Uusi voima, uusi suunta

Kesän alussa blogi oli todella jäissä. Olin todella väsynyt. Tuntui, että minulla ei ole tänne mitään kirjoitettavaa. En tarttunut kameraan koko kesän aikana. Se oli iso asia, koska yleensä kamera on joka paikassa mukana. Harmittaa, että päivitin blogia puhelimen kuvilla. Kuvien laatu oli surkeaa, mutta voimat eivät riittäneet muuhun. Pitkästä aikaa Viron reissua varten tartuin kameraan. Huomasin, että kameran päällä oli melkoinen pölykerros. Monta kuukautta kamera oli levännyt lipaston päällä ja pölyttynyt. Olin todella väsynyt ja huomasin, että hyvin harva asia kiinnosti minua. Yritin olla mahdollisimman paljon ystävien kanssa, koska kotona oleminen ahdisti. Tuntui, että kaikki muistuttaa minua siitä miten minulla ei ole rinnalla kumppania. Kuinka monta kertaa itkinkään Jumalalle sitä, että miksi en saa miestä. Kaikki tuntui raskaalle. Tuntui, että Aadan asiat olivat aivan liian isoja ja en kerta kaikkiaan jaksanut käydä, kerta toisensa jälkeen kaikkea läpi yksin. Minulla ei siis ollut voimaa pahemmin siivota kotona, käydä isossa ruokakaupassa tai ulkoilla lapseni kanssa. Menin monta kertaa sieltä, mistä aita oli matalin. Elämässäni oli käynnissä hieman synkempi jakso. Eikä siitä osannut puhua kenellekään.

Olen miettinyt, että mitä jos Teemu ei olisi tullut? Miten olisin oikeasti jaksanut. Kävin kerran puhumassa perheneuvolassa, koska väsymyksestä alkoi tulla niin suurta. Ei se väsymys kaikkein isoin ongelma ollut vaan asioiden yksin kohtaaminen. Se teki elämästäni raskasta. Kukaan ystävä ei ymmärtänyt ja tuntui, että en saanut mistään sellaista tukea mitä tarvitsin/ kaipasin. Mietin, että pyydän perhetyöntekijää käymään, että saisin edes hetken omaa aikaa.

Teemu tulo toi elämäämme valoa, sitä mitä tarvitsin. Sain uutta voimaa ja nyt jaksan jälleen tarttua kameraan. Se on iso asia. Uskon myös, että siihen on vaikuttanut se, miten Teemu on nostanut minua tässä asiassa. Hän kehuu minun ottamia kuvia ja on lukenut vanhoja tekstejäni. Hän kehuu todella paljon ja se jos mikä nostaa minua. Harvemmin kukaan läheinen ihminen on kehunut tekstejäni tai ottamiani kuvia. Tietenkin se on vielä tärkeämpää kun kumppani kehuu ja on selvästi ylpeä siitä mitä teen. Teemun tulo on myös auttanut siinä, että minun ei tarvitse käsitellä ja kohdata enää asioita yksin. Saan sitä tukea ja turvaa mitä olen kaivannut. Nyt minulla on rinnalla ihminen, jolle saan puhua omat sekä Aadan asiat.




Tuntuu, että jaksan panostaa blogiin nyt hieman enemmän. Olen pahoillani, että en ole jaksanut kirjoitella tänne. Ihana kuitenkin huomata, että teitä lukijoita on täällä edelleen. Kiitos, että olette olleet uskollisia vaikka minä en olekaan ollut kovin uskollinen. Olen todella iloinen, että teitä todella on siellä ruudun toisella puolella. Nyt tekstit ovat tietenkin enemmän parisuhde höpötystä, mutta haluan kirjoitella tänne niistä haavoista, joita minulla edelleen on, miten pääsen niistä eroon ja eteenpäin. Olen rikkinäinen ihminen ja parisuhteessa ne haavat tulevat pinnalle. Haluan edelleen kirjoittaa avoimesti ja niin, että myös te lukijat saisitte jotain irti teksteistäni. Toivon, että tekstit auttaisivat teistä, edes muutamia teistä.

Ihanaa viikon alkua jokaiselle! :)

- Eve

2 kommenttia

  1. Ihanaa että teillä menee hyvin! Ei haittaa, että kirjottaminen on jäänyt, kyllähän siihen täytyy olla se oikee fiilis! Mutta kivaa jos nyt oot innostunut taas :)

    VastaaPoista
  2. Hei! Pitkään blogiasi seuranneena on ilo huomata, miten teksteistäsikin jotenkin näkyy läpi olosi parantuminen. Ilolla totean tämän, ethän ota mitenkään loukkauksena. Avoin ihminen tunnut olevan ja varmaan et pahastu jos avointa palautettakin saat. Jotenkin tekstiksi ovat viime aikoina olleet paljon koostuneempia ja asiaansa ajavia. Kesällä muutamaan otteeseen vähän huolestuin, kun täällä kävin lueskelemassa; välillä oli hankala löytää postauksistasi punaista lankaa ja tuntui että kirjoituksesi poukkoili hajanaisesti aiheesta ja välillä aiheen vierestä, ajatuksesi myös tuntuivat pyörivän yhtä kehää jossain vaiheessa. Tämä siis vain minun näkemykseni. Kumppanin löytyminen on todella tehnyt sinulle hyvää! Hyvää syksyn jatkoa teille kolmelle, pysykäähän terveinä ja pitäkää jatkossakin huolta toisistamme :) -Saga

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!