Puolikas vuosi

Hurjaa miten nopeasti aika menee! Meille tuli tammikuussa puoli vuotta täyteen seurustelua! Olen siis saanut kunnian olla Teemun tyttöystävä jo puolen vuoden ajan. Tietyllä tavalla puoli vuotta on todella lyhyt aika, mutta silti se tuntuu melko pitkälle ajalle. Vastahan me käytiin treffeillä? Vastahan Aada ja Teemu tapasivat toisensa. Vastahan tää kaikki alkoi. Tuntuu siltä, kun kaikki olisi tapahtunut eilen. Hurjaa silti, miten paljon tähän puoleen vuoteen mahtuu.

Tää puolikas vuosi on pitäny sisällään muutaman reissun Tampereelle ja Seinäjoelle. Ollaan käyty yhdessä Virossa sekä koettu monta elämystä. Elokuvia on katsottu kotona sekä finnkinossa. Seinäkiipeilyä sekä keilaamistakin on tullut koitettua. Kilpailuhenkisyys tuo oman haasteensa parisuhteeseen. Ollaan huomattu toisissamme myös lukuisia virheitä, mutta missään vaiheessa ei oo yritetty muuttaa toisiamme. Me ollaan me yhdessä ja erikseen. Kelvataan just tämmösinä.



Tää suhde on opettanu mulle avoimuutta ja rehellisyyttä joka saattaa joskus jopa satuttaakkin. Tää suhde on ollut todella syvä jo alusta lähtien ja uskon, että kokoajan sukelletaan vielä syvemmälle. Hassua miten nopeasti ollaan opittu tuntemaan toisiamme. Toisaalta tuntuu, että tuntee toisensa ihan täysin, mutta toisaalta taas opin Teemusta kokoajan jotain uutta. Rakkaus kasvaa joka päivä enemmän ja enemmän. On meillä ollut vaikeitakin hetkiä. Voitte vaan kuvitella, kun kaksi kovatahtoista alkaa riitelemään. Silloin räjähtää. Naurettiinkin yksi päivä, kun mietittiin, että tässä perheessa on kolme todella kovapäistä tyyppiä. Voiettä miten me kaikki halutaan olla oikeassa ja saada omatahto läpi, mutta me ei ainakaan olla niitä jotka ei osais riidellä. Tässä perheessä näytetään tunteet. Jos ärsyttää niin sen saa näyttää. Jos itkettää niin silloin itketään. Jos toinen on pahalla päällä niin hän saa olla pahalla päällä. Tunteet on sallittu ja niitä ei pidä peitellä. Sitä haluan opettaa Aadallekkin, että jokainen tunne on sallittu! 



Puolen vuoden kunniaksi Teemu yllätti mut orkidean kotiinkuljetuksella sekä seinäkiipeilyllä. Illan kruunasi herkullinen pihviateria ja loistava suklaa jälkkäri. Päivä oli mahtava! Rinnallani kulkee ihminen joka osaa yllättää. Siitä olen todella kiitollinen! Voi kuinka monta kertaa olen tämän suhteen aikana saanut tuntea sen, että minä kelpaan. Juuri tällaisena minä todella kelpaan! Minä riitän! Saan olla juuri se joka olen! Ja kaiken kukkuraksi toinen näkee minut vielä arvokkaampana mitä en itse osaa nähdä! Niin arvokkaana, että hukun lahjoihin! Hukun hemmotteluun! Välillä joutuu oikeasti hieromaan silmiä ja miettimään, että onko tämä todella minun elämää?







- Eve

12 kommenttia

  1. Anonyymi8/2/17 17:56

    Mitä ällöä bloggausta. Kyl se paska sieltä vielä paljastuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kateelliset huutelee. Jokaisessa on varmasti se paskuuskin, mutta eri asia miten sen paskuuden ottaa vastaan? Teemu ja Eve vaikuttavat kypsille ja uskon, että selviävät haasteista, kun mukana kulkee myös Jumala.

      Poista
    2. ...ja uskovaiset pitää yhtä, olipa kyse vaikka totuudesta tai sen piilottamisesta :D Aina ei kateutta tarvitse olla joskus kaikki lässytys vaan ei uppoa.

      Poista
    3. Voiettä :D Kyllä meillä on huonojakin päiviä, mikä sitten on paska niin sitä en tiedä. Mielestäni ainakin tällä hetkellä kaikki tarpeellinen paska on paljastunut. Tottakai meillä jokaisella varmaankin on omat luurangot kaapissa, mutta eikös nekin oo tehty voitettaviksi? Onhan se tietyllä tavalla aika paskaa, kun kaksi kovapäistä tyyppiä riitelee. Täällä räjähtelee aika usein, mutta aina on pyydetty ja annettu anteeksi. Onneksi emme kumpikaan ole pitkävihaisia. Kummallakin on omat menneisyyden haavat ja ne tietenkin tupahtelee esiin tässä kun opitaan tuntemaan toisiamme :) Välillä on huonoja päiviä, mutta sit taas parempia. Olen silti onnellisempi, kuin koskaan aikaisemmin ja sitä en halua piilottaa! Sitä kun miettii, että mitä kaikkea viimeisiin vuosiin on oikein mahtunutkaan niin kai mä nyt saan hehkuttaa ja olla koko sydämestäni onnellinen? Koska se on totuus <3 Kai sen kuvistakin huomaa, kun eniten väsynyt naama on taittunut hymyyn <3

      Poista
  2. Paljon onnea puolen vuoden johdosta! Siunausta teille! Ihanat treffit Teemu järjesti sinulle!

    VastaaPoista
  3. No jos kirjoittaja/lukija ei oo kateellinen niin mistä sitten kumpuaa tuo negatiivisuus? yleensä ihminen ajattelee sitä mitä oma elämä on eikä kestä sitä että jollakin menee hyvin. Tyypillinen suomalainen: se kellä onni on sen onnen kötkekööt☺ niinkö se menee? eikö tämän päivän ihmiset kestä tai usko sitä että jonkun suhde voi hyvin ja siitä voi kertoa myös muille? Jokainen tietää ja varsinkin Eve että arki astuu kuvaan ja joka päivä ei ole ihanaa tai mukavaa... mitä sitten? Pitääkö sitä etukäteen surra ? motivaatio ja asenne ratkaisee ja se mitä on aikaisemmin joutunut kokemaan ja näkemään. Silloin osaa kiittää ja verrata hyviä ja huonoja päiviä keskenään. Emmekö voisi nyt iloita heidän kanssaan... jos et osaa niin kannattaa yrittää sillä antaessaan saa myös itse. Katkera ja kyyninen ei kannata olla sellaisella ajatuksella vain saastuttaa oman elämänsä ja se on kuin syöpä joka vie mennessään. Jumala auttaa myös monessa asiassa ja moni negatiivinen asia muuttuu positiiviseksi kun hän kulkee mukana. Jos et usko kannattaa kokeilla ei maksa mitään ☺ ja mitä tulee tähän paskaan niin kukaan meistä ei ole täydellinen jokaisella on oma luonteensa ja historiansa. Menneisyydestä pitäisi oppia jotain ja parisuhteessa tätä harjoitellaan monen riidan ja erimielisyydet kautta. Mutta nämä riidat pitäisi yhdistää ei erottaa. Erilaisuus on joskus raastavaa ja yritä mme yleensä muuttaa toista mutta sehän ei ole ratkaisu. Meidän on hyväksyttävä toisemme sellaisena kuin toinen on ja ymmärrettävä että toinen on keskeneräinen niinkuin minäkin. Yhdessä selviämme kun tahdomme ja annamme sekä pyydämme anteeksi Emmekä hylkää jos kaikki ei mene niinkuin me tahdomme. kirjoittaja ilmeisesti luulee tuntevansa jommankumman... aika muuttaa ihmistä kukaan meistä ei ole samanlainen kuin 5-10 v sitten. Elämän kokemus, aika sekä rikkinäisyys ja keskeneräisyys vie meitä yleensä eteenpöin jos olemme ottaneet niistä opiksi ja antaneet niiden opettaa meitä. Emmekä ole antaneet niiden lyödö meitä maahan ja emme ole jääneet niiden vangeiksi. Uskon että Teemu ja Eve ovat tämän oppiläksyn käyneet lävitse ja opiskelleet sen juurta jaksaen. Eivät he muuten olisi tässä nyt ja niin onnellisia kuin ovat☺ ja iso kiitos tästä myös yläkertaan hän on auttanut ja lohduttanut kun päivä on ollut pilvessä ja synkkä. TOdellinen rakkaus punnitaan silloin kun rakastaa silloinkin kun vöhiten sitä asaitsisi. Ja Silloin muu maailma kävelee ulos ja todellinen rakkaus jää vierelle.

    VastaaPoista

  4. Muista ... Jos joku kohtelee sinua kuin roskaa, niin muista että hänessä on jotain vikaa, ei sinussa. Normaalit ihmiset eivät yritä tuhota muita ihmisiä.
    Usko ei vapauta ongelmista.
    Siinä annetaan sinulle voimaa päästä niiden läpi.
    Jos joku menee suhteessa rikki se korjataan eikä sitä heitetä pois☺

    VastaaPoista
  5. Niin mitä on paska ? Se on varmaan jokaiselle eri asioita. Olemmehan yksilöitä ja tunnemme erilailla. Moni asia vaikuttaa siihen miten koemme asiat. Ja annamneko tunteen vai järjen ohjata meitä. Tunteita tulee ja menee ja niiden mukaan ei kannata elämäänsä rakentaa ne vievät monesti harhaan ja aiheuttavat suuren tyhjyyden. Onnen ja rakkauden tunne on ihana ja sen toivoisi jatkuvan läpi elämän. Mutta näin ei ole tarkoitettu. Meidän pitää juuri arjesta löytää se elämän rikkaus ja rakkaus. Juhlat ja onnen hetket saavat meidät jaksamaan ja yhteiset muistot. Myös huonot päivät ja niistä selviäminen auttavat ja motivoivat meitä. Kun suhteesta löytää aina jotain positiivista vaikka elämä heittelee kuinka niin suhde kestää. Aina ei ole kivaa ja ruusuista eikä mukavaa mutta ei se haittaa kun on ystövä vierellä ja voi luottaa että se pysyy siinä. Kaikkein parasta on kun voi alusta saakka olla se kuka on eikä milloinkaan esittää muuta. rehellisyys sekä avoimuus kannattaa aina. ❤

    VastaaPoista
  6. Ihmisen arvon mitta ei ole se miten hän toimii hyvinä ja helppoina päivinä vaan se kuinka hän toimii vastoinkäymisissä ja haasteisina päivinä.
    Toinen ihminen ei synnytä meissä tunteita. Vaan hän voi ainoastaan herättää ne. Kaikki meissä olevat tunteet ovat omiamme ja siksi olemme vastuussa niiden käsittelimisestä.

    Ihastumme alussa toisen erilaisuuteen ja kun olemme olleet pitkään yhdessä toisesta tulee itsestään selvyys ja pikku hiljaa meitä alkaa ärsyttämään juuri se erilaisuus ja haluaisimme muuttaa toisen sellaiseksi "itselle sopivaksi" joku piirre saattaa muistuttaa liikaa meidän äidiltämme tai isältämme ja olemme kenties joskus vannoneet että emme ota sellaista puolisoa itsellemme joka muistuttaa meitä lapsuudestamme. Ja sitten olmmekin sellaisessa tilanteessa. Ja haluamme juosta pakoon koko tilannetta ja koemme että olemme tehneet virheen. Näitä ajatuksia tulee varmaan kaikille. Silloin on lähdettävä hakemaan apua ja käsiteltävä tilanne.siitä pääsee eteenpäin kuin on halu ja motivaatio. Näissä tilanteissa olisi ensisijaisesti katsottava oman puseron alle sillä muutos lähtee sieltä. Emme voi syyttää siitä puolisoa miten itse koemme ja tunnemme ja mitä olemme lapsuudessa tai nuoruudessa kokeneet. Historia muistuttaa meitä niin kauan kunnes olemme ne käsitelleet. Lähin ihmisuhde on se peili meille ja joskus sitä on tosi raskasta katsoa. Mutta juuri sen lähimmän ihmissuhteen kautta ja hänen kanssa me kasvamme ja meistä tulee sellaisia miksi meidät on tarkoitettu.Näin se vaan menee. Ihminen vaan on sellainen pelkuri että mielummin etsii toisesta vikaa ja juoksee itse karkuun. Jos on solmussa itsensä kanssa eikä rakasta itseään on tämä vaikeampaa. Siksi kannattaa selvittää omat solmunsa ensiksi. Kun ne saa selvitetyksi ja oppii rakastamaan itseään niin omissa silmissä toinenkin alkaa näyttämään toisenlaiselta. Rakkauden punaiset silmälasit haalenee mutta silmälasit pysyvät oikeanlaisina kun on valmis itse muuttumaan.Ja suhde paranee huomattavasti paremmaksi.
    Arki siis kuuluu tähän pakettiin sitä ei pidä siis juosta karkuun vaan se pitää kohdata yhdessä ja silloinkin kiittää toisesta vaikkei aina tuntuisi siltä. Tunteet vaihtelee mutta jos toista haluaa rakastaa ja kunnioittaa ei anna tunteiden ohjailla elämäänsä. Kaikkea hyvää teille ❤

    VastaaPoista
  7. Älkää velkoko toisiltanne sitä mitä olette kenties jääneet paitsi edellisessä suhteessa tai lapsuudessa. Toinen ihminen ei edes puoliso voi täyttää sitä vajetta. Toinen ihminen ei koskaan pelasta toista eikä korjaa hänen menneisyyttä eikä sitä mikä on mennyt rikki. Vain Jumala voi sen korjata ja terapia ja aika. Kaikki nämä yhdessä. Unohtaminen tai asian työntäminen pois ei myöskään auta vaan monesti pahentaa. Elämällä on tapana niistä muistutella... sopivassa tai sopimattomasta tilanteessa. Elämä on!

    VastaaPoista
  8. http://www.city.fi/blogit/suhdeklinikka/sitoutuminen+on+tana+paivana+vaikeampaa+kuin+koskaan/126139

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //