Syyspäivä pyynikissä

Vietettiin ihana syyspäivä Tampereella, pyynikissä. Juotiin kahvit ja syötiin suussa sulavat munkit. Aadakin viihtyi todella hyvin. Sain myös napsittua muutamia kuvia päivästä. Haluan jakaa kuvat tässä postauksessa myös teille. Kiitos myös ihanalle äidilleni meidän yhteiskuvasta.






Pikku hiljaa alkaa tuntumaan sille, että me olemme suloinen pieni perhe. Vaikka emme asukkaan saman katon alla niin silti me olemme jo perhe. On ihmeellistä miten sen voikin tuntea näin vahvasti. Ajattelin, että en voisi tuntea vielä pitkään aikaan näin. Kuitenkin kun miettii, miten kaikki on edennyt niin nopeasti. Niin, ei se ehkä ole ihme, että tunnen näin. 

Rakastan sitä, kun saan suunnitella arkea yhdessä Teemun kanssa. Tälläkin hetkellä lähes kaikki loppu vuoden viikonloput, ovat täynnä suunnitelmia. Tästä minä nautin, tätä minä rakastan.





- Eve

Kelpaanko minä, todella?

Muutama viikko sitten mainitsin, että olen ilmottautunut työttömäksi ja hakenut töitä.
Tällä hetkellä tilanne on se, että olen saanut töitä. Työt alkavat joulukuussa. Töiden haku ja saanti onnistui todella hyvin. Jälleen kerran voin todeta, että rukoukset on kuultu ja unelmien työpaikka kutsuu.

Loppu kesästä olin todella ahdistunut. Ajatuskin töiden hakemisesta ahdisti. Ahdistus kuitenkin muuttuin pian iloksi. Klikkasin itseni mollin sivuille ja sieltä löytyi yksi työpaikka josta innostuin. Hain kahta samanlaista työpaikkaa myös, tämän yhden lisäksi. Kuitenkin tämä työpaikka nousi ylitse muiden. Kaksi työpaikoista olisi alkanut syys/lokakuussa ja tämä joka minua eniten kiehtoi alkaisi joulukuussa. Lähetin hakemuksen ja tiesin jo siinä vaiheessa, että pääsen ainakin haastatteluun. Samaan aikaan laitoin päivähoitohakemukset viereille. Hakemukseen päivämääräksi laitoin joulukuun alun, jolloin päivähoitoa tarvitsisi. 

Parin viikon odottelun jälkeen minulle tuli puhelu. Puhelussa kysyttiin, että haluaisinko tulla haastatteluun. Haastattelija oli todella herttaisen kuuloinen. Jo ihan puhelun aluksi hän kyseli, että enkai vaan ole saanut muita töitä. Puhelun aikana kävi myös ilmi huoleni siitä, että saisin Aadan hoitoon haastattelun ajaksi. Herttainen ääni toisessa päässä sanoi;

 "Jos et saa tytärtäsi hoitoon, soita tähän numeroon niin järjestetään toinen aika haastattelulle. Odotamme sinun tapaamistasi". 

Jo tässä vaiheessa minulla oli todella luottavainen olo työpaikan suhteen. Kerroin asiasta tietenkin muutamalla ystävälle, vanhemmilleni sekä Teemulle. Viisi ihmistä totesi, että Eve sä saat sen työpaikan, se on jo sun. Minua pelotti. Sanoinkin Teemulle, että " Et sä noin voi sanoa, koska tiedät ketä sitten syytän jos en työtä saa. Älä usko muhun liikaa". Oli selvää, että halusin tuon työpaikan, mutta miten siihen uskominen olikin niin vaikeaa. Minua pelotti. Minua jännitti.

Valitsin haastatteluun vaatteiksi kultaisen neuleen, ruskean huivin sekä mustat farkut. Hiukset olivat luonnonkiharalla ja meikkiäkin oli maltillisesti. Halusin näyttää luonnolliselta, mutta huollitetulta. Mielestäni lopputulos onnistui hyvin.


Viikon odottelun jälkeen haastattelu kutsui. Teemu huolehti Aadasta sen aikaa, että kävin haastattelussa. Löysin nopeasti perille, mutta koska olin aivan liian aikaisessa paikalla, jouduin odottamaan käytävällä. Tuntui, että pyörryn. Hetken kuluttua pääsin haastateltavaksi. Minua haastatteli kaksi herttaista naista. Ihan aluksi kerroin, että minua jännittää todella paljon. Sen jälkeen pystyin olemaan rento oma itseni. He kysyivät paljon kysymyksiä ja minä vastailin. Kerroin jonkin verran myös historiaani, koska työ koskisi perheitä. Toinen haastattelija herkistyi, kun kerroin erityislapsesta ja avioerosta. Haastattelija sanoi kuitenkin " Mahtavaa, että sinulla on tuollaista taustaa. Voit auttaa tässä työssä myös omien haavojesi kautta. Vaikka me emme puhukkaan omista asioista, mutta sinulla on tietoa, taitoa ja empatiaa omien haavojesi kautta." Se oli totta. Tässä vaiheessa ajattelin, että olin vahvoilla. Lopuksi käteltiin ja he sanoivat, että soittavat heti seuraavalla viikolla jokatapauksessa.

Viikonlopun jälkeen heti maanantaina minulle tuli puhelu.

 " Hei, olemme päätyneet sellaiseen tulokseen, että
haluaisimme tarjota työtä sinulle".

Minä pillahdin puhelussa itkuun! He todella halusivat tarjota työtä minulle! 40 hakijaa ja 4 haastateltavaa ja he valitsevat minut. Minut joka en ole ollut työelämässä moneen vuoteen. Toteutuiko minun unelmani juuri? Valitsivatko he oikeasti minut? 



Työ on määräaikainen ja se kestää 5kk. Mielestäni tämä on täydellisen pehmeä lasku töihin palaamiseen. Ajatus vuoden sopparista olisi tässä vaiheessa ahdistanut. Olen ollut useamman vuoden poissa työelämästä ja juuri siksi ajatus lyhyestä määräaikaisesta työsuhteesta tuntuu paremmalle. Eihän sitä tiedä, että mihin tämä työpaikka sitten vie tai saanko vaikka jatkaa tuossa työpaikassa tuon 5kk jälkeen. Kaikki on mahdollista!

Nyt minulla on töitä jotka alkavat loppu vuodesta! Rukoilin, että saisin olla siihen saakka kotona kunnes Aada täyttää kolme! Se toteutui! Aada menee päiväkotiin kolme vuotiaana ja minä palaan töihin. Meidän arki muuttuu todella paljon! Lisäksi, koska työ alkaa muutaman kymmenen kilometrin päässä kotoa, muutamme hieman lähemmäksi. Pysymme kuitenkin pk seudulla.

Tuleva työni pitää sisällä tukemista ja ohjaamista. Tapaan esim. erityislapsia ja heidän perheitä. 
Odotan innolla tulevaa työpaikkaani! Olen kiitollinen, että rukoukseni kuultiin!

- Eve

Ron Mueckin näyttely

Kävimme lokakuun alussa Tampereella, perheeni luona. Samalla reissulla kävimme siskoni sekä Teemun kanssa hämmästelemässä Ron Mueckin kädenjälkeä.

Olin lukenut näyttelystä lehdistä jo aikaa sitten, mutta olin unohtanut sen täysin. Vanhempani olivat käyneet viikko aikaisemmin samassa näyttelyssä ja siitä idea sitten lähti. Ehdimme vierailemaan näyttelyssä, onneksi ennen kuin näyttely päättyi. Näyttelyn ajanjakso oli 3.6 -16.10 välisenä aikana, Sara Hildenin taidemuseossa, Tampereella.





"Ron Mueck syntyi vuonna 1958 Melbournessa, Australiassa. Hän oppi kädentaidot saksalaissyntyisiltä vanhemmiltaan, jotka olivat molemmat nukentekijöitä. Ennen taiteilijanuraansa Mueck toimi nukentekijänä sekä valmisti fotorealistisia hahmoja filmi- ja mainosteollisuuden käyttöön. Taiteellisessa työssään hän hyödyntää näitä taitoja. Hänellä ei ole muodollista taidekoulutusta.

Mueck tunnetaan teknisesti taitavana kuvanveistäjänä, jonka teokset saavat katsojissa aikaan välittömän tunnereaktion. Hän hyödyntää kuvanveiston perinteisiä ilmaisukeinoja ja kuvaa hahmonsa hätkähdyttävän realistisesti, mutta aina luonnollisesta koosta poikkeavassa mittakaavassa: joko monumentaalisen suurina tai pienoisveistoksina. Tämän lisäksi hänellä on kyky sisällyttää kohteisiinsa inhimillisten kokemusten liikuttavuus, minkä johdosta katsojat viipyvät teosten äärellä pidempään. Ilmeet, eleet ja asennot välittävät tunnetiloja, joihin katsoja voi samastua.

Mueckin aiheet ovat kaikessa universaalisuudessaan hyvin yksityisiä: ihmisen ajatukset ja tunteet, joita ei lausuta ääneen. Aiheet hän poimii joko mielikuvituksestaan tai ohikiitävistä havainnoistaan.

Mueckin kokonaistuotanto käsittää vain noin neljäkymmentä teosta. Sara Hildénin taidemuseossa nähdään kymmenen veistosta vuosilta 1997–2013, joiden lisäksi esille tulee taiteilijan työskentelystä kertova valokuvasarja sekä Gautier Deblonden elokuva Still Life: Ron Mueck at Work. Näyttely jatkaa museon kansainvälisten taiteilijoiden ja erityisesti nykykuvanveistäjien esittelyä."

Lähde: tampere.fi/





Teokset olivat käsittämättömän kauniita. Oli todella ihmeellistä nähdä todella aidon näköisiä teoksia.Yksityiskohdat olivat käsittämättömiä. Ihokarvat, rypyt, kynnet ja karvat! Mielettömän kaunista jälkeä! Kaikki näytti todella aidolle. Niiden koko kuitenkin hämäsi todella paljon. Teoksiin ei saanut koskea, mutta näyttelyssä oli erikseen pienempi teos johon sai koskea. Tunnustella mille iho tuntui sekä parta. Iho oli silikoonia ja parta todella vahvan/ kovan tuntuista.

Mielestäni parhain teos oli vasta syntynyt vauva. Pidin vauvasta erityisen paljon ehkä hänen viattomuutensa vuoksi. Muut teokset olivat mielestäni melko masentuneita. Teokset kuvasivat hyvin tunnetiloja ja masennus oli suurin tunne, mikä teoksista välittyi.







Kokemus oli kokemuksen arvoinen. Liput eivät maksaneet kuin 10e/kpl. Olen iloinen siitä, että myös Teemua kiinnosti nähdä tämä näyttely. Eihän sitä tiedä vaikka alkaisimme useamminkin käymään taidenäyttelyissä, hehe! Joka tapauksessa suosittelen näyttelyä jokaiselle! Harmi vaan, että näyttely on jo ehtinyt päättyä Tampereella, mutta jos ei Suomessa pääse niin onhan muitakin maita ;)

-Eve

Helliä suudelmia

Muutama kuukausi sitten pohdin eräässä tekstissä ensisuudelmaa. Mietin, että mitä jos ensisuudelman tulevan puolison kanssa jättäisikin alttarille.

Edelleen mielestäni asia on todella kaunis ja arvostan heitä jotka siihen pystyvät. Me emme pystyneet tai no en minä tiedä vaikka olisimmekin pystyneet, mutta suudelma toteutui melko aikaisessa vaiheessa.



Kolmansilla treffeillä Teemu toi minulle ison ruusukimpun. Samoilla treffeillä Aada ja Teemu tapasivat toisensa. Samoilla treffeillä Teemu veti minut syliinsä ja suuteli hellästi. Silloin sanoin Teemulle, että minun pitää kertoa sinulle yksi asia, mutta halusin suudella uudestaan. En osannut vastustaa, kun toinen tuli ja pussasi. Illalla kerroin Teemulle, että olin kirjoittanut tällaisen tekstin blogiini ja olin oikeasti ajatellut, että en suutelisi Teemun kanssa niin aikaisessa vaiheessa. Vaikka kyllä, jo ensimmäisillä treffeillä minun teki mieli suudella. En kuitenkaan osannut katua suudelmaa enää siinä vaiheessa. Teemu vastasi naurahtaen jotenkin näin; " no se juna taisi mennä jo". Hän ajatteli, että suudelmat kuuluvat seurusteluun. Teemu jopa naurahti, että onneksi en tiennyt tästä ennenkuin suutelin. Hän kuitenkin arvosti sitä mitä kerroin ja ei tyrmännyt kaunista ajatustani. Juttelimme aiheesta pitkään ja päätimme, että pusut ja suudelmat ovat osa seurustelua. Kerroin myöskin huoleni Teemulle ja sanoin, että meidän tulisi olla varovaisia. Haluamme edetä hitaasti, mutta varmasti. Edelleen haluamme pitää kiinni siitä mitä raamattu opettaa, että vasta hääyönä antaudumme toisillemme.



* Voit lukea tekstin ensisuudelmasta TÄÄLTÄ


- Eve

Itsekäs vai epäitsekäs?



Joka päivä kiinnyn enemmän. Joka päivä kaipaan enemmän. Joka päivä rakastan enemmän. Kiitän siitä, että hän tukee minua kaikessa. Kiitän siitä, että hän nostaa minua jokaisella osa-alueella. Kiitän siitä arvostuksesta ja kunnioituksesta! Sain jotain suurempaa! Sain sen josta en osannut edes haaveilla. Sain timantin. Hän on se, jota odotin. Hän on se, joka löysi tien elämäämme. Hänestä en halua päästää irti, koska rakastan!

En ole täydellinen kumppani ja olen tehnyt lukuisia virheitä edellisissä suhteissa. Avioeron kokeneena ja muutamista suhteista oppineena uskon, että olen oppinut paljon. Haluan toimia tässä suhteessa erillä tavalla. En halua tehdä samoja virheitä uudestaan. Haluan arvostaa. Haluan kunnioittaa. Haluan rakastaa.

On tärkeää rakastaa kumppania! On tärkeää osoittaa rakkautta kumppania kohtaan! Muistakaa rakastaa kumppaneitanne. Rakastakaa heitä ja sanokaa se heille. Mielestäni rakkautta ei voi koskaan sataa liikaa toisen päälle. Rakasta, kunnioita ja arvosta! Kiitä niistä pienistäkin asioista. Jos hän vei tänään roskat, kiitä häntä. Jos hän petasi tänään sängyn, kiitä häntä. Jos hän kiitti ruuasta, kerro hänelle miten ilahduit hänen kiitoksestaan.



Minä en ole tässäkään täydellinen, mutta yritän olla tarpeeksi hyvä. Yritän kehua Teemua jokaisesta pienestä asiasta, minkä hän tekee minulle. On ihanaa huomata Teemussa oma-aloitteisuutta. Hän tekee oma-aloitteisesti meillä paljon asioita. Korjaa ovenkahvat, tyhjentää tiskikoneen, pyyhkii pöydät, vie roskat, pukee Aadan tai tekee ruokaa. Aina kun huomaan, että hän on jälleen ollut oma-aloitteinen, kiitän häntä. Jos en muista siinä tilanteessa niin saatan palata muutaman päivän päästä asiaan.
"Rakas, unohdin kiittää sua silloin kun tyhjensit sen astianpesukoneen. 
Kiitos, nautin siitä kun autoit."


 Teemu kiittää yleensä takaisin siitä, kun kiitän häntä. 

Mielestäni puhumme myös kunnioittavaan sävyyn toisillemme. Toivon, että osaisimme puhua samalla tavalla vuosien päästä. Tiedän, että on hassua puhua tällaisista asioista, koska olemme olleet niin vähän aikaa yhdessä, mutta mitä sitten. Saatat ajatella, että totta kai me tässä vaiheessa puhutaan kunnioittavasti, mutta odottakaahan kun arki alkaa niin se unohtuu. Tarvitseeko sitä unohtaa? Minä tiedän pariskuntia, jotka ovat aina puhuneet kunnioittavaan sävyyn toisilleen. Ja tiedätkö, se on sitä, mitä minä haluan. Voi että miten sydäntäni lämmittääkin kuulla miten he puhuvat toisilleen. Me käytämme paljon sanaa rakas. Saatamme kutsua toista luoksemme sanalla rakas tai kun kysymme jotain, aloitamme "rakas, muistatko mihin laitoin hupparini?"

Muutama päivän sitten juttelimme tästä asiasta ja Teemu sanoi minulle " Eikös me edelleen puhuta aika kunnioittavaan sävyyn toisille?". Olin samaa mieltä. Ollaan kumpikin sellaisia, että ei kestetä mäkätystä tai sitä jos toista komentaa. Miten erilainen tilanne on silloin, kun sanoo toiselle:

" Vie roskat kun meet ulos"


tai



" Rakas, se roskapussi haisee siinä eteisessä.
Voisitko viedä sen samalla ulos, kun lähdet kauppaan?"



Tarvitseeko tuo lause meiltä paljon? Ei, se ei ole työlästä. Se on asenteesta kiinni. Se on kiinni myös siitä, miten on opetellut puhumaan rakkaalle. Miten sinä puhut rakkaallesi? Puhutko kunnioittavaan sävyyn?




Tässä minun neuvoni sinulle:



"Älä pidä mitään itsestäänselvyytenä. Hän ei ole sinun ajatustesi lukija. Hänestä ei koskaan tule ajatustesi lukijaa. Hän ei koskaan tule ymmärtämään sinua ellet puhu hänelle. Jos teidän parisuhteessa on ongelmia niin muista, että et voi muuttaa toisen käytöstä. Et vaikka tekisit mitä. Ainoa mihin voit vaikuttaa olet sinä itse. Sinä itse voit vaikuttaa parisuhteeseenne. Sinusta saattaa tuntua, että kumppanissasi on kaikki vika. Saatat ajatella, että et ole tehnyt itse mitään väärää. Muista kuitenkin, että parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi osapuolta. Se on eri asia, että kumman syy se on 70% ja kumman 30%, mutta parisuhteen ongelmiin on aina kaksi osapuolta. Jos haluat muutosta ongelmiisi niin muista, että muutos lähtee aina itsestä. Muista myös rakkaus. Rakkaus ja lempeys kantaa pitkälle. Jos sinulla on kumppani, pidä siitä kiinni ennen kuin joku toinen nappaa hänet! Puhu hänelle kunnioittavaan sävyyn vaikka hän ei puhuisi sinulle. Näytä hänelle, että olet kiinnostunut hänestä, mutta älä kahlitse häntä. Anna hänelle tietynlainen vapaus, luota häneen. Tiedän, että kaipaat häntä. Saatat ajatella, että hän ei ole koskaan kotona. Jos mäkätät ja syytät häntä siitä asiasta niin mitä luulet, auttaako se? Ehkä hetkellisesti, mutta pitemmällä tähtäimellä se ei auta. Ajat häntä vain entistä enemmän pois kotoa. Onko sinulle tärkeää voittaa riitelyt? Muista, että ongelmat on tehty ratkottaviksi. Yrittäkää keskittyä ongelmatilanteissa siihen, että miten saatte ratkottua ongelman eikä siihen, että kumpi voittaa tämän riitelyn, kumpi on oikeassa. Parisuhteessa ei kuuluisi olla toista vastaan vaan mennä yhdessä samaan suuntaan ja löytää keinot voittaa ongelmat.

Jos sinä todella rakastat niin hemmottele kumppaniasi ja osta lahjoja. Työnnä hetkeksi syrjään itsekkyytesi. On helppo ajatella, että "en varma yllätä kun en koskaan saa ruusuja". On helppoa olla itsekäs ja vaikeaa olla epäitsekäs. Heitän sinulle haasteen! Yritä olla seuraavat seitsemän päivää mahdollisimman epäitsekäs! Yritä yllättää puolisosi! Yritä ajatella kumppaniasi ja työnnä itsesi hetkeksi syrjään. Muista, että vaikka hän ei hemmottelisi sinua niin tee sinä se aloite. Jonkunhan se täytyy tehdä, että muutosta tapahtuu! Muista, että tämä päivä voi olla viimeinen jonka saat viettää hänen kanssaan!"

- Eve

Kun päätin luottaa

Nyt suhteessa sitä huomaa miten vanhat haavat on alkaneet pompsahtelemaan pintaan. Mielestäni juuri nyt on tärkeää käsitellä haavoja ja puhua niistä yhdessä kumppanin kanssa. Jos en puhuisi Teemun kanssa niin hän ei välttämättä ymmärtäisi minua. Mielestäni on tärkeää keskustella kumppanin kanssa siitä miksi käyttäydyn tietyssä tilanteessa näin ja toisessa taas näin. Käyttäytyminen juontaa juurensa edellisistä suhteista sekä lapsuudesta. Mitä kaikkea edellisissä suhteissa on ollut ja miten se vaikuttaa minuun tänä päivänä?

Jotkut valitsevat sen polun, että edellisen suhteen asioihin ei enään palata kun uusi suhde alkaa. Ymmärrän sen, mutta mielestäni siinä tekee hallaa uudelle parisuhteelle. Vanhasta kumppanista ei tarvitse puhua, mutta edellisestä suhteesta olisi kuitenkin hyvä puhua. Miksi? Että uusi kumppani voisi ymmärtää ja voisi itse parantua vanhoista haavoista. Tiedän, että se on vaikeaa. On vaikeaa avautua, mutta jos toinen oikeasti rakastaa niin hän kestää kuunnella kun avaudut edellisestä suhteesta/ suhteista ja kerrot miten se on vaikuttanut sinuun. Jokainen suhde vaikuttaa meihin. Haluttiin me sitä tai ei. Edellisillä kumppaneilla on meihin vaikutusta ja myös lapsuudella on merkittävä vaikutus elämäämme. Puolisosta tulee äärimmäisen rakas ja hän on ainoa jonka päästää niin lähelle mihin ei kukaan muu pääse. Puoliso jos joku näkee myös ne puolet mitä kukaan muu ei näe. Teemu tulee näkemään ja näkee jo nyt minun rikkinäisyyteni. Hän näkee sen, mitä kukaan muu ei näe. Aluksi minun oli vaikea päästää Teemua niin lähellä. Pelkäsin näyttää heikkouteni hänelle.




Mielessäni pyöri paljon kysymyksiä. Mitä jos hän ei kestä kuunnella kun puhun menneitä? Mitä jos hän ajattelee, että kaipaan menneisyyteen? Mitä jos hän ymmärtää minut väärin? Mitä jos hän ei ymmärrä ollenkaan? Mitä jos häntä ei kiinnosta? Mitä jos saan meidän välille riitaa, kun avaudun kipeistä asioista? Mitä jos hän tuomitseekin minut? Mitä jos tulee asia jota hän ei kestäisi?

Minulla on ollut paljon opettelemista siinä, että en jäisi kysymysteni varjoon. Kaikista kysymyksistä huolimatta tein päätöksen, että luotan. Sen päättäminen oli vaikeaa. Minun on vaikea luottaa ja se ei johdu Teemusta eikä hänen toiminnastaan millään tavalla. Hänen toimintansa ei ole sellaista, että minun tarvitsisi häntä epäillä. Se miksi en uskalla luottaa johtuu pelosta joutua hylätyksi. Minut on hylätty niin monta kertaa. On vaikeaa luottaa, että toinen ei vaan lähde viereltäni mihinkään. Tiedän, että tämä mies rakastaa ja haluaa olla vierellämme. Tiedän sen, mutta se on silti minun haavani ja minun ongelmani. Minä yritän luottaa ja minä todella yritän sulkea sen ajatuksen pois mielestäni, että hän ei hylkää meitä. Olen päättänyt luottaa tähän mieheen.

Päättäminen oli kuitenkin työlästä. Ensimmäiseksi päätin ottaa riskin. Se riski on kannattanut. Teemu ei ole koskaan syyttänyt minua eikä kieltänyt minua puhumasta vaan hän on kuunnellut. Jos olen itkenyt kipeitä asioita hänelle, hän on halannut ja lohduttanut. Ei niiden asioiden kertominen ole ollut mieluista. Ei ole helppoa avautua rakkaimmalle sellaisista asioista joita kukaan muu ei tiedä. Ei ole helppoa näyttää omaa rikkinäisyyttä.Ei ole helppoa puhua kipeistä asioista, jotka on yrittänyt pois sulkea mielestä. Ei ole helppoa kohdata uudelleen sitä ikävää tunnetta, mikä nousee vuosien takaa pintaan. Automaattisesti sitä miettii, että millaisena ihmisenä Teemu minut nyt näkee, kun hän näkee jo tämänkin puolen minusta. Olenko minä edelleen yhtä kiinnostava ja rakas? Mitä jos tulee sellainen asia, mitä hän ei vaan pysty nielemään.




On ollut todella haastavaa luottaa, että toinen ei syytä sormella, kun avaudun kipeistä asioista. Pitäisi aina muistaa, että hän on aivan eri ihminen ja aivan erilainen, kuin edelliset kumppanit. Tämä pitäisi takoa kallooni, että muistaisin sen joka päivä. Avautuminen on kuitenkin kannattanut. Se on tehnyt meidän parisuhteelle hyvää. On ollut mahtavaa purkaa omaa sisäistä tuskaa ulos ja nähdä toisen ymmärrys. On ollut mahtavaa huomata, että minua ei tuomita. Hänelle uskallan olla täysin se joka minä olen. Nyt tiedän, että hän ei tuomitse. Tiedän, että hän ei tallo minua. Varmasti minussa on lukuisia piirteitä jotka ärsyttävät. En minä ole täydellinen eikä ole Teemukaan.

- Eve

Ihastuttavat julisteet lastenhuoneeseen

Oletteko kuulleet vielä Li'l Decorista? Minulle tämä ihana lastentarvikkeiden sisustus- ja lifestyle liike on aivan uusi tuttavuus. Liike sijaitsee Turussa, mutta heillä on myös aktiivinen verkkokauppa.

Juttelin Niinan kanssa ja hän kertoi, että idea yrityksen perustamisesta lähti liikkeelle, kun Niina oli vuosia etsinyt omaan kotiini sopivia lasten sisustustuotteita huonoin tuloksin. Tuotteita oli hajanaisesti ja huonohkosti saatavilla, jos ollenkaan. Usein Niina päätyi ulkomaisiin nettikauppoihin ja korkeisiin postikuluihin. Niinan puolison innostamana hän päätti toteuttaa haaveen, ja niin syntyi Li'l Decor, skandinaaviseen tyylin painottuva lasten sisustus- ja lifestyleliike & verkkokauppa Turussa. Li'l Decorin visio on tarjota lapsiperheille laadukkaita tuotteita sisustuksesta säilytykseen, ruokailuun, leikkiin ja lepoon. Käytännöllisyyden lisäksi tuotteet ovat myös aikuisen silmää miellyttäviä ja koko kodin sisustukseen sopivia. Valikoimassa on pääasiassa pohjoismaisia pienehköjä, mutta sitäkin suositumpia tuotemerkkejä. Koko liikkeen kantava teema on harmonisuus, jopa minimalismi, tarkkaan harkitut yksityiskohdat sekä korkea laatu. Ideoita uusista merkeistä Niina saa asiakkailtaan, ja niitä hän ottaakin innolla vastaan! Niinalle siis kannattaa vinkata ideoita uusista merkeistä! 

Olen jo kuukausien ajan ajatellut, että siirtyisin lisäämään hieman mustaa väriä Aadan huoneeseen ja hankkiutuisin eroon maalaisromantiikasta. Muualta kodista olenkin hankkiutunut aikalailla eroon maalaisromantiikasta, mutta Aadan huoneesta en ole vielä raaskinut heittää maalaisromanttisia tavaroita pois. Eihän maalaisromantiikka ihan hirveästi Aadan huoneessa näy, mutta hieman kuitenkin. Tämä oli päässyt vasta ajatusten tasolle, kunnes juttelin Niinan kanssa. Hän antoi ihania vinkkejä ja tsemppasi minua kokeilemaan hieman mustaa väriä Aadan huoneeseen. Päätin ottaa riskin, koska ihastuin täysin Mrs. Mighettonin julisteisiin. Ihastuin näihin julisteisiin heti. Minulle ei riittänyt vain yksin juliste vaan halusin julisteita kaksi. Mielestäni julisteet ovat todella ihastuttavat sekä herttaiset.




Ruotsalaiset Malin & Anna julkaisivat ensimmäisen maalauskokoelmansa nimeltään "Superheroes" Syyskuussa 2014 ja ne myytiin loppuun alle kahdessa viikossa. Pian sen jälkeen julkaistiin seuraava kokoelma nimeltään "Fantastic Four" eli ihmeneloset. Tänä keväänä julkaistiin kokoelma Les Petits, jonka hahmot ovat Mr Francis, Miss Vivienne, Mr Jack ja Miss Lola. Mrs. Mighettonin julisteet ovat aina limited edition -mallistoja, esim Miss Vivienne on tämän kevätkesän Les Petits- kokoelmasta, yksi neljästä hahmosta. Kun Limited edition loppuu, nämä loppuu kokonaan ja niitä ei enää valmisteta.

Hahmoilla on omat luonteenpiirteet ja tarinat jotka tulevat julisteiden mukana. Aluksi mietin, että sopivatko julisteet Aadan huoneeseen ja pitäisikö minun muuttaa sisustusta vielä vähän enemmän. Ihastuin kuitenkin julisteisiin sen verran paljon, että päätin ottaa riskin. Mielestäni julisteet sopivat huoneeseen tällaisinaan. Toki varmasti julisteet tulevat enemmän esille, kun pääsen sisustamaan huonetta uudella ilmeellä.

Julisteet ovat kooltaan 50x70cm, joissa mukana tuli kauniit ja selkeät julistelistat. Aadan huoneessa komeilee nyt siis Mrs. Mighetton kokoelman 'Les Petits' molemmat tytöt, Miss Lola ja Miss Vivienne. Posterit on painettu karhealle 170 g paperille, alkuperäisen vesivärityön tunnelman saavuttamiseksi.







Yhdessä Li'l Decorin kanssa järjestämme teille lukijoille pienen arvonnan. Arvonta on facebookissa eli kannattaa siirtyä seuraavaksi sinne. Arvonnassa voit voittaa vapaavalintaisen Mrs. Mighettonin tuotteen. Arvontaan on aikaa osallistua 16.10 klo 23 saakka.





Lisäksi kaikille teille lukijoille on voimassa alennuskoodi Li'l Decorin verkkokauppaan jonne pääset TÄSTÄ. Alennuskoodilla saat tuotteita -15% hintaan koodilla: 10hattarapilvenvarjossa2016. Alennuskoodi on voimassa 16.10 klo 23 saakka.


* Yhteistyössä mukana: Li´l Decor
* Muistakaa käydä osallistumassa arvontaan ja hyödyntää alennuskoodi


- Eve

Vastauksien satoa

Minulle on sadellut muutamia kysymyksiä viimeisen vuoden aikana. En ole kuitenkaan muistanut vastailla kysymyksiin. Kysymyksiä on tullut kommenteissa ja myös sähköpostilla.
Aluksi mietin, että vastailen kysymyksiin sähköpostilla, mutta päätinkin koota kysymyksistä postauksen. Kiitos teille, kun olette olleet uteliaita. Ihanaa päästä vastailemaan kysymyksiin.


- Olet niin positiivinen, etkö vihaa ketään?



On minulla vihantunteita, mutta en osaa sanoa, että vihaisin ketään. Pyrin näkemään jokaisessa ihmisessä aina jotain hyvää. Vaikka minulle tehtäisiin kuinka pahasti niin olen sitä mieltä, että jokaisesta ihmisestä löytyy jotain hyvää. Toisista sitä hyvää löytyy enemmän, kuin toisista.


- Jos katsot elämääsi taaksepäin, muuttaisitko mitään?

Jos olisin tiennyt, että saan näin hyvän miehen rinnalleni kuin minulla nyt on, en olisi odottanut vuotta lapseni isää vaan olisin laittanut avioerohakemuksen vireille aikaisemmin.Olisin silloin myös rukoillut nykyisen miesystäväni puolesta enemmän.


- Saisiko mikään luopumaan sinuaJumalasta?

Ihmiset tekevät virheitä ja erehtyvät. Minun on vaikea uskoa, että luopuisin Jumalasta. Jumala merkitsee minulle kaikkea. Ilman Häntä en olisi nyt tässä. Uskon, että jos olisin aikeissa luopua, Jumala sallisi minulle niin kauhean kadotuksen pelon, että tarttuisin Jumalaa yhä vahvemmin kädestä. 

 




- Mihin seurakuntaan sinä kuulut?

Käyn monissa seurakunnissa, mutta tällä hetkellä käydään eniten Helsingin saalemilla,Hakaniemessä. Luulen, että liityn tuohon seurakuntaan vielä pian. Se on siis Helluntaiseurakunta.


- Oletko ajatellut, että lähtisit opiskelemaan psykologiaa, sinussa olisi ainesta psykologiksi?

Luulen, että taitoni eivät ihan riitä siihen. Psykologia kyllä kiinnostaa minua todella paljon. Nautin auttaa ihmisiä etenkin omien haavojeni kautta. Tämä kysymys lämmitti mieltäni paljon, saa nähdä jos sitä vielä joskus minusta olisi siihen, eihän sitä koskaan tiedä.


- Miltä tuntuu olla erityislapsen äiti, etkö häpeä Aadaa?

Normaalin lapsen äitinä olemisesta minulla ei ole kokemusta, eli tähän kysymykseen vastaaminen on hieman haastavaa. Ajattelen, että on etuoikeutettua olla erityislapsen äiti. En häpeä erityislapsen äitinä oloa ollenkaan. Minun tekisi mieli esitellä Aadaa koko maailmalle ja kertoa, että minulla on tällainen ihana ja täydellinen erityislapsi. Selitän ajatukseni yhdellä sanalla ja se sana on rakkaus. Millään muulla ei ole merkitystä. Oli Aada erityinen tai ei, mutta minä rakastan häntä. Hän on minun tyttäreni ja juuri niin ainutlaatuinen tuollaisenaan.

- Mitä ajattelet lapsesi sairaudesta?


Turnerinoireyhtymä ei ole sairaus. En sanosi, että Aadalla on sairaus nimeltä turnerinoireyhtymä. Ihan niinkuin downin syndroomastakaan en sanoisi, että se on sairaus. Se on erityisyys, kromosomi poikkeavuus. Ajattelen, että Aada on erityislapsi on hänellä on poikkeavuus,jonka mukaan häneltä puuttuu täysin toinen x- kromosomi. Se ei tee Aadasta sairasta. Hän voi elää ihan samanlaista elämää, kuin moni muukin. Hän on hieman pienempi ja siihen hän saa kasvuhormonia. Lisäksi murrosiässä hän tulee samaan hormoni hoitoa, että murrosikä saadaan käynnistettyä. 






-Mikä on haastavinta arjessa erityislapsen kanssa?


Vuosi sitten olisin vastannut, että kehityksen hitaus. Oli haastavaa nähdä muita lapsia, kun he olivat kehityksessä paljon pidemmällä, kun Aada. Tällä hetkellä haastavinta on kuitenkin lääkityksestä huolehtiminen (erityisesti kasvuhormoni) ja Jorvissa ramppaaminen.


-Kuvaile Aadaa muutamalla lauseella.


Aada hymyilee kuin aurinko. Hän hymyilee usein ja paljon. Aada on luonteeltaan iloinen ja sosiaalinen. Aada puhuu paljon ja ei malta olla hiljaa. Hän innostuu uusista asioista, mutta uusiin asioihin ryhtymistä estää hänen arkuutensa. Aada on valloittavaa, arka ja pieni aurinko. Aada on myös todellinen jääräpää. Hän tekee vaivaa sen eteen, että saa tahtonsa läpi. Hän ei luovuta helpolla. Temperamentti on sana joka kuvaa Aadaa ehkä kaikkein parhaiten. Hän on fiksu ja ymmärtää paljon enemmän, mitä uskoisi.


- Onko äitiys ihanaa?
Ei aina. Äitiys on välillä todella raskasta. Äitiys ei ole aina ihanaa. Äitiys ei ole aina ruusuilla tanssimista. Äitiys on selviytymistä ja omien tarpeiden pois sulkemista. Rakastan äitiyttä, mutta välillä tämä on todella raskasta. Äitiyden keskellä unohdan usein täysin omat tarpeeni. Välillä saatan pysähtyä miettimään, että kuka minä oikeasti olen. Äitiys ei ole helppoa, mutta siihen pystyy jokainen, joka vain haluaa sitä. Äitiys antaa paljon enemmän, kuin ottaa. Tämä on raskasta, mutta äärimmäisen palkitsevaa, rikasta. Tämä on ollut yksi suuri unelmani, joka on täyttynyt. Rakastan sitä, että saan huolehtia tuosta pienestä neidistä.


- Mitä teet ensimmäisenä kun heräät aamulla?


Herään yleensä siihen, kun Aada alkaa juttelemaan omassa huoneessa. Ihan ensimmäisenä käännän kylkeä ja toivon, että saisin jatkaa vielä unia. Seuraavaksi nousen sängystä ylös ja avaan Aadan huoneen oven. Siinä vaiheessa neiti on yleensä ehtinyt sängystä ylös ja on jo työntelemässä vauvaa. Sen jälkeen vaihdetaan vaippa ja mennään yhdessä aamupalalle.


- Kuvaile elämääsi yhdellä lauseella:


Elän juuri nyt, unelmaani todeksi.




- Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?


Aion palata mahdollisimman pian työelämään. Toivon, että minulla olisi pian varaa ostaa itselleni auto. Uskon, että vielä tulee se päivä kun saan olla vaimo. Toivon myös, että saan vielä joskus olla kahden tai kolmen lapsen äiti.


- Harrastatteko Aadan kanssa yhdessä mitään?


Emme harrasta. Olemme kyllä kokeilleen kerhoja ja värikylpyä, mutta mikään ei tuntunut hyvälle. Lisäksi Aada oli niin paljon kehityksessä jäljessä muista hänen ikäisistään, että kerhoissa oleminen ei vaan onnistunut. Olen miettinyt, että jos nyt pk seudulla olisimme aloittaneet esim. muskarin, mutta en saanut aikaiseksi ilmoittautua. Sen sijaan käydään puistossa, lenkkeillään ja tavataan ystäviä. Se on riittänyt toistaiseksi. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus alkaa käymään säännöllisesti uimahallissa.


* Olen muokannut kysymysten muotoilua, osa ei siis ole alkuperäisessä muodossa.

* Kiitos Teemulle postauksen kuvista.


- Eve

Senttejä taskussa ja vyötäröllä

Muistan, kun sain olla koko raskausajan työttömänä. Silloin se harmitti ja töihin olisi ollut mukava mennä, mutta työtilanne oli huono. Kouvolassa en saanut lasten ja nuorten parista töitä. Olen kuitenkin todella kiitollinen siitä ajasta. Sain keskittyä kohdussa kasvavaan erityislapseeni. Sain luoda suhteen tärkeimpään aarteeseeni. Siitä lähtien olen ollut poissa työelämästä. Päätin Aadan synnyttyä, että olisin kotona siihen saakka kun neiti täyttäisi kolme. Toivoin ja rukoilin, että saisin olla sen ajan lapsen kanssa kotona. Tällä hetkellä olen äärimmäisen kiitollinen, että olen saanut olla kotona kaikki nämä vuodet. Tämä aika on mennyt todella nopeasti. Tämä aika on ollut rakasta, surullista, inhottavaa, mukavaa, iloista, voimaannuttavaa, vahvistavaa ja ainutlaatuista. En vaihtaisi näitä vuosia. Nämä vuodet ovat olleet ainutlaatuisia. Olen saanut nähdä kuinka lapseni on oppinut ryömimään, seisomaan, kävelemään, syömään itse ja sanomaan ensimmäisen sanansa. Jokainen hetki on ollut ainutlaatuinen. Jokaisessa hetkessä sydämeni on pakahtunut. Olen saanut nähdä jokaisen kauniin hetken. Olen siitä äärettömän kiitollinen niistä hetkistä. Olen kiitollinen siitä, että vaikka meillä on ollut taloudellisesti raskasta, olemme selvinneet. On asioita, joista olemme joutuneet luopumaan. Minulla ei ole ollut varaa pitää itselläni autoa tai käydä ulkona syömässä. Minulla ei ole ollut varaa ostaa Aadalle uusia leluja tai uusia vaateita. Me olemme kaikesta huolimatta pärjänneet. Me olemme eläneet parilla sadalla kuukaudessa. Välillä on joutunut laskemaan senttejä ja tekemään viikoksi saman ruoan. Rahapula on tehnyt sen, että en ole pystynyt syömään niin terveellisesti mitä olisin halunnut. Se on tietänyt myös senttejä vyötärölle. Siitäkin huolimatta tämä aika on ollut rikasta.


Aluksi kun mietin töihin paluuta, se ahdisti minua todella paljon. Kävin mol.fi:n sivuilla ja suunnaton ahdistus iski. Pillahdin itkuun ja purin ahdistukseni Teemulle. En ymmärtänyt, että miksi töiden hakeminen tuntui niin vastanmieliseltä. Ajatus päiväkotipaikan hakemisesta ahdisti. Tuntui, että minulla on aivan liian vähän aikaa ja aivan liian paljon tehtävää. Rukoilimme Teemun kanssa ja pian ahdistus hävisi. Huomasin, että pystyin hetken päästä etsimään itselleni töitä ja hakemaan niitä. Huomasin, että minua ei ahdistanut enää ollenkaan. Alku oli todella vaikea, mutta siitä selvisi.

Pian on siis aika sanoa hei hei tälle ajanjaksolle. Olen ilmoittautunut työttömäksi sekä hakenut töihin ja toivon todella, että pääsen pian aloittamaan työt. Näillä näkymin Aada aloittaa muutaman kk päästä päiväkodin ja minä palaan työelämään. Täällä puhaltaa siis jälleen muutosten tuulet!


- Eve