Tuomitseminen ei oo mun juttu

Muistan, kun aloitin blogin kirjoittamisen ja en uskaltanut puhua mistään julkisesti. Blogin alussa olin tuntematon muutaman viikon ajan. Jossain vaiheessa aloin lisäämään kuvia itsestäni ja blogi sai kasvot. Jossain vaiheessa kerroin myös uskostani. Silloin se ei ollut vaikeaa, koska lukijoita oli vain muutama. Nykyään uskosta kertominen on hieman vaikeampaa. Olen miettinyt, että miksi se on niin? Toisaalta olen sellainen ihminen, että minun tekee mieli huutaa kaikille, että kyllä minä uskon Jumalaan! Minä uskon kolmiyhteiseen Jumalaan ja siihen, että Jeesus on kuollut minun syntieni puolesta! Minä olen uskovainen ja ylpeä siitä! Aika nopeasti kerron uusille tuottavuuksille siitä, että olen uskossa. Toki joillekin ihmisille sen kertominen on vaikeaa. Esim. Työpaikallani työkaveri kertoi eräs päivä siitä, miten ei ymmärrä Jehovan todistajia ja toinen työkaveri kertoi lestadiolaisista. Olisin voinut kertoa uskostani, mutta en saanut sanaa suustani. Menin hiljaiseksi. Tiedän, että jossain vaiheessa tulen avaamaan suuni. Ja tiedän, että viimeistään siinä vaiheessa, kun heistä tulee Facebook kavereitani, he tajuavat minun olevan uskovainen. En kuitenkaan halua, että he kuulevat asiasta Facebookin kautta. Haluan kertoa sen heille itse.

Siltikin vaikka pystynkin puhumaan asiasta suoraan ja elän hyvin avoimesti uskovaisen elämää niin törmään hyvin usein epäluuloisiin katseisiin, kun saan kerrottua siitä, että olen uskossa. Tuntuu, että niissä hetkissä koko maailma pysähtyy hetkeksi. Yleensä vastapuoli ei osaa sanoa takaisin mitään. Tyypillinen vastaus on " aijaa kiva" tai " itse asiassa osasin epäillä tätä" tai " sä oot kyllä semmoinen, että hyvin ois voinu kuvitella". Jotkut menevät myös hiljaiseksi ja ottavat heti hörpyn kahvikupistaan ja pyrkivät vaihtamaan aihetta. Sitten on taas näitä jotka aloittaa heti keskustelemaan alkoholista, homoista, yhden illan jutuista, pornosta ja tupakasta. Siitä mitä mieltä olen asioista. 



Kyllä minulta saa kysyä, että mitä mieltä olen. Vastaan kysymyksiin mielelläni, mutta tietyllä tavalla tämä on kurjaa. On kurjaa, että minulta kysytään heti, että mitä mieltä olen ja tuntuu, että minua arvostellaan vastausten perusteella. Mutta noh, tällaista tämä on. Ei tässä maailmassa ole helppoa olla uskovainen, mutta minä olen tehnyt päätöksen. Jumala on minulle kaikki kaikessa. En halua päästää irti.

Voin kuitenkin vastata tähän, että mitä mieltä olen näistä asioista, mistä mainitsin hetki sitten. Raamattuhan ei täysin kiellä alkoholia, mutta kehottaa ettei siitä tulisi humaltua. Minä saatan juoda ruoan parissa lasin viiniä. Joskus saatan myös juoda siiderin. Kerran join alkoholia liian nopeasti niin, että käteni alkoivat vapisemaan. Se on se raja, jonka yli en halua mennä. En halua juopua alkoholista. Mielestäni näin on hyvä. 



Tupakka, porno sekä yhden illan jutut eivät ole koskaan olleet oma juttuni. Tupakkaa en ole koskaan edes maistanut. Pornoa olen pari kertaa joutunut katsomaan. Yhden illan juttuja en myöskään ole koskaan harrastanut ja suoraan sanottuna en ymmärrä sellaista. Mielestäni yhden illan jutuista yrittää hakea täytettä omalle tyhjyydelleen. Se ei ole minua varten, ei ole koskaan ollut. Mitä tulee sitten homoihin. Homot ovat ihmisiä siinä missä sinäkin. Jumala on luonut myös heidät. Minä rakastan homoja siinä missä sinuakin. En tuomitse heitä, koska se ei ole minun tehtäväni. Ajattelen asian niin, että Jumala rakastaa heitä, mutta homouden harjoittamista Hän vihaa eli syntiä. Minulla on ystäviä, jotka ovat homoja/ lesboja. Tulen heidän kanssa hyvin toimeen. He ovat kysyneet minun kantaani ja sitä mitä heistä ajattelen. Olen kertonut mielipiteeni ja päättänyt, että tuomitseminen ei ole minun tehtäväni. Mielestäni se ei ole kenenkään ihmisen tehtävä. Se kuuluu ainoastaan Jumalalle. Se mitä minä voin ja mitä haluan tehdä, on rakastaa. Haluan kertoa sen, mitä raamattu sanoo ja mennä sen mukaan. Haluan rakastaa. Se ei tarkoita hyväksymistä, mutta mielestäni rakkaus on se tärkein! Minut on armahdettu.




- Eve

17 kommenttia

  1. Mitä mieltä olet esim. mainituista jehovista tai lestadiolaisista? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahovan todistajia en henkilökohtaisesti tunne. En oikein osaa sanoa, että mitä mieltä heistä olen. Varmasti aivan ihania ihmisiä. En kuitenkaan ymmärrä heidän oppia. Helluntalaisilla ja jehovilla yhteistä on raamattu, mutta tulkinnat siitä on täysin erilaisia. Mielestäni jehovilla on jollain tapaa erilainen käännös raamatustakin. En ole paljoa tutustunut heidän oppiinsa. Mutta eroja löytyy esim. mielestäni jehovan todistaja ei usko helvetin siis kadotuksen olemassaoloon. Eikä siihen, että Jeesus kuoli Rristillä, Golgatan keskimmäisellän ristillä. He eivät usko iankaikkiseen elämään, jonka vain Jeesus voi antaa. Helluntailaisuus ei väärennä Jumalan Sanaa niin kuin he tekevät.

      Lestadiolaisia tunnen muutaman. He ovat ihania ihmisiä. Niinkuin ihan jokainen ihminen on ihana! On hienoa, että meitä yhdistää usko Jumalaan vaikka eroavaisuuksia löytyykin. Olen surullinen siitä, miten ehkä. hmm tiukka heidän oppinsa on. Mielestäni on surullista, että he eivät käytä ehkäisyä. Olen surullinen siitä, että heillä on paljon kieltoja ja en näe heidän opissaan armoja. Minun usko ja suhteeni Jumalaan perustuu hyvin pitkälle siihen, että Jumala on anteeksi antava,rakastava ja todella armon Jumala! Täydellinen rakkaus karkoittaa pelon!

      Poista
    2. Jehovan todistajat ovat lahko, jota helluntailaisuus taas ei ole.

      Poista
    3. ^aika kylmää tekstiä hellarilta.

      Poista
  2. Itse olen aiemmin ollut ns. agnostikko, mutta nyt aikuisiällä miellän itseni enemmän jo ateistiksi. Suvussa on helluntailaisia enkä itsekään koskaan tuomitse ketään sen perusteella, mihin uskoo. Monesti tuntuu tosin, että jotkut uskovaiset tuomitsevat meidät ei-uskovat. Uskon, että noiden sukulaisten on vaikea ymmärtää, miten meille on tulossa lapsi piakkoin ja ollaan tänä vuonna hankkimassa yhteistä asuntolainaa eikä olla edes kihloissa! :D Mulle tää siis ei oo mitenkään omituinen kuvio.
    Kaikkea hyvää teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todella kurjaa jos sinusta tuntuu sille, että uskovaiset tuomitsevat. Näitä löytyy ja mielestäni se on todella väärin. Me kuitenkin olemme vaan ihmisiä :/ Ei yhtään sen enempää. Kiitos kommentistasi! Jokainen tekee juuri niinkuin parhaaksi näkee ja sinä olet valinnut noin. Ihana kuitenkin, että tunnet helluntalaisia niin tiedät siis jotain :) Kaikkea hyvää teillekkin :)

      Poista
  3. Samojen asioiden kanssa painin lähes päivittäin. Uskossa olen ollut vajaan vuoden, joten pikkuhiljaa kasvan. Kiitos tästä tekstistä! Siunattua viikkoa! <3

    VastaaPoista
  4. Tekstistä löytyi yksi sana, jota jäin miettimään. Jeesushan ei kuollut meidän syntiemme PUOLESTA vaan niiden tähden. Ei siis siksi, että me saisimme tehdä syntiä vaan siksi, että meillä olisi mahdollisuus saada synnit anteeksi.

    VastaaPoista
  5. Ihana teksti! Siis ihana! Bongasin sut joskus uskovaiset nuoret ryhmästä ja oon aina välillä lueskellut sun blogias ja taas kerran osasit kirjottaa tosi rohkasevasti. Välillä se on rankka olla uskova näin tuomitsevassa maailmassa mut onneks on sun kaltasia ihmisiä jotka kirjottaaa/puhu rohkasevia sanoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiettä, ihana! Kiitos, lämmittipä kommenttisi mieltäni :)) <3

      Poista
  6. Millaisessa yhteydessä kerrot olevasi uskovainen? Mietin lähinnä sitä, kun mielestäsi saat silloin epäluuloisia katseita - itse voin hyvin kuvitella, että menisin hieman hämilleni jos keskustelukumppani (esim. työkaveri) kertoisi vain keskustelun lomassa olevansa uskovainen. Hämilleni menisin sen vuoksi, että ihmetyttää, miksi joku kokee tärkeäksi kertoa asiasta, joka on niinkin luonnollinen jos asia ei liity meneillään olevaan keskusteluun mitenkään. Joku on uskovainen, joku ateisti, joku tummaihoinen, joku vaalea, joku hetero, joku homo. Miksi pitää korostaa sitä omaa olemistaan? En minäkään työkaverin kanssa jutellessa kerrro olevani hetero, joka ei usko kaikkeen mitä Raamatussa kerrotaan.

    Enkä sano tätä pahalla, mietin vain että oletko miettinyt asiaa koskaan tällaiselta kantilta. Sinä et tuomitse, mutta ei se, että joku ei osaa kommentoida sinun uskonnollista vakaumustasi sen kummemmin tarkoita sitä, että hekään tuomitsisivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaah! Tottakai kerron sen sellaisessa yhteydessä, että puhumme aiheesta. Yleensä saatan kertoa menneisyydestäni ja jossain kohtaa sanon, että " Hei niin, yksi suurin tuki ja turva menneisyydessäni oli suhteeni Jumalaan, uskoni". Ja siinä vaiheessa tulee epäluuloinen katse jne. En minä siis yhtäkkiä vain kakista sitä ulos vaan kerron sen luontevasti. Yleensä silloin, kun puhun menneisyydestäni on luontevaa tuoda esiin se, että miten ajattelen ja koen, että ilman Jumalaa en olisi selvinnyt jne :) Hauskaa, miten teksistä saisin ehkä juuri tuollaisen kuvan.

      Poista
  7. ihana teksti. olet niin hieno esikuva monelle! Jatka samaan malliin.

    VastaaPoista
  8. Kukaan ei ole täydellinen ei varsinkaan uskovaiset. Ihmisiä siis hekin. Tekevät virheitä ja heillä on myös omat traumansa lapsuudestaan. Vaikka olisi kuinka hyvä lapsuus ja perhe sekä vanhemmat niin hekin ovat tehneet virheitä vaikka ovat varmasti tehneet parhaansa oman keskeneräisyyteensä ja elämäntilanteensa keskellä. Ollaan siis armollisia toisiamme kohtaan eikä syytetä ja osoitetta sormella toisiamme. Samaan taivaaseen ollaan menossa vai kuinka? Rakkaus toisiamme kohtaan on kaiken a ja o. Jokaisella on omat vaikeutena. Tuetaan ja ymmärretään. Mutta ei rakasteta syntiä... voidaan rukoilla aina ei tarvita sanoja.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //