It's a new time

Muutama päivä sitten kyläilin Aadan sukulaisten luona. Mietin pitkään, että voinko mennä heille kylään. He ovat olleet minulle läheisiä, kun asuin Kouvolassa. Vietimme jonkin verran aikaa neljästään pariskuntina, ennen lapsia. Jotenkin pelkäsin, että osaanko olla heidän kanssa ilman Aadan isää ja pystynkö siihen. Jotenkin ajatuksissani tuntui oudolle nähdä heitä ns. Yksin. Pelkäsin myös, että muistuttaako he olemukseltaan minua Aadan isästä ja kestänkö sitä. Jollain tapaa muistot nousivat pintaan, kun vierailimme heillä. Onneksi kuitenkin suljin ne ajatukset mielestäni, että en voisi kyläillä Aadan sukulaisilla. Muutaman tunnin piipahdus venyikin kokonaiseksi päiväksi. Olin todella väsynyt, mutta silti sain rentoutua ja lapsetkin leikkivät nätisti yhdessä. Sain mahani täyteen sekä oli huojentavaa vaihtaa ajatuksia toisen äidin kanssa. Tajusin, että näin tämän kuuluukin mennä. Vaikka minun ja Aadan isän suhde onkin historiaa niin olen onnellinen, että pysty pitämään yhteyttä silti Aadan sukulaisiin. 

Hassulle se silti alussa tuntui. Tuntui oudolle nähdä ihmisiä joita olen nähnyt viimeksi silloin, kun päätin olla luovuttamatta Aadan isän suhteen. Jollain tapaa ne muistot nousivat pintaan. Säikähdin ajatuksiani, mutta toisaalta se oli todella hyvä. Tajusin nimittäin, että minä en kaipaa Aadan isää enää ollenkaan. Minä en vain halua häntä takaisin. Minä olen oikeasti päässyt hänestä yli. Toisaalta olen tiedostanut tämän kaiken jo paljon aikaisemmin, mutta nyt tajusin sen ihan kunnolla. Nyt pystyn sanomaan sen ääneen niin, että oikeasti tarkoitan sitä. Erosta selviäminen vie aikaa. Joillakin se vie kauemmin, kuin toisilla. Erosta selviämiselle on myös hyvä antaa aikaa. Mielestäni on hyvä olla yksin ja käsitellä eroa. Itse ainakin olen käsitellyt, miettinyt ja kasvanut paljon. Olen onnellinen, että olen antanut itselleni aikaa ja olen todella saanut rauhassa käsitellä asioita. Jos olisin alkanut seurustelemaan esim. Viime kesänä niin se olisi tapahtunut aivan liian aikaisin. En halua ottaa sitä riskiä, että tulevassa suhteessa se toinen olisi terapeuttini. Tämä aika on ollut minua varten. Tämä aika on ollut kivuliasta, surullista, mutta myös kaunista ja ainutlaatuista. Tämä aika on vahvistanut ja auttanut. Muistan, kuinka ystäväni rauhoitteli minua viime syksynä;

 " Eve toivoisin, että et alkaisi vielä seurustelemaan. Todella toivon sitä. Älä seurustele ennen joulua. Ole tämä puoli vuotta yksin ja keskity itseesi. Tää aika on sun aika ".






Hän neuvoi, että tuleva parisuhde rakentuisi erilaiselle pohjalle ja tuleva mieheni ei olisi minulle ns. Korvike. Hän sanoi myös, että minulla ei ole mikään kiire alkaa seurustelemaan vaan minulla on koko elämä aikaa. Hän toivoi, että antaisin itselleni ja Aadalle aikaa. Pääsisin rauhassa käsittelemään niitä haavoja, joita avioeron kokeminen minulle toi. Hän oli oikeassa ja nähtävästi kuuntelin hänen neuvojaan, koska en ole alkanut seurustelemaan ja tammikuustakin on jo kulunut 2kk. 

Nyt tilanne on se, että olen paljon pohtinut, että haluanko edes alkaa seurustelemaan? Kesällä tulee 2v asumuseron alkamisesta. Toisaalta se on lyhyt aika, mutta toisaalta taas ei. Haluanko minä todella, että se prinssi saapuu tähän ja aloitan sen kaiken alusta? Haluanko minä todella sitä? Voiko se tuleva prinssi rakastaa Aadaa, kuin omaa lastaan? Voiko se tuleva prinssi rakastaa minua ja pitää minua, kuin kukkaa kämmenellä? Voinko minä todella olla tulevalle miehelleni ns. Ainoa nainen maailmassa? Tämä on asia, jota käsittelen tällä hetkellä. Olenko minä todella valmis? Huomaan, että minulla on pelkoja. Pelkään, että tuleva mieheni hylkää minut. Pelkään, että kukaan ei koskaan voisi rakastaa minua niin, miten haluaisin. Suojelenko siis itseäni, kun mietin " olenko minä todella valmis?". Ehkä se on tietynlainen selviytymiskeino. Tällä hetkellä elämä on melko helppoa. Minun ei tarvitse pelätä sydänsuruja ja saan vain olla. 

Toisaalta, en voi tietää olenko minä täysin valmis koskaan. Se riski pitää vain ottaa. Uskon kuitenkin, että olen niin valmis, kuin vain voin. Uskon, että kaikki se ihastuminen ja rakkaus antaa voimaa tutustua erityisellä tavalla toiseen ja mitä kaikkea se nyt pitääkin sisällään. Uskon, että olen valmis. En kuitenkaan halua tehdä sitä, ennenkuin avioero todella astuu voimaan. Harkinta-aika päättyi viime kuussa ja avioeron kakkosvaihe on lähetetty. Avioeron pitäisi astua ihan pian voimaan. Tällä hetkellä odotan innolla sitä päivää. Sen jälkeen olen virallisesti eronnut ja voin todella aloittaa ns. Uuden elämän. Voiko avioerosta iloita näin paljon? Minä iloitsen ja todella odotan sitä! Olen itkenyt ja surrut sitä, että tässä kaikessa todella kävi näin. Sitä tuskaa mitä olen käynyt läpi on todella vaikea ymmärtää, jos ei itse ole kokenut tällaista. Se oli rankkaa, mutta enää en jaksa surra. Enää minulla ei ole voimia eikä halua surra. Minä todella olen antanut ex miehelleni sekä itselleni anteeksi. Minä todella olen päässyt yli siitä ja voin hyvällä mielellä jatkaa elämääni. Nyt voin sanoa, että it's a new time! Vanhaan en enää palaa, se on historiaa. Elämää ei voi suunnitella alusta loppuun saakka, matkan varrelle mahtuu paljon muuttujia ja tämä oli minun elämäni yksi muuttuja. Nyt kuitenkin elämä jatkuu eronneena naisena kohti unelmaa.

- Eve 

3 kommenttia

  1. Niin paljon tuttuja ajatuksia, voisin allekirjoittaa koko tekstin! Meilläkin on erosta nyt 1,5v ja elelen kyllä hyvinkin samanlaisissa ajatuksissa kuin sinä :)

    VastaaPoista
  2. Sinä olet niin terve tulevassa suhteessasi. Sinun tuleva suhteesi on ainutlaatuinen. Tuleva miehesi ei edes tiedä sitä, että miten terveen vaimon hän itselleen tulee vielä saamaan. Viisaita ajatjksia. Kauniita ajatuksia. Tämä teksti kertoo sen, että et tee mitään hätiköityä. Ihan kuin jo tietäisit kuka on tuleva miehesi, hienoa jos näin on. Jumala osoittakoon sinulle tulevan miehesi ja hänelle sinut, tulevan vaimonsa. Sinä olet aarre ja tuleva miehesi saa sinusta aarteen itselleen. Rukoilen, että hän ymmärtäisi sinun arvosi ja osaisi käsitellä sinua hellästi. Käsittelisi sinua niin, miten sinua ei ole koskaan käsitelty. Olen surullinen siinä, miten sinun ex miehesi ei osannut sinua käsitellä, mutta se mitä sinussa on tapahtunut tämän matkan aikana on ihmeellistä. Hienoa. !!!!!

    Jaksan joka kerta ihmetellä sitä, miten kypsä sinä olet siis Todella kypsä. Olet todella viisas nainen. Ilkeitä sanoja yleensä satelee kaikista eniten niille ihmisille jotka ovat ns. Parempia kuin toiset. Sinulle monet ovat kateellisia, minä olen yksi sellainen/ myönnän sen. Kaikkea hyvää!

    -L. A

    VastaaPoista
  3. Onko sinulla jo joku mies kuvioissa jonka suhteen ajattelet noin syvällisesti asioista? Itse olen myös eronnut noin pari vuotta sitten ja nyt ajattelen löydänkö enää koskaan ketään.Olenko yksin loppuelämäni.Ihailen itsevarmuuttasi asiassa.Itse koen itseni ihan epäonnistuneeksi,hylätyksi.En osaa ajatella mitenkään enkä mitään tulevasta miehestäni koska en usko että sellaista koskaan tulee vastaan.

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!