Itsekäs vai epäitsekäs?



Joka päivä kiinnyn enemmän. Joka päivä kaipaan enemmän. Joka päivä rakastan enemmän. Kiitän siitä, että hän tukee minua kaikessa. Kiitän siitä, että hän nostaa minua jokaisella osa-alueella. Kiitän siitä arvostuksesta ja kunnioituksesta! Sain jotain suurempaa! Sain sen josta en osannut edes haaveilla. Sain timantin. Hän on se, jota odotin. Hän on se, joka löysi tien elämäämme. Hänestä en halua päästää irti, koska rakastan!

En ole täydellinen kumppani ja olen tehnyt lukuisia virheitä edellisissä suhteissa. Avioeron kokeneena ja muutamista suhteista oppineena uskon, että olen oppinut paljon. Haluan toimia tässä suhteessa erillä tavalla. En halua tehdä samoja virheitä uudestaan. Haluan arvostaa. Haluan kunnioittaa. Haluan rakastaa.

On tärkeää rakastaa kumppania! On tärkeää osoittaa rakkautta kumppania kohtaan! Muistakaa rakastaa kumppaneitanne. Rakastakaa heitä ja sanokaa se heille. Mielestäni rakkautta ei voi koskaan sataa liikaa toisen päälle. Rakasta, kunnioita ja arvosta! Kiitä niistä pienistäkin asioista. Jos hän vei tänään roskat, kiitä häntä. Jos hän petasi tänään sängyn, kiitä häntä. Jos hän kiitti ruuasta, kerro hänelle miten ilahduit hänen kiitoksestaan.



Minä en ole tässäkään täydellinen, mutta yritän olla tarpeeksi hyvä. Yritän kehua Teemua jokaisesta pienestä asiasta, minkä hän tekee minulle. On ihanaa huomata Teemussa oma-aloitteisuutta. Hän tekee oma-aloitteisesti meillä paljon asioita. Korjaa ovenkahvat, tyhjentää tiskikoneen, pyyhkii pöydät, vie roskat, pukee Aadan tai tekee ruokaa. Aina kun huomaan, että hän on jälleen ollut oma-aloitteinen, kiitän häntä. Jos en muista siinä tilanteessa niin saatan palata muutaman päivän päästä asiaan.
"Rakas, unohdin kiittää sua silloin kun tyhjensit sen astianpesukoneen. 
Kiitos, nautin siitä kun autoit."


 Teemu kiittää yleensä takaisin siitä, kun kiitän häntä. 

Mielestäni puhumme myös kunnioittavaan sävyyn toisillemme. Toivon, että osaisimme puhua samalla tavalla vuosien päästä. Tiedän, että on hassua puhua tällaisista asioista, koska olemme olleet niin vähän aikaa yhdessä, mutta mitä sitten. Saatat ajatella, että totta kai me tässä vaiheessa puhutaan kunnioittavasti, mutta odottakaahan kun arki alkaa niin se unohtuu. Tarvitseeko sitä unohtaa? Minä tiedän pariskuntia, jotka ovat aina puhuneet kunnioittavaan sävyyn toisilleen. Ja tiedätkö, se on sitä, mitä minä haluan. Voi että miten sydäntäni lämmittääkin kuulla miten he puhuvat toisilleen. Me käytämme paljon sanaa rakas. Saatamme kutsua toista luoksemme sanalla rakas tai kun kysymme jotain, aloitamme "rakas, muistatko mihin laitoin hupparini?"

Muutama päivän sitten juttelimme tästä asiasta ja Teemu sanoi minulle " Eikös me edelleen puhuta aika kunnioittavaan sävyyn toisille?". Olin samaa mieltä. Ollaan kumpikin sellaisia, että ei kestetä mäkätystä tai sitä jos toista komentaa. Miten erilainen tilanne on silloin, kun sanoo toiselle:

" Vie roskat kun meet ulos"


tai



" Rakas, se roskapussi haisee siinä eteisessä.
Voisitko viedä sen samalla ulos, kun lähdet kauppaan?"



Tarvitseeko tuo lause meiltä paljon? Ei, se ei ole työlästä. Se on asenteesta kiinni. Se on kiinni myös siitä, miten on opetellut puhumaan rakkaalle. Miten sinä puhut rakkaallesi? Puhutko kunnioittavaan sävyyn?




Tässä minun neuvoni sinulle:



"Älä pidä mitään itsestäänselvyytenä. Hän ei ole sinun ajatustesi lukija. Hänestä ei koskaan tule ajatustesi lukijaa. Hän ei koskaan tule ymmärtämään sinua ellet puhu hänelle. Jos teidän parisuhteessa on ongelmia niin muista, että et voi muuttaa toisen käytöstä. Et vaikka tekisit mitä. Ainoa mihin voit vaikuttaa olet sinä itse. Sinä itse voit vaikuttaa parisuhteeseenne. Sinusta saattaa tuntua, että kumppanissasi on kaikki vika. Saatat ajatella, että et ole tehnyt itse mitään väärää. Muista kuitenkin, että parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi osapuolta. Se on eri asia, että kumman syy se on 70% ja kumman 30%, mutta parisuhteen ongelmiin on aina kaksi osapuolta. Jos haluat muutosta ongelmiisi niin muista, että muutos lähtee aina itsestä. Muista myös rakkaus. Rakkaus ja lempeys kantaa pitkälle. Jos sinulla on kumppani, pidä siitä kiinni ennen kuin joku toinen nappaa hänet! Puhu hänelle kunnioittavaan sävyyn vaikka hän ei puhuisi sinulle. Näytä hänelle, että olet kiinnostunut hänestä, mutta älä kahlitse häntä. Anna hänelle tietynlainen vapaus, luota häneen. Tiedän, että kaipaat häntä. Saatat ajatella, että hän ei ole koskaan kotona. Jos mäkätät ja syytät häntä siitä asiasta niin mitä luulet, auttaako se? Ehkä hetkellisesti, mutta pitemmällä tähtäimellä se ei auta. Ajat häntä vain entistä enemmän pois kotoa. Onko sinulle tärkeää voittaa riitelyt? Muista, että ongelmat on tehty ratkottaviksi. Yrittäkää keskittyä ongelmatilanteissa siihen, että miten saatte ratkottua ongelman eikä siihen, että kumpi voittaa tämän riitelyn, kumpi on oikeassa. Parisuhteessa ei kuuluisi olla toista vastaan vaan mennä yhdessä samaan suuntaan ja löytää keinot voittaa ongelmat.

Jos sinä todella rakastat niin hemmottele kumppaniasi ja osta lahjoja. Työnnä hetkeksi syrjään itsekkyytesi. On helppo ajatella, että "en varma yllätä kun en koskaan saa ruusuja". On helppoa olla itsekäs ja vaikeaa olla epäitsekäs. Heitän sinulle haasteen! Yritä olla seuraavat seitsemän päivää mahdollisimman epäitsekäs! Yritä yllättää puolisosi! Yritä ajatella kumppaniasi ja työnnä itsesi hetkeksi syrjään. Muista, että vaikka hän ei hemmottelisi sinua niin tee sinä se aloite. Jonkunhan se täytyy tehdä, että muutosta tapahtuu! Muista, että tämä päivä voi olla viimeinen jonka saat viettää hänen kanssaan!"

- Eve

6 kommenttia

  1. Mies on siitä ovela otus,että käy kyllä kiitoksella aika hyvin.
    Vaikka sanonta EI KISSA KIITOKSELLA ELÄ on totta myös...t Ulla

    VastaaPoista
  2. Hyvä juttu, mutta vähän nauratti tuo roskapussi juttu. Siis hyvällä nauratti, sillä meillä minä kuuntelen kaikki mahdolliset parisuhdeohjelmat, tilaisuudet ja aiheen kirjoja luin jo ennen avioliittoa tositosi paljon. Sitten ekat vuodet avioliitossa käytin juuri tuollaista rakas alkuisia lauseita ja muotoilin aina sanani niin nätisti kuin osasin. Miehelle sillä ei ollut mitään merkitystä, sitten vuosien päästä kysyin, kun jo aloin tosissani epäilemään asiaa, että huomaako hän mitään eroa, kun sanoin asian juurikin tuon tapaisin esimerkein. Ei kuulemma huomaa mitään eroa ja kertoi, että tykkää paljon enemmän, kun sanoisin silleen napakasti ja suoraan asiat :).. Näinkin eriskummallisia ihmisiä siis voi olla.
    Olen sitten unohtanut tuon hienotunteisen tavan. Itse kyllä tykkään, että minulle asiat sanotaan tuolleen nätimmin ja kunnioittaen, johtuupi varmaan mun heikosta itsetunnostakin osin. Onneksi mies on jotenkin onnistunut tässä vuosien saatossa ilmaisemaan asiat tolleen nätimmin. Mutta edelleen sanoo, ettei huomaa niissä mitään eroa, koska tarkoitus on molemmissa sama..ilmeisesti kuitenkin jotain on huomannut, kun tämän muutoksen olen hänen puhetavassaan huomannut.. ja tosiaan siitä tykkään ja näin haluan jatkuvan. Miehelläni on super hyvä itsetunto ja jotenkin itsessään jo kuulee hänelle puhutut asiat nätisti, koska kokee olevansa arvokas jo ilmankin. Siksi nauratti siis, kun varmaan 5 vuotta elämästäni käytin oikeiden sanojen miettimiseen ja asioiden nätisti ilmaisemiseen, ilmeisesti ihan suotta:). Mutta puhukaa siis te ihmeessä tuolleen kauniisti, jos molemmat tykkäätte.

    VastaaPoista
  3. Miksiköhän se on niin vaikeaa? Kauniiden asioiden sanominen, hyvän mielen tuottaminen, koskettaminen. Kun rakastuessaan sitä tuijotti mielitiettyään lasittunein silmin tuntikausia, leperteli kauniita sanoja, eikä malttanut pitää näppejään erossa toisen iholta.
    Intohimo väljähtyy ja suhde arkipäiväistyy väkisinkin, ja niin sen oikeastaan kuuluukin. Ei kai kukaan loputtomiin sellaista kiehnäämistä jaksa.

    Ainakin oman kokemukseni perusteella huomion saaminen on yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa, ja melkein elämässä yleensäkin. Ihminen tarvitsee hellyyttä, pitkiä katseita ja kauniita sanoja. Kenen tahansa itsetuntoa hivelee, jos joku osoittaa kiinnostusta. Ideaalitilanne olisi, että tuo joku olisi se oma puoliso.

    Mutta kun siitä omasta puolisosta tulee melkein kuin toinen iho. Niin oma, että sen kanssa voi olla juuri sellainen sohvalle rojahtanut, sipsinmuruihin peittynyt veltto pieruverkkari kuin sattuu olemaan. Sille on hankala sanoa mitään nättiä, se kun tuntuu melkein siltä kuin kehuisi itseään. Siihen on niin tottunut. Jos se joskus näyttää erityisen hyvältä, sitäkin on helpompi vain miettiä mielessään. Eihän sitä kukaan itseäänkään ääneen kehu.
    Missä vaiheessa se toisen huomioiminen sitten lakkaa? Epäilisin, että kompurointi alkaa viimeistään pikkulapsivuosina, jolloin kauniit eleet eivät läpäise ja kaikki huomioiminen on turhaa. Vaikka 3 vuotta valvonut vanhempi ei kaipaisi mitään niinkuin suudelmaa niskaan niin se on helpompi vaan jättää tekemättä. Mitä väliä, mä haluan vaan nukkua. Kyllä se tietää, että edelleen rakastan.
    Usein työminä on erinomainen flirttailija, mutta kotona silmäkulman pilke sammuu ja sängyssä toista katsotaan silmiin enää siinä vaiheessa, kun taistellaan pussin viimeisestä irtokarkista. Kädestä pitäminen tuntuu hölmöltä. Ja koska viimeksi tuli pussailtua? Ihan vaan pussailtua?
    Se on se huomio. Se vaatii sen huomion. Sen, että toinen huomioi, kun verkkaripäivän jälkeen muistaa nyppiä kulmakarvat ja laittaa ripsaria tai panostaa pukeutumiseen ja ajaa parran.
    Voisi kerralla yllättää miehen jollain yhteisellä matkalla, mutta arjessa toinen meinaa unohtua. Haluan itsekin huomiota, miksen sitten voi keskittyä antamaan sitä myös sille toiselle?
    Meidän pitää kosketella toisiamme. Halata, pussata, nuuskuttaa, silittää ja puristaa. Pitää katsoa ihaillen. Pitää sanoa kauniiksi, nauraa, kehua ja kertoa että rakastaa. Ihan joka ikinen päivä. Se on pieni hinta toimivasta parisuhteesta.

    VastaaPoista
  4. Mikä ihme tässä on niin vaikeaa? Jonkun toisen kanssa tämä sujuisi varmasti paljon paremmin. Uskomus kertoo siitä kivusta, mikä ihmisessä herää, kun tanssi lähimmän kanssa menee mönkään.

    Joskus pariskunnat ihmettelevät sitä, miksi vuorovaikutus sujuu töissä tai harrastusten parissa leikiten.
    "Työpaikalla minusta pidetään ja olen hyvä asioiden ratkaisija. Toista se on kotona. Jo pienessä asiassa mennään heti metsään. Miksi ihmeessä, olenko naimisissa jääräpäisen jankuttajan kanssa?"

    On totta, ettei kenenkään muun kanssa arjen tanssi ole niin vaikeaa kuin oman puolison. Se johtuu siitä, ettei ole ketään toista, joka olisi yhtä tärkeä. Lähimmän kanssa epäonnistuminen kouraisee syvältä. Puoliso on se ihminen, joka herättää kaikkein eniten toiveita ja odotuksia. Hän on elämän toinen mahdollisuus. Ihminen, jonka kanssa voimme vihdoin korjata niitä asioita, jotka omien vanhempien kanssa jäivät kesken.
    Odotamme puolisoltamme suorastaan yli-inhimillisiä suorituksia, koska tarvitsemme niin paljon rakkautta ja hyväksyntää.

    Mitä ihmettä sitten tälle tanssille vosi tehdä? Kannattaa jutella kokeneiden parien kanssa. Sen jälkeen voi lähteä parisuhdetapahtumiin tai suunnata pariterapiaan. Tässä ei ole mitään noloa, sillä huolletaanhan autoakin säännöllisesti ja varsinkin silloin, kun kilometrejä alkaa kertyä.
    Ja jos parisuhteen treeniä vertaa tanssin harjoitteluun, on hyvä muistaa, ettei vaikeaa lajia aina voi oppia yksinään. Joskus tarvitaan opettajaa, joka avaa ja näyttää, mitä pariskunnan välillä tapahtuu. Puolisot saavat olla ikään kuin paljaana toistensa edessä, ja samalla kokea äärimmäistä turvallisuutta.
    Mikä parasta, onnistuessaan tanssin harjoittelu luo väylän ihmisen luota toisen luo. Ja kun väylä avautuu, tapahtuu jotain ihmeellistä. Kaksi ihmistä hiljenee, sydämet kohtaavat ja oivallus syntyy.
    "Sinä olet yhä siinä minua vastapäätä. Et ole lähtenyt vielä pois, vaikka kuinka yritin. Haluat olla selvittämässä tanssimme laatua. Myös minä tahdon ymmärtää, kuinka itse kutsun sinua keskinäiseen tangoomme."
    Tätä ihmettä kutsutaan rakkaudeksi.

    VastaaPoista
  5. Tunnista kummppanisi rakkauden lajit tai keskustele niistä, näin hemmottelu on helpompaa!

    Yhteinen aika, rohkaisun sanat, rakkauden lahjat, palveleva mieli ja fyysinen kosketus kertovat kaikki rakkaudesta omalla tavallaan. Kun puolisot malttavat opiskella toistensa rakkaudenilmaisumuotoja, he alkavat ymmärtää toisisaan ja voivat tuottaa toisilleen yhä suurempaa iloa. Suosittelen kirjaa; Rakkauden kieli,Gary Chapman
    Seurusteleville ja kihlautuneille pareille sekä avioliittonsa laatua arvostaville pariskunnille kirjoitetusta kirjasta.

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!