tämä kuulostaa, mutta tällä hetkellä en omien huolieni keskellä jaksaisi ottaa kantaakseni enää yhtää muiden huolia, enkä varmasti lukisi blogia, jossa voivoteltaisiin vain kurjuutta. Monet suomalaiset tosin tuntuvat hyväksyvän vain kurjuuden voivottelun ja valituksen, joten älä ota kritiikistä itseesi. Minä luen mieluummin arjen ilosta ja onnesta, ja toivon, että elämä jatkaa hymyilyä sinullekin. Sitä paitsi, kuten jo sanoit, sinäkin olet saanut kannettavaksi jo oman osasi huolta ja murhetta.

    VastaaPoista
  25. Hei eve! Älä vaan lannistu ikävistä kommenteista, tähän maailmaan mahtuu aina niitä ihmisiä, joiden tarkoitus on olla toiselle inhottava... blogisi o ihana ja rakastan lukea sitä♡ tykkään lukea kun kerrot miten hyvin asiasi ovat, kuka edes tykkäisi lukea pelkkää valitusta?
    Sinä olet upea nainen ja sinulle on siunaantunut ihana lapsi ja rinnallesi ihana mies! Nauti siitä ja anna sen onnen näkyä blogissa jatkossakin :) tsemppiä ja voimia sulle arkeen, kyllä se vielä helpottaa:)

    VastaaPoista
  26. Oothan käyny tarkistuttamassa kilpirauhasarvot tsh, t4v sekä myös kilpirauhasen vasta-aineet? :) koin samankaltaista uupumista, töissä jaksoin mutta muu elämä oli kuin koomassa kulkemista ja nukkumista ajatellen.. Voimia paljon arkeen! :)

    VastaaPoista
  27. Jeesus olkoon kanssanne! Rukoilen juuri nyt puolestanne!

    VastaaPoista
  28. Hei mitä kuuluu? Olethan voinut hyvin? Missään nimessä ei sinun onnesi ole ainakaan multa pois :) Minun mielestäni onnesta voi aidosti nauttia vain, jos kokee että on sen ansainnut. Älä siis epäröi nauttia tästä hetkestä!
    "Kaikesta mitä meille tapahtuu, voimme tehdä joko onnemme tai onnettomuutemme." -Benjamin Franklin

    VastaaPoista
  29. Anonyymi8/5/17 01:17

    Voimia kaikkeen. Toivottavasti kaikki on hyvin, vaikka et ole päivittänyt blogia.


    -Eea

    VastaaPoista
  30. Asiaa! Sinulla on lupa olla onnellinen! Vaikka et siihen keneltäkään lupaa tarvitsekaan. 😀

    VastaaPoista
  31. Siunattua ja ihanaa kesää teille! Minulle ainakin tuli hyvä mieli blogistasi, jonne löysin sattumalta nettijutun kautta.

    VastaaPoista
  32. Anonyymi5/6/17 16:06

    Vau! Mahtavaa että odotatte seksiä avioliittoon asti! Hienoa, että kerrot sen myös! 💛 Jaksamista!

    VastaaPoista
  33. Ethän ole lopettanu blogia? Jos joskus ehtisit päivittämään. Juttujasi on niin mukava lukea. Ymmärrän arjen ja pikkulapsiajan kiireen. Mutta jos kuitenkin ehtisit?
    Vakkarilukijasi jo pitkään

    VastaaPoista
  34. Tuleeko vielä uusia postauksia? :)) olisi kiva taas kuulla kuulumisiasi!

    VastaaPoista
  35. Onhan kaikki hyvin?

    VastaaPoista
  36. Oletko lopettanut bloggaamisen kokonaan?

    VastaaPoista
  37. Anonyymi4/7/17 14:42

    Miksi et kirjoita tänne enää? :o

    VastaaPoista
  38. Heippa, mitä teidän kesään kuuluu? Mitä on tapahtunut kun et enää kirjoita? :(

    VastaaPoista
  39. Anonyymi4/9/17 19:28

    Oot niin onnesi ansainnu :) t: onnellinen puolestasi

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //