Kiirustakin kiireempi arki

Meidän arki on niin erilaista nykyään. En ymmärrä miten tästä selviää. Tykkään todella paljon mun työstä. Mut on otettu todella hyvin vastaan vaikka aluksi monet luulivat minua opiskelijaksi. Onneksi huumorilla selviää. Työympäristö on ihana. Työ on aika hektistä, mutta niin ainutlaatuista. Tapaan paljon erilaisia ihmisiä ja työskentelen pääosin yksin, tiimi on tukenani. Ensimmäistä kertaa ikinä olen työpaikassa jossa en katso kelloa ja jossa nautin olla. Voisin jopa sanoa, että rakastan tätä työtä! Tämä työ on lahja Jumalalta, niin uskon. Tämä on työ jossa minä olen hyvä! Jossa uskallan sanoa, että tämän minä osaan! Tottakai joka päivä tulee uusia haasteita ja aina oppii jotain uutta, mutta pääosin minä osaan tämän!


Aamut meillä alkaa klo 06.30. Herään ja laitan itseni valmiiksi. Puen, meikkaan ja laitan hiukset. Sen jälkeen avaan Aadan huoneen oven ja käyn laittamassa eväät laukkuun valmiiksi. Klo 06:40 haen Aadan joka on heräillyt muutaman minuutin. Aada herää yleensä hyväntuulisena ja virkeänä. Puetaan päivävaatteet sekä ulkovaatteet. Laitan Aadan rattaisiin, päiväkodissa hän saa aamupalan. Klo 07 lähdetään kävelemään kohti päiväkotia. 500m voimme mennä bussilla ja sen jälkeen kävellään n. 1km. Vien Aadan päiväkotiin. Aada jää yleensä huutamaan perääni ja joka kerta pidättelen kyyneleitäni. Aada huutaa perääni ja hokee " äiti tulee sitten". Luovutuksen jälkeen kävelen melkein kilometrin bussipysäkille, jolla pääsen töihin. Joudun menemään puolisen tuntia bussilla ja kymmenen minuuttia metrolla/ ratikalla + kävelyt siihen päälle. Työmatkaan menee siis n. 1,5h suuntaansa. Työt alkaa vaihtelevasti klo 8-9 välillä. Työt loppuu n.klo 16. Lähden töistä ratikalla/ bussilla tai metrolla ja vaihdan bussiin. Työmatkaan menee jälleen n. 1,5h. Haen Aadan päiväkodista klo 17-17.30 välillä jonka jälkeen kävelemme kotiin. Kotona olemme klo 17.30-18 välillä. Kerran viikossa minulla on iltavuoro. Joskus loppuu klo 19, mutta esim. Tällä viikolla pääsen töistä vasta klo 22. Niinä päivinä Teemu on Aadan kanssa, koska päiväkoti menee kiinni jo klo 17.30. 

  


Kotona lämmitän meille heti ruoan. Tällä hetkellä meillä ei ole mikroa joten lämmitän ruoan paistinpannulla. Syömme ja Aada menee leikkimään. Pesen pyykkiä, hoidan tiskit ja suunittelen seuraavan päivän ruoan. Teen ruoan ja/tai käymme 1km päässä kaupassa. Kauppaan pääsemme onneksi bussilla, joka säästää hieman voimia ja aikaa. Tykkään tehdä ruoan seuraavalle päivälle, koska haluan syödä eväitä töissä. Voisin käydä myös ulkona syömässä, mutta siihen menisi aivan liikaa rahaa. Lisäksi pidän siitä, että ruoka on valmiina kun palaan raaskaan työpäivän jälkeen kotiin. Illat menee todella nopeasti. Paljon tehtävää. En ehdi juuri Aadan kanssa leikkimään, koska on niin paljon muuta tehtävää. Samalla, kun syömme ruoan niin juttelemme päivän kulun ja tietenkin kotimatkalla päiväkodista juttelemme. Aada alkaa nukkumaan klo 20 eli kauhean paljon yhteistä aikaa ei ole. Itse ehdin hengähtämään vasta klo 21, kun kaikki on tehty valmiiksi ja Aadakin nukkuu.  Yleensä teen valmiiksi myös aamupalan jonka syön ruuhkabussissa. Laitan edellisenä iltana myös seuraavan päivän vaatteet valmiiksi Aadalle sekä minulle. Pakkaan myös Aadan hoitorepun sekä oman kassini. Haluan säästää aamussa mahdollisimman paljon, että saisi nukkua mahdollisimman myöhään. Tykkään siitä, että aamulla on reipas tahti päällä niin herää mukavasti uuteen päivään.

Meidän arki on siis muuttunut todella suuresti. Yhteistä aikaa ei Aadan kanssa juurikaan ole ja illatkin sujuu todella nopeasti. Arki tuntuu tällä hetkellä todella raskaalle, mutta toisaalta minä nautin tästä. Nyt elämässämme on rytmi. Nyt minut herättää herätyskello ja päivät tuntuvat paljon pidemmiltä, kuin aikaisemmin. Tuntuu, että päivässä on paljon enemmän tunteja vaikka ne tunnit kuluvat todella nopeasti. On ihanaa käydä töissä! Vieläkin saisi auton niin elämä olisi vielä vähän mukavempaa! Se helpottaisi työmatkassakin. Voisi viedä Aadan päiväkotiin, ajaa puoleen väliin ja hypätä siitä bussiin. Sitä odotan ja sitä rukoilen, että meille järjestyisi hyvä ja edullinen auto! Joka tapauksessa tämä tuntuu todella erilaiselle, mutta niin mahtavalle! En malta odottaa, kun tämä väsymys väistyy ja saan arjen rullaamaan vielä paremmin!



* Pahoittelen jos tekstissä on kirjotusvirheitä. Kirjoitin tämän puoliunessa. Se on tämän kiireellisen arjen varjopuolia. Kiitos kärsivällisyydestä, yritän taas hieman petrata ;) <3

- Eve

9 kommenttia

  1. Työssä käyvän vanhemman arki on juuri tuollaista. Vie aikansa ennekuin siihen tottuu. Mutta lapset ovat sopeutuvaisia. Meillä aikuisilla se on vähän eri juttu. Onneksi voitte viikonlopun levätä. Ja onhan kohta tulossa joulu ja vapaapäivät. Oikein siunattua joulua teille jokaiselle ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tällaistahan tämä on. Aikaa tämä tarvitsee :) Siunattua joulua myös sinulle!

      Poista
  2. Sumuiset muistot on minullakin ruuhkavuosista, vaikka perheessä oli kaksi vanhempaa. Uskon, että
    sinulla on kaksinverroin stressaavampaa. Ja kun vielä muuttokin tuli samaan syssyyn.

    Ihanat kuvat Aadasta. Hän ei näytä stressaavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiettä, kai tähän tottuu. Juu tuo muutto oli toisaalta ihana kun se tuli samaan syssyyn, mutta toisaalta haastava kun paljon muutoksia. Kiitos sinulle :)

      Poista
  3. Miten Aada on muuten reagoinut päiväkodin alkuun? Onko ollut iltaisin/viikonloppuisin kiukkuisempi tai enemmän kiinni sinussa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kirjoitin tekstiä juuri aiheesta :) tekstissä sopeutumisahdistus lisää aiheesta. Mutta, alku on tosiaan ollut hankala ja onhan Aada paljon enemmän kiinni minussa sekä kiukkuisempi :/ Aikaa tämä vaatii, uskon, että pian helpottaa :)

      Poista
  4. Voi että,jotenkin sitä kaipaa juuri tuollaista kiireistä arkea kun on töissä/koulussa kun on juurikin ne rytmit päivissä.Mutta sitten taas tämä arki on myös ihanaa kun ei ole mitään "erikoista" menoa ja tekemistä päiville ja herätyskelloakin voi torkuttaa..Noh kaikessa on ne omat hyvät ja huonot puolet :) Onnea työpaikasta ja jaksamisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle :) Niin näillä on puolensa ja puolensa. Nyt tähän arkeeen on jo ehtinyt tottua ja vielä ei osaa kaivata sitä rytmitöntä arkea, mutta eiköhän sekin päivä vielä tule, kun sitä kaipaa ;D

      Poista
  5. Rytmeihin tottuu ja arki helpottaa. Jos herää ajoissa saa nauttia itse aamupalan rauhassa ennen kuin herättää lapsen. Aamu on tärkeä osa päivää. Itse vienyt lapsen 5.30 päiväkotiin ja hyvin olen kerennyt aamusta ottaa omaa aikaa. ;) Ja vaikka päivät on täynnä niin ulkoilu auttaa rentoutumaan ja nukkumaan hyvin. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //