2v 10kk

Aada on hyvin temperamenttinen tapaus. Hän tekee työtä sen eteen, että saa tahtonsa läpi. Puolisen vuotta sitten ystäväni äiti hoisi Aadaa parin päivän ajan. Hän sanoi, ettei ole koskaan tavannut näin temperamenttista lasta. Aada todella tekee työtä sen eteen, että saa haluamansa.

Aada on ovela ja tietää, että mistä naruista vetää. Hoidossa hän yleensä tekee kaikkensa sen eteen, että häntä palveltaisiin. Mummolassa hän pyytää mummilta keksiä ja yleensä saa sen. 

Meidän suhde on tiivis. Tottakai kun olemme eläneet kahdestaan parisen vuotta. Sen vuoksi myös riitelemme lähes päivittäin. Olen ollut ainoa auktoriteetti Aadalle nämä pari vuotta. Mielestäni Aadalla pitää olla selkeät rajat. Hän kokeilee minua ja nyt etenkin Teemua. Meillä mennään jäähylle jos ei totella. En anna Aadan leikkiä ruokapöydässä. Jos Aada alkaa leikkimään niin saman tien odottaa jäähy. Ruokaa pitää aina maistaa vaikka mieli ei tekisi. Aamupalat maistuvat tällä hetkellä kaikkein surkeinten. Olen kuitenkin päättänyt, että muutama lusikallinen pitää syödä. Tuolilla istutaan niin kauan, että Aada on maistanut muutaman lusikallisen. Yleensä tällä tavalla lautanen on nopeasti tyhjä. Siltikin joka aamu tapellaan tästä samasta asiasta. Se turhauttaa minua, mutta toisaalta olen alkanut jo tottumaan siihen. Tietyllä tavalla olen tiukka äiti, haluan pitää rajat. Mielestäni rajat tuo turvaa ja rakkautta. Olen onnellinen, että myös Teemu on samaa mieltä. Mielestäni vanhempien täytyy osata olla auktoriteettisiä. Lapsi ei mene rikki sanasta ei. 





Olen huomannut, että etenkin julkisilla paikoilla Aada heittäytyy hankalaksi. Hän tietää, että en pysty huutamaan samalla tavalla kuin kotona. Olen kuitenkin päättänyt, että yritän olla yhtä auktoriteettinen täydessä junassa, kuin kotona. Lapset kyllä tietävät, että mistä nauruista vedellä. 

Loppujenlopuksi Aada on äärettömän suloinen ja aurinkoinen lapsi. Hän saa minut hymyilemään ja rakastumaan joka päivä uudestaan. Rakastan Aadaa tottakai ihan äärettömän paljon. Pienet hetket erossa tekevät meidän suhteelle hyvää. Aada tottakai purkaa minulle jokaisen hoitokerran jälkeen oman pahanolonsa. Se on surullista, mutta sen jaksaa ottaa vastaan, kun on saanut hetken olla erossa.




Aada on oppinut viime aikoina todella paljon sanoja. Teemun tulo meidän perheeseen oli suuri siunaus. Aada on oppinut todella nopeasti ja todella paljon uusia asioita. Huomaan, että Aada on kaivannut miehenroolia. Huomaan kuinka Aada säteilee, kun saa Teemulta huomiota. Aada kulkee Teemun perässä ja haluaa syliin. He juttelevat paljon ja tekevät asioita kahdestaan. On mahtavaa, että jo tässä vaiheessa saan omaa aikaa. Parasta tässä on se, että Aada haluaa olla Teemun kanssa kahdestaan. He saattavat lähteä käymään ulkona ja Aada vilkuttaa ovelta "hei hei äiti". 
 Aamuisin Aada kiertää koko asunnon ja kysyy ensimmäisenä, että missä Teemu on. Yleensä kerron, että Teemu on töissä. Aada vastaa "Teemu isi töissä."

Jos laitan viestiä tai puhun puhelimessa, Aada luulee automaattisesti, että puhun Teemun kanssa. Hän haluaa yleensä puhua myös Teemulle. Teemu laittaa meille välillä ääniviestejä jossa sanoo Aadalle heippa. Aada nauttii siitä, kun saa kuulla Teemun ääntä. Kai se on jo niin tuttua ja turvallista. 


Välillä sitä unohtaa miten iso tyttö Aada jo on. Hän on niin pienikokoinen ja tuntuu niin äidin pienelle tytölle. 


-Eve

6 kommenttia

  1. Aada on niin kaunis tyttö :) Pieni, mutta pippurinen!

    VastaaPoista
  2. Voi Aada, niin suloinen ja niin sun näköinen. Jos saa kysyä niin minkä kokoinen Aada nyt on? :)

    VastaaPoista
  3. Oi Aadahan on pian jo kolme! Oletko palaamassa töihin silloin?

    VastaaPoista
  4. Unohda nuo jäähylle laittamiset! Niistä ei pieni lapsi opi yhtään mitään - uhma vain lisääntyy! Rajat pitää olla ja johdonmukaisuus kasvatuksessa.Älä myöskään huuda Aadalle,vaan käyttäydy niinkuin aikuinen.Anna lapsen rauhoittua ja juttele sitten.Kaupassa tai muualla ihmisten ilmoilla noin pienen lapsen voi vielä ottaa rauhallisesti syliin ja määrätietoisesti kantaa kiljuva napero pois välittämättä huudosta ja muiden katseista.Lapsi oppii että huutamalla ei saa tahtoaan läpi.Pari kolme vuotiaan kuuluukin testata vanhempiaan ja etsiä rajojaan.Hän on yhtäaikaa iso ja pieni.Hakee itsenäisyyttä ja omaa päätösvaltaa ja samalla tarvitsee paljon rajoja ja rakkautta.En myös pakottaisi lasta väkisin syömään.Ruuasta ja ruokailutilanteista tulee silloin helposti vallankäytön ja taistelun alue sen sijaan että ruokailuhetkien pitäisi olla mukavia.Myös suhde ruokaan ja ruokailuun voi muuttua ongelmalliseksi jo ehkä muutoinkin nirsoilla ja temppuilevalla lapsella ja ongelmat vain hankaloitua.Jos ei jollain aterialla ruoka maistu niin lapselta otetaan vain lautanen pois edestä,sanotaan kiitos ja kerrotaan että seuraavan kerran ruokaa on tarjolla sitten kun on seuraava ruoka-aika.Asiasta ei tehdä sen isompaa numeroa. Lapsi menettää mahdollisuuden temppuiluun ruuan kanssa ja todennäköisesti seuraava ateria maistuu paremmin.Siinä olet ihan oikeassa että lapsi pitäisi saada maistamaan uusia ruokia.Sekään ei kuitenkaan onnistu pakottamalla! Ota Aada mukaan ruuan laittoon,anna tutustua ja kokeilla miltä uusi ruoka-aine näyttää,tuoksuu,tuntuu käsissä.Anna hänen kattaa pöytää,laittaa ruokaa lautaselle jne. Tee ruokailusta positiivinen,kiva juttu sensijaan että istutat uhmaavaa lasta pöydässä ja vaadit syömään. Tuskin ruoka maistuisi itsellesikään kireässä ilmapiirissä pomon määrätessä montako lusikallista vielä pitää syödä! Lapsilla on myös kausia jolloin tuntuu että mikään ei maistu eikä ole nälkä,sitten taas kausia jolloin on jatkuvasti nälkä.Jos ruokailu ja syöminen on jatkuvasti ongelmallista niin juttele asiasta neuvolassa,lääkärissä tms.
    Ihanaa syksyä teille kaikille! Annika



    VastaaPoista
  5. "että en pysty huutamaan"

    Ei lapselle kuulukaan huutaa. Ei kotona, eikä kodin ulkopuolella.

    VastaaPoista
  6. Nyt on pakko kirjoittaa.... ilmeisesti ammattikasvattaja kommentoi... että lapselle ei kannata huutaa ja jäähylle laittaminen kannattaa lopettaa. Ei noin pienelle lapselle voi kaikkea perustella. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja niitä on hyvä myös näyttää lapselle. On ihan normaalia välillä näyttää että äiti on vihainen. Ja myös kertoa teoilla että kaikkea ei voi tehdä ja rajat on asetettava ja siinä pysyttävä. Ei niitä kukaan muu opeta kuin äiti ja isä. Jos lapselle ei opeteta rajoja hän etsii ne jostain... vaikka aikuisena vankilasta sillä rajat on rakkautta. Anteeksi antaminen ja pyytäminen kuuluu myös tähän. Lapset eivät mene rikki huutamisesta tai jäähylle laittamisesta. Vaan siitä että me kohtelemne lapsiamme meidän ystävinämme ja kuin he olisivat "pikku aikuisia". Me olemme aikuisia ja meidän täytyy näyttää se teoillamme ja sanoilamme. otetaan siis aikuisen asema lastemme elämässä ❤ lapsen tunnemaailmaan ei kannata mennä mukaan eikä ottaa sitä itselleen. Mutta jos on vihainen tai väsynyt niin sille ei voi mitään että tunne purkautuu lapsen nähden. parempi niinkuin piilottaa se.Huutava lapsi ihmisten ilmoilla kannattaa viedä rauhallisesti pois. Ruokailuhetket ovat tärkeitä. Sinä annat esimerkin ruokailusta. Älä kiinnitä siihen liikaa huomiota. Mutta syö lapsesi kanssa samaan aikaan. Me teemme kaikki kasvatus virheitä. Ole siis armollinen itsellesi. Kaikkein parhaat neuvot tulevat aina heiltä joilla ei ole omia lapsia ja he jos ketkä ovat täydellisiä kasvattajia.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //