Viisi lempparia

Nyt on oltu hieman yli pari kuukautta naimisissa. On ihana muistella vihkijuhlaa. Niin kauniit muistot siltä päivältä. Katsoimme viime viikolla ensimmästä kertaa videon, vihkijuhlasta. Siskoni kuvasi meidän vihkimisen. Itse kiinitin huomion vaan epäkohtiin, mitä videolla näin. Toisaalta kuitenkin mieleni herkistyi. Siinä me olimme. Me kaksi. Siinä me sanoimme tahdon ja aloitimme yhteisen elämän, Jumalan kasvojen edessä. Miten kaunis hetki.
Vaikka siitä on vasta kaksi kuukautta niin tuntuu sille, kuin olisimme olleet pidemmänkin ajan naimisissa. Meidän yhteiselo on lähtenyt käyntiin hyvin. Ollaan opittu toisistamme paljon ja annettu myös toisillemme omaa aikaa. Välillä Teemu on ollut kahestaan Aadan kanssa, kun minulla on ollut vapaailta ja välillä toisinpäin. Toki se on yllättänyt minut täysin, että Teemu on ehdottanut useinkin, että haluaisinko lähteä yksin kaverin luokse, kauppaan jne.. Hän on halunnut olla kahdestaan Aadan kanssa. Se lämmittää mieltäni aina. Tuntuu oudolle, että rinnallani kulkee ihminen joka haluaa antaa minulle omaa aikaa. Ihanko oikeasti minä saan ihan luvan kanssa nauttia omasta ajasta? Ihanko oikeasti saan lähteä kotoa ilman huonoa omaatuntoa? Onko se oikein? Saanko tehdä niin? Ehkä se tuntuu siksi näin oudolle, koska en ole koskaan saanut lähteä hyvällä omalla tunnolla pois Aadan luota. Minähän olin Aadan kanssa täysin yksin. Ei minulla ollut vaihtoehtoja. Joudun välillä edelleen takomaan mieleeni, että

"Kyllä Eve, nyt saat nauttia.
Sulla on lupa nauttia.
Muista, että sä et ole enää yksin.
Sulla on nyt se mies. Nauti".


Arjessa ollaan myös jaettu täysin kotityöt. Teemme kumpikin kaikkea. Toki Teemu on se joka vie meillä lähes aina roskat sekä imuroi. Minä taas olen se, joka vaihdan lähes aina lakanat ja huolehdin pyykeistä. Kuivumaan laiton hoidamme yhdessä. Tiskikoneen täytöstä ja tyhjentämisestä huolehdimme myös yhdessä. Huolehdimme myös kodin siisteydestä yhdessä. Teemu on tarkempi esim. ikkunoiden ja lattian pesussa. Häntä inhottaa jos pöydällä on ruoan tähteitä, ketsupin tahroja tai murusia. Myös lattialta Aadan jäljiltä hän lakaisee murut paljon mieluummin, kuin minä. Minä taas huolehdin yleisilmeestä paremmin. Minulle on tärkeää, että tavarat ovat oikeissa paikoissa. Minulle on tärkeää, että vaatteet eivät loju lattialla ja sohvan sisustustyynyt ovat oikein päin. Minulle on tärkeää, että sänky pedataan ja koti on joka päivä tiptop. Mielestäni ollaan toistemme vastakohtia myös siivoamisesta ja sen vuoksi täydennetäänkin toisimme hyvin. Olisi inhottavaa jos kumpikaan ei huolehtisi pyykeistä, mutta sen sijaan täällä imuroitaisiin 2 kertaa päivässä. Eihän se toimisi. Tämä toimii. Otamme kumpikin vastuuta kodin siisteydestä. Olen niin onnellinen tästä. Rakastan Teemussa myös sitä, että saan kertoa hänelle jos minua mietityttää joku asia tai vaivaa. Kun kerron, että haluaisin, että laittaisit useammin minun kanssa pyykkejä niin hän todella kuuntelee ja toimii sen mukaan, mitä pyydän. Minun ei koskaan tarvitse sanoa asiasta enempää kuin kerran. Tästä olen antanut Teemulle usein kiitosta. Ja sama toisinpäin. Teemu myös toivoo jotain asiaa ja haluan heti muuttaa toimintaa ja vastata toisen pyyntöön. Me emme lue toistemme ajatuksia. Teemu ei voi tietää, että mitä kaipaan jos en sitä hänelle kerro. Minä en myöskään voi tietää mitä Teemu haluaa jos hän ei sitä kerro. Toki osaamme kyllä lukea toistemme ilmeitä ja joskus tajuamme ilman, että sitä tarvitsee sanoa.

Meidän avioliitto tuntuu hyvälle. Meillä on terve suhde ja se voi hyvin. Kotona on helppo olla ja helppo hengittää. Toisen vierellä on hyvä. Tuntuu, että kaikki luistaa. Arjessa tulee jopa hetkiä, kun kaipaa toista. On ihanaa kun toinen tulee kotiin ja saa pitkän halauksen. Minä odotan innolla sitä, kun saan kertoa Teemulle päivän kulusta. Rakastan meidän välistä yhteyttä, kun keskustelemme asioista. Me jutellaan paljon. Me keskustellaan asioista ja siinä kohtaa tuntuu sille, että ollaan aikuisia. Tällä hetkellä suurin kaipaus on treffejä kohtaan. Viime treffeistä on taas kulunut aikaa. Täytyy katsoa jos ensi kuussa panostaisi ja lähtisi treffeille. Olisi mahtavaa päästä vaikka hotelliin, yhdessä.


Vihkijuhlasta haluan laittaa tähän minun viisi lemppariani. Nämä kuvat olivat suosikkini. Ystäväni Sini otti todella onnistuneita kuvia. Edelleen saan lämmöllä muistella tuota päivää <3








- Eve


Itkun herkkä matka

Arjessa on välillä vaikea nähdä niitä asioita, joista on kiitollinen. Itse olen viime aikoina käynyt prosessia kiitollisuuden kanssa. Välillä on ollut vaikea olla kiitollinen Aadan oireyhtymään liittyvistä asioista. Meillä on ollut aivan ihanat lääkärit Aadan elämässä Tampereella, Jyväskylässä sekä täällä pk seudulla. Aadan endokrinologi on aivan ihana ihminen. Hän ymmärtää minua aina. Hän tietää, mikä on Aadan kannalta parasta. Aada on saanut parasta mahdollista hoitoa. Tällä hetkellä mielessä on todella monta asiaa joista voin olla kiitollinen, koskien Aadaa ja hänen oireyhtymäänsä.

Aadalla on mennyt kasvuhormoni nyt n. Vuoden verran. Tulosta on tullut. Neidillä kävi kaikki viime talven kengät pieneksi, mikä oli meille suuri juttu siis positiivisesti. Nyt on saanut ostaa uusia vaatteita myös vaatekaappiin kun 68/74cm menivät vuoden ajan päällä. Kengissä taas edellisen vuoden talvikengät menivät 2 talvea. Nyt neidin jalka on 20/21. Aadalla on pituutta n.80cm ja painoa n.10kg. Tässä kun tätä kirjottaa niin tajuaa sen, että Aada on oikeasti todella pieni. Onhan tässä myös sekin puoli, että pienen lapsen vaatteet kestävät kauemmin eikä tarvitse ostella kokoajan uusia vaatteita. Tästäkin olen tietyllä tavalla todella kiitollinen. Pienuudesta huolimatta tiedän, että Aada pärjää elämässä. Häneltä löytyy temperamenttia. <3

Syksyllä tapasimme endokrinologin ja juttelin hänen kanssaan kasvuhormonin vaihtamisesta. Olin kuullut, että on mahdollista saada huoneen lämmössä säilytettävä kasvuhormoni, norditropin. Onneksi endo suostui ja saimme uuden kynän. Uuden kynän kanssa on mennyt paremmin. Ollaan otettu käyttöön tarrat. Jokaisella kerralla kun kynän pistäminen sujuu hyvin niin neiti saa tarran jääkaapin oveen. Sitten kun on 20 tarraa ovessa niin Aada saa valita itse haluamansa lelun, lelukaupasta. Tällä hetkellä Pipsa Possut on paras juttu ja niitä neiti haluaakin hamstrata kaapit täyteen. Tarrojen kerääminen on ollut hyvä juttu. Nyt Aada ymmärtää tarrojen idean, kun esim. Vuosi sitten pistäminen aloitettiin niin neiti ei vielä ymmärtänyt tarroista mitään. Nyt hän ymmärtää ja kynän pistäminen sujuu nopeasti ja ei niin kivuliaasti kun yleensä. Nykyään Aadan huomio on myös helpompi saada muualle. Vuosi sitten tässäkin oli hankaluutta. Tästä kaikesta huomaa sen, että Aada on jo iso tyttö. Ollaan tultu pitkä matka, mutta päästy tähän pisteeseen. Tässä pisteessä on hyvä <3


Humatropen oli todella hankala kynä. Se oli isompi ja kun sen pisti Aadaan niin sitä sai pitää aika kauan paikalla, pistämisen jälkeen. Sillä lääkettä tiputteli piikistä pitkän ajan. Lisäksi siinä haastavaa oli ajoitus. Piikki piti säilyttää jääkaapissa ja ottaa 20min ennen pistämistä huoneen lämpöön ja muistaa laittaa heti takaisin jääkaappiin. Haastavaa oli myös se, että Aada itki sitä todella paljon ja pyristeli sen pistämisessä karkuun. Uskon, että neste oli viileää niin se tuntui epämukavalle. Luulen, että se myös sattui enemmän. Nykyinen on paljon parempi ja ollaan tykätty siitä todella paljon. Piikit ovat pienempiä ja kynä on jollain tapaa varmempi. Se on hieman painavempi jolloin se on helppo pitää samassa asennossa.

Tällä hetkellä Aadan kasvu on lähtenyt nousuun ja jos kasvu pysyy samassa niin neidillä olisi pituutta aikuisena 140cm. Ja se on se mihin ollaan pyritty. Eli hyvälle vaikuttaa. Tähän on pyritty, että saatais kasvukäyrä taisaiseksi. Alussa kasvukäyrä poukkoili, mutta nyt pysyy kauniin tasaisena. Myös paino on ottanut nousu suunnan, mikä on myös todella hyvä! Tää on niin iso juttu! Tätä on odotettu ja jännitetty, että milloin Aadan kasvu muuttuu tasaiseksi. 




Olen myös kiitollinen Aadan terapioista. Aada on saanut puheterapiaa kerran viikossa. Puheterapialle tuskin on enää joulukuun jälkeen tarvetta. Aada puhuu todella selvästi ja neidiltä tulee jopa r- kirjain todella kauniisti. Aada puhuu kokonaisia lauseita. Tilanteita kuitenkin on, kun puhuminen on haastavampaa. Aada ei välttämättä osaa vastata kysymykseen:
Ketä tänään oli päiväkodissa? 
Joudun johdattelemaan kysymystä usein: Oliko päiväkodissa tänään Anna? Entäs Matti ?

Ja sama jos kysyn Aadalta, että: Mitä haluaisit syödä aamupalaksi? 
Joudun yleensä luettelemaan vaihtoehdot. Näissä on siis edelleen hankaluutta. 

Toimintaterapiaan saatiin jatkoa 20x, kun meille määrättiin 10x tälle syksylle. Olen todella iloinen tästä, että toimintaterapeutti on nähnyt sen mitä Aada tarvitsee. Terapiasta on ollut todella paljon hyötyä. Ollaan saatu paljon vinkkejä arkeen ja tuntuu sille, että ymmärrän tytärtäni paljon enemmän ja selkeämmin. Huomaan, että terapia on vaikuttanut myös minun ja Aadan väleihin. Kotona meillä on käytössä muovailuvahat ja taikahiekat. Tarkoitus olisi ottaa käyttöön myös hamahelmet. Ennen toimintaterapiaa Aada ei halunnut koskea hiekkaan ollenkaan, nyt sitä on alettu siedättämään ja neiti koskee siihen ihan mielellään. Lisäksi neiti ei ole uskaltanut/ halunnut kiivetä mihinkään. Nyt kuitenkin myös kiipeäminen puolapuilla onnistuu. Toimintaterapeutti käy myös kolmisen kertaa tulevan kevään aikana Aadan päiväkodissa antamassa neuvoja, että miten päiväkodin työntekijät tukisivat Aadaa aistiyliherkkyydessä. Aada on siis ainut aistiyliherkkä lapsi ja lapsi joka saa toimintaterapiaa. Olen niin iloinen tästä! Kiitollinen siitä, että minua on kuultu ja minut on otettu tosissaan. Tuntuu hyvälle, että Aada saa nyt sellaista terapiaa mitä hän tarvitsee. Terapiaa, josta on Aadalle hyötyä ja myös meille vanhemmille.

Joulukuussa Aadalla on neuvola ja yritän saada Aadalle ajat neuvolapsykologille. Olen ollut todella huolissani Aadasta muutaman viimeisen kuukauden aikana. Neidin kaikki reaktiot ovat ääripäitä.
 Jos Aada on iloinen niin hän on todella iloinen. Jos hän on surullinen niin hän on todella surullinen ja kun vihainen niin todella vihainen. Aadalle ei ole mitään tunteita, jotka olisivat siitä keskiväliltä. Neidin kaikki tunteet ovat ääripäitä. Lisäksi Aada ei osaa pelätä ihmisiä. Hän saattaa kaupassa jutella kaikille tuntemattomille ihmisille ja lähteä heidän matkaan. Hän ei pelkää ketään. Hän ei ole varautunut. Olen jutellut turnereitten äitien kanssa ja myös heidän turner tytöillään on samanlaista. Tämä on siis ilmeisesti melko tyypillistä turnereille. Olen huolissani ja haluan, että Aada kävisi psykologin luona aina silloin tällöin. Katsotaan miten käy. Haluan myös puhua näistä Aadan endon kanssa, mutta meillä on seuraava aika vasta alkuvuodesta.

Vaikka raskaus oli vaikea ja Aadan ensimmäinen vuosi oli kivulias niin silti näen tän kaiken vaan niin ainutlaatuisena. Me ollaan selvitty ja Aada on todella saanut parasta mahdollista hoitoa. Aadalla on kilpirauhasenvajaatoiminta, jonka hoitotasapaino on täydellinen. Neidille menee kaikista pienin lääke, aamuisin. Sitä ei oo jouduttu nostamaan, koska arvot on olleet aina todella hyvät. Lisäksi Aadan sydämessä aorttaläpän vuoto ei ole pahentunut. Se on pysynyt samana. Kaikista tärkeintä on se, että vuoto ei ole suurentunut vaan pysynyt samana. Aadalla on edelleen vatsaoireita, mutta toistaiseksi vatsaoireet ovat pysyneet samana, eivätkä pahentuneet. Myös siitä olen kiitollinen. Neidin asiat on todella hyvin. Hänellä on hyvä olla. Hän nauttii hänen elämästään aivan samalla tavalla, kuin kuka tahansa 3 vuotias. Alle kuukausi ja neiti täyttää neljä. Siitäkin saa olla kiitollinen <3


Kaikesta huolimatta tuntuu, että nyt Aadalla on asiat todella hyvin.
Niin monta asiaa mistä saa olla kiitollinen.

- Parempi kasvuhormoni
- Toimtaterapia on ollut pelastus.
- Puheterapiaa ei tarvita enää.
- Kasvun kanssa ei ole mitään ongelmaa.





-Eve

Esimakua hääjuhlista

Viime postauksessa puhuin, että häiden suunnittelu ei tällä hetkellä kiinnosta. Ei sitten yhtään. Saa nähdä, että milloin saan intoni takaisin. Ehkä joulun jälkeen? Haluan kuitenkin kertoa teille hieman meidän ensi vuoden suunnitelmista. Toteutuu ne sitten tai ei.

Tarkoituksena olisi pitää rennot juhlat, joissa teemana: puu olisi esillä. Itse haluan hieman boheemit häät. Pitsiä, vihreää, puuta ja valoja.



Olemme varanneet ensi kesän häihin ihanan ja tunnelmallisen ladon, puolen tunnin ajomatkan päästä. Ladon vieressä on toinen tila johon pitopalvelu pääsee puuhailemaan. Lisäksi Lapset pystyvät leikkimään myös tässä toisessa tilassa ja sinne yritetäänkin saada joku lasten kanssa touhuamaan.


Jos tiedät jonkun tai olisitko itse kiinnostunut tulemaan
yksin tai ystäväsi kanssa paikan päälle?
Maksamme pienen palkkion. Lapsia tulee n. 25kpl enimmikseen 2-5v :) 


Meidän häihin lapset ovat tervetulleet. Meidän häissä ei myöskään juoda pisaraakaan alkoholia. Ei edes alkumaljalla vaan otamme alkoholittomat alkumaljat. Tämä ihmetyttää ihmisiä, koska tänä päivänä on ilmeisesti tapana, että alkoholia juodaan ja myös lapset on ehdoton EI häihin.
Itse kuitenkin haluan ehdottomasti lapset paikalle ja emme ole kyllä missään vaiheessa olleet sitä mieltä, että lapset ei häihin tulisi. Tottakai tulevat! Jokainen kutsuvieras saa sitten itse päättää, että ottavatko lapset mukaan vai eivät. Onhan se varmasti rentouttavampaa olla häissä ilman lapsia, muttaah.

Mutta niin, millaiset meidän häistä tulee. Tässä muutamia kuvia, joita olen poiminut pinterestistä. Jotain tämän kaltaista ja tällaista tunnelmaa haluan meidän häihin:














Eli tässä teille vähän esimakua siitä, millaista haen tulevilta häiltämme :)

Miltä vaikuttaa?

- Eve

Onko tässä mitään järkeä?

Kuulumisia.

Viikko sitten oli tosiaan paksusuolentähystys. Tähystys jännitti, mutta se meni hyvin. Minun piti pukea sairaalavatteet ja sellaiset reikäpöksyt päälle. Sen jälkeen hipsin tähystykseen. Lääkäri oli todella mukava ja amattitaitoinen. Tähystyksen aikana juteltiin ja hän kyseli paljon kysymyksiä. Siltikään hän ei tuntunut yhtään tietävän, että mikä minua vaivaa. Hän ei osannut sanoa mitään. Hänelle kerroin, että tyttärelläni on täysin samat oireet, mutta eihän siihenkään oikein mitenkään reagoinut. Tähystys tuntui aluksi kipeältä, mutta nopeasti normalisoitui. Oli mielenkiintoista seurata omaa suolta näytöltä. Tähystys ei kestänyt onneksi kovin kauaa ja kyllä menin täysin ilman rauhoittavaa. Ihmettelen itsekkin, että pystyin siihen. Syy tähän oli se, että olisin joutunut odottamaan tähystyksen jälkeen 2h paikan päällä, ennenkuin olisin päässyt kotiin. En jaksanut jäädä odottamaan.

Ja tosiaan! Tähystyksestä ei löytynyt yhtään mitään. Toisaalta olin todella helpottunut, että mitään ei löydetty. Toisaalta taas ärsyttää edelleen elää tässä epätietoisuudessa. Lääkäri laittoi lähetteen labraan ja sinne pitäisi kiikuttaa jälleen näytteitä ja käydä verikokeissa. Hän myös laittoi terveyskeskus lääkärille suosituksen, että minut ultrattaisiin. Tutkimukset ovat kestäneet turhauttavan kauan ja mistään ei löydy mitään. Olen alkanut menettää uskoni, että koskaan saisin tietää, että mikä meitä vaivaa. Turhauttaa kunnallisen puolen toiminta. Luulin, että täällä Helsingissä saisin nopeasti apua ja tietää, että mikä on vikana. Ja, että pääsisin kunnon lääkärille. Mutta ei. Tuuntuu, että missään ei ole mitään järkeä. Kaikki tehdään useaan kertaan. Välillä tuntuu sille, että ihan kun kukaan ei uskoisi minua, että minulla todella on vahvat oireet joille ei ole selitystä. Plääh. Mutta nooh... Katsotaan, että miten nämä nyt tästä etenee. Aadalla on labrakokeita seuraavan kerran tammikuussa. Lääkärille aika on myös alkuvuonna. Epätietoisuus jatkuu edelleen ja oireet senkun yltyvät. Jälleen eilen kärsin oireista. Kokoajan saa pelätä, että milloin ne iskee taas. Stressaavaa ja kyllä tämä vaikuttaa työkykyynkin. Tällä hetkellä työttömänä, mutta hyvin mahdollista, että aloitan muutaman viikon sisällä työt. Pelottaa, että miten paljon joutuu ottamaan sairaslomaa näiden vuoksi. Niin, kun ei niihin töihin yksinkertaisesti pysty jos pitää ravata 5h vessassa. Olen myös miettinyt, että miten olisi iltapainotteinen työ? Sitten kuitenkin herää kysymys, että miten perhe sen jälkeen voi? Aada ja Teemu ovat kotoa pois klo 7-17 välillä ja minä olisin illat poissa. Enhän minä näkisi lastani koskaan, kun hän alkaa nukkumaan arkena jo klo 19-20 välillä. Joten, se ei olisi kauhean järkevä vaihtoehto.

Ainiin! Instagrammissa tosiaan juttelin oireistani ja viestiä tuli todella paljon. Moni seuraaja pystyi samaistumaan elämään vessanpöntön ympärillä. Oli mahtavaa, kun sai vertaistukea. Kiitos! Sain hyvin vinkkejä ja nyt seuraavaksi tilaankin foreveriltä aloverageelin sekä Active Probioticsin. Itseasiassa tilaus lähti tänään liikkeelle. Lisäksi täytyy ottaa kunnon maitohappobakteerit käyttöön. Tätä meinaan testata muutaman kuukauden. Katsotaan onko tästä mitään hyötyä. Pitäisi myös selvittää, että saako Aadalle antaa aloe vera geeliä tai olisiko lapsille omia priotiittejä.




Mitä muuta tänne kuuluu?

Tällä hetkellä itseäni ei voisi yhtään kiinnostaa ensi vuoden häät. Hääpaikka on kuitenkin löydetty sekä varattu. Löydettiin hääpaikka tästä läheltä. Lisäksi saimme lyötyä hääpäivän lukkoon, heinäkuulle. Ainiin ja ollaan varattu myös kuvaaja häihin! Eli periaatteessa pakolliset ollaan nyt hoidettu. Olen myös yrittänyt olla yhteyksissä pitopalveluihin, mutta ainakaan vielä ei olla saatu pitopalvelua. Eiköhän sekin järjesty! Olen iloinen, että hääsuunnitelmat ovat menneet etenepäin sen verran, mitä on pitänytkin. Silti tällä hetkellä häät ei kiinnosta yhtään. En jaksa suunnitella. Olen liittynyt Facebookissa kaikenlaisiin ryhmiin, mutta kaikki postaukset enemmän ahdistaa, kuin kiinnostaisi. Jotenkin fiilikseni häitä kohtaan on kadonnut täysin. Ehkä se johtuu tästä kylmyydestä ja pimeydestä? Ehkä keväällä, kun aurinko pilkistää niin minua alkaa kiinnostamaan jälleen vähän enemmän? Ainakin toivon niin. Toisaalta voi myös johtua siitä, että mulla on melko selkeät suunnitelmat, että millaiset häät haluan. Ja onneksi meillä on todella samanlainen maku Teemun kanssa. Se helpottaa paljon, kun ei tarvitse vääntää <3





Mitä Aadalle kuuluu?


Aadalla oli viime kuussa lääkäri. Neiti on nyt n. 80cm pitkä ja painaa vähän yli 10kg. Saatiin uusi kasvuhormoni piikki. Piikki on nyt helpompi, koska sen saa säilyttää huoneenlämmössä. Lisäksi pistämisen kanssa ei ole ollut nyt mitään ongelmaa. Ollaan otettu tarrat käyttöön. Joka kerta, kun pistäminen sujuu hyvin niin neiti saa tarran. Sen jälkeen kun on tietty määrä tarroja niin saa palkinnon. Tämä on toiminut todella hyvin.

Päiväkodissa on alettu tekemään hieman muutoksia, jotka tukisi Aadan aistiyliherkkyyttä. Ollaan otettu Aadan peltorit päiväkotiin mukaan. Neiti saa laittaa ne korviin, kun meteli alkaa ahdistamaan. Lisäksi neiti nukkuu kerrossängyn alapedillä, mutta hänellä on verhot näköesteenä. Näin neiti saa rauhassa nukkua niin, että ei häiriinny muiden liikkeistä. Lisäksi Aada saa hetken omaa rauhaa, mitä tarvitsee päivän aikana. Myös pukemistilanteita ollaan helpotettu sillä, että Aada puetaan aina viimeisenä. Nämä keinot on ollut todella hyviä ja nämä on auttanu päiväkodissa paljon.

Tämän hetken haasteena on yökastelu. Se on lisääntynyt nyt todella paljon. Tuntuu, että joka päivä saa olla vaihtamassa lakanoita. Joskus Aada herää yöllä siihen, kun on pissinyt sänkyyn. Yöllä pitää pestä koko tyttö ja vaihtaa lakanat. Joskus taas käy niin, että vasta aamulla huomataan, että pissat on tullut yöllä sänkyyn. Ollaan mietitty, että pitäisikö Aada herättää keskellä yötä ja käyttää potalla. Potta on siis huoneessa, aivan sängyn vieressä, mutta siitä ei ole vielä ollut hyötyä. Tämä on tällä hetkellä yksi isoimmista haasteista arjessa.

Olen jutellut turner äitien kanssa ja huomannut, että monella muullakin turnertytöllä on ongelmaa tässä. Aada ei välttämättä tunnista pissahätää, kuin vasta sillon kun pissa on jo melkein housussa. Onneksi vahinkoja ei siltikään tule yleensä päivällä. Neiti saattaa olla pissaamatta hyvinkin 5h ja sen jälkeen tuleekin todella iso pissa. Yritän kehottaa Aadaa potalle muutaman tunnin välein, mutta en itsekkään aina muista. Lisäksi Aada saattaa laittaa todella paljon vastaan. 




Avioliitto?


Meille kaikille kuuluu oikein hyvää. Avioliittoon kuuluu myös oikein hyvää. Viime viikonloppuna saimme hieman kahdenkeskistä aikaa ja olikin outoa olla muutama yö aivan kahdestaan. Hassua, kun sai olla aivan vapaasti ja makoilla sängyssä pitkään. Ne hetket tekee aina hyvää parisuhteelle ja joka kerta tuntuu, että voimaannuimme kumpikin ja parisuhde voi jälleen paremmin. Kahdenkeskinen aika on niin tärkeää! Koskaan sitä ei saisi unohtaa lapsiperheessä. Yleensä, kun jäämme kahdestaan niin lähdemme ulos vähintään syömään. Tällä kertaa olimme oikeastaan vain kotona. Kumpikin näki perjantaina omia kavereita ja lauantaina olimme vain kotona. Oli ihana maata vain sängyssä ja katsoa elokuvia. Todella rentouttavaa. Tämmöistäkin tarvitsee, koska eihän sellaista pysty lapsiperhe arjessa tekemään. Juuri koskaan. Illalla kun pystyisi, sitä on aivan liian väsynyt ja nukahtaa viimeistään leffan puolivälissä. 


- Eve

Kun elämä pyörii pöntön ympärillä

Vatsaoireet! 

Ne joista olen joskus kirjoittanut ja jotka jatkuvat edelleen. Kyllä. Edelleen. Ja nyt näyttää sille, että pahenee vaan. Me kärsimme niistä molemmat. Minä sekä Aada. On mahdollista, että asuimme Aadan kanssa kahdestaan asunnossa jossa oli hometta. Varmuutta asiaan ei ole. Asuimme Tampereella, asunnossa vuoden verran. Silloin asunnon vessa haisi ummehtuneelle ja oudolle. Muistan kun oma isäni kysyi, että onkohan täällä hometta. Se jäi siihen. Kun muutimme asunnosta pois niin joku vuosi myöhemmin asuntoon tuli remontti, ilmeisesti eteiseen ja sieltä löytyi kosteutta. Jokatapauksessa juuri muutamaa viikkoa aikaisemmin, kun olimme muuttamassa Jyväskylään minulla alkoi vatsaoireet. Oireet on melko samanlaiset kuin chronintaudissa. Jyväskylässä oireet yltyi todella pahaksi. Myös kirkkonummella oireet olivat todella pahat. Tässä nykyisessä asunnossa oireet ovat edelleen päällä, mutta välillä saattaa olla useamman viikon tauko, että mtn oireita ei ole. Silti kokoajan omaa elämää varjostaa pelko, että ne oireet iskee. Usein kun herään yöllä niin pelkään nousta sängystä, koska pelkään, että silloin tulee ensimmäinen röyhtäisy. Röyhtäisy yleensä on ensimmäinen merkki siitä, että tämä yö menee valvoessa ja aamulla 5h vessassa rampaten. Kuitenkin yleisin ensimmäinen oire on normaali röyhtäily ja epävarma olo vatsassa. Vatsa ei ole kipeä, oikeastaan koskaan. Siihen ei satu eikä se ole tällöin vielä sekaisin. Tuntuu siltä, kuin siellä olisi käynnissä prosessi. Se kuulostaa puurokattilalta. Pari päivää sitten meillä oli kummallakin oireita. Ja kyllä lähes aina meillä on täsmälleen samaan aikaan oireet. Sekin on todella outoa. Teemukin on vitsaillut, että toimiiko teidän maha aina samaan aikaan. Ruokavalio tosiaan ei ole täysin samanlainen. Ei, emme syö samoja ruokia joka päivä, mutta toki jos itse syön naudan jauhelihaa niin kyllä Aadakin sitä syö. 



Tässä vähän esimerkkiä ruokavaliosta:

Aadan ruokavalio: 

Aamu: Täysjyväleipä, päällä margariinia ja kurkkua. Pieni banaanirahka. 2dl luomumaitoa.

Lounas: 2 kalapuikkoa ja tummaa makaronia, 4dl luomumaitoa

Välipala: Pieni mansikkarahka, 2 digestive keksiä ja 2 dl luomumaitoa

Päivällinen: 10% naudanjauhelihaa. Kastike tehty veteen. 1 peruna. 

Iltapala: Puolikas täysjyväleipä, päällä juustoa, pieni banaanirahka ja 2dl luomumaitoa




Minun ruokavalio: 

Aamupala: proteiini smoothie ( proteiinijauhe, kaurahiutale, mansikoita, pellavansiemeniä) 

Lounas: parsakaalia, kukkakaalia, salaattia, ananasta, avokadoa ja maustamatonta kanan rintafileetä sekä 4dl vettä. 

Välipala: skyr rahka + banaani 

Päivällinen: jauhelihaa, samoja kasviksia kuin päivällisellä ja perunaa

Iltapala: 1 kananmunaa, täysjyväleipä, päärynä ja pähkinöitä


Lisäksi itse otan magnesiumin iltaisin sekä myös aloeveramehua juon päivittäin.
Aada syö thyroxin ( kilpirauhasen vajaatoiminta), xylitoli pastillin ja d-vitamiinin jokapäivä.


Ruokavaliosta voisi päätellä, että kyllä maito se on. Muttakun ei ole. Ja itseasiassa me ollaan otettu rahkat ruokavalioon vasta vähän aikaa sitten. Aadakin vasta totuttelee syömään rahkaa. 




Millaiset ne meidän oireet sitten 
on ja miten ne etene? 

Oireet: 

Klo 18 mahasta kuuluu ääntä ja olo on epävarma. 

Klo 20 Alkaa ylävatsassa paine. Turvottaa. Olo ei ole itsevarma. Tunnen oloni lihavaksi.

Klo 00 Alkaa pilaantuneen kananmunan hajuiset röyhtäykset ja ilmavaivat.

Klo 02 Pyörin sängyssä ja heräilen jatkuvasti. Maha on kuin ilmapallo. Pyöreä ja täynnä ilmaa.

Klo 04 Nousen ylös sängystä ja menen vessaan. 

Klo 11 Käyn viimeisen kerran vesiripulilla. Olo on heikko ja väsynyt. 
Yöllä on herätty n. 40min välein. 


Joskus oireet menee niin pahaksi, että oksennan. Joskus nousee myös kuume. Joskus oireet kestävät 24h ja se on pisin aika. Yleensä kuitenkin n. 12h, se on yleisin.



Aadalla on täysin siis täsmälleen samanlaiset oireet kuin minulla. Nämä on kestäneet parin vuoden ajan ja mitään ei löydy. Keliakia kokeet on otettu. Aadalta on otettu muutaman kk välein ulostenäytteitä ja verikokeita yleensä n. 7 putkea kerralla. Viimeksi vein oireista näytteen labraan ja siitä emme ole vielä saaneet tulosta. Itsellä on tutkittu vatsalaukku ja paksusuoli tutkitaan maanantaina. Eli tähystykset käynnissä. Näitä on odotettu pari viimisintä vuotta. Toivon, että sielä löytyisi jotain. Toisaalta toivon ja toisaalta en. Mitä jos sieltä löytyy joku sairaus jonka kanssa elän koko elämäni ajan?

Ruokavalioita olemme kokeilleet. Kysy vaan, mitä emme ole kokeilleen? Vaikka mitä on tullut kokeiltua. En edes muista kaikkea.  Viljatonta, vehnätöntä, gluteenitonta, maidotonta, kananmunatonta yms. Kaikkea mahdollista on tullut kokeiltua. Huomaan, että mahaan vellomaan jää paprika, alkoholi, hiilihapolliset juomat ja sianliha. Nämä ei kuitenkaan aiheuta välttämättä oireita vaan huomaan oloni vaan vellovana ja epämielyttävänä siltikään ei iske ripuli tai röyhtäykset. Olo on vaan epämiellyttävä.


Minulla on myös määrätty kaikenmaailman lääkkeitä. Olen kokeillut erilaisia valmisteita, joilla suoli toimisi paremmin. Myös litalgin on ollut käytössä. Joku happo juttu oli myös käytössä. Niin ja ei ole refluksia! Sitä on monet mulle yrittäneet tyrkyttää, mutta kun ei ole. Ja se on täysin poissuljettu vatsalaukun tähystyksessä.



Toivon, että jos sinulla on samanlaisia oireita niin ota minuun yhteyttä! 

Kerro miten sinä olet saanut apua! 
Onko sinulla suolisto kärsinyt homeesta? 
Millä tavalla? 
Voiko sitä tutkia jotenkin? 


Rakkaat lukijat, en kaipaa mitään ehdotuksia ruokavalioista, että oletko kokeillut tätä tai sitä. Olen väsynyt ottamaan vinkkejä vastaan. Nyt kaipaan sitä, että saisin joltain konkreettista apua ja vertaistukea. Sitä, että jollain olisi omakohtaista kokemusta. Olen kokeillut aivan liian paljon kaikkea. Ruokavalioita jos jonkinmoista.



- Eveliina

Nykyinen äiti = L A I S K A

Syvälliset keskustelut on parhaita! Eikö? Minä ainakin rakastan jutella syvällisesti. Olen melko syvällinen ihminen ;) Juttelimme eilen Teemun kanssa melko pitkään syvällisiä. Keskustelut etenivät yksihuoltajuuteen. Kerroin Teemulle itkien niitä sen ajan fiiliksiä. Olemme puhuneet tottakai aikaisemminkin siitä ajasta, mutta emme tällä tavalla. Loppuen lopuksi olen kertonut melko vähän niistä sen ajan fiiliksistä. Mitä on kun elää yksin lapsen kanssa. Nyt kun rinnalla on kulkenut mies reilu vuoden verran niin tuntuu, että ihan kuin sen kaiken olisi unohtanut.

Millaista se oli silloin?
Miten minä oikein jaksoin ihan yksin?

Aada oli helppo vauva. Hän ei turhasta paljoa itkenyt. Hän on nukkunut pienestä vauvasta lähtien todella hyvin. Tottakai vauva vuoteen mahtui paljon unettomia öitä, mutta pääsääntöisesti hän nukkui todella hyvin. Aada oli vaativa vauva ja jo pienestä pitäen hänessä näkyi piirre luovuttaminen. Aada ei taistele asioista vaan hän luovuttaa todella nopeasti. Etenkin jos kaikki ei mene hänen mielensä mukaan. Tämä sama piirre on vain vahvistunut tässä vuosien aikana. Tämä piirre toi haasteita vauva vuotena esim. ryömiminen, kävely ja itse syöminen. Kaikki meni eteenpäin hitaasti. Haasteita toi tietenkin Aadan erityisyys ja keskosuus.



Kun mietin sitä aikaa, kun jäimme kahden. Mieleeni tulee sana raskas. Minä itkin ja näin painajaisia. Kaikki totutteleminen siihen arkeen oli haastavaa. Pidin huolen kaikesta yksin. Piti huolehtia vaipoista, vaatteista, ruoasta ja laskuista. Kaikki piti olla ajantasalla kokoajan. Aada sairasteli silloin todella paljon. Monta korvatulehdusta ja niistä seurasi unettomia öitä. Samaan aikaan todettiin aorttaläpässä vuoto ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Sen tiedon ottaminen vastaan oli raskasta. Oli vaikeaa ottaa vastaan lisää haasteita arkeen. Kasvuhormonien mittaus kesti 2 päivää. Minä vaadin, että voisin jäädä Aadan kanssa sairaalaan yöksi. Me nukuimme varastossa. Minä taistelin ja halusin olla lapseni kanssa. Teemu kuvaili eilen minua äitinä ja aloin itkemään. Hän antoi rakentavaa palautetta ja kehui minua. Hän sanoi, että minä olen äiti joka laittaa lapsen etusijalle ja taistelee lapsensa puolesta. Hän näkee minut taistelijana. Ja se on totta. Näen sen myös itsessäni. Tiedän, että teen mitä tahansa Aadan puolesta. Pidän hänen puoliaan. Jos minä en olisi ollut päättäväinen odotusaikana, Aadaa ei olisi. Jos minä en olisi avannut suutani teho- osastolla Aadan ollessa 2vkon vanha, en olisi saanut häntä kotiin. Jos minä en olisi vaatinut Aadaa testeihin, hän ei olisi saanut toiminta ja puheterapia apua. Eikä hänelle olisi todettu aistiyliherkkyyttä. En halua nostaa itseäni yhtään korkeammaksi, koska en ole sitä. Jokainen äiti taistelee varmasti lapsensa puolesta ja tekee ihan mitä vaan. Me äidit olemme sellaisia. On ollut ihana huomata itsestäni tämmöinen puoli. On itseasiassa aika jees kutsua itseään taistelijaksi. Silti tässä kaikessa on se varjopuoli. Miten on nähnyt vaivaa lapsensa eteen, mutta lähes unohtanut oman hyvinvoinnin ja sen, että kuka minä olen? Mitä minä haluan? Miten minä huolehdin itsestäni?

Tuo kaikki taistelu toi myös haasteita arkeen. Ei se arki ollut helppoa. Se arki oli raskasta, mutta silloin ei ollut vaihtoehtoja. Oli pakko jaksaa. Oli pakko huolehtia kaikesta ihan yksin, koska kukaan muu ei tehnyt mitään puolestasi. Sinä opetit lapsellesi uusia asioita. Sinä huolehdit lapsestasi täysin yksin. Yöllä kun lapsi heräsi, sinä heräsit ja olit ainoa apu. Aamulla huolehdit aamupalan, vaatteet, pesut ja kotityöt. Iltapäivällä ruoat, päiväunet, ulkoilut. Sama toistui päivästä toiseen. Ei ollut vaihtoehtoja.

Olin jo unohtanut, että tein kaikki soseet alusta loppuun saakka itse. Huh, melkosta!


Tutustuin muutama viikko sitten naiseen, joka on yksinhuoltaja muutaman kk ikäiselle vauvalle. Yritän tukea häntä arjessa, parhaani mukaan. Minä tiedän, että mitä se on. Minä tiedän, kun omat voimavarat on lähellä loppua ja ei pääse neljän seinän sisältä mihinkään. Oli surullista, mutta samalla mielenkiintoista kuunnella häntä ja hänen fiiliksiään. Tuntui kuin kaikki hänen sanat olisivat tulleet omasta suustani. Sillä minä pystyin samaistumaan hänen sanoihinsa. Olemme myös paljon viestitelleet ja muistan kun hän purki minulle omia tunteita näin:

" Itsellä on todella epäonnistunut olo, kun haluaisi pärjätä ja näyttää, että musta on tähän. Ja aina kun joutuu pyytämään apua, koen että en ollutkaan tarpeeksi vahva ja hyvä selviämään yksin."

Minä lankesin usein yksinhuoltajana tuohon. Minä näin itseni täydellisenä epäonnistujana, jos pyysin apua joltain. Siksi minun oli vaikea ottaa apua vastaan. Ajattelin, että itse olen lapseni synnyttänyt, että täytyy myös kantaa vastuu siitä. Unohdin, että mites sitten kannan vastuuni jos väsyn, kun olen masentunut? Olenko silloin vielä hyvä äiti? Niin. Mitä jos minä olisin masentunut? Missä Aada olisi nyt? Silloin on hyvä äiti, kun myöntää omat voimavarat. Myöntää, että on väsynyt ja ottaa apua vastaan ennenkuin tilanne menee liian pahaksi. Minun piti käydä pieni ajatuksien taisto, mutta otin apua vastaan kuitenkin ja kävihän minulla parikin perhetyöntekijää. Toinen on jäänyt elävästi minun mieleen. Hän oli suurin apu, juuri kriisin alussa. Olen hänelle ja hänen tuelleen ikuisesti kiitollinen. Hän kuunteli ja oli tukenani. Hän näytti aidosti sen, että välitti minusta. Kiitos Kaisa!



Muutama päivä sitten juttelin ystäväni kanssa kirpputorista, kuin hän on täyttänyt ja tyhjentänyt kirppispöytää alle 6v kahden lapsen kanssa. Joka päivä. Sanoin hänelle, että minusta ei tuohon olisi. Kesällä minulla oli kirppispöytä 6 päivän ajan. Teemu oli juuri silloin reissussa ja kävin siellä päivittäin kahdestaan Aadan kanssa. Minulla meni jo silloin hermo ja ajattelin, että seuraavalla kerralla kun minulla on kirppispöytä, Aada ei tule mukaan vaan on Teemun kanssa kotona. Se oli semmosta sähläystä. Ystäväni sanoi, että hän on tottunut menemään lasten kanssa joka paikkaan yhdessä. Vastasin, että niinhän minäkin olen mennyt joka paikkaan kahdestaan Aadan kanssa. Juttelimme siinä ja tajusin, että kai minä olen laiskistunut? Kai tämä elämä on nyt niin paljon helpompaa, että en enää osaakkaan ja en enää pärjää Aadan kanssa kahdestaan. Nyt kun voin valita, että jätän Aadan Teemulle niin tuntuu yllättävän raskaalle lähteä neidin kanssa reissuun kahdestaan esim. viikonlopuksi. Kauheaa! Siis kamalaa. Miten minusta on tullut tämmöinen? En ole enää semmoinen selviytyjä. Loppuenlopuksi näen itseni melko laiskana äitinä. Oikeesti.

Ihmettelen suunnattomasti, että miten minä oikein jaksoin? Tiedän, että tämä blogi oli yksi henkireikä. Sain kirjoittaa tänne ajatuksiani. Sain pukea tunteeni sanoiksi. Tämä blogi oli minun yksi voimavarani. Jumala oli myös yksin voimavarani ja varmasti suurin. Minun suhteeni Jumalaan muuttui ja läheni. Se vei minua syvemmälle yhteyteen Jumalan kanssa. Ymmärsin, että ilman rukoilemista minulla ei olisi mitää. Häneltä minä sain kaiken sen tarvittavan voiman, mitä tarvitsin. Hänen kanssaan jaksoin kaikki vastoinkäymiset ja niitä oli paljon. Minä jaksoin, minä todella jaksoin! Kiitos Jeesus! Tekee mieli huutaa HALLELUUJAAH!

Nyt kun kirjoitan tätä niin itken. Olen niin kiitollinen siitä, että tuo 2v oli vain 2v, eikä yhtään pidempi aika. Se oli raskas, mutta todella palkitseva aika. Minä selvisin! Olen kiitollinen siitä, että sain elää tuollaisen ajanjakson! Olen kiitollinen siitä, että sain kokea sen. Sen kautta ymmärrän muita yksinhuoltajia. Ymmärrän, mitä on kun voimavarat on lähellä loppua. Minä jaksoin pitää itsestäni huolta ja lapsestani kaikesta huolimatta, vaikka välillä olinkin ihan pohjalla! Hyvänen aika koko tuona 2v aikana pudotin 20kg painoa, enkä tehnyt sitä sairailla keinoilla vaan terveellisillä keinoilla. Olihan minulla oma personal trainerikin. Minä jaksoin mielestäni todella hyvin. Olen ylpeä itsestäni. Vaikka näenkin itseni laiskana, tähän yksinhuoltaja äitiin verrattuna ;D


* Kuvat kopsattu aikaisemmista teksteistä.

- Eve

Hääpaikka: Vanha Passi, Karjalohja

Instagrammissa vinkkasin pari viikkoa sitten hääpaikasta jota käytiin katsomassa, ensi kesää ajatellen. Hääpaikka löytyi itseasiassa Instagrammista, Ellen Jokikunnaksen profiilista. Ellen juhlisti häitään Karjalohjalla, Vanhassa Passissa. Hääpaikka näytti kuvissa niin ihanalle, että googlasin paikan heti. Laitoin viestiä ja sovimme tapaamisen. Kävimme perheen kesken katsomassa paikan ja tässä muutamia kuvia sieltä:


Paikka sijaitsi ihanasti luonnonkeskellä. 
Juhlatila oli tehty vanhan navetan vintille. 
Alhaalla oikealla on sisäänkäynti.




Juhlatilassa oli oma wc sekä pieni keittiö.
Juhlatila oli iso, sinne mahtui n. 100 henkeä. 

Vintillä oli myös kauniita huonekaluja, kuten tämä sohvaryhmä. 


Isäntä esitteli meille kaikki tilat ja tilojen esittelyyn kuluikin yhteensä pari tuntia aikaa. Tilalla oli siis erillisiä rakennuksia ja niiden kiertämisessä sekä isännän kanssa jutellessa kului aikaa. Pihapiiristä löytyi tila, jossa pystyi järjestämään häiden jatkot tai vaikka tanssimaan. Lisäksi pari erillistä taloa, jossa pystyi yöpymään. Tilat olivat kauniita, niissä huokui vanha, mutta esim. keittiöt oli moderneja. Lisäksi tilalta löytyi leikkimökki lapsille, useampi keinu pihalta sekä vapaasti juoksentelevia kanoja ja kukko. Eikä siinä vielä kaikki. Isäntä oli nähnyt vaivaa, sillä hän oli rakentanut tilalle pari saunaa. Savusauna, sekä maisemasauna, josta näkyi suoraan joelle. Tila sijaitsi aivan joen rannalla, missä virtasi lähdevesi. Taideteoksia tila oli täynnä ja niitä löytyikin joka nurkalta. Lisäksi tilalla oli myös hääsviitti hääparille sekä 9 hengen poreamme. Ainiin ulkoa löytyi myös kuuma ja kylmäpalju. Muistinkohan nyt varmasti kaiken. Kaikkea mahdollista kuitenkin löytyi. 





Tila oli loistava! Siitä ei pääse mihinkään. Toisaalta tuntui, että tämä se on. Varasimme jo päivänkin 18.8.2018. Kotiin lähtiessä tuntui kuitenkin sille, että onko tämä sittenkään meidän hääpaikka? Fiilikset oli ristiriitaiset. Laitoin ystävälle viestiä ja kuvia. Hän totesi, että nirhaa meidät jos emme ota tätä hääpaikaksi :D Kaikki tuntui olevan täydellistä. Kuitenkin moni asia mietitytti. Vintti eli juhlatila ei ollut täysin minun unelmani. Minulle tuli olo, että tyydyn itse vähempään. Tila ei vastannut täysin minun haaveitani ja unelmiani, vaikka todella ainutlaatuinen tila olikin. Mietimme asiaa pitkään. Tilalla olisi voinut järjestää todella upeat häät. Meidän häihin ei kuitenkaan tule alkoholia. Me emme juhli yömyöhään ja sen vuoksi tila ei palvellut meitä täysin. Mietimme kyllä sit vaihtoehtoa, että olisimme jääneet viettämään ystävien kanssa iltaa saunomisen merkeissä. Tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että haluamme lähteä hääautolla juhlapaikalta niin, että meidät hyvästellään. Jos vietämme ystävien kanssa aikaa illalla, vietämme sitä jossain muualla. Suunnitelmat on tältä osin vielä auki. Lisäksi hääyö olisi ihana viettää jossain ihan kahdestaan ja rauhassa. Eli tulimme siihen lopputulokseen, että tämä ei ole meidän hääpaikka. Me emme vietä häitä täällä.

Mutta halusin kuitenkin kertoa tästä hääpaikasta tekstin muodossa. Tämä oli upea! Täällä on kaikki, mitä hääpari vaan tarvitsee. Kaikkea löytyi ja isäntä oli todella rento. Eli jos etsit hääpaikkaa juuri teille, niin tässä yksi ehdotus!

Täältä löydät lisää tietoa sekä yhteystiedot -->


* Tämä ei ole yhteistyö


- Eve

Edullinen hääyö Virossa

Pienen, intiimin ja lyhyen hääjuhlan tai itseasiassame kutsumme sitä vihkitilaisuudeksi. Eli vihkitilaisuuden jälkeen lähdimme kotiin vaihtamaan vaatteet. Aluksi ajattelimme, että lähdemme samoilla vaatteilla laivaan, mutta suunnitelmat muuttuivat, sillä meillä oli hyvin aikaa. 

Vikingline FSTR lähti klo 18 Helsingistä Viroo. Virossa laiva oli 19:45. Otimme nopeimman mahdollisen laivan. Laivassa söimme ja juttelimme vihkijuhlasta. Kumpikin oli todella tyytyväinen siihen, miten kaunis ja rento juhla oli. Päivittelimme sitä moneen otteeseen, miten kaikki sujui niin täydellisesti. Laiva reissu meni siis todella nopeasti ja noh tunnelma oli katossa. Toki itselläni oli todella jännittynyt olo. Se oli hassua, koska olin rakkaan tuoreen aviomiehen kanssa laivassa, mutta oloni oli todella jännittynyt. Jossain kohtaa tuntui sille, että en osaa olla täysin rennosti. Se kuitenkin laantui, kun saavuimme Viroon ja lähdimme ajamaan Pärnuun. Matka kesti n. 2h. Pysähdyimme pari kertaa ja ostimme huoltoasemalta tulitikkuja sekä hauta kynttilöitä, koska unohdimme tuikut kotiin. Nauroimme, että tulee tästäkin hääyö kun aloitamme sen hautakynttilöiden ostamisella. Oivoi :D

Katsoimme mahdollisia sviittejä myös Suomesta, mutta mitään hyvää ei löytynyt. 
Joko ne oli aivan liian kalliita tai sviittejä ei vaan ollut jäljellä. Katselin huvikseni sviittejä Virosta ja Pärnusta löytyi mieleinen. Laskimme, että säästäisimme n. 100e siinä kun lähtisimme Viroon hääyöksi. Budjetti oli nimittäin pieni ja ei halunnut tyytyä mihinkään huonoon vaihtoehtoo. Olihan kyse kuitenkin hääyöstä.  Eli jos haluat edullisen hääyön, suosittelen Viroa! Edullista ja laadukasta!

Vietimme hääyön siis Virossa, Pärnussa hotelli Hedon Spa:ssa
Hotelli on vanha mutakylpylä, meren rannalla. Varasimme sieltä sviitin hintaan 210e. Sviitissä oli olohuone, makuuhuone ja wc jossa oli kylpyamme. Teemu tilasi myös shampanjaa, 5 ruusua ja aamupalan huoneeseen. Kokonainen hinta oli n. 300e






Hotellin henkilökunta oli tehnyt sängylle kauniin sydämen, 
ruusun terälehdistä.



Toivoimme, että aamupala tulisi klo 9.30 huoneeseen. Aamupala oli runsas. 
Paljon erilaisia vaihtoehtoja. Paljon tuosta kuormasta jäi myös syömättä, 
mutta todella hyvää se oli. Nam!



Aamupalan jälkeen luovutimme huoneen ja lähdimme nauttimaan kylpylästä. Saimme kylpytakit, tossut ja pyyhkeet. Kylpylä kuului hotellihuoneen hintaan. Pukuhuoneet oli aivan vierekkäin ja välissä oli vain vaatekaapit. Pystyimme juttelemaan toisillemme, kun vaihdoimme uikkarit päälle. Vähän erilainen meininki. Kylpylä oli rauhallinen ja meidän lisäksi siellä oli vain kourallinen ihmisiä. Kylpylässä oli muutama allas ja monta saunaa. Rentouduimme ja nautimme toisistamme. Itse en ole sauna ihminen, joten nautin enemmän hieronta altaasta. 

Rentoutumisen jälkeen kävimme syömässä, hotellin ravintolassa. 





Ruokailun jälkeen lähdimme ajamaan Tallinnaan. Ajelimme rauhallisesti ja matkalla pysähdyimme muutaman kerran ostelemaan tuliaisia. Lähellä Tallinnaa oli Tokmannin tyylinen tavaratalo. Ostimme sieltä kotiin kaikkea tarpeellista. Löysin ison maljakon, mihin sain laitettua hääyö paikassa olleet ruusut. Lisäksi tiskiainetta, Aadalle päiväkotiin tossut, vanulappuja, kynttilöitä jne.


Tallinan päässä, tunti ennen laivan lähtöä tuli viesti: 
"Laiva FSTR on peruttu."


Siinä tuli sitten itselle paniikki, että mitäs nyt tehdään. 
Millä päästään kotiin? 
Missä ollaan ensi yö? 
Miten Aada pärjää?
 Miten mummo jaksaa olla Aadan kanssa?

Selvittelimme asiaa ja saimme laivan maanantai aamulle klo 8. Pääsimme parempaan laivaan, vaikka laivamatka kestikin pidempään. Teemu sai soitettua töihin ja sai aamupäivän vapaaksi. Löysimme 700m päästä, terminaalista yöpaikan. Yö + autopaikka maksoi 45e. Onneksi mummoni oli lähdössä vasta maanantaina kotiin ja sanoi, että jaksaa hyvin Aadan kanssa. Kaikki siis järjestyi ja minäkin pystyin rentoutumaan. Siinä taas huomasi, että miten erillä tavalla me suhtaudumme tuollaisissa tilanteissa. Teemu otti asenteen " Noniin, nyt alko seikkailu". Luulen, että siihen vaikutti lähinnä se, että sai viettää toisen yön tuoreen vaimon kanssa ;D  Mietimme myös, että lähtisimme yötä vasten ajamaan venäjälle ja menisimme venäjän kautta kotiin. Mutta emmehän me olisi päässeet edes rajan yli. Se vain käväisi mielessä. Minä taas olin paniikissa ja mietin, että mitäs nyt tehdään. Ehkä se kaikki johtui väsymyksestä ja siitä, että mietin paljon miten Aada ja mummo pärjää.



Hostelli ei ollut mikään kovin hyvä, mutta kyllä siellä yhden yön pärjäsi. Suihku ei vetänyt ja kaikki likavedet tuli sisälle suihkukoppiin. Myös sänygt oli erilliset, mutta keksimme kuitenkin ratkaisun. Sidoimme sängyt muovipussilla kiinni toisiinsa. Hyvin sujui yö. Yritin etsiä illalla korvatulppia sekä apteekkia, mutta se oli jo kiinni. Korvatulat jäi kauppaan, mutta onneksi sain nukuttua hyvät yöunet.

Hassua, mutta alunperin minua suretti, että meidän mini hääloma olisi vain yhden yön. Kiukuttelin siitä ja en osannut aluksi olla iloinen vain yhdestä yöstä. Olisin halunnut yöpyä kaksi yötä. Se oli toiveeni, mutta jossain kohtaa heitin hanskat tiskiin ja taivuin siihen, että olisimme vain yhden yön. Tietyllä tavalla mieleni oli kuitenkin iloinen, kun tuollainen pieni vastoinkäyminen tuli ja se muuttuikin siunaukseksi. Minä iloitsin siitä, että saimme viettää minihäälomaa yhden yön pidempään. Saimme olla kahdestaan. Itse koin, että se oli minulle rukousvastaus. Se oli minulle suuri asia. Lisäksi pääsimme parempaan laivaan, kotimatkalla. Saimme syödä mehevän aamiaisen ja nautimme todella toisistamme ja matkasta. Muutaman viikon päästä postiluukusta tuli risteily lahjakortti. Nyt pääsemme vielä koko perheenäkin risteilylle.





Meidän pienellä häälomalla sattui ja tapahtui. Silti se oli ainutlaatuinen ja juuri meidän näköinen. Odotan myös ensi kesän häälomaa. Toivon, että pääsemme vähintään viikoksi johonkin lämpimään. Toivon, että saamme myös silloin nauttia toisistamme ihan samalla tavalla kuin nytten. Tästä oli hyvä aloittaa avioelämä! Olen kiitollinen <3

Tähän loppuun vielä, että paljon sitä rahaa sitten meni?

Diesel: 30e
Laivamatkat: 160e (auto mukana)
Sviitti + kylpylä+ ruusut + shamppanja+ aamupala huoneeseen: n. 300e
Ruoka ravintolassa: n.30e

Yhteensä: 520e

+ yö hostellissa 45e

Samalla hinnalla olisimme saaneet myös sviitin suomesta, mutta
siihen ei vältämättä olisi kuulunut ruusut tai shamppanja. Riippuu tietekin hotellista ja siitä, miten laadukkaasta olisi ollut kysymys ;)
Tässä saimme myös seikkailua.


* tämä ei ole yhteistyö postaus
* kuvat: iphone 6 (laatu ei ole täydellinen, koska kamera jäi jostain syystä laukun pohjalle)


- Eve