Senttejä taskussa ja vyötäröllä

Muistan, kun sain olla koko raskausajan työttömänä. Silloin se harmitti ja töihin olisi ollut mukava mennä, mutta työtilanne oli huono. Kouvolassa en saanut lasten ja nuorten parista töitä. Olen kuitenkin todella kiitollinen siitä ajasta. Sain keskittyä kohdussa kasvavaan erityislapseeni. Sain luoda suhteen tärkeimpään aarteeseeni. Siitä lähtien olen ollut poissa työelämästä. Päätin Aadan synnyttyä, että olisin kotona siihen saakka kun neiti täyttäisi kolme. Toivoin ja rukoilin, että saisin olla sen ajan lapsen kanssa kotona. Tällä hetkellä olen äärimmäisen kiitollinen, että olen saanut olla kotona kaikki nämä vuodet. Tämä aika on mennyt todella nopeasti. Tämä aika on ollut rakasta, surullista, inhottavaa, mukavaa, iloista, voimaannuttavaa, vahvistavaa ja ainutlaatuista. En vaihtaisi näitä vuosia. Nämä vuodet ovat olleet ainutlaatuisia. Olen saanut nähdä kuinka lapseni on oppinut ryömimään, seisomaan, kävelemään, syömään itse ja sanomaan ensimmäisen sanansa. Jokainen hetki on ollut ainutlaatuinen. Jokaisessa hetkessä sydämeni on pakahtunut. Olen saanut nähdä jokaisen kauniin hetken. Olen siitä äärettömän kiitollinen niistä hetkistä. Olen kiitollinen siitä, että vaikka meillä on ollut taloudellisesti raskasta, olemme selvinneet. On asioita, joista olemme joutuneet luopumaan. Minulla ei ole ollut varaa pitää itselläni autoa tai käydä ulkona syömässä. Minulla ei ole ollut varaa ostaa Aadalle uusia leluja tai uusia vaateita. Me olemme kaikesta huolimatta pärjänneet. Me olemme eläneet parilla sadalla kuukaudessa. Välillä on joutunut laskemaan senttejä ja tekemään viikoksi saman ruoan. Rahapula on tehnyt sen, että en ole pystynyt syömään niin terveellisesti mitä olisin halunnut. Se on tietänyt myös senttejä vyötärölle. Siitäkin huolimatta tämä aika on ollut rikasta.


Aluksi kun mietin töihin paluuta, se ahdisti minua todella paljon. Kävin mol.fi:n sivuilla ja suunnaton ahdistus iski. Pillahdin itkuun ja purin ahdistukseni Teemulle. En ymmärtänyt, että miksi töiden hakeminen tuntui niin vastanmieliseltä. Ajatus päiväkotipaikan hakemisesta ahdisti. Tuntui, että minulla on aivan liian vähän aikaa ja aivan liian paljon tehtävää. Rukoilimme Teemun kanssa ja pian ahdistus hävisi. Huomasin, että pystyin hetken päästä etsimään itselleni töitä ja hakemaan niitä. Huomasin, että minua ei ahdistanut enää ollenkaan. Alku oli todella vaikea, mutta siitä selvisi.

Pian on siis aika sanoa hei hei tälle ajanjaksolle. Olen ilmoittautunut työttömäksi sekä hakenut töihin ja toivon todella, että pääsen pian aloittamaan työt. Näillä näkymin Aada aloittaa muutaman kk päästä päiväkodin ja minä palaan työelämään. Täällä puhaltaa siis jälleen muutosten tuulet!


- Eve

2 kommenttia

  1. Tsemppiä uusiin tuuliin!

    VastaaPoista
  2. Voi Eve, muakin ahdisti kovasti töihin paluu 2,5vuoden kotiäitiyden jälkeen. Mutta siitä alkaa ihan uusi ja ihana ajanjakso teillä. Kun alkuun pääsee niin lupaan, että molemmat nauttii😊 Työ -ja päiväkotiarki tuo ihan uutta rytmiä elämään ja työpäivien jälkeen kotipäivät ja koti-illat tuntuu entistä mukavemmille. Kaikki menee hyvin! Rukouksin mukana❤️😊
    Riikka

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //