Haastekeskeinen ihminen

Viimeiset vuodet ovat olleet melko haasteellisia. Tuntuu, että missään vaiheessa elämässäni ei ole ollut täysin seesteistä aikaa. Sellaista, että olisin saanut vain nauttia elämästäni. Jokaisessa vaiheessa eteeni on tullut jokin haaste. Toisaalta, sitähän elämä on, haasteita kerta toisensa jälkeen. 

Kun aloimme seurustelemaan Teemun kanssa, ajattelin tai huomasin ajattelevani heti, että milloin tämä seesteinen aikakausi päättyy. Tietyllä tavalla pelkäsin sitä, mutta toisaalta odotin sitä. Miksi? Koska, se on elämä, johon olen tottunut. Se on elämä, jota olen elänyt pitkän aikaa. Se elämä tuntuu turvalliselle. Hullua, eikö? Elämäni on ollut haastekeskeistä niin pitkään, kuin jaksan muistaa. Oli outoa olla yhtäkkiä tilanteessa jossa ei olekaan haasteita. Se tuntui epänormaalilta. Se oli jokseenkin pelottavaa ja ahdistavaa. Eihän elämä nyt tällaista ole. Eihän tämä ole aitoa ja oikeata elämää, ajattelin. Mietin, että milloin tulee ne haasteet, joihin olen tottunut?



Huomasin, että oikein etsimällä etsin haasteita. Oli vaikeaa käsittää, että kaikki sujuu niin mallikkaasti. Tuntui oudolle, että asiat vaan järjestyy. Huomasin, että mikä ikinä tuntuikin ongelmalle niin siihen tuli hetkessä ratkaisu. Ymmärsin, että tämä parisuhde on erilainen. Tässä parisuhteessa minua kunnioitetaan ja arvostetaan. Tässä parisuhteessa on haasteita varmasti, mutta niitä ei luoda pikku asioista. Tässä parisuhteessa rakkaus näkyy ja tuntuu. Siitä kaikesta oli vaikea nauttia, koska joku mielessäni pisti vastaan. Ajattelin, että eihän minun elämässä tapahdu koskaan näin. Minun elämässähän on aina haasteita. Minun elämässäni olen aina ansainnut rakkauden. Minun elämässäni minua ei ole kunnioitettu ja arvostettu koskaan tällä tavalla. 


Menneisyys on tehnyt minusta todella haastekeskeisen ihmisen. Tuntuu, että minä elän kun saan ratkoa jotain haastetta. Tuntuu, että en osaa elää jos ei ole mitään mitä ratkoa. Huomasin, että oikein etsimällä etsin haasteita. Oli outoa olla yhtäkkiä tilanteessa, jossa ainoa vaihtoehto oli vain elää nauttien. Nauttia siitä hetkestä ja tunteesta. Antaa ja vastaanottaa rakkautta täysin pyyteettömästi. Tämä parisuhde tuntui terveelle ja sitä se todella on. Mutta miten vaikeaa olikin sallia itselleen luvan nauttia. Elämä tuntui epätodelliselta. Tuntui, että tämä ei ole minun elämää ollenkaan. Tuntui sille, että en pysty täysillä nauttimaan tästä elämästä mitä nyt elän. Tuntui epätodelliselle, että omassa elämässä kaikki onkin hyvin. Mitä se semmoinen on, että kaikki on hyvin? Huomasin pysähtyväni kysymysten ääriin, että miten osaan nauttia tästä? Saanko todella nauttia tästä? Onko minulla lupa nauttia tästä? Kaikki aikaisemmat vuodet olen elänyt isojen haasteiden äärellä. Nyt olin tilanteessa jossa huomasin, että nyt on minun vuoroni nauttia ja minun todella pitää vain nauttia. Se oli äärimmäisen hankalaa. Aluksi tuntui, että en osaa antaa kaikkeani Teemulle, koska etsin haasteita. Huomasin, että haastekeskeisyys nosti esiin myös pelkoja. Huomasin pelkääväni, että hän vain lähtee. Mitä jos en riitäkään? Mitä jos hän ei näekään minua tarpeeksi hyvänä? Mitä jos hän tekee samalla tavalla, kuin ne aikaisemmat? Pyörittelin mielessä paljon kysymyksiä. Mietin ja ajattelin paljon. 


Kerroin Teemulle ajatuksistani ja hän ymmärsi minua hyvin. Hän sanoi, että haluaa antaa minulle aikaa ja ei meillä ole mihinkään kiire. Hän ymmärsi ajatukseni ja pelkoni. Pian huomasin, että pystyin antamaan itsestäni enemmän. Kai se tuli sen luottamuksen myötä ja tarvitsin myös aikaa. Teemu on ihminen joka antaa minulle jokaisessa hetkessä itsestään 110% eikä vain 50%. Tiedän, että kun olemme yhdessä, hän todella on läsnä. Sen kautta olen ymmärtänyt, että tuo mies ei ole lähdössä mihinkään. Hän haluaa rakastaa ja hän rakastaa. Hän haluaa olla meille olkapää johon nojata ja turvautua. Hän haluaa huolehtia meistä. Hän haluaa olla rakastava mies ja vanhempi Aadalle. Tämä parisuhde on terve. Tämä parisuhde on aito. Vihdoin olen saanut sen, mistä olen unelmoinut. Vihdoin osaan nauttia tästä kaikesta. Pelon tilalla on syvä luottamus, koska rakkaus on karkottanut pelon. 


- Eve

Puute yhteisestä ajasta

Meidän seurustelu on alkanut hyvin. Ollaan vietetty todella paljon aikaa yhdessä, mutta kahdenkeskistä aikaa ei oikeastaan ole. Onhan se selvää, että kun minulla on lapsi, kahdenkeskistä aikaa on vain illalla Aadan nukkumaan menon jälkeen. Näemme viikossa lähes päivittäin. Teemu tulee usein illalla töidensä jälkeen meille. Leikitään, syödään ja laitamme yhdessä Aadan nukkumaan. Teemu on todella nopeassa ajassa hypännyt isän rooliin. On ihanaa huomata, että tuo rooli ei ahdista häntä yhtään. Hän tekee sen mielellään. Hän nauttii siitä, kun saa lukea Aadalle. Neiti istuu Teemun sylissä ja välillä he halaavat todella hellästi ja rakastavasti toisiaan. Heidän välistä rakkautta on aivan ihana seurata. Joka kerta kun Teemu halaa Aadaa tai Aada antaa Teemulle suukon minun sydämeni itkee ilosta. Jokainen kerta sydämeni täyttyy valtavalla lämmöllä ja ihmetyksellä. Tätäkö tämä todella on? Tämä on sitä, mistä en osannut kuin unelmoida. Onko tämä todella minun elämää? Voiko kaikki todella tuntua näin hyvälle ja helpolle? Vaikka tämä kaikki on ihmeellistä ja en vaihtaisi tätä mihinkään niin silti huomaan kärsiväni yhteisen ajan puutteesta. Onko se väärin? Saanko kärsiä siitä?



Meidän kahdenkeskinen aika alkaa yleensä klo 21 jälkeen. Usein illat venyy ja Teemu saattaa lähteä kotiin vasta klo 01 aikaan. Onhan siinä monta tuntia kahdenkeskistä aikaa, mutta yleensä minä alan väsymään klo 22 jälkeen. Näin alussa tietenkin jaksaa ihan erilailla panostaa suhteeseen. Teemu onkin sanonut minulle, ettei vaihtaisi niitä hetkiä mihinkään kun saa olla yhdessä yömyöhään vaikka herääkin jo klo 6 töihin. Hän jaksaa niin ihmeellisesti. 

Meidän seurustelu on arkea, tämmöistä lapsiarkea, perhe elämää. Tietenkin se on sitä, kun mukana kulkee lapsi. Meidän kahdenkeskinen aika on vaan kotona oleilu. Mitä me sitten teemme kahdestaan kun Aada nukkuu? Jutellaan, syödään, pelataan lautapelejä ja katsotaan elokuvaa. Elokuvan aikana minä nukahdan pari kertaa ja olen entistä väsyneempi. Olisi ihan lähteä kahdestaan vaikka ulos pienelle kävelylle, mutta ei. 

Sanoin varovasti viikko sitten Teemulle, että tarvitsemme yhteistä aikaa. Tarvitsemme aikaa, jolloin saamme keskittyä vaan toisiimme. Aikaa jolloin pääsisimme pois neljän seinän sisältä. Olen seikkailuhaluinen ja en tykkää pysyä paikallani. En halua olla aina se väsynyt äiti. Haluan olla tyttöystävä, joka pystyy myös antamaan eikä vain ottamaan. Seurustelu on tutustumista toiseen. Nyt olemme enimmikseen tutustuneet toisiimme vanhempina ja siinä roolissa missä tulemme olemaan. Yhteisen ajan järjestäminen on haastavaa nyt ja tulee jatkossakin varmasti olemaan haastavaa. 

Nyt viikonloppuna me kuitenkin saimme viettää kahdenkeskistä aikaa! Se tuli kyllä tarpeeseen. Aada oli mummolassa koko viikonlopun ja me nautimme toisistamme. Kumpikin kaipasimme Aadaa vuoron perään, mutta siitäkin huolimatta pystyimme keskittymään toisiimme. Aluksi oli suunnitteilla, että näemme mahdollisimman paljon ystäviä, mutta muutaman peruutuksen myötä päädyimme viettämään kahdenkeskistä aikaa. 




Olemme puhuneet paljon parisuhteesta ja siitä mitä me todella haluamme tältä. Kumpikin on tahoillaan ehtinyt tottumaan yksin oloon. Vaikka ehdinkin olla vain 2v sinkkuna ja Aada kulki rinnalla kokoajan, silti ehdin tottumaan ns. yksin olemiseen. Perjantaina päätimme ottaa hetken ihan omaa- aikaa. Teemu lähti salille ja itse lähdin lenkille. Saimme kumpikin tehdä hieman yli tunnin omia juttuja. Voi että miten hyvälle se tuntuikaan! Vain yksi tunti, mutta se piristi mieltä todella paljon! Tätä minä haluan! Parisuhteen jossa on tervettä vapautta! Mielestäni parisuhteessa rakkautta on se, että osaa antaa toiselle tilaa! Myöhemmin illalla kävimme syömässä Teemun ystävän ja hänen miehensä kanssa. Tuntui todella mahtavalle tavata ystävä pariskunta. Se on myös yksi rukousvastaus. Olen rukoillut, että tulisin toimeen mieheni ystävien kanssa ja saisimme viettää pariskuntien kanssa aikaa. Nyt niitä on ainakin yksi. 






Lauantaina herättiin klo 7 ja lähdettiin pirteänä heti lenkille. Käveltiin mm. kruununhaassa, erottajalla ja tervasaaressa. Lenkin jälkeen syötiin brunssi ja lepäsimme hetken aikaa. Illemmalla suunnattiin Serenaan. Ilta huipentui nepalilaiseen ruokaan. Sunnuntaina kävimme Helluntaiseurakunnan Jumalanpalveluksessa, syömässä ja sain tutustua muutamaan uuteen ihmiseen. 

Viikonloppu oli täydellinen. Huomasimme kuinka paljon lähennyimme viikonlopun aikana. Meillä oli paljon syvällisiä keskusteluita, joissa sai näyttää täysin omat tunteet. Pitkiä katseita jotka viesti suuria tunteita. Tämä viikonloppu oli sitä, mitä me todella tarvitsimme! Nyt taas jaksaa ahertaa arjessa! Nyt pystyy panostamaan enemmän meidän perheen yhteisiin hetkiin. Ai että, miten rakastan tuota miestä jälleen enemmän! Meidän suhde vahvistuu päivä päivältä! On hassua, että olemme seurustelleet kuukauden ja silti tuntuu, kuin olisi tuntenut paljon pidempään. 

-Eve

Puuttuva palanen

Olen puhunut blogissa haaveistani tulevaa miestäni kohtaan. Olen puhunut siitä miten toivoisin, että mieheni ottaisi Aadan avosylin vastaan. Myönnän, että minun on ollut vaikea uskoa siihen. On ollut vaikea uskoa ylipäätään siihen, että joku meidät oikeasti huolisi. Olen ajatellut, että en todellakaan voi saada uskovaista miestä siis sellaista joka uskoo Jumalaan ja jolla on samanlaiset arvot kuin minulla. Olen ajatellut, että sellaista miestä ei vain ole joka hyväksyisi sen, että olen eronnut nainen. Vaikka tiedänkin, että raamatun mukaan ja Herran edessä olen täysin puhdas. Tiedän, että omatuntoni on täysin puhdas ja minulla on täysi vapaus olla onnellinen juuri nyt. Ajattelin myös, että vaikka mies hyväksyisi sen, että olen eronnut niin Aada olisi este. On totta, että sellaista miestä jolle Aada on este niin en ole suostunut edes ajattelemaan. Olen toivonut, että saisin miehen jolle Aada olisi yhtä rakas kuin minulle. Herra vastasi jälleen minun unelmiini. Jälleen minun rukoukset kuultiin ja sain juuri sellaisen miehen. Et välttämättä usko siihen, mutta niin se vain on. 

Näimme Teemun kanssa kaksi kertaa kahdestaan ennenkuin Teemu kohtasi Aadan. Kysyin Teemulta, että eikö Aada todella ole hänelle mikään ongelma. Teemu katsoi minua ja naurahti " no mun päässä on varmaan jotain pahasti vialla, mutta minusta Aada ei ole mikään ongelma. Minusta on hienoa, että sinulla on lapsi". Se lause sai minut herkistymään. Miten kauniisti hän ajattelikaan. Kysyin, että tulisiko hän meille ja näkisi samalla Aadan. Teemun suunpielet kääntyivät suureksi hymyksi ja hän kysyi " oletko todella sitä mieltä, että saisin tavata jo Aadan?". Olin päättänyt, että nyt olisi oikea aika. Teemu päätti luottaa minuun. 


Paria päivää aikaisemmin näytin Aadalle kuvan. Kuvan jossa olimme yhdessä Teemun kanssa. En kertonut Aadalle mitään etukäteen vaan näytin vain kuvaa. Aada katsoi kuvaa tarkasti ja osoitti minua ja sanoi: äiti. Seuraavaksi hän osoitti Teemua ja sanoi: Teemu. Katsoin Aadaa ja kyyneleet alkoivat valumaan silmistä. Aada ei todellakaan tiennyt, että kuvassa oli Teemu. En ollut puhunut hänelle mitään Teemusta. Yhtäkkiä Aada katsoi kuvaa uudestaan, osoitti ja sanoi: iskä. Sen jälkeen Aada alkoi iloisesti nauramaan ja liikkui iloiten. En tiennyt mitä ajatella ja miten reagoida. Menin todella hiljaiseksi. Voisiko lapsi todella aavistaa, että tässä on meidän perheen puuttuva palanen? 

Aada on herkkä tyttö. Aada on yleensä todella arka jos meille tulee vieraita. Ensimmäiset puoli tuntia Aada istuu sylissä eikä sanoa sanaakaan. Teemun kanssa tilanne oli kuitenkin toinen. Aada otti Teemun iloiten vastaan. Ihan kuin Aada olisi tiennyt, että Teemu tulee ja häneen voi luottaa. Teemu antoi Aadalle todella ihanasti tilaa. Hän ei yrittänyt liikaa vaan antoi Aadan itse tulla hänen luokseen. Aada ei ujostellut missään vaiheessa. Aada otti Teemun todella hyvin vastaan. Jo ensimmäisellä tapaamiskerralla Aada istui Teemun sylissä ja halasi Teemua. Aada näytti sille, kuin hän olisi ollut iloinen minun puolesta. Aada vaikutti juuri sille, että oli kaivannut puuttuvaa palasta yhtä paljon, kuin minä. En edelleenkään ymmärrä, että miten heidän ensinmäinen tapaaminen sujui niin hyvin. En käsitä! Sen jälkeen olemme nähneet joka kerta yhdessä. Teemu työntää Aadan rattaita, 
antaa vauhtia kiikussa, pitää sylissä ja toimii myös auktoriteettinä. Aada on uskaltanut raivota Teemulle ja niissä tilanteissa Teemu on ollut todella itsevarma. Teemu ei ole antanut periksi vaan on näyttänyt ns. Kaapin paikan. Aada kokeilee selvästi, että millainen Teemu on. On ihailtavaa nähdä miten hyvin nuo kaksi tulee toimeen keskenään. 

Minulle on tärkeää, että miehellä on auktoriteettiä. Tässä ei kuka tahansa mies pärjää. Miehen pitää näyttää lapselle selkeät rajat. Aada on todella temperamenttinen neiti. Hän koettelee tällä hetkellä vähän liiankin paljon hermoja. Oma tahto on ihan mahdoton. Olisi ahdistavaa jos minä toimisin ainoana auktoriteettinä ja Teemu katsoisi vierestä. Ihailen Teemussa todella paljon tuota itsevarmuutta. Hän todella tietää mitä tekee ja vaikka ei tietäisikään niin uskaltaa lähteä pois mukavuusalueltaan. Mikä parasta niin Aada tottelee Teemua. Teemu auttaa minua jokaisessa asiassa. Hän on todella oma-aloitteinen ja se on myös yksi piirre mitä arvostan todella paljon. 



Hetki sitten Aada sanoi minulle, että " ikävä Teemu". Kerroin sen Teemulle ja hän vastasi, että hänelläkin oli ikävä Aadaa. Neljään päivään emme nähneet ja mun muruilla kerkes tulla toisiaan jo ikävä. Voi miten se lämmitti mun sydäntä! Tuo mies todella kaipaa lastani ja haluaa olla Aadan elämässä! Iltaisin saan viestiä, kuinka rakkaita me olemme Teemulle. Nimenomaan me, en ainoastaan minä! Teemu kyselee paljon Aadasta ja haluaa olla perillä kaikissa kasvuhormoniin liittyvissä asioissa ja etenkin minun tukena. Teemu lukee Aadalle kirjaa ja no heillä on ne omat juttunsa. En voi sanoin kuvailla sitä miten hyvälle tämä kaikki minusta tuntuu! On äärettömän hienoa katsoa sitä miten nuo kaksi tulee toimeen! He nauttivat toisistaan! On edelleen outoa, että Aada ei ole mikään ongelma tuolle miehelle! Tiedän, että se päivä tulee, kun voin jättää Aadan luotettaviin käsiin hoitoon. Tiedän, että tuon miehen kanssa myös minä saan omaa-aikaa. Tiedän, että Aada ei todellakaan ole mikään este. Tiedän, että me merkitsemme hänelle jo nyt todella paljon. Tuo mies on juuri se jota olen odottanut! Tuo mies on se puuttuva palanen joka löysi tien meidän luokse. Tuo mies on ainutlaatuinen! Saan ylpeänä kulkea Teemun rinnalla! Sydämeni on pakahtua rakkaudesta! 

-Eve


Rukousvastaus

Katson tyhjää tekstikenttää. En tiedä mitä kirjoittaisin. Mielessäni on ajatus ainoastaan onnellisuudesta. En uskonut, että voisin koskaan päästä tähän. Viime päivien tapahtumat ovat olleet niin ainutlaatuisia. 

"Katson sinua ja tiedän, että et ole lähdössä mihinkään. Huomaan, että hetki hetkeltä pelkään vähemmän. Huomaan, että hetki hetkeltä luotan enemmän. En uskonut, että tämä päivä voisi vielä tulla. En uskonut, että Herra todella vastaisi minun rukouksiini. Hän teki sen. Hän vastasi minun haaveisiini. Hän vastasi minun rukouksiini sinun kauttasi. Sinä olet ainutlaatuinen. Sinä olet se puuttuva palanen, mitä olen odottanut. Sinä saavuit luoksemme juuri oikealla hetkellä. Sinä olet lahja Jumalalta. Olet aarre jota rakastan. " 


Tiedättekö, olen onnellinen. Olen iloinen! Saan olla tätä koko sydämestäni! Mun sydän huutaa ainoastaan kiitosta! Haluan huutaa koko maailmalle, että olen löytänyt aarteen! Tämä mamma on äärimmäisen onnellinen! Onko tämä sittenkin unta? Ethän herätä mua unesta, jooko? 

Olen odottanut perheeseemme miestä. Olen todella halunnut löytää miehen. Olen ollut kateellinen todella monelle parisuhteessa elävälle ystävälle. Olen toivonut sitä samaa itsekin. Silti olin päättänyt, että Jumala saa ohjata tätäkin asiaa. Olin päättänyt, että odotan. En halunnut astua harhaan. Meinasin tämän odottamisen aikana astua monta kertaa harhaan, mutta onneksi vain meinasin. Tiedän, että vaikka Jumala johdattaa rinnalleni ihmisen, kaiken sen hyvän voin myös itse pilata. Se ei ole sanomatta selvää, että kun Jumala johdattaa puolison niin automaattisesti sitä onnistuu. Meillä jokaisella on omatahto ja Herra todella kunnioittaa minun niin kuin sinunkin omaatahtoa. 




Luovutin tämän asian täysin Herralle, mutta rukoilin " Anna minun aloittaa kasvuhormonihoidot yhdessä tämän tulevan miehen kanssa. En halua aloittaa niitä yksin." Se oli suurin haaveeni ja sitä todella olen odottanut. Muutaman päivän päästä saadaan vihdoin aloittaa kasvuhormonit! Ja täydellä 100% korvauksella!! Vein myös listan Jumalalle, mihin kirjoitin millainen on minun unelmien mies. Listassa oli kymmenen kohtaa. Sanoin Herralle, että tämä on se minun unelmien mies ja, koska sinä olet kaikkivaltias, minä tiedän, että voit tuoda minulle tällaisen miehen. En osannut uskoa, että se lista todella voisi toteutua. Herra kuitenkin kuuli sen ja todella toi elämääni miehen, jossa toteutuu kaikki kohdat mitä kirjoitin listaan. Kaksi merkittävintä olivat: mies joka osaa käsitellä puuta. Ja toinen: mies jonka kanssa tunnen oloni pieneksi ja hennoksi. 

Teemu on hänen nimensä. Hän on minua 36cm pidempi ja muutaman vuoden vanhempi. Hän on komea! Hänen äänensä on lempeä. Sellainen tuttu ja turvallinen! Hänen äänensä kertoo minulle niin paljon. Hänen katseensa on syvä ja kiehtova. Hän kehuu minua ja nostaa minut korokkeelle. Hän ei häpeä minua! Hän esittelee minua ylpeänä! Hän saa minut elämään! Hän saa minut tuntemaan jotain uutta ja erilaista! Hän on empaattinen ja juuri siksi hänen sydämensä on niin kaunis. Meillä on jotain sellaista, mitä en ole koskaan tuntenut. Meidän yhteys on jotain syvempää kuin kenenkään toisen kanssa. Me ymmärretään toisiamme! Me ollaan rikkinäisiä, mutta yhdessä sitäkin ehjempiä! Hän se on! Hän on se puuttuva palanen! Hän on se, jota olen odottanut! Hän se on! 



Kaikki tämä on alkanut nopeasti, mutta varmasti! Aadakin on ottanut Teemun tosi hyvin vastaan ja heillä on jo muutama yhteinen juttu. Aada istuu Teemun sylissä ja antaa suukon poskelle. Aada nauttii niin paljon! Aada uskaltaa näyttää tunteensa Teemulle ja se kertoo minulle todella paljon! Aada luottaa häneen! Olen niin äärimmäisen kiitollinen! 

Tämä raamatun kohta todella pitää paikkaansa! Tämä on se, johon saan turvata! Näin sana lupaa ja se todella on niin! Matt 6:33 "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan."

Kerron hieman myöhemmin kokonaisuudessa meidän rakkaustarinan. Miten kaikki todella alkoi? Haluan kertoa teille myös enemmän Aadan ja Teemun suhteesta. Olkaa kärsivällisiä! Minä haluan nauttia nyt elämästäni tuo mies rinnallani! 

- Eve