Joulu täynnä rakkautta

Joulu tuli ja joulu meni. Aluksi joulu ahdisti minua todella paljon, mutta onneksi myös minä pääsin joulun makuun. Aada lähti joulun viettoon perjantai aamuna, kun minä olin vielä töissä. Edeltävänä iltana olin pitkässä vuorossa ja en nähnyt Aadaa. Tuntui pahalle, kun en nähnyt neitiä torstaiaamun jälkeen. Hyvin sitä kuitenkin pärjäsi, vaikka ihan kauhea ikävä ehti tullakkin. Aada tuli takaisin sunnuntai iltana. 


Perjantaina olin töissä klo 7:45-11.30 välisen ajan. Kello 12 lähdimme ajamaan Pohjanmaalle Teemun siskon ja hänen miehensä kanssa. Automatka meni lähinnä blogiin kirjoitellessa. Minusta ei pahemmin ollut seuraa, mutta ainakin matka sujui nopeasti. Matkaan kului lähes 6 tuntia. Nykyään blogin kirjoittamiseen ei meinaa millään riittää aika ja illalla tuntuu, että olen aivan liian väsynyt kirjoittamaan. Ehkä tämä taas tästä lähtee, kunhan tähän arkeen tottuu.








Joulu oli hieman erilainen, mihin olen tottunut. Toisaalta joulu ei eronnut, mutta olihan se outoa olla Teemun perheessä. Perheessä, joka on kuitenkin toisaalta niin uusi tuttavuus. Ja olla siellä vieläpä ilman Aadaa. Välillä ikävä Aadaa kohtaa yltyi todella suureksi, mutta koitin sulkea sen pois mielestäni. Päätin ottaa joulusta kaiken ilon irti ja päätöksen myötä pystyin nauttimaan joulusta. Oli myös todella erilaista syödä jouluruokaa, joka oli tehty itse alusta loppuun. Joulupöytä oli todella herkullinen. En edes muista, mitä kaikkea pöydässä oli. Erityisesti mieleen jäi juustotarjotin sekä vihreäsalaatti. Näitä meidän perheessä ei ole ollut jouluna. Valkokastike oli myös uusi asia minulle. Jännä miten jouluperinteet eroavatkin.


Aamulla syötiin riisipuuroa ja luumukiisseliä. Päivällä käytiin joulusaunassa ja illalla syötiin kinkkua. Ruoan jälkeen avattiin lahjat ja loppuilta sujuikin pöytälätkää pelatessa. Myös minä jouduin pelaamaan muutaman kerran. Voiettä, miten surkea olinkaan, mutta hauskaa oli! Ilta venyi pitkäksi ja nukkumaan pääsi vasta keskiyön jälkeen. Aamulla väsytti paljon, mutta ei auttanut kuin lähteä Teemun veljen kyydillä Tampereelle. Tampereella yövyimme yhden yön minun perheeni luona. Tapaninpäivänä palasimme Helsinkiin ja tiistaina kutsui työt. Joulu meni kyllä ihan jäätävän nopeasti. Tänä jouluna ei ainakaan ehtinyt rentoutumaan, pyh! Ensi joulua odotellessa!









Joulu pohjanmaalla oli jokatapauksessa aivan ihana. Hassua, mutta minä todella rakastan Teemun perhettä. En ymmärrä miten he ovat ottaneet minut niin hyvin vastaan. En ymmärrä miten olen päässyt osaksi noin ihanaa perhettä. Ihmettelen suuresti sitä, että 5kk seurustelun jälkeen tuo perhe tuntuu oikeasti perheelle. 

Saako minusta tuntua vielä tälle? 
Onko se sallittua? 

On outoa, miten tulen jokaisen kanssa toimeen niin hyvin. Teemun sisarusten kanssa ollaan tehty jo mökkireissu sekä muita yökyläily reissuja. Teemun sisko asuu lähellä meitä ja hänen kanssa nähdään kaikista eniten. Siskon mies oli myös auttamassa muutossa. Tämä on perhe, jossa näkyy lähimmäisen rakkaus. He ovat ottaneet myös Aadan vastaan todella hyvin. Herkistyn kun kirjoitan tätä. Teemun perheestä on tullut minulle todella tärkeä. Olen äärettömän kiitollinen Jumalalle siitä, että olen saanut tuollaisen perheen. Joka kerta, kun tapaan Teemun perhettä he halaavat rakastavasti ja kysyvät kuulumisia. Minusta tuntuu, että minun kuulumiset todella kiinnostaa heitä. Teemun äidin kanssa myös soitellaan jonkin verran, mikä lämmittää sydäntäni todella paljon. 
 



Kiitos perhe R ! Olette ihania! Ja iso kiitos myös Jumalalle, joka on antanut minulle näin ihanan miesystävän ja tuonut sen ohella myös näin ihanan perheen! Olen niin kiitollinen ja olo on todella siunattu!



- Eve

Varaslähtö jouluun

Ihan aluksi oikein ihanaa Joulua kaikille!

...Mutta sitten itse tekstiin. 
Kirosanana joulu- tekstissä harmittelin sitä, että en saa viettää tätä joulua Aadan kanssa. Kerroin tunteistani. Kiitos, että teistä moni tsemppasi minua ja antoi paljon hyviä vinkkejä. Jotkut teistä ehdotti, että voisimme viettää joulua etukäteen. Kiitos, koska se toteutui! Oli haastavaa löytää yhteinen ajankohta, mutta lopulta sellainen löytyi. Viikonloppuna käytiin ostamassa viimeiset lahjat ja maanantaina Teemu toi meille kauniin aidon kuusen. Maanantaina tiedossa oli kuusen koristelua sekä jouluruokien shoppailu. Tänä vuonna ostimme 1,5kg kinkun, rosollia, sienisalaattia, porkkana-, lanttu ja perunalaatikkoa. Sekä piparkakku ja torttutaikinaa. Mitään en tehnyt alusta loppuun saakka vaan päätin mennä sieltä, mistä aita on matalin. 

Keskiviikkona töiden jälkeen laitoimme kinkun uuniin. Puimme hieman parempaa päälle ja joulumusiikki soi taustalla.  Aada avasi innoissaan lahjoja. Neiti sai lahjaksi paljon nuken tarvikkeita kuten nuken sängyn. Aada leikki lahjoillaan hetken aikaa, väsähti ja halusi pian nukkumaan. Ilta meni todella nopeasti ja väsymys iski. Tarkoitus oli syödä jouluruokaa, mutta nukahdin.Teemu herätteli minua useaan kertaan, mutta nukahdin monta kertaa uudestaan. Loppuenlopuksi nousin syömään jouluruokaa. Teemu oli laittanut kaiken valmiiksi. Kaikki oli niin kaunista ja täydellistä. Siinä me sitten syötiin, kynttilän valossa. Kello oli lähemmäksi kaksitoista. Seuraavana aamuna työt alkoivat klo 11, joten jaksoin juuri ja juuri valvoa. Jouluruoka maistui hyvälle. Oli ihanaa viettää kahdenkeskistä aikaa. 




Meidän rento ja pieni joulu ei tuntunut joululle, mutta se oli meidän ensimmäinen joulu yhdessä ja sen vuoksi todella erityinen. Vaikka olinkin väsynyt, oli aivan mahtavaa nähdä ilo oman lapsen kasvoilta. Olen onnellinen, että vietimme pienen ja intiimin joulun, ennen virallista joulua.

Tänään olemme pohjanmaalla ja vietämme joulun täällä. Huomenna lähdemme Tampereelle ja vietämme siellä kolmannen joulun. 

Pst. Tämän viikon aion syödä hyvällä mielellä jouluruokaa. En aio potea hunoa omaatuntoa siitä, että syön jouluruokaa. Ensi viikolla suunnitelmissa on pitää ainakin kolme valkoista päivää. En halua makkaroita takaisin! Pitäkää peukkuja! 





Siunattua joulua jokaiselle lukijalle!
Tänä vuonna en ottanut Aadasta joulukortti kuvia, koska kuukausi on ollut todella hektinen. Se harmittaa minua, mutta ehkä ensi vuonna onnistun tässä paremmin.
Nauttikaa tästä päivästä! Viettäkää läheisten kanssa aikaa! Todella toivon, että kenenkään ei siellä ruudun toisella puolella tarvitse olla yksin. Olet arvokas juuri tuollaisena! <3




- Eve

Sopeutumisahdistus

Vihdoin ja viimein olen päässyt aloittamaan työt ilman sairastelua. Työ maistuu todella hyvälle. Olen aikaisemminkin hehkuttanut töistäni etenkin snäpin puolella, mutta nyt täytyy hehkuttaa lisää. Työni on pääosin päivätyötä, viikonloput vapaata. Yritän olla aamulla klo 8 töissä, mutta meidän työaika on melko joustavaa. Kerran viikossa teen iltavuoron, jolloin Teemu on Aadan kanssa. He saavat kahdenkeskistä aikaa ja minä vähennän tunnit joltain toiselta päivältä, että saan haettua Aadan välillä aikaisemmin päiväkodista. Tapaan paljon erilaisia ihmisiä, työskentelen pääosin yksin. Suunnittelen päiväni pääosin yksin, mutta juttelen myös työparien kanssa sekä tiimin. Muutoksia tulee joka päivä. Mikään päivä ei ole samanlainen. Muutoksia tulee paljon eli tässä työssä ei pärjää hmm. rutiiniomaiset ihmiset, jotka eivät ole joustavia. Minulle tämä sopii hyvin. Suunnittelen päiväni yleensä kiireisiksi. Inhoan sitä, jos keskellä päivää on loppoaikaa. Pidän kiireestä, koska silloin työpäiväkin sujuu nopeasti. Nautin työssäni myös siitä, että saan työskennellä yksin. Nyt minulle on annettu paljon vastuuta ja naureskeltiinkin töissä työkavereiden kanssa sitä, että minun kalenteri on täyttynyt todella nopeasti. Siitä tuli vitsi ja naureskeltiin, että Eve ei kohta ehdi käydä kotona edes nukkumassa. Heh, huumori auttaa ja sillä tässä työssä jaksaa. Pääosin teen klo 8-16 vuoroja, mutta kerran viikossa on tosiaan esim. klo 11-22 työvuoro.

Monet ovat kyselleet, että missä olen töissä. Olen töissä kotipalvelussa, tuen ja ohjaan perheiden arjessa. Autan siinä missä perhe minua tarvitsee. Työni on hyvin monipuolista ja rikasta. 




Ilman Teemun joustavuutta en pystyisi tähän. Teemu vie Aadan välillä päiväkotiin, jos sattuu olemaan yökylässä. Hän myös hakee Aadaa päiväkodista silloin, kun itse en pääse. Hänestä on todella suuri apu. Olen itkenyt polvillani Jumalan edessä, miten olen saanut tuollaisen kultakimpaleen elämääni. Eihän hänen tarvitsisi vielä auttaa minua Aadan asioissa ollenkaan. Aadahan on minun lapseni, mutta niin. Teemu kasvattaa tuota lasta, yhdessä minun kanssani. Me olemme se auktoriteetti, yhdessä. Teemu huolehtii Aadan tarpeista minun kanssani. Me olemme tiimi ja näin kaikki sujuu mutkitta. Toivon, että osaisin aina arvostaa Teemua, enkä koskaan unohtaisi näyttää sitä.

Päiväkodin kanssa on ollut myös ongelmia. Illalla kun ollaan menossa nukkumaan, Aada alkaa itkemään. Hän haluaa olla paljon sylissä ja halaa minua lujaa. Hän hokee " äiti tulee sitten". Tarkoittaa sitä, että äiti tulee sitten hakemaan päiväkodista. Hän itkee ja ei millään haluaisi alkaa nukkumaan, koska hänen täytyy heti herättyään lähteä päiväkotiin. Aamut ovat hankalia, koska kun haen Aadan sängystä, hän itkee. Puen itkevää lasta, yritän rauhoitella ja jutella mukavia. Yleensä se ei auta. Aada itkee, mutta rauhoittuu kun lähdetään kävelemään päiväkotiin. 20min kävelyn jälkeen saavumme päiväkodin pihaan ja itku alkaa taas. Aada pitää tiukasti minusta kiinni ja ei halua mennä päiväkotiin. Otan Aadalta ulkovaatteet pois, puetaan tossut ja pestään kädet. Sen jälkeen vien Aadan hoitajan luokse. Sanon kerran heippa, annan pusun ja ojennan Aadan hoitajalle. Lähden saman tien ja vilkutan vielä nopeasti ikkunasta. En pitkitä lähtemistä vaikka se pahaa tekeekin. Kyyneleet valuu yleensä, kun odotan pysäkillä bussia. Päiväkodissa Aada on itkenyt n. tunnin minun lähdön jälkeen ja rauhoittunut, kun tuttu hoitaja on tullut. Illalla Aada riemuitsee ja on todella iloinen, kun näkee minut. 




Aikaahan tuo tarvitsee. Sopeutuminen on vaikeaa, mutta ajan kanssa helpottaa. Nyt Aada on viikon lomalla. Torstaina Teemu ja Aada viettivät laatuaikaa kahdestaan, kun Teemu oli lomalla. Minä tein pitkän päivän töissä. Tänään Aada lähti joulun viettoon ja palaa takaisin sunnuntaina. Me lähdimme pohjanmaalle Teemun perheen luokse. Su-ma ollaan Tampereella ja maanantai iltana palaamme kotiin. Tiistaina Teemu ja Aada viettää taas aikaa kahdestaan, kun minä palaan töihin. Keskiviikkona Aada menee varahoitopaikkaan, joka on vieras päiväkoti. Päiväkoti on kiinni jouluna 2 viikon ajan, joten uusi päiväkoti kutsuu. Saa nähdä miten raskaasti Aada sopeutuu tulevaan päiväkotiin. Onneksi hän on siellä vain 9 päivää ja niistäkin osa on lyhkäisiä. Silti asia on minulle vaikea. Vaikka ymmärränkin, että tuttu ja turvallinen päiväkoti on kiinni niin silti harmittaa, että Aada joutuu vieraaseen päiväkotiin. Päiväkotiin jossa ei ole tuttuja hoitajia, kaikki on uutta. Meidän aamut hankaloittuu myös hieman, koska päiväkoti on hieman pidemmän matkan päässä. Ei tälle mitään voi, mutta harmittaa se, tuntuu pahalle Aadan vuoksi. 

En osannut ajatella, että päiväkodin aloitus voisi olla näin raskasta, mutta toisaalta Aada on ollut 3 v niin tiiviisti minun kanssani, että eikai se mikään ihme ole. Pahalle se silti tuntuu joka ilta ja aamu. Ei tämä ole helppoa! Aada on niin herkkä ja arka lapsi, tässä huomaa miten hän reagoi muutoksiin. Uskon, että ajan kanssa helpottaa ja pian tämäkin on jo historiaa! 


- Eve

Kiirustakin kiireempi arki

Meidän arki on niin erilaista nykyään. En ymmärrä miten tästä selviää. Tykkään todella paljon mun työstä. Mut on otettu todella hyvin vastaan vaikka aluksi monet luulivat minua opiskelijaksi. Onneksi huumorilla selviää. Työympäristö on ihana. Työ on aika hektistä, mutta niin ainutlaatuista. Tapaan paljon erilaisia ihmisiä ja työskentelen pääosin yksin, tiimi on tukenani. Ensimmäistä kertaa ikinä olen työpaikassa jossa en katso kelloa ja jossa nautin olla. Voisin jopa sanoa, että rakastan tätä työtä! Tämä työ on lahja Jumalalta, niin uskon. Tämä on työ jossa minä olen hyvä! Jossa uskallan sanoa, että tämän minä osaan! Tottakai joka päivä tulee uusia haasteita ja aina oppii jotain uutta, mutta pääosin minä osaan tämän!


Aamut meillä alkaa klo 06.30. Herään ja laitan itseni valmiiksi. Puen, meikkaan ja laitan hiukset. Sen jälkeen avaan Aadan huoneen oven ja käyn laittamassa eväät laukkuun valmiiksi. Klo 06:40 haen Aadan joka on heräillyt muutaman minuutin. Aada herää yleensä hyväntuulisena ja virkeänä. Puetaan päivävaatteet sekä ulkovaatteet. Laitan Aadan rattaisiin, päiväkodissa hän saa aamupalan. Klo 07 lähdetään kävelemään kohti päiväkotia. 500m voimme mennä bussilla ja sen jälkeen kävellään n. 1km. Vien Aadan päiväkotiin. Aada jää yleensä huutamaan perääni ja joka kerta pidättelen kyyneleitäni. Aada huutaa perääni ja hokee " äiti tulee sitten". Luovutuksen jälkeen kävelen melkein kilometrin bussipysäkille, jolla pääsen töihin. Joudun menemään puolisen tuntia bussilla ja kymmenen minuuttia metrolla/ ratikalla + kävelyt siihen päälle. Työmatkaan menee siis n. 1,5h suuntaansa. Työt alkaa vaihtelevasti klo 8-9 välillä. Työt loppuu n.klo 16. Lähden töistä ratikalla/ bussilla tai metrolla ja vaihdan bussiin. Työmatkaan menee jälleen n. 1,5h. Haen Aadan päiväkodista klo 17-17.30 välillä jonka jälkeen kävelemme kotiin. Kotona olemme klo 17.30-18 välillä. Kerran viikossa minulla on iltavuoro. Joskus loppuu klo 19, mutta esim. Tällä viikolla pääsen töistä vasta klo 22. Niinä päivinä Teemu on Aadan kanssa, koska päiväkoti menee kiinni jo klo 17.30. 

  


Kotona lämmitän meille heti ruoan. Tällä hetkellä meillä ei ole mikroa joten lämmitän ruoan paistinpannulla. Syömme ja Aada menee leikkimään. Pesen pyykkiä, hoidan tiskit ja suunittelen seuraavan päivän ruoan. Teen ruoan ja/tai käymme 1km päässä kaupassa. Kauppaan pääsemme onneksi bussilla, joka säästää hieman voimia ja aikaa. Tykkään tehdä ruoan seuraavalle päivälle, koska haluan syödä eväitä töissä. Voisin käydä myös ulkona syömässä, mutta siihen menisi aivan liikaa rahaa. Lisäksi pidän siitä, että ruoka on valmiina kun palaan raaskaan työpäivän jälkeen kotiin. Illat menee todella nopeasti. Paljon tehtävää. En ehdi juuri Aadan kanssa leikkimään, koska on niin paljon muuta tehtävää. Samalla, kun syömme ruoan niin juttelemme päivän kulun ja tietenkin kotimatkalla päiväkodista juttelemme. Aada alkaa nukkumaan klo 20 eli kauhean paljon yhteistä aikaa ei ole. Itse ehdin hengähtämään vasta klo 21, kun kaikki on tehty valmiiksi ja Aadakin nukkuu.  Yleensä teen valmiiksi myös aamupalan jonka syön ruuhkabussissa. Laitan edellisenä iltana myös seuraavan päivän vaatteet valmiiksi Aadalle sekä minulle. Pakkaan myös Aadan hoitorepun sekä oman kassini. Haluan säästää aamussa mahdollisimman paljon, että saisi nukkua mahdollisimman myöhään. Tykkään siitä, että aamulla on reipas tahti päällä niin herää mukavasti uuteen päivään.

Meidän arki on siis muuttunut todella suuresti. Yhteistä aikaa ei Aadan kanssa juurikaan ole ja illatkin sujuu todella nopeasti. Arki tuntuu tällä hetkellä todella raskaalle, mutta toisaalta minä nautin tästä. Nyt elämässämme on rytmi. Nyt minut herättää herätyskello ja päivät tuntuvat paljon pidemmiltä, kuin aikaisemmin. Tuntuu, että päivässä on paljon enemmän tunteja vaikka ne tunnit kuluvat todella nopeasti. On ihanaa käydä töissä! Vieläkin saisi auton niin elämä olisi vielä vähän mukavempaa! Se helpottaisi työmatkassakin. Voisi viedä Aadan päiväkotiin, ajaa puoleen väliin ja hypätä siitä bussiin. Sitä odotan ja sitä rukoilen, että meille järjestyisi hyvä ja edullinen auto! Joka tapauksessa tämä tuntuu todella erilaiselle, mutta niin mahtavalle! En malta odottaa, kun tämä väsymys väistyy ja saan arjen rullaamaan vielä paremmin!



* Pahoittelen jos tekstissä on kirjotusvirheitä. Kirjoitin tämän puoliunessa. Se on tämän kiireellisen arjen varjopuolia. Kiitos kärsivällisyydestä, yritän taas hieman petrata ;) <3

- Eve

Hän on kolme!

Hetki sitten juhlistettiin Aadan 3v synttäreitä. Tänä vuonna mukana oli vain pari ystävää ja yksi kummi. Alkuperäinen suunnitelma oli, että mukana olisi olleet vain kummit, mutta koska kummit eivät päässeet paikalle niin kahville kutsuttiin myös pari ystävää. Tänä vuonna en jaksanut nähdä vaivaa syntymäpäivien eteen. Leivoin helpon kakun, valmiista pohjasta ja sulatin suklaata Rocky roadiin. helppoa ja nopeaa. Myöskään omat vanhempani eivät olleet juhlistamassa Aadaa. He ymmärsivät asian onneksi todella hyvin, koska olin todella väsynyt. Töiden aloitus, päiväkodin aloitus sekä uuden asunnon järjestäminen on vienyt yllättävän paljon energiaa. Olen todella poikki. 






Teemulta on tullut todella suuri tuki, josta olen todella kiitollinen. En tiedä miten jaksaisin tämän kaiken ilman Teemua. Niin paljon asioita, mitä on pitänyt hoitaa. Väsymyksestä huolimatta halusin juhlistaa Aadan syntymäpäiviä edes pienesti. Lahjojakin sateli myös postin kautta ja niistä neiti tykkäsi todella kovasti. 

Nyt täällä asustaa siis 3v neiti! Aika mennyt todella nopeasti! Hurjaa, että minä todella olen jo 3 vuotiaan lapsen äiti! 








- Eve

9 voipakettia kevyempänä

28 päivää – valkoiset päivät, vihreät päivät + vitamiinit. Itse lähdin mukaan uteliaisuudesta, kun olin kuullut tarinoita kuurin positiivisista vaikutuksista ja lukenut tietoa. Tietenkin halusin tietää, että mistä tässä on kyse, jotta voisin suositella tätä jatkossa niille, jotka saisivat tästä varmasti apua! Omaan terveyteen ei voi koskaan panostaa liikaa. Sen parempaa sijoitusta kun ei ole!

Menikö rahat hukkaan? Ei todellakaan! Kuvat kertovat enemmän, kuin sanat. Olen yhdeksän voipakettia kevyempi ja useamman sentin pienempi. Sentit lähtivät juuri sieltä, mistä pitikin. Lisäksi rintsikat piti vaihtaa kokoa pienempään, kun rinnat pieneni todella paljon. Tämä kyllä harmittaa, mutta olihan se tiedossa. Tissit ne vaan on, ei sen suurempi asia. Aloin miettimään, että kuluiko tähän edes rahaa. Eipä oikeastaan. Ruokakaupassa meni paljon vähemmän rahaa, kuin normaalisti. Ruokakaupassa käynti oli itse asiassa todella helppoa ja sujui mallikkaasti. Olin miettinyt viikon ruoat etukäteen ja Aadalle ostin myös puhdasta proteiinia sekä lisäksi pastaa. Itselle tämä kuukausi on ollut kyllä täyttä säästöä. Ihmettelen, miten olenkin pystynyt säästämään. Toisaalta kun miettii, kauppareissuihin on kulunut todella vähän rahaa, kun olen jättänyt kerman, hiilarit, rasvan ja sokerin pois. Shoppailuun kuuluu yleensä olennaisena osana ruokailu tai joku mukava kahvila. Tämän kuukauden aikana ei tullut käytyä shoppailemassa, muuta kuin tarpeelliset asiat. Heräteostoksia en tehnyt ja siinä säästinkin huomattavasti.




Kun alkaa oikeasti tutkimaan, niihin pieniin ostoksiin menee yllättävänkin paljon rahaa. Fazerin patukka, kokis, sipsipussi tai vaikka siideri silloin tällöin, kahvi kerran viikossa. Kyllä niihin kuluu yllättävä summa. Suosittelen joskus laskemaan, mikä summaksi tulee sinun kohdallasi.

Miten elämä jatkuu tämän jälkeen?

Olen pitänyt herkuttelupäivän. Söin suklaata ja hieman sipsiä. Ihmettelin, että sipsi maistui niin suolaiselta. Tuli kamala jano. Suklaa tuntui todella makealle ja jokseenkin hieman vieraalle. Olen aina ollut äklö makeiden ystävä ja nyt huomasin, että en pystynyt syömään kahta palaa enempää suklaalevystä. Aion silti syödä herkkuja kohtuudella, niitä en aio lopettaa. Toisaalta huomasin kuitenkin, että en tarvitse herkkuja, niitä ilmankin pystyy elämään. Elämäaaä pitää kuitenkin olla myös juhlaa, mutta on tärkeää pitää rajat ja myös palata herkkujen syömisen jälkeen oikeaan rytmiin eli oikeaan ruokavalioon. Aion myös lisätä hiilareita ruokavalioon. Mietin, että en aloittaisi suolan käyttöä vaan söisin suolatonta ruokaa. Tai en täysin suolatonta, mutta ainakin vähentäisin huomattavasti. Ennen olin kova käyttämään suolaa. Tuntui, että olin joka välissä lisäämässä suolaa.

Tämä kehokuuri on opettanut minua paljon. Miten helposti voin syödä ja tehdä terveellistä ruokaa. Olen todella tyytyväinen ja iloinen, että lähdin tähän mukaan. En kadu! Yllätyin, miten housut jäivät vyötäröstä isoiksi ja miten paidat näyttivät päälläni lähinnä roikkuvan. Ei sitä itse osannut ajatella, kun tähän lähdin mukaan, että mä todella olen noin "iso" mitä kuvista näkee. Olenko minä todella ottanut nuo kuvat kuukausi sitten? Miten tällainen muutos voi tulla 28 päivän aikana? Pysyykö tämä muutos? Pysyy jos vain aion syödä terveellisesti! Minusta se on kiinni! Minä haluan, että tämä on pysyvää! Haluan nähdä itseni tämmöisenä,
millainen olen nyt! Haluan pukeutua ihonmyötäisiin vaatteisiin!






Päätin, että alan hieman kuntoilemaan. Työni puolesta tulee liikuttua paljon, mikä on todella hyvä, mutta haluan myös parantaa lihaskuntoani! Haluan saada kiinteämmän vartalon! Olen todella iloinen ja kiitollinen tästä puhdistuskuurista! Suurin kiitos erityisesti Jannelle! Oloni on mahtava! Mahaoireeni on poissa! Tietyllä tavalla olen todella kriittinen ja en ole vielä täysin tyytyväinen tuloksiini, mutta parin kk päästä tilanne voi olla toinen! Jatkan samalla tavalla ruokailua! Haluan pitää ainakin yhden valkoisen päivän viikossa, jolloin syön siis vain puhdasta proteiinia. Jos syön paljon herkkuja, silloin pidän useamman valkoisen päivän. Haluan pitää myös herkuttelupäivän viikossa, en kuitenkaan tarkoita, että ahmin kahdella kädellä herkkuja vaan, että syön esim. pari riviä suklaata jne. Aion myös lisätä hiilareita ruokavaliooni. Haluan alkaa myös kiinteyttämään kroppaani! Paljon asioita joita haluan ja odotan, että pääsen toteuttamaan itseäni!


Tämän kaiken jälkeen voin suositella kehokuuria myös sinulle! Haluatko sinä eroon senteistä vyötärölläsi? Haluatko sinä virkeämmän olon? Haluatko elämätapasi kuntoon? Kyllä, Cellreset toteuttaa nämä kaikki! Toteutti ainakin minun kohdallani ja siksi uskallan väittää, että nämä toteutuu myös sinun kohdallasi, mutta se on yksin ja ainoastaan sinusta kiinni! Kokeile niin tiedät!

Voit ilmoittautua mukaan jo tänään! Jos ilmoittaudut mukaan tänään niin voit aloittaa heti joulun jälkeen ja saat uuden ja paremman olon ensi vuodeksi! Mikä olisikaan mahtavampi tapa aloittaa uusi vuosi? Uusi vuosi ja uusi sinä! Ilmoittaudu siis mukaan: Täältä! Tai voit laittaa minulle sähköpostia niin jutellaan aiheesta enemmän: hattarapilvenvarjossa@gmail.com


* Kiitos kuvista Teemulle

*Yhteistyö toteutettu alennuksella

*Yhteistyössä:


- Eve

Kirosanana joulu

Tämä joulu on erilainen kuin aikaisemmat. Tämä joulu on minulle raskas, raskaampi kuin aikaisemmat. Edellisinä jouluina kurjan olon on tehnyt kumppanin puute. On tuntunut pahalle viettää joulu ilman miestä. Ne joulut eivät kuitenkaan ole tuntuneet näin pahalle. Tämä joulu on erilainen. Tänä jouluna Aada ei vietä joulua kanssani. Viime jouluna tiesin, että tämä on se joulu, kun olen erossa Aadasta. En vaan halunnut ajatella sitä sen enempää. Suljin sen pois mielestäni. Tuntuu pahalle, että en saa viettää joulua Aadan kanssa. Joulu on perhejuhla ja sen vuoksi välillä tulee tunteita, että en halua viettää koko joulua. Tämä joulu on ensimmäinen joulu kun Aada osaa avata joululahjan. Tämä joulu on ensimmäinen, kun hän ymmärtää mikä on lahja. Tänä jouluna Aada puhuu ja kiittää siitä mitä saa. Tämä joulu on erilainen ja merkityksellisempi, kuin aikaisemmat. 


Joulufiilikseni on ollut aivan kadoksissa. Kaikki järjestelevät joulua innolla, mutta minä en. En ole leiponut vielä pipareita tai joulutorttuja. En ole ostanut vielä yhtäkään joululahjaa. En ole edes pyytänyt mitään joululahjaksi, koska en tiedä mitä pyytäisin. En halua lahjoja. Lahjoitin vähävaraiselle perheelle juuri joulukoristeet ja tekokuuseni. Joulukalenterikin ostettiin 7 päivää myöhässä. Viime viikolla laitoin muutaman koristeen ikkunaan, koska siskoni pakotti minut ostoksille. Teemu sanoi myös, että hankkii meille aidon kuusen ja koristeet. Sen eteen minun ei siis tarvitse tehdä mitään. Tiedän, että kuulostan juuri nyt masentuneelta, mutta tälle minusta tuntuu. Tunteet ovat sallittuja ja haluan tuoda ne esille. Jos en päästä tunteitani esiin ne tukahduttavat minut. Silloin se synnyttää katkeruutta ja sellainen en halua olla. Minä olen aina ollut jouluihminen, mutta tämä joulu tuntuu äärimmäisen vastenmieliseltä. Tämä kaikki vaan tuntuu todella pahalle ja kyllä olen myös itkenyt asiaa useaan otteeseen. Huomaan, että instagrammin selaaminen on vastenmielistä, koska kaikilla on jouluaiheisia kuvia. Huomaan myös, että joululaulujen kuuntelu on inhottavaa, en nauti siitä. Ihmettelen, että tämä kaikki on minulle näin iso pala. Ei tämän pitäisi olla. Naurettavaahan tämä on ja lapsellista. Vaikka minulla on paha olla niin en riistä joulun iloa Aadalta ja Teemulta. He kyllä puhuvat joulusta ja kuuntelevat joululauluja. Me taas mietitään yhdessä Aadan kanssa joululahjoja ja avataan joulukalenteri aamuisin. Vaikka minusta tuntuu pahalle niin en halua tartuttaa kurjaa joulufiilistä muihin. Tämä on minun ongelma, ei muiden.


Joka tapauksessa olen kuitenkin onnellinen siitä, että Teemu on minun elämässä nyt. Olen onnellinen, että saan viettää joulun Teemun kanssa enkä joudu viettämään joulua yksin. Kaikista tunteista huolimatta olen myös iloinen, että Aada viettää joulunsa toisen perheensä kanssa. Olen iloinen, koska luotan, että Aada on turvallisissa käsissä. Vain sillä on merkitystä, että tiedän Aadan olevan turvassa.

- Eve

110% tuki

Näin kolmen viikon jälkeen voin sanoa, että mielitekoja on tullut paljon vähemmän, mitä ajattelin. Enää ei tee pahaa vaikka vieressäni syödään sipsejä tai suklaata. Teen Aadalle eri ruoat mitä itselleni. Itse syön vihreitä kasviksia ja puhdasta proteiinia eli pääosin kanaa ja kalaa. Aadalle teen makaronilaatikkoa, kanakastiketta tai tonnikalapastaa. Neiti syö niitä ja minä hieman terveellisemmin. Teemu syö välillä samaa ruokaa minun kanssani. Se on tuntunut todella hyvälle. Hän on tukenut minua 110%. Olen todella onnellinen, että vierelläni kulkee tuollainen mies, joka tukee tässä projektissa täysin vaikka ei itse olekaan kuurilla.

On ollut jännittävää huomata, miten suolaakaan ei kaipaa ja aamupala jogurttikin maistuu jopa hyvälle. Outoa miten makunystyrät on tottunut ruokavalion muutoksiin. Naudan lisääminen kahdelle aterialle viikossa on ollut suuri plussa. Rakastan nautaa. Pihvit ovat intohimoni! Kana ja kala on alkanut tulla korvista ulos, mutta nauta on ihanasti hieman tasapainottanut.




Tämä kolme viikkoa on mennyt todella nopeasti! Yllätyin pari päivää sitten kun huomasin, että puhdistuksen viimeinen viikko käynnistyy. Tämän jälkeen alkaa life style ja uskon, että se sujuu mahtavasti kun lipsumisia ei ole tämän kolmen viikon aikana tullut yhtään. 

Haasteellista puhdistuksessa on ollut pitää ateriarytmit säännöllisinä. Olen kuitenkin onnistunut siinä todella hyvin. Lisäksi päivä teen juominen on muutamina päivinä unohtunut täysin. Tämä ehkä johtuu siitä, kun en yleensäkään juo päivällä kahvia tai teetä. Viikonloppuina tuntuu, että tunnit loppuu kesken, mutta viikolla taas ateriarytmit on helpompi pitää. 


Oloni on virkeä ja hyvinvoiva. Mahani ei ole turvoksissa vaan se on oikeasti littana. Housut tuntuu tippuvan jalasta ja olenkin miettinyt, että pitääkö siirtyä pienempään kokoon vai alkaisinko käyttämään vyötä. Voiettä! Tää fiilis on niin mahtava! Mun maha voi hyvin! Tässä vaiheessa uskallan sen sanoa! Olen päässyt eroon kaikista mahavaivoistani! Enää en kärsi inhottavista röyhtäyksistä ja ilmavaivoista! Enää en valvo öitä mahan vuoksi! Enää en pelkää, että yöllä täytyy herätä vessaan! Aiettä! Olen niin iloinen, että kroppani on tasapainossa ja oloni on näin mahtava! Olen saanut kroppani puhdistettua teollisesta möhnästä ja en todella halua sitä sinne enää tunkea! Tämä olo! Tämä fiilis! Tää on se minkä voisin jakaa koko maailmalle! Kyllä, jos mietit kehokuurin aloittamista niin en voi kuin suositella! En osaa sanoin kuvailla, että mikä fiilikseni on, mutta jos sinua kiinnostaa niin ota yhteyttä facebookissa tai vaikka sähkärillä: hattarapilvenvarjossa@gmail.com niin jutellaan lisää! Voit myös ilmoittautua heti mukaan ja aloittaa parin päivän päästä! Ilmoittaudu mukaan TÄÄLTÄ! Muistathan mainita blogista ilmoittautumisen yhteydessä! :) Haluamme Jannen kanssa tukea sinua ja pyrkiä siihen, että tämän olon saisi myös moni muu kokea, koska itse en ole koskaan aikaisemmin tuntenut oloani näin hyvinvoivaksi! 


* Yhteistyössä:


* Yhteistyö toteutettu alennuksella

-Eve