Sopeutumisahdistus

Vihdoin ja viimein olen päässyt aloittamaan työt ilman sairastelua. Työ maistuu todella hyvälle. Olen aikaisemminkin hehkuttanut töistäni etenkin snäpin puolella, mutta nyt täytyy hehkuttaa lisää. Työni on pääosin päivätyötä, viikonloput vapaata. Yritän olla aamulla klo 8 töissä, mutta meidän työaika on melko joustavaa. Kerran viikossa teen iltavuoron, jolloin Teemu on Aadan kanssa. He saavat kahdenkeskistä aikaa ja minä vähennän tunnit joltain toiselta päivältä, että saan haettua Aadan välillä aikaisemmin päiväkodista. Tapaan paljon erilaisia ihmisiä, työskentelen pääosin yksin. Suunnittelen päiväni pääosin yksin, mutta juttelen myös työparien kanssa sekä tiimin. Muutoksia tulee joka päivä. Mikään päivä ei ole samanlainen. Muutoksia tulee paljon eli tässä työssä ei pärjää hmm. rutiiniomaiset ihmiset, jotka eivät ole joustavia. Minulle tämä sopii hyvin. Suunnittelen päiväni yleensä kiireisiksi. Inhoan sitä, jos keskellä päivää on loppoaikaa. Pidän kiireestä, koska silloin työpäiväkin sujuu nopeasti. Nautin työssäni myös siitä, että saan työskennellä yksin. Nyt minulle on annettu paljon vastuuta ja naureskeltiinkin töissä työkavereiden kanssa sitä, että minun kalenteri on täyttynyt todella nopeasti. Siitä tuli vitsi ja naureskeltiin, että Eve ei kohta ehdi käydä kotona edes nukkumassa. Heh, huumori auttaa ja sillä tässä työssä jaksaa. Pääosin teen klo 8-16 vuoroja, mutta kerran viikossa on tosiaan esim. klo 11-22 työvuoro.

Monet ovat kyselleet, että missä olen töissä. Olen töissä kotipalvelussa, tuen ja ohjaan perheiden arjessa. Autan siinä missä perhe minua tarvitsee. Työni on hyvin monipuolista ja rikasta. 




Ilman Teemun joustavuutta en pystyisi tähän. Teemu vie Aadan välillä päiväkotiin, jos sattuu olemaan yökylässä. Hän myös hakee Aadaa päiväkodista silloin, kun itse en pääse. Hänestä on todella suuri apu. Olen itkenyt polvillani Jumalan edessä, miten olen saanut tuollaisen kultakimpaleen elämääni. Eihän hänen tarvitsisi vielä auttaa minua Aadan asioissa ollenkaan. Aadahan on minun lapseni, mutta niin. Teemu kasvattaa tuota lasta, yhdessä minun kanssani. Me olemme se auktoriteetti, yhdessä. Teemu huolehtii Aadan tarpeista minun kanssani. Me olemme tiimi ja näin kaikki sujuu mutkitta. Toivon, että osaisin aina arvostaa Teemua, enkä koskaan unohtaisi näyttää sitä.

Päiväkodin kanssa on ollut myös ongelmia. Illalla kun ollaan menossa nukkumaan, Aada alkaa itkemään. Hän haluaa olla paljon sylissä ja halaa minua lujaa. Hän hokee " äiti tulee sitten". Tarkoittaa sitä, että äiti tulee sitten hakemaan päiväkodista. Hän itkee ja ei millään haluaisi alkaa nukkumaan, koska hänen täytyy heti herättyään lähteä päiväkotiin. Aamut ovat hankalia, koska kun haen Aadan sängystä, hän itkee. Puen itkevää lasta, yritän rauhoitella ja jutella mukavia. Yleensä se ei auta. Aada itkee, mutta rauhoittuu kun lähdetään kävelemään päiväkotiin. 20min kävelyn jälkeen saavumme päiväkodin pihaan ja itku alkaa taas. Aada pitää tiukasti minusta kiinni ja ei halua mennä päiväkotiin. Otan Aadalta ulkovaatteet pois, puetaan tossut ja pestään kädet. Sen jälkeen vien Aadan hoitajan luokse. Sanon kerran heippa, annan pusun ja ojennan Aadan hoitajalle. Lähden saman tien ja vilkutan vielä nopeasti ikkunasta. En pitkitä lähtemistä vaikka se pahaa tekeekin. Kyyneleet valuu yleensä, kun odotan pysäkillä bussia. Päiväkodissa Aada on itkenyt n. tunnin minun lähdön jälkeen ja rauhoittunut, kun tuttu hoitaja on tullut. Illalla Aada riemuitsee ja on todella iloinen, kun näkee minut. 




Aikaahan tuo tarvitsee. Sopeutuminen on vaikeaa, mutta ajan kanssa helpottaa. Nyt Aada on viikon lomalla. Torstaina Teemu ja Aada viettivät laatuaikaa kahdestaan, kun Teemu oli lomalla. Minä tein pitkän päivän töissä. Tänään Aada lähti joulun viettoon ja palaa takaisin sunnuntaina. Me lähdimme pohjanmaalle Teemun perheen luokse. Su-ma ollaan Tampereella ja maanantai iltana palaamme kotiin. Tiistaina Teemu ja Aada viettää taas aikaa kahdestaan, kun minä palaan töihin. Keskiviikkona Aada menee varahoitopaikkaan, joka on vieras päiväkoti. Päiväkoti on kiinni jouluna 2 viikon ajan, joten uusi päiväkoti kutsuu. Saa nähdä miten raskaasti Aada sopeutuu tulevaan päiväkotiin. Onneksi hän on siellä vain 9 päivää ja niistäkin osa on lyhkäisiä. Silti asia on minulle vaikea. Vaikka ymmärränkin, että tuttu ja turvallinen päiväkoti on kiinni niin silti harmittaa, että Aada joutuu vieraaseen päiväkotiin. Päiväkotiin jossa ei ole tuttuja hoitajia, kaikki on uutta. Meidän aamut hankaloittuu myös hieman, koska päiväkoti on hieman pidemmän matkan päässä. Ei tälle mitään voi, mutta harmittaa se, tuntuu pahalle Aadan vuoksi. 

En osannut ajatella, että päiväkodin aloitus voisi olla näin raskasta, mutta toisaalta Aada on ollut 3 v niin tiiviisti minun kanssani, että eikai se mikään ihme ole. Pahalle se silti tuntuu joka ilta ja aamu. Ei tämä ole helppoa! Aada on niin herkkä ja arka lapsi, tässä huomaa miten hän reagoi muutoksiin. Uskon, että ajan kanssa helpottaa ja pian tämäkin on jo historiaa! 


- Eve

3 kommenttia

  1. Alku on hankalaa mutta koita jaksaa kyllä se siitä helpottuu. Varmasti muuttokin on ollut iso muutos ja päiväkodin aloitus samaan aikaan niin siinä on lapselle käsiteltävää. Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, muutto on ollut iso muutos sekä päiväkoti. Paljon muutoksia, että ei ihme kun alku on haastavaa, mutta kiitos paljon tsempeistä :)

      Poista
  2. Maijamaija30/12/16 23:49

    Hei Eve! Kiitos ihanasta blogistasi, kirjoitat mieleenpainuvasti uskostasi ja elämästäsi. 💖

    Mietin tuota päiväkotiahdistusta... Olisiko Aadalle mahdollista antaa mukaan päiväkotiin sinun kuvasi (laminoitu tai muovitaskussa tai jopa pienessä kansiossa useampi kuva) jota hän saisi pitää mukanaan päivän aikana? Aiemmin on ajateltu, että lasta ei saa muistuttaa ikävän kohteesta, mutta nykyään asiantuntijat ovat toista mieltä. Pieni lapsi tarvitsee apua "äidin muiston kannattelemisessa" päivän ajan. Se ei tarkoita, että ikävässä märehdittäisiin vaan annetaan lupa lapsen tunteelle ja sanoitetaan sitä "Niin, siinä on äidin kuva. Äiti tulee sinua hakemaan kun on nukuttu, syöty välipala ja leikitty.". Piirsin omalle herkälle ja aralle 4v tyttärelleni myös päiväjärjestyksen kuvina mukaan päiväkotiin. On paljon keinoja, joilla lapsen päiväkodin aloitusta voi helpottaa. Aika toki auttaa, mutta muilla keinoilla voi auttaa myös. Itse työskentelen päiväkodissa ja meillä on toteutettu "Lapsen silmin"-mallia, joka pyrkii lapsen näkökulman ottamiseen.

    Toivottavasti arkenne helpottuu pikkuhiljaa. 💖

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //