Puute yhteisestä ajasta

Meidän seurustelu on alkanut hyvin. Ollaan vietetty todella paljon aikaa yhdessä, mutta kahdenkeskistä aikaa ei oikeastaan ole. Onhan se selvää, että kun minulla on lapsi, kahdenkeskistä aikaa on vain illalla Aadan nukkumaan menon jälkeen. Näemme viikossa lähes päivittäin. Teemu tulee usein illalla töidensä jälkeen meille. Leikitään, syödään ja laitamme yhdessä Aadan nukkumaan. Teemu on todella nopeassa ajassa hypännyt isän rooliin. On ihanaa huomata, että tuo rooli ei ahdista häntä yhtään. Hän tekee sen mielellään. Hän nauttii siitä, kun saa lukea Aadalle. Neiti istuu Teemun sylissä ja välillä he halaavat todella hellästi ja rakastavasti toisiaan. Heidän välistä rakkautta on aivan ihana seurata. Joka kerta kun Teemu halaa Aadaa tai Aada antaa Teemulle suukon minun sydämeni itkee ilosta. Jokainen kerta sydämeni täyttyy valtavalla lämmöllä ja ihmetyksellä. Tätäkö tämä todella on? Tämä on sitä, mistä en osannut kuin unelmoida. Onko tämä todella minun elämää? Voiko kaikki todella tuntua näin hyvälle ja helpolle? Vaikka tämä kaikki on ihmeellistä ja en vaihtaisi tätä mihinkään niin silti huomaan kärsiväni yhteisen ajan puutteesta. Onko se väärin? Saanko kärsiä siitä?



Meidän kahdenkeskinen aika alkaa yleensä klo 21 jälkeen. Usein illat venyy ja Teemu saattaa lähteä kotiin vasta klo 01 aikaan. Onhan siinä monta tuntia kahdenkeskistä aikaa, mutta yleensä minä alan väsymään klo 22 jälkeen. Näin alussa tietenkin jaksaa ihan erilailla panostaa suhteeseen. Teemu onkin sanonut minulle, ettei vaihtaisi niitä hetkiä mihinkään kun saa olla yhdessä yömyöhään vaikka herääkin jo klo 6 töihin. Hän jaksaa niin ihmeellisesti. 

Meidän seurustelu on arkea, tämmöistä lapsiarkea, perhe elämää. Tietenkin se on sitä, kun mukana kulkee lapsi. Meidän kahdenkeskinen aika on vaan kotona oleilu. Mitä me sitten teemme kahdestaan kun Aada nukkuu? Jutellaan, syödään, pelataan lautapelejä ja katsotaan elokuvaa. Elokuvan aikana minä nukahdan pari kertaa ja olen entistä väsyneempi. Olisi ihan lähteä kahdestaan vaikka ulos pienelle kävelylle, mutta ei. 

Sanoin varovasti viikko sitten Teemulle, että tarvitsemme yhteistä aikaa. Tarvitsemme aikaa, jolloin saamme keskittyä vaan toisiimme. Aikaa jolloin pääsisimme pois neljän seinän sisältä. Olen seikkailuhaluinen ja en tykkää pysyä paikallani. En halua olla aina se väsynyt äiti. Haluan olla tyttöystävä, joka pystyy myös antamaan eikä vain ottamaan. Seurustelu on tutustumista toiseen. Nyt olemme enimmikseen tutustuneet toisiimme vanhempina ja siinä roolissa missä tulemme olemaan. Yhteisen ajan järjestäminen on haastavaa nyt ja tulee jatkossakin varmasti olemaan haastavaa. 

Nyt viikonloppuna me kuitenkin saimme viettää kahdenkeskistä aikaa! Se tuli kyllä tarpeeseen. Aada oli mummolassa koko viikonlopun ja me nautimme toisistamme. Kumpikin kaipasimme Aadaa vuoron perään, mutta siitäkin huolimatta pystyimme keskittymään toisiimme. Aluksi oli suunnitteilla, että näemme mahdollisimman paljon ystäviä, mutta muutaman peruutuksen myötä päädyimme viettämään kahdenkeskistä aikaa. 




Olemme puhuneet paljon parisuhteesta ja siitä mitä me todella haluamme tältä. Kumpikin on tahoillaan ehtinyt tottumaan yksin oloon. Vaikka ehdinkin olla vain 2v sinkkuna ja Aada kulki rinnalla kokoajan, silti ehdin tottumaan ns. yksin olemiseen. Perjantaina päätimme ottaa hetken ihan omaa- aikaa. Teemu lähti salille ja itse lähdin lenkille. Saimme kumpikin tehdä hieman yli tunnin omia juttuja. Voi että miten hyvälle se tuntuikaan! Vain yksi tunti, mutta se piristi mieltä todella paljon! Tätä minä haluan! Parisuhteen jossa on tervettä vapautta! Mielestäni parisuhteessa rakkautta on se, että osaa antaa toiselle tilaa! Myöhemmin illalla kävimme syömässä Teemun ystävän ja hänen miehensä kanssa. Tuntui todella mahtavalle tavata ystävä pariskunta. Se on myös yksi rukousvastaus. Olen rukoillut, että tulisin toimeen mieheni ystävien kanssa ja saisimme viettää pariskuntien kanssa aikaa. Nyt niitä on ainakin yksi. 






Lauantaina herättiin klo 7 ja lähdettiin pirteänä heti lenkille. Käveltiin mm. kruununhaassa, erottajalla ja tervasaaressa. Lenkin jälkeen syötiin brunssi ja lepäsimme hetken aikaa. Illemmalla suunnattiin Serenaan. Ilta huipentui nepalilaiseen ruokaan. Sunnuntaina kävimme Helluntaiseurakunnan Jumalanpalveluksessa, syömässä ja sain tutustua muutamaan uuteen ihmiseen. 

Viikonloppu oli täydellinen. Huomasimme kuinka paljon lähennyimme viikonlopun aikana. Meillä oli paljon syvällisiä keskusteluita, joissa sai näyttää täysin omat tunteet. Pitkiä katseita jotka viesti suuria tunteita. Tämä viikonloppu oli sitä, mitä me todella tarvitsimme! Nyt taas jaksaa ahertaa arjessa! Nyt pystyy panostamaan enemmän meidän perheen yhteisiin hetkiin. Ai että, miten rakastan tuota miestä jälleen enemmän! Meidän suhde vahvistuu päivä päivältä! On hassua, että olemme seurustelleet kuukauden ja silti tuntuu, kuin olisi tuntenut paljon pidempään. 

-Eve

9 kommenttia

  1. Oon lukenut sun blogia. Ja niin ihmeellisellä tavalla Jumala on antanu sulle voimaa. Ja iloitsen sun puolesta et oot saanut rukousvastauksen elämääsi. On niin suuri ilo lukea sun tekstejä.Siunausta sulle :)

    VastaaPoista
  2. Ihana lukea tiedän kuulumisia <3 i'm happy for you!! t.Melissa ;)

    VastaaPoista
  3. <3 ihana pari olette. Mukava, että saitte kaksin aikaakin, tärkeää se on aina välillä.

    VastaaPoista
  4. Kiva että saitte järjestettyä kahdenkeskistä aikaa! Se onkin tärkeetä, tommosesta piristysviikonlopusta saa taas uutta puhtia arkeen! :)

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa todella ihanalta! En malta odottaa sitä teidän rakkaustarinaa, miten te tapasitte ja miten asiat etenivät tähän pisteeseen :D

    VastaaPoista
  6. Kerro nyt jo hyvänenaika, miten, missä ja milloin tapasitte ja miten teidän tarina alkoi (:.

    VastaaPoista
  7. Kerro nyt jo hyvänenaika, miten, missä ja milloin tapasitte ja miten teidän tarina alkoi (:.

    VastaaPoista
  8. Ihania asioita on sinulle tapahtunut sitten viime lukeman. Komea pari olette. Tapaako Aada kovinkaan usein biologista isäänsä, kun on jo ottanut Teemun iskäkseen?

    VastaaPoista
  9. Anonyymi3/9/16 08:46

    Minusta sinun elämäsi ja tarinasi on elävä todiste siitä että Jumala on ja siihen kannattaa uskoa ja rukouksiin vastataan ennemmin tai myöhemmin. Jumalalla on aina tapana kääntää tappiot voitoksi ja vielä antaa lisää sellaista bonusta mistä ihminen ei ole edes osannut uneksia ja haaveilla. Sanokoon muut mitä vain mutta tätä tietä kannattaa kulkea! Ole siunattu!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //