Päiväkoti vai perhepäivähoitaja?

Päivähoidon aloitus lähestyy huimaa vauhtia! Käytiin pari viikkoa sitten tutustumassa erääseen päiväkotiin, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä tulevasta kodistamme. Päiväkoti oli aivan ihana ja Aada oli siellä kuin kotonaan. Päiväkodin johtaja leikki Aadan kanssa lattialla ja jutteli hänen kanssaan. Heidän päiväkodissa panostettiin siihen, että lapsella on yksi ja sama hoitotäti johon kiinnytään ensisijaisesti, mutta tietenkin myös muut hoitotädit hoitaa lapsia. Huomasin kuinka he ihastuivat Aadaan. Voi kuinka ihanaa olisi jos Aada pääsisi tuohon päiväkotiin. Katsotaan miten käy! Aadalla ei siis ole vieläkään hoitopaikkaa tiedossa, koska päiväkodeissa ei ole tilaa. Tietyllä tavalla toivoisin, että Aada pääsisi perhepäivähoitajalle, mutta ainakaan vielä sellaisesta ei ole tietoa. Olen kahden vaiheilla, että kumpi paikka olisi Aadalle parempi. Päiväkodissa tapasin myös erityislastentarhanopettajan. Näytin hänelle Aadan epikriisejä ja yhdessä päädyttiin siihen tulokseen, että Aada pärjää hyvin normaalissa päiväkodissa. Uskon, että päiväkoti tulee tukemaan Aadan kehitystä todella paljon ja hänestä tulee rohkeampi neiti. Tällä hetkellä tilanne on siis se, että Aada tulee käymään neurologilla ja hänen kanssa juttelen mahdollisesta toimintaterapian aloittamisesta sekä puheterapiasta.

Aada on 3 vuotiaan kehityksestä hieman jäljessä. Älyllisesti huomaa, että Aada todella on kohta 3 vuotias, mutta fyysisesti neiti on hieman jäljessä. Aadan koko on hänen ongelmansa. Hän on niin pieni, että esim. Rappuset sekä kiipeily on haastavaa. Olen paljon miettinyt, että kumpi ryhmä olisi parempi. 1-3 vuotiaiden ryhmä vai 3-5 vuotiaiden. Kummassakin on puolensa. Toisaalta jos Aada menee pienempien lasten ryhmään, se ei välttämättä auta kehityksessä. Siinä mielessä siis 3-5v ryhmä voisi olla parempi, mutta siellä Aada jää todella jalkoihin. Olen myös miettinyt, että olisiko järkevää jos Aada olisi ensimmäisen puoli vuotta pienten kanssa ja sen jälkeen siirtyisi isojen ryhmään. En tiedä, saa nähdä miten nämä asiat järjestyvät!




Mll:n sivuilla kuvaillaan 2-3 vuotiaan kehitystä näin: 
Poimin sieltä muutaman kohdan ja jokaisen jälkeen kerron hieman Aadan kehityksestä.


- Lapsi pelkää vanhemmista eroamista. Tilanne usein helpottuu lapsen kasvaessa.

Huomaan, että kun Aada lähtee hoitoon niin hän on usein hyvin hiljainen eikä sano mitään. Hän ei ole innoissaan tai surullinen. Oikeastaan mitään tunteita ei näy ulos päin ja tässä huomaan sen, että Aada pelkää.


- Pieni puuhailee itsekseen omissa leikeissään jonkin aikaa. Välillä on tärkeää käydä vanhemman tai hoitajan luona tankkaamassa turvaa.


Tämäkin on totta. Aada touhuaa todella paljon omassa huoneessaan ja välillä kuuluu " äiti, äiti" ja sitten neiti etsii minut ja haluaa pusun. Sen jälkeen hän menee jatkamaan touhujaan.


- Oudot äänet ja naarmut huolestuttavat. Painajaisunet ilmaantuvat, kun mielikuvitus kehittyy.

Imuria meillä pelätään edelleen vaikka se on tuttu. Kovat äänet pelästyttävät Aadan. Painajaisia on tullut myös.


- Kuvittelu- ja roolileikit alkavat kiinnostaa. Leluja on mukava purkaa ja koota.

Tätä en ole huomannut Aadassa.


-Puheen kehityksen nopeus vaihtelee: useimmilla on käytössään sanoja tai sanojen yrityksiä. Monet puhuvat lyhyitä lauseita.

Aadalla on pari kolmen sanan lausetta, mutta muuten enimmikseen yksittäisi sanoja. Lisäksi hän puhuu myös ihan omaa kieltään.


-Lapsi ymmärtää sellaisia käsitteitä kuin koko, pituus ja korkeus. Hän osaa luokitella esineitä ominaisuuksien mukaan.

Ei, tätä harjoitellaan vielä. Kylmän ja kuuman hän erottaa.


-Kävely on jo varmaa. Lapsi oppii juoksemaan ja kävelemään portaita ylös tasa-askelin sekä potkimaan ja heittämään palloa.


Kävely ei ole varmaa, johtunee Aadan pienuudesta. Hän ei juurikaan juokse. Portaat menee ylös ja alas niin, että pitää toisella kädelä kaiteesta kiinni ja astuu vain toisella jalalla.


-Lapsi osaa koota palikoista tornin. Hän nauttii muovailemisesta, leipomisesta ja maalaamisesta.

Piirtämisestä Aada nauttii ja muovailusta myös, mutta palikoitten kanssa hänen kärsivällisyytensä ei riitä eikä myöskään palapelien kanssa. Ne on siis haasteellisia.





Haasteita siis on ja siinä mielessä olen todella innoissani ajatuksesta, että Aada saisi toimintaterapiaa sekä puheterapiaa. Toisaalta se tuntuu pahalle. Joskus huomaan, että minulla on todella riittämätön olo. Mietin, että olisinko voinut tehdä jotain toisin? Olisiko minun pitänyt tehdä enemmän sitä ja tätä. Toisaalta varmasti olisin voinut enemmänkin tukea Aadaa kehityksessä, mutta haluan olla itselleni myös armollinen. Aadan koko on suurin haaste. Pitäisi muistaa, että neiti on pian 3 vuotta vaikka kokonsa puolesta muistuttaakin vuoden ikäistä. Olen huomannut, että ystäväni sekä esim. naapurit lirkuttelevat Aadalle edelleen. Niin onhan hän edelleen niin pieni. Välillä sen unohtaa, että tältä lapselta voi vaatia paljon enemmän, koska hän on jo iso tyttö.

Aadan päiväkodin aloitus ei huoleta tai jännitä minua. Tiedän, että Aada pärjää. Tiedän, että hän sopeutuu hyvin. Aada sopeutuu hyvin muutoksiin, mutta se vie tietenkin aikaa. Tämä on niin radikaali muutos meidän arkeen. Luulen, että ensimmäinen kuukausi on raskas meille molemmille. Aada luultavasti purkaa kiukkunsa minulle iltaisin, kun tajuaa, että tämä on tällä hetkellä pysyvä muutos. Uskon kuitenkin, että me selvitään siitäkin, ajan kanssa.

Nyt vaan toivotaan, että hyvähoitopaikka järjestyisi! On tämä kyllä jännää! Ihan pian koko arki muuttuu ihan täysin! Aada menee päiväkotiin ja minä töihin! Lisäksi aivan uusi alue ja koti johon muutetaan! Hassua, mutta taas niin jännittävän ihanaa!



-Eve

7 kommenttia

  1. Itse kannatan päiväkotia mieluummin kun pph. Perhepäivähoitajissa on todella hyviä mutta löytyy myös toista ääripäätä... Siellä on vain yksi aikuinen joka voi toimia lasten kanssa niin kuin itse parhaaksi näkee. Päiväkodeissa on todell paljon virikkeitä, onhan ne rakennettu lapsia ajatellen. Samoin paljon erilaisia ihmisiä ja lapsia, joten lapsi tottuu monenlaiseen. Jos muistelen omaa lapsuuttani, niin paljon mukavemmat muistot on päiväkodeista kuin perhepäivähoitajista..

    VastaaPoista
  2. Ihanaa että taas kirjoitat aktiivisesti :).

    Älä murehdi puheterapiasta. Myös täysin "terveet" lapset käyvät puheterapiassa, ja nythän kohistaan puheterapian lisääntyneestä tarpeesta lasten keskuudessa.

    Meidän poika on päätä pidempi 5kk itseään vanhempaa lasta (poikani on 1v8kk) ja muut lapset odottavat häneltä enemmän mitä vanhemmalta lapselta. Itseäni hieman turhauttaa kun 6v lapsi toteaa "Miksu" on "Kaisaa" isompi muttei osaa silti puhua!" Myös muut vanhemmat kyselevät minkäs ikäinen poikani olikaan, kun on niin "iso" eikä puhu ... eli ei Aada yksin ole kokonsa ja taitojensa kanssa :). Muiden pitäisi vaan ymmärtää että jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa, diagnoosilla tai ilman.

    VastaaPoista
  3. Saatte parhaan mahdollisen hoitajan! Mut varmaan aika stressaavaa jos et vielä tässäkää vaiheessa tiedä et mihin lapsi menee. Tsemppii!

    VastaaPoista
  4. Aada on kyllä kovasti jäljessä kertomasi perusteella myös muuten kuin liikunnallisesti! Kyllä tuon ikäisillä on jo valtavasti mielikuvitusleikkejä,roolileikkejä ja he keksivät aina vaan uusia leikkejä leluillaan,rakentavat,purkavat.Itselläni on mielestäni aivan normaali Aadan ikäinen tyttö.Lempparileikkejä ovat kotileikit,brion junaradan purkaminen ja kokoaminen,legoillarakentelu,palapelit ( 20 palan palapelit sujuvat hyvin,isommissa loppuu usein kärsivällisyys), leikkiruuilla touhuaminen ja kaikki keittiöpuuhat,muovailuvahalla muovaileminen.Kirjoista tykkää kovasti ja pienten kuvakirjat on jo laitettu pois.Nyt luetaan jo pidempiä tarinoita,viimeisin hitti on koiramäkikirjat. Luulen että Aadalla olisi vaikeaa olla isompien,3-5-vuotiaiden ryhmässä jo senkin vuoksi että puhe on on noin vähäistä.Ehkä ainakin tarvitsisi pienemmän ryhmän.Aada kehittyy varmasti hienosti,mutta kuten sanoit,omaan tahtiinsa.Lisäksi 3-5-vuotiaiden leikit ovat jo niin vauhdikkaita että Aadalla olisi vaikeuksia pysyä niissä mukana jo pienuutensa tähden.Pienempien ryhmässä hän varmasti saisi enemmän onnistumisen elämyksiä ainakin alussa eikä niin paljon erottuisi muista.Ammattitaitoiset opettajat kyllä muistavat hänen ikänsä eivätkä puhu hänelle kuin yksivuotiaalle. Mutta itse tunnet tietysti lapsesi parhaiten ja osaat valitahänelle parhaan hoitopaikan.Nämä olivat ihan ulkopuolisen arveluita asiasta.Oma vajaa kolmevuotiaani on päiväkodissa sisarusryhmässä vaikkei hänellä siellä sisarusta olekaan.Lapset ovat n.1-4-vuotiaita,enemmistö kuitenkin 3-4-vuotiaita. Henkilökunta pyrkii jakamaan ryhmää vähän iän ja taitojen mukaan,mutta ei se aina onnistu hoitajien vähyyden takia.Koen että oma lapseni kyllä pärjää tuossa porukassa,mutta välillä säälittää ne pienemmät siellä jotka olisivat enemmän syliä vailla.Ryhmät on suuria,meteli kova.Toivoin tyttöä ryhmään jossa olisi vain 3-5-vuotiaita,mutta siinä ei ollut tilaa. Mukavia tulevia työ- ja hoitopäiviä mihin ratkaisuun sitten päädyttekin! t. myös Aada-tytön äippä
    Ps.täälläpäin ei ole perhepäivähoitajia enää kuin aivan muutama ja uusia ei palkata

    VastaaPoista
  5. Ikä ei kerro lapsesta kaikkea, siksi päiväkotiryhmiäkään ei kannattaisi kasata vain syntymäpäivää tuijottaen. Pienempien ryhmä on myös kooltaan usein pienempi, lapsia hoitajaa kohti on vähemmän. Toisaalta taas hoidettavat vaativat kauttaaltaan enemmän aikuisen apua, joten odottamaan joutuu väkisinkin.
    Fyysinen koko ei välttämättä ole isompien ryhmässä myöskään mikään este. Lapset kyllä oppivat varomaan toisiaan - pienempiäkin.
    Jokainen kasvaa ja kehittyy omaan tahtiinsa.
    Jos apua tarjotaan, se kannattaa toki ilolla aina ottaa vastaan. Sehän on vain lapsen etu

    VastaaPoista
  6. Kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseenne.

    Haluaisin sanoa sellaisen asian, että Aada on omana itsenään ihanin persoona. Ja niin olet sinäkin. Ja minä. :) Kaikki ainutlaatuisia yksilöitä.

    Minulla on 3,5v lapsi. Välillä minua ärsyttää esim kaupassa, kun joku tuntematon ihminen alkaa hänelle puhumaan ja lapseni on hiljaa. Sen jälkeen tämä tuntematon alkaa minulle puhua, että "Ujostuttaako tuota lasta?" tms. Lähinnä sen takia ärsyttää, että eipähän aikuisillekaan sanota jos he esimerkiksi ovat hiljaa/tulevat vieraaseen paikkaan, että "no tuleppa esiin sieltä eteisestä, ei kai sinua ujostuta!".
    Minusta jokaisen kuuluisi kiinnittää huomiota siihen, miten lapselle puhuu. Jos aina painotetaan sitä (esim aikuiset puhuvat kahdestaan, lapsen kuullen), että "tämä on tällainen ujo lapsi..... tämä on villi......tämä on arka" niin tottakai se lapselle tulee jossain vaiheessa totuudeksi.

    En sano, että sinä analysoit lastasi tai teet noin. Mutta minusta tällaiseen on tärkeää kiinnittää huomiota. Esimerkiksi päiväkodissa on tärkeää, että lapsen omiin vahvuuksiin kiinnitetään huomiota. Ja toki kannustetaan myös erilaisiin asioihin. Mutta yhtä tärkeää on antaa lapselle täysi arvo omana itsenään. Koska aikuisellekin annetaan arvo omana itsenään - ainakin toivon niin!

    VastaaPoista
  7. Voisiko nämä Aadan kehitysviivästymät johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta? Lapsella se aiheuttaa ongelmia keskushermoston kehittymisessä ja näin ollen lisää myös oppimisvaikeuksia yms.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //