Teit meistä kauniin

Ajattelin aikoinaan, että en halua olla sellainen nainen joka vertailee kumppaniaan edellisiin suhteisiin. Jollakin tapaa kuitenkin huomaan, että vertailen. Jokainen ihminen on yksilö ja kukaan ei ole samanlainen kuin toinen. Se miksi huomaan vertailevani johtuu siitä, että yllätyn joka päivä. Huomaan, että tulee asioita mitä en ole koskaan aikaisemmin kokenut. Huomaan, että hän tekee minun elämässä asioita joihin en ole tottunut ja joita en ole koskaan saanut kokea. Se on varmaan ainoa asia missä huomaan vertailevani.

Minun on tietyllä tavalla vaikea ottaa vastaan kaikkea sitä hyvää, mitä Teemu minulle antaa. Juuri sen takia, koska se kaikki on uutta, ihmeellistä ja liian hyvää. Se tuntuu niin äärettömän hyvälle, että toinen kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä. Toinen ymmärtää, että en ole itsestäänselvyys. Toinen näkee minut aarteena, josta haluaa pitää kiinni. Se on uutta, ihmeellistä ja ainutlaatuista. Edelleen minusta tuntuu sille, että kaikki tämä on satua, unta josta en halua herätä.

Hetki sitten minulla oli todella raskas päivä. Olin kuullut surullisia uutisia. Ne sai minut aivan pois tolaltani. Soitin Teemulle, mutta meidän puhelussa en itkenyt. Kerroin, että selviän. Pari tuntia sen jälkeen itkin enemmän ja enemmän. Laitoin Teemulle viestiä ja kerroin olostani. Kamppailin ajatuksen kanssa, että voinko pyytää Teemua tulemaan luokseni. Ajattelin, että en voi. Mitä jos se sanoo ei? En halunnut aiheuttaa itselleni pettymystä. Jos Teemu sanoisi ei, oloni olisi vielä kurjempi. Minä pelkäsin. Ajattelin, että olisi helpompi olla laittamatta viestiä, en joutuisi pettymään. Ajattelin, että eihän tämä asia nyt niin iso ole, että tarvitsisin miehen tukea. Ainahan minä olen selvinnyt yksin. Minähän olen selviytyjä. Enhän minä nyt miehen apua tässä asiassa tarvitse, mutta kun haluan. Halusin halata juuri silloin miestä, jota rakastan. Haluan halata ja itkeä hänen olkapäätä vasten, mutta miten vaikeaa olikaan laittaa toiselle viesti, että tarvitsen sinua juuri nyt enemmän kuin koskaan. Sen viestin kirjoittaminen oli älyttömän vaikeaa. Juttelin ystäväni kanssa ja hän sanoi viisaasti:

"Teemu annettiin sulle tueksi tähän asiaan. Sun ei tartte kantaa tätä yksin. Sulla on Teemu joka on sun vieressä kun sä kohtaat vaikeuksia elämässä. Sä oot tottunu pärjäämään, mutta sä saat pyytää Teemua silloin, kun sä tarviit sitä.




Jotenkin tuo kaikki avasi silmäni. Nyt minulla on se tuki ja turva rinnallani. Miksi en kertoisi hänelle, että minuun sattuu ja tarvitsen häntä. Miksi olisin se selviytyjä, kun voin näyttää toiselle, että en selviä tästä hetkestä yksin. Tarvitseeko minun nyt olla niin vahva? Miksi en voisi olla heikko ihmiselle jota rakastan. Se teki todella vaikeaa. Sain nieltyä ylpeyteni ja kirjoitin Teemulle viestin. Kysyin Teemulta, että mille hänestä tuntuisi jos näkisimme tänään. Hän vastasi heti, että tietenkin tulee meidän luokse. Teemu tuli, toi suklaata ja jäi yöksi. Kun Teemu tuli, hän halasi minua ja pillahdin heti itkuun. Sain itkeä hänen rintaa vasten. Ajattelin, että en varmasti itke kun Teemu saapuu. Oikeastaan ajattelin sitä, että en varmaan osaa itkeä. Ajattelin, että en uskalla vielä näyttää kipeitä tunteitani hänelle. Minä olen herkkä ja itken paljon, mutta nyt ajattelin jotenkin todella kummallisesti. Huomasin kuitenkin, että heti kun Teemu saapui, pystyin olla täysin oma herkkä itseni ja itkemään hänen paitansa läpimäräksi. Hän ei sanonut mitään, silitti ja oli läsnä. Juuri sellainen, mitä kaipasin. Myöhemmin hän huolehti Aadasta ja antoi minun käydä rauhassa suihkussa ja levätä. Teemu oli suuri tuki ja turva.

Tämä on sitä, mitä tarvitsen. Tämä on sitä, mitä olen kaivannut, mutta johon totutteleminen on vaikeaa. Miten voin saada näin hyvää kohtelua? Voiko toinen olla tuollainen? Onko tämä sitä ns. normaalia toisesta välittämistä? Onko tämä sitä aitoa rakkautta? Onko tämä sitä, kun toinen on sinun paras ystävä? Saanko minä todella olla oma itseni tässä suhteessa? Tekee mieli huutaa halleluujaah! Hyvänen aika! Minä todella saan olla se haavoitettu ja rikkinäinen nainen, äiti ja kumppani. Minä saan olla se, joka olen. Miksi pimittäisin rakkaimmaltani sen, että minuun sattuu? Miksi en näyttäisi täydellisesti tunteitani hänelle. Miksi en nauttisi siitä, että toinen haluaa tukea minua? Miksi en ottaisi sitä tukea ja apua vastaan? Pelkäsin, että jos kysyn Teemua luokseni niin hän vastaisi, että ei aio tulla. Jollain tasolla ajattelin myös, että Teemu tulee jos kysyn. Tiesin, että hän välittää minusta ja haluaa tulla, kun minulla on paha olla. Ajattelin kuitenkin siinäkin kohtaa Teemua. Minun on helpompi ajatella muita ja tässäkin asiassa ajattelin enemmän Teemua kuin itseäni. Ihan sama miten itse voin, mutta kunhan kaikilla muilla asiat on paremmin. Kunhan Teemu pääsee toteuttamaan omia suunnitelmia, kyllä minä pärjään. Aina olen pärjännyt. Niin ajattelin. Tämä on suuri ongelma ja tästä haluan eroon. Oli helppo ajatella, että Teemu tarvitsee paljon enemmän omaa aikaa, kun minä häntä. Olimme nähneet neljä peräkkäistä päivää. Hän oli puhunut suunnitelmistaan ja minusta tuntui, että jos pyydän häntä luokseni niin hän ei pääse toteuttamaan omia suunnitelmiaan. Ajattelin, että Teemu tarvitsee etäisyyttä meistä. Siksi minun oli vaikea kysyä häntä luokseni, koska se tarkoittaisi uhrautuvaisuutta. Sellainen Teemu on. Hänen sydämensä on uhrautuvainen, empaattinen ja kaunis. Itsekkyyttä meissä jokaisessa on ja varmasti tulen näkemään Teemussa myös sitä puolta. Tässä vaiheessa kuitenkin hän laittoi omat tarpeensa syrjään. Hän vastasi rakkaimpansa pyyntöön ja saapui luoksemme. Sitä arvostan äärettömän paljon. Teemun tuki ja turva oli se, mitä tarvitsin. Siltikin tämä vaati minulta äärettömän paljon työtä. Jouduin tietyllä tavalla olla itsekäs ja myöntämään oman heikkouteni. Minun olisi ollut helpompi olla hiljaa. Tämä on kuitenkin asia, jota harjoittelen. Harjoittelen miten en olisi niin kiltti. Kyllä kiltteyskin voi olla ongelma. Minulla se on ollut ongelma lapsuudestani saakka. Vasta nyt aikuisena olen alkanut pääsemään eroon siitä. Nykyään uskallan sanoa aika vahvastikin mielipiteeni. Minussa on myös miellyttämiseen taipuvaisuutta. Teemun kanssa on kuitenkin turvallista harjoitella tätäkin asiaa.




Vaikka olemme seurustelleet vain vähän aikaa, meidän suhde on todella syvä. Meidän suhde on hyvällä pohjalla. Puhumme paljon ja kerromme, että mitä haluamme omalta elämältämme. Puhumme avoimesti, että mitä haluamme meidän suhteelta. Puhumme siitä, millaisia haasteita meidän luonteista löytyy ja mitä haavoja meillä on menneisyydestämme. Puhumme siitä, miten toivomme, että toinen puhuu. Mielestäni on tärkeää käydä asioita yhdessä läpi, kumppanin kanssa. Etenkin nyt seurustelu aikana on tärkeää puhumalla puhua. Mielestäni koskaan ei voi puhua liikaa. Puhuminen on tärkein avain suhteeseen. Jos toinen ei puhu niin asioita on vaikea ratkaista. Asiat kun ratkeaa ainoastaan puhumalla. Olen iloinen siitä, että Teemu osaa puhua avoimesti omista tunteistaan. Olen iloinen siitä, että hän haluaa kuunnella minua. Olen puhelias ja minulle on tärkeää nähdä toisessa se, että minua todella kuunnellaan. Siinäkin suhteen olemme samanlaisia. Teemu on myös kova puhumaan ja voi että miten rakastankaan sitä piirrettä hänessä. Nautin niin kuunnella häntä, kun hän puhuu. Meidän suhde on ainutlaatuista ja syvää. Me todella haluamme tutustua toisiimme, mutta ajatuksissa on selkeä päämäärä. Me menemme naimisiin. Se on hullua varmasti monen mielestä. Ei sitä pysty sanoin kuvailemaan, mitä tämä kaikki on. Minä olen rukoillut kumppania rinnalle. Minä olen pyytänyt Jumalalta tuollaista miestä ja olen todella varma siitä, että tämä on se, jota olen odottanut. Tämä on se mies, jota olen kantanut rukouksissa. Tämä on ihmeellistä ja ei sitä voi sanoin kuvailla. Totta kai mielessäni on pelko siitä, että mitä jos tämä kariutuu. Tiedän kuitenkin sen, että mitä minä haluan juuri nyt. Haluan olla vielä Teemun vaimo. Toivon, että saan kunnian olla tuon miehen vaimo. Toivon, että saamme aloittaa yhteisen elämän. Tämä on vasta seurustelua, mutta avioliittoa odotan eniten. Avioliitossa olleena tiedän, että se tulee olemaan haasteellista, mutta niistä edellisistä suhteista on opittu. Jokainen suhde on opettanut jotain. Jokainen elämän vaikeus on opettanut jotain. Mielestäni olemme rikkaassa asemassa. Taustalla on menneisyyttä ja virheitä, mutta juuri tässä hetkessä me olemme entistä vahvempia.

- Eve

6 kommenttia

  1. Kaunis kirjoitus! Olis kiva jos Teemu kirjottaisi joskus jotain:)

    VastaaPoista
  2. Ettehän vain kiirehdi naimisiin, vaan antaisitte kaiken tapahtua ajan kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki ajallaan, yhdessä Jumalan kanssa <3 :)

      Poista
  3. Jaan niin sun ajatukset tosta liiasta kiltteydestä. Ongelmana mullakin ja vielä opettelen siitä eroon pääsyä (tai lähinnä vähentämistä.) Ihana lukea että oot saanu noin ihanan miehen sun rinnalles ja Aadalle näyttämään millainen kunnollinen mies on :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että voit jakaa samat ajatukset! Kyllä me vielä päästää siitä eroon! Heh :) kiiitos, hän on kyllä niin hyvä malli Aadalle, kunnollinen mies todella <3

      Poista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //