Pääsiäinen

Pääsiäinen tuli ja meni. Aluksi meillä ei ollut mitään suunnitelmia pääsiäiseksi. Ajattelin, että lepäämme kotona ja käymme hieman ulkoilemassa. Ostin naudanpaistia ja ajattelin, että ainakin siinä on jotain piristykseksi. Yllättäen torstaina ystäväni kutsui meidät kylään. Siitä innoittautuneena aloin pakkaamaan ja pian olimmekin jo junassa, matkalla kohti Hyvinkäätä. Junassa tutustuin erääseen nuoreen äitiin. Oli huvittavaa, kun hänen vuoden vanha poika kutsui Aadaa vauvaksi. Tämä äiti kysyi minulta Aadan ikää ja naurahti, kun tajusi Aadan olleen yli vuoden poikaa vanhempi. Poika oli hieman isompi kokoinen, mikä hämäsi aluksi.  Ajattelin, että pääsen helpommalla jos sanon Aadan olleen keskonen syntyessään. Se ei kuitenkaan riittänyt vaan pian mainitsinkin jo turnerinoireyhtymän ja hormonihoidot. Mietin siinä, että miksi tämä aina menee näin. Toisaalta ei se minua haittaa. Tykkään jutella uusille ihmisille ja on mukavaa kertoa omasta elämästä. Ehkä siksi, koska en ole koskaan osannut hävetä tyttärtäni tai sitä mikä hän on. Välillä on niitä hetkiä, kun tekee mieli kuuluttaa koko maailmalle, että minulla on turnertyttö ja olen niin äärettömän ylpeä hänestä. Toisaalta taas elämään mahtuu niitä hetkiä, kun sitä pysähtyy miettimään " olisinko päässyt helpommalla normaalin lapsen kanssa?". 



Meidän pääsiäinen alkoi mukavasti. Syötiin maukasta naudanpaistia, herkuteltiin ja lenkkeiltiin. Käytiin myös tutustumassa uuteen seurakuntaan ja kuunneltiin sanaa. Pääsiäinen loppui kuitenkin ikävästi, koska Aadalle nousi korkea kuume. Se tiesi unettomia öitä ja väsynyttä porukkaa. Kotiin päästyä olin itse aivan töttöröö. Makasin sängyssä ja unohdin syödä. Koitin saada Aadan syömään, mutta huonoin tuloksin. Makaronia ketsupilla ja rasvalla höystettynä hän suostui syömään. Sillä mentiin pari päivää. Korvatulehdus on inhottava riesa, mutta onneksi tämäkin tulehdus parani muutamassa päivässä. 

Olen pitänyt parin vuorokauden ajan somelakkoa. Instagram, facebook, whatsapp sekä snapchat on nyt hetken aikaa tauolla. Huomasin, että kulutan siihen aivan liikaa aikaa. Pysähdyin hetkeksi kysymyksen " haluanko todella olla tällainen äiti?" ääreen. En halua. Some vie aivan liikaa aikaa elämästäni. Nyt haluan keskittyä tyttäreeni, lepäämiseen sekä myös suhteeseen Jumalan kanssa. Tämä on se, mitä juuri nyt tarvitsen. 


- Eve

10 kommenttia

  1. Anonyymi1/4/16 14:51

    Olet Eve ihanan aito ja lämmin ihminen! Kaikkea hyvää teille :) <3

    VastaaPoista
  2. Hyvä päätös tuo some-lakko! Siihen jää huomaamatta koukkuun, eikä pian osaa olla raportoimatta yhtään mitään. :)

    VastaaPoista
  3. Parin päivän somelakko tekisi varmasti aika ajoin hyvää itse kullekin:) Kirjoitin juuri itsekin parin postauksen verran kokemuksiani siitä, miten esimerkiksi blogin ylläpitäminen voi vaikuttaa sekä positiivisesti että negatiivisesti ihmissuhteisiin, arvo- ja ajatusmaailmaan jne: http://maalaishiirenelamaa.blogspot.com
    Teidän pääsiäinen kuulosti oikein kivalta ja toivottavasti Aada nyt paranee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä:) pitää käydä lukemassa! Kiitos! Kyllä tää somelakko on tehny todella hyvää :) ihanaa miten helposti sitä pystyykin olla loppuenlopuksi erossa facebookista :D ajattelin, että se ois työläämpää :D

      Poista
  4. Laittelinki sulle viestii tällä viikolla, mutta kannatan somelakkoa. Se vie nykyään ihmisiltä aivan liikaa aikaa. Lapset ovat kerran pieniä ja kaipaavat huomiota, mutta some tulee aina olemaan. Siunausta sulle ja Aadalle! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai laittelit :D täytyy vastata, kun tää lakko loppuu :) tekee kyllä todella hyvää! Yhtään ei ees kaipaa facebookkiin tai whatsappiin :D

      Poista
  5. Hei! Löysin sun blogin pari viikkoa sitten ja oo lukenu siitä asti mielenkiinnolla. Asun Kanadassa, ja synnyinkin täällä, olen siirtolaisten lapsi. Anteeksi jos mun suomi on huonoa aina joskus, tai jos puhun ikivanhaa murretta, haha. Halusin vain sanoa että tiedän tuon tunteen hyvin, että sanoinkaan liian paljo nyt? Ja miksi pitikin selittää koko tarinan? Mulla syntyi keskonen 20 kuukautta sitten. Walter syntyi liian ennen kun ei se kasvanu kunnolla. Ei saanu tarpeeksi ravintoa. Hän painoi 1210g ja oli 38 senttiä pitkä. Ei sillä oo todettu mitään geenipoikkeuksia, mutta ei hän oo pääsy koosta kiinni. Kahdenkymmenen kuukauden vanhana, hän on vain 8.6kg ja 77 senttiä pitkä, vuoden vanhan kokoinen. Häntä usein kutsutaan vauvaksi, ja monet et voi uskoa että kuinka vanha se todella on. Ja sitten se tarina tuleekin aina ulos, että hän oli tosi pieni ja syntyi liian ennen eikä hän oo vain päässyt kiinni. Ja sitten ajattelen että miksi mä kerroin tuon kaiken? Mutta jos ne ihmiset jotka kysyy on mukavia ja kysyy nätisti, niin ei se muakaan oikeastaan haittaa.

    VastaaPoista
  6. Voi ihana, kiiitos <3 tervetuloa mukaan lukemaan, ihana kun olet mukana! Kiitos, kun kerroit teidän elämästä! Aikalailla walter on samankokoinen, kuin Aada. Voiettä <3 se tosiaan aina riippuu siitä, että millä tyylillä ihmiset kysyvät lapsen pienestä koosta. Jos ihminen on mukava niin mielellään toisaalta kertookin hänelle kaiken. Jos tyly niin ei tee mieli kertoa yhtään mitään :D

    Kaikkea hyvää teille :)

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!