Ystävä on kuin villasukka

Ystävyys on sitä, kun sulkee oman itsekkyyden ja keskittyy ajattelemaan toisen parasta. Ystävyys on sitä, kun saatte naurukohtauksia ja niistä ei meinaa tulla loppua. Ystävyydessä ei tarvitse hävetä sitä, kuka on. Räkä saa valua pitkin poskea ja naurussa kuulua välillä röhkintä. Ystävä antaa sinun olla sellainen, kuin olet. Ystävyys on sitä, kun tuntee olevansa ainutlaatuinen sekä arvostettu. Ystävyys on kaunista ja täyttä rakkautta. Ystävyys on sitä, kun toiseen voi luottaa 100%. Ystävyys ei salaile eikä häpeä mitään. Ystävyys on sitä, kun saa olla juuri se mikä on. Ystävän vieressä voi olla vihainen, surullinen ja jopa väsynyt. Ystävä tukee ja lohduttaa. Ystävä ei lähde viereltä silloin, kun sinulla on vaikeaa. Ystävä tarjoaa olkapäätään vaikka hänellä itsellä olisi vaikeaa. Ystävä yrittää parhaansa mukaa ymmärtää ja antaa edes pienen hetken kiireen keskellä. Ystävä vastaa vaikka keskellä yötä puhelimeen. Ystävän kanssa voi riidellä ilman pelkoa siitä, että ystävyys loppuu. Ystävän kanssa on ihanaa jakaa arjen pienet ja isotkin ilot sekä surut. Ystävän katse voi pelastaa koko päivän. Ystävän sanat voi eheyttää haavoja ja antaa vielä enemmän. Ystävä sanoo asioita uskoen sinuun, vaikka et itse uskoisikaan itseesi. Ystävä ei syytä sormella virheitä ja jokaisessa virheessä hän nostaa ja kannustaa.


"Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.
Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan.
Kuinka aurinko laskee puiden taakse, ja saa
taivaan punertamaan."


Minun rinnalla kulkee paras ystäväni! Olemme tunteneet vasta hetken, mutta hän on parhain ystäväni. Tiedän, että kaikki aikaisemmat lauseet pätee häneen.


Haluan toivottaa myös jokaiselle ystävälleni Hyvää ystävän päivää, tämän tekstin muodossa! Hyvää ystävän päivää jokaiselle lukijalle! Tehkää tänään ystävän kanssa jotain mukavaa! Tää päivä on teidän! 

Hyvää ystävän päivää: Sini, Anna, Netta, Jenni, Maarit, Tiina, Fiia, Aila, Petriina, Miia, Henna, Melissa, Piia, Hanna, Juuni, Elisa ja Riina! Te ette oo lähteny rinnalta mihinkään vaikka välillä on ollut heikko hetki. 

Hyvää ystävänpäivää myös ihanille siskoilleni! Rakastan teistä jokaista! <3

-Eve

Pikkuruinen makuuhuone

Nykyinen makuhuone on todella pieni. Nyt 3kk asumisen jälkeen makkariin on ehtinyt jo tottumaan, mutta silti kaipaisin makkariin ovea. Huoneessa on siis kaksi sisäänkäyntiä, jalkopäädyssä. Toisin sanoen jos haluan toiselle puolelle sänkyä joudun kiertämään olohuoneen kautta tai hyppäämään sängyn poikki. Makuhuoneeseen mahtui juuri ja juuri 160cm leveä sänky sekä 2 yöpöytää. Makkarissa on ikkuna ja toisella puolella kiinteää kaappitilaa.





Haluaisin tehdä sängynpäädyn ja sellainen on ehkä tulossa tai iso taulu sängyn päätyyn. Halusin tuoda makkarin väreihin mustaa, harmaata sekä viininpunaista.  Sisustus on silti vielä hieman hakusessa. Makkarin mattioihin en ole täysin tyytyväinen, mutta katsellaan mitä keksin :)

- Eve

Puolikas vuosi

Hurjaa miten nopeasti aika menee! Meille tuli tammikuussa puoli vuotta täyteen seurustelua! Olen siis saanut kunnian olla Teemun tyttöystävä jo puolen vuoden ajan. Tietyllä tavalla puoli vuotta on todella lyhyt aika, mutta silti se tuntuu melko pitkälle ajalle. Vastahan me käytiin treffeillä? Vastahan Aada ja Teemu tapasivat toisensa. Vastahan tää kaikki alkoi. Tuntuu siltä, kun kaikki olisi tapahtunut eilen. Hurjaa silti, miten paljon tähän puoleen vuoteen mahtuu.

Tää puolikas vuosi on pitäny sisällään muutaman reissun Tampereelle ja Seinäjoelle. Ollaan käyty yhdessä Virossa sekä koettu monta elämystä. Elokuvia on katsottu kotona sekä finnkinossa. Seinäkiipeilyä sekä keilaamistakin on tullut koitettua. Kilpailuhenkisyys tuo oman haasteensa parisuhteeseen. Ollaan huomattu toisissamme myös lukuisia virheitä, mutta missään vaiheessa ei oo yritetty muuttaa toisiamme. Me ollaan me yhdessä ja erikseen. Kelvataan just tämmösinä.



Tää suhde on opettanu mulle avoimuutta ja rehellisyyttä joka saattaa joskus jopa satuttaakkin. Tää suhde on ollut todella syvä jo alusta lähtien ja uskon, että kokoajan sukelletaan vielä syvemmälle. Hassua miten nopeasti ollaan opittu tuntemaan toisiamme. Toisaalta tuntuu, että tuntee toisensa ihan täysin, mutta toisaalta taas opin Teemusta kokoajan jotain uutta. Rakkaus kasvaa joka päivä enemmän ja enemmän. On meillä ollut vaikeitakin hetkiä. Voitte vaan kuvitella, kun kaksi kovatahtoista alkaa riitelemään. Silloin räjähtää. Naurettiinkin yksi päivä, kun mietittiin, että tässä perheessa on kolme todella kovapäistä tyyppiä. Voiettä miten me kaikki halutaan olla oikeassa ja saada omatahto läpi, mutta me ei ainakaan olla niitä jotka ei osais riidellä. Tässä perheessä näytetään tunteet. Jos ärsyttää niin sen saa näyttää. Jos itkettää niin silloin itketään. Jos toinen on pahalla päällä niin hän saa olla pahalla päällä. Tunteet on sallittu ja niitä ei pidä peitellä. Sitä haluan opettaa Aadallekkin, että jokainen tunne on sallittu! 



Puolen vuoden kunniaksi Teemu yllätti mut orkidean kotiinkuljetuksella sekä seinäkiipeilyllä. Illan kruunasi herkullinen pihviateria ja loistava suklaa jälkkäri. Päivä oli mahtava! Rinnallani kulkee ihminen joka osaa yllättää. Siitä olen todella kiitollinen! Voi kuinka monta kertaa olen tämän suhteen aikana saanut tuntea sen, että minä kelpaan. Juuri tällaisena minä todella kelpaan! Minä riitän! Saan olla juuri se joka olen! Ja kaiken kukkuraksi toinen näkee minut vielä arvokkaampana mitä en itse osaa nähdä! Niin arvokkaana, että hukun lahjoihin! Hukun hemmotteluun! Välillä joutuu oikeasti hieromaan silmiä ja miettimään, että onko tämä todella minun elämää?







- Eve

Hektisyyttä ilmassa

Meidän elämässä hektisyys ei hellitä. Edelleen viikot kuluu töissä ja päiväkodissa. Nyt ollaan sentään saatu olla täysin terveenä! Aada alkaa kokoajan tottumaan päiväkotiin, mutta edelleen itku on herkässä. Välillä on niitä aamuja, kun neitiä väsyttää ja hän haluaisi vaan nukkumaan. Niinä aamuina saankin kuunnella kurkku suoraa huutoa. Joskus mietin, että miten tätä arkea oikein jaksaa. Aamulla vien oman lapsen päiväkotiin ja välillä teen saman myös töissä. Vien asiakkaan lapsen päiväkotiin ja kuuntelen myös hänen kiukut. Toisaalta tätä jaksan paremmin, kuin päiväkotia. Sitä en jaksaisi. Päiväkodissa töissä olleensa nostan hattua monelle hoitotätille! Ihanaa, että te jaksatte hoitaa myös minun lastani!

Aadan päiväkoti on aivan ihana. Tykkään siitä, että päiväkodissa on oma hoitaja systeemi. Jokaisella lapsella on oma hoitaja. Aadan hoitotädillä on Aadan lisäksi 3 lasta. He liikkuvat pienessä ryhmässä, syövät myös viidestään. Olen kuitenkin alkanut miettimään, että misä vaiheessa ottaisin hoitopaikassa puheeksi ryhmän vaihdon. Aada on nyt 1-3v ryhmässä. Mielestäni nyt, kun Aada on alkanut tottumaan päiväkotiin niin voisi ajatellan ryhmän vaihdosta 3-5v ryhmään. Neidillä on kuitenkin ikää 3v 3kk. Täytyy vielä miettiä ja jutella pohdinnoistani pk:n kanssa. 



Arkena näemme Teemun kanssa n. viitenä päivänä viikossa. Yhtenä päivänä hän vie ja hakee Aadan päiväkodista, kun minulla työvuoro alkaa myöhempään ja loppuu kun Aada on jo nukkumassa. Onhan se luksusta edes kerran viikossa nukkua hieman pidempään ja niin, ettei tarvitse huolehtia kuin itsestään. Illalla tulen kotiin silloin, kun Aada jo nukkuu eli nukkumaan laitonkin Teemu hoitaa. Arjen luksusta, todella! Olen iloinen siitä, että vierelläni todella kulkee tuollainen ihminen joka haluaa hoitaa Aadaa ja auttaa minua arjessa. Muutamina päivinä viikossa päästään Teemun kyydillä päiväkotiin ja minä töihin. Sekin tuntuu luksukselle, ettei tarvitse viedä Aadaa joka aamu hirmu aikaisin päiväkotiin ja pelleillä bussien kanssa. Tällä hetkellä arki rullaa. Viikonloput menee voimia kerätessä ja silloin ei ihan hirveä paljon jaksa mitään tehdä. Ehkä sitä jossain vaiheessa taas jaksaa. Tarkotus olisi parin vkon päästä lähteä käymään Seinäjoella ja maaliskuun puolella taas Tampereella. Saa nähdä miten ne reissut väsyttää.




- Eve