Tervehdys

Täällä voidaan ihan hyvin. Koti on ihana ja nautitaan asua täällä. Ollaan nähty paljon ystäviä, majoitettu heitä, sekä tutustuttu uusiinkin ihmisiin. Lenkkeily kausi on myös avattu, koska kävelytiet on ihanan kuivat. Yksinäistä täällä ei ainakaan ole. Voiettä, miten ihanalle tämä uusi koti ja paikkakunta tuntuukaan. Aada on myös samaa mieltä. Hän on saanut muutaman uuden leikkikaverin ja tuntuu nauttivat. Kiitollisella mielellä siis olemme. Tällä hetkellä tämä mamma odottaa todella paljon kesää! Ihanaa, kun aurinko paistaa ja lämmittää!

Tässä muutama kuva, sunnuntaipäivän piristykseksi.







- Eve

It's a new time

Muutama päivä sitten kyläilin Aadan sukulaisten luona. Mietin pitkään, että voinko mennä heille kylään. He ovat olleet minulle läheisiä, kun asuin Kouvolassa. Vietimme jonkin verran aikaa neljästään pariskuntina, ennen lapsia. Jotenkin pelkäsin, että osaanko olla heidän kanssa ilman Aadan isää ja pystynkö siihen. Jotenkin ajatuksissani tuntui oudolle nähdä heitä ns. Yksin. Pelkäsin myös, että muistuttaako he olemukseltaan minua Aadan isästä ja kestänkö sitä. Jollain tapaa muistot nousivat pintaan, kun vierailimme heillä. Onneksi kuitenkin suljin ne ajatukset mielestäni, että en voisi kyläillä Aadan sukulaisilla. Muutaman tunnin piipahdus venyikin kokonaiseksi päiväksi. Olin todella väsynyt, mutta silti sain rentoutua ja lapsetkin leikkivät nätisti yhdessä. Sain mahani täyteen sekä oli huojentavaa vaihtaa ajatuksia toisen äidin kanssa. Tajusin, että näin tämän kuuluukin mennä. Vaikka minun ja Aadan isän suhde onkin historiaa niin olen onnellinen, että pysty pitämään yhteyttä silti Aadan sukulaisiin. 

Hassulle se silti alussa tuntui. Tuntui oudolle nähdä ihmisiä joita olen nähnyt viimeksi silloin, kun päätin olla luovuttamatta Aadan isän suhteen. Jollain tapaa ne muistot nousivat pintaan. Säikähdin ajatuksiani, mutta toisaalta se oli todella hyvä. Tajusin nimittäin, että minä en kaipaa Aadan isää enää ollenkaan. Minä en vain halua häntä takaisin. Minä olen oikeasti päässyt hänestä yli. Toisaalta olen tiedostanut tämän kaiken jo paljon aikaisemmin, mutta nyt tajusin sen ihan kunnolla. Nyt pystyn sanomaan sen ääneen niin, että oikeasti tarkoitan sitä. Erosta selviäminen vie aikaa. Joillakin se vie kauemmin, kuin toisilla. Erosta selviämiselle on myös hyvä antaa aikaa. Mielestäni on hyvä olla yksin ja käsitellä eroa. Itse ainakin olen käsitellyt, miettinyt ja kasvanut paljon. Olen onnellinen, että olen antanut itselleni aikaa ja olen todella saanut rauhassa käsitellä asioita. Jos olisin alkanut seurustelemaan esim. Viime kesänä niin se olisi tapahtunut aivan liian aikaisin. En halua ottaa sitä riskiä, että tulevassa suhteessa se toinen olisi terapeuttini. Tämä aika on ollut minua varten. Tämä aika on ollut kivuliasta, surullista, mutta myös kaunista ja ainutlaatuista. Tämä aika on vahvistanut ja auttanut. Muistan, kuinka ystäväni rauhoitteli minua viime syksynä;

 " Eve toivoisin, että et alkaisi vielä seurustelemaan. Todella toivon sitä. Älä seurustele ennen joulua. Ole tämä puoli vuotta yksin ja keskity itseesi. Tää aika on sun aika ".






Hän neuvoi, että tuleva parisuhde rakentuisi erilaiselle pohjalle ja tuleva mieheni ei olisi minulle ns. Korvike. Hän sanoi myös, että minulla ei ole mikään kiire alkaa seurustelemaan vaan minulla on koko elämä aikaa. Hän toivoi, että antaisin itselleni ja Aadalle aikaa. Pääsisin rauhassa käsittelemään niitä haavoja, joita avioeron kokeminen minulle toi. Hän oli oikeassa ja nähtävästi kuuntelin hänen neuvojaan, koska en ole alkanut seurustelemaan ja tammikuustakin on jo kulunut 2kk. 

Nyt tilanne on se, että olen paljon pohtinut, että haluanko edes alkaa seurustelemaan? Kesällä tulee 2v asumuseron alkamisesta. Toisaalta se on lyhyt aika, mutta toisaalta taas ei. Haluanko minä todella, että se prinssi saapuu tähän ja aloitan sen kaiken alusta? Haluanko minä todella sitä? Voiko se tuleva prinssi rakastaa Aadaa, kuin omaa lastaan? Voiko se tuleva prinssi rakastaa minua ja pitää minua, kuin kukkaa kämmenellä? Voinko minä todella olla tulevalle miehelleni ns. Ainoa nainen maailmassa? Tämä on asia, jota käsittelen tällä hetkellä. Olenko minä todella valmis? Huomaan, että minulla on pelkoja. Pelkään, että tuleva mieheni hylkää minut. Pelkään, että kukaan ei koskaan voisi rakastaa minua niin, miten haluaisin. Suojelenko siis itseäni, kun mietin " olenko minä todella valmis?". Ehkä se on tietynlainen selviytymiskeino. Tällä hetkellä elämä on melko helppoa. Minun ei tarvitse pelätä sydänsuruja ja saan vain olla. 

Toisaalta, en voi tietää olenko minä täysin valmis koskaan. Se riski pitää vain ottaa. Uskon kuitenkin, että olen niin valmis, kuin vain voin. Uskon, että kaikki se ihastuminen ja rakkaus antaa voimaa tutustua erityisellä tavalla toiseen ja mitä kaikkea se nyt pitääkin sisällään. Uskon, että olen valmis. En kuitenkaan halua tehdä sitä, ennenkuin avioero todella astuu voimaan. Harkinta-aika päättyi viime kuussa ja avioeron kakkosvaihe on lähetetty. Avioeron pitäisi astua ihan pian voimaan. Tällä hetkellä odotan innolla sitä päivää. Sen jälkeen olen virallisesti eronnut ja voin todella aloittaa ns. Uuden elämän. Voiko avioerosta iloita näin paljon? Minä iloitsen ja todella odotan sitä! Olen itkenyt ja surrut sitä, että tässä kaikessa todella kävi näin. Sitä tuskaa mitä olen käynyt läpi on todella vaikea ymmärtää, jos ei itse ole kokenut tällaista. Se oli rankkaa, mutta enää en jaksa surra. Enää minulla ei ole voimia eikä halua surra. Minä todella olen antanut ex miehelleni sekä itselleni anteeksi. Minä todella olen päässyt yli siitä ja voin hyvällä mielellä jatkaa elämääni. Nyt voin sanoa, että it's a new time! Vanhaan en enää palaa, se on historiaa. Elämää ei voi suunnitella alusta loppuun saakka, matkan varrelle mahtuu paljon muuttujia ja tämä oli minun elämäni yksi muuttuja. Nyt kuitenkin elämä jatkuu eronneena naisena kohti unelmaa.

- Eve 

Sydämeen talletettu

Jotkut teistä ovat varmaan huomanneet, että sanoin kaksplussalle heihei. Blogini on nyt poistunut kaksplussalta ja on ilman portaalia. Syitä minulla ei tähän oikeastaan sen kummemmin ole. Tykkäsin kaksplussasta ja koin, että minua arvostettiin tuossa portaalissa. Sain sieltä monia uusia tuttavuuksia ja jopa ystäviä. Heidät talletin sydämeeni ja lämmöllä jään muistelemaan kaikkea sitä, mitä reilu vuosi piti sisällään. En kuitenkaan enää kerro blogissani juuri Aadasta tai ylipäätään lapsiperhearjesta. Mielestäni blogini oikea paikka ei enää ollut kaksplussalla ja tästä syystä halusin lähteä portaalista pois. En ole hakenut mihinkään portaaliin ja tällä hetkellä näyttää siltä, että en haekkaan. Katselen ja mietiskelen rauhassa, että mitä teen blogini kanssa.




Joillekkin blogi on työ ja he haluavat panostaa siihen todella paljon. Jossain vaiheessa itsellänikin oli sellainen haave ja jollain tavalla haaveilen siitä edelleen, mutta nyt haluan blogillani kuitenkin aivan jotain muuta. Elämäni on muuttunut todella paljon siitä, kun aloitin blogaamisen. Olen kasvanut ihmisenä todella paljon ja suhteeni Jumalaan on vahvistunut. Siitä, että minulla on suhde Jumalaan ja kuulen Hänen ääntään on paljon erilaisia mielipiteitä. Siitäkin huolimatta en aio sitä lopettaa. Haluan puhua siitä mistä moni ei uskalla. Haluan kertoa siitä mikä on totta. Sinä saatat olla tästä asiasta erimieltä. Sinä et välttämättä usko, että se millainen suhde minulla on Jumalaan, olisi totta. Ei se haittaa, ei sinun tarvitse uskoa. Haluan silti tarjota sinulle sitä vaihtoehtoa, mutta en halua tuputtaa ja toivon, että et ottaisi sanojani vastaan tuputtamisena. Tällä hetkellä en kuitenkaan keskity blogissani enää lapsi arkeen vaan elämääni ja yksi elämäni suurin osa on Jumala. Tulen blogissani kirjoittamaan omasta uskonelämästäni. Haluan kertoa teille siitä, millaista minun arkeni on uskovaisena. Edelleen aion tehdä jonkin verran yhteistöitä, kuvata kotia ja Aadaa. Blogini kertoo elämästäni tästäkin eteenpäin. Lisänä kuitenkin siihen tavalliseen elämään tulee postaukset joissa mainitsen Jumala, Jeesus tai Pyhä Henki. Varmasti jotkut teistä lukijoista ei pysty hyväksymään tätä ja haluaa sanoa blogilleni hyvästi. Se on sinun päätöksesi ja en aio kääntää päätäsi! Haluan kuitenkin sanoa sinulle, että kiitos kun seurasit blogiani ja elämääni tähän saakka. Ymmärrän täysin jos et jaksa seurata tälläisen hihhulin elämää yhtään enempää ;D 



Psst. Blogini facebook sivuilla on arvonta käynnissä. Arvonnassa voi voittaa potkuauton ja leikkikeittiön. Kannattaa siis suunnata seuraavaksi instagrammiin ja etsiä @hattarapilvenvarjossa. Onnea arvontaan! 

-Eve

Mistä ei vauvamaisia vaatteita?

Olen paljon miettinyt, että miksi minulle ei tuo tyydytystä lasten vaatteiden ostaminen?
Miksi ystäväpiirissäni on monia ystäviä jotka shoppailevat todella usein lastenvaatteita? 

Meinasin pyörtyä, kun ystäväni oli tilannut parilla sadalla lapsilleen vaatteita.

Ehkä se johtuu siitä, että minun ei ole tarvinnut panostaa Aadan vaatteisiin. Aadalle mahtuu edelleen 62/68 cm vaatteet, jotka otettiin käyttöön vuosi sitten. Neidillä on myös parit housut, joita hän käytti ensimmäisen kerran lähes pari vuotta sitten kesällä. En osaa yhtään ymmärtää niitä äitejä jotka ostavat vaatteita joka kuukausi, koska oma lapseni kasvaa hieman hitaanlaisesti. Mielestäni se on kuitenkin todella positiivista. Rahaa on mennyt vähän ja itsekin on säästynyt shoppailulta. 


Kuvassa on 62cm housut, mutta vastaa ehkä paremmin kokoa 68cm (Lindex)  ja 74cm (Kappahl) kokoiset housut. Aada mahtuu todella hyvin nuihin 62cm housuihin, eivät ole yhtään pienet. Neiti onkin käyttänyt housuja yli vuoden. 74cm housut taas ovat todella suuret. Lahkeet ovat pitkät, vaikka ovat legginssit niin näyttävät pikemminkin lökäreiltä.

Monta kertaa olen löytänyt kirpparilta Aadalle jemmaan vaatteita. Minulla on yksi 100 cm paita säästössä. Yhtään en tiedä, että milloin neiti alkaa käyttämään sen kokoisia vaatteita. Keväällä ostin Aadalle kengät talvea ajatellen. Noh, edelleen ne odottaa käyttäjäänsä, aivan liian isot. Jotenkin kuvittelin, että Aada kasvaisi ja käyttäisi kenkiä tänä talvena, ehkä ensi vuonna.




Kuvan tennarit taas mahtuu jalkaan varmaan tänäkin keväänä/kesänä. Tennarit on kokoa 18. Talvikengät jotka odottavat käyttäjäänsä ovat kokoa 20. On todella vaikea löytää kenkiä tuohon jalkaan. Meillä ei edelleenkään ole kumppareita, vaikka näillä keleillä sellaiset olisi todella suotavat.



Ostan todella harvoin hänelle uusia vaatteita tai vaatteita ollenkaan. Mieluiten ostan vaatteita kirpputoreilta ja alennusmyynneistä. Rakastan valkoista, harmaata, beigeä, korallia sekä haalean vaaleanpunaista väriä Aadan vaatteissa. Käytän myös itse sen värisiä väriä, heh! En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että lastenvaatteisiin laitetaan useita kymppejä. Olen joskus aikaisemminkin puhunut tästä aiheesta blogissani.

Nyt kuitenkin tilanne on se, että minua kyllästyttää. Ensimmäisen kerran tämän kahden vuoden aikana Aadan vaatteet kyllästyttää. Tuntuu, että neidillä on aina ne samat vaatteet päällä. Yritin etsiä lastenvaatteita netistä. Ensinnäkin lastenvaatteet on todella kalliita. Toiseksi Aadan seuraava vaatekoko on 74 cm. Mistä ihmeestä minä löydän 74 cm vaatteita? Sellaisia mitkä eivät olisi vauvamaisia vaan oikeasti sopisi myös taaperon tyyliin. Hm:ssä myydään todella vauvamaisia vaatteita tuon kokoiselle, en tykkää! Kappahl ja Lindex on kahlattu moneen kertaan ja sieltä kyllä löytyy jonkun verran, mutta onko muita? Tuntuu, että kaikissa paikoissa sellaiset kauniit taaperon vaatteet alkaa koosta 80 cm.

Pystyykö netistä siis tilaamaan taaperolle vaatetta jossa olisi myös 74 cm koko? Mistä te tilaatte lastenne vaatteet? Osaatteko suositella jotain paikkaa?

-Eve

Rauhallinen olohuone

Rakastan meidän nykyistä olohuonetta myös todella paljon. Ensin olohuoneen lattia järkytti. Se näytti paljon hallitsevammalta ja tummemmalta, mitä loppuen lopuksi olikaan.Yllätyin positiivisesti, kun huomasin miten kalusteeni sopivat olohuoneeseen. Olohuone ja keittiö ovat lähes samaa tilaa. Väliin saa kuitenkin vedettyä välioven, tarpeen tullen. Olohuoneessa on myös kulku parvekkeelle. 





Myin edellisen sohvapöydän 50e:lla ja ostin tilalle samaan hintaan torista, kauniin harmaan sohvapöydän. Lisäksi myin myös edellisen tv-tason 40e:lla, jolla ostin heinäseivästikkaat (15e). Tuunasin eurolavoista nykyisen tv-tason. Laatikot oli ennen makuhuoneessa yöpöytinä, mutta ajavat nyt toista virkaa. 

Olohuoneen sisustamiseen ei siis ole mennyt omaa rahaa yhtään ;D





- Eve

Keittiö- kodin sydän, pitää paikkaansa!

Noniin! Nyt on sitten saatu keittiö kuvattua.
Rakastan tätä ihanaa maalaisromanttista keittiönpöytää! Se on niin kaunis! Aiettä!
Sain sen siis ystäviltäni. (Kirjoitin siitä muutama päivä sitten.)
Tuoleja ruokapöytään on 5kpl. Vielä pitäisi saaha jostain kuudes tuoli. Säästin hieman loppu vuodesta rahaa ja maksoin 5:stä tuolista 50e. Samaa tuolia myydään Jyskissä n. 100e/kpl hintaan. 
Tuoleihin pitäisi tehdä/ostaa istuintyynyt, olisi mukavempi istua.




Olen miettinyt, että vaalentaisin tuoleja hieman. Ainakin jalat tahtoisin maalata valkoiseksi. Saa nähdä, että missä vaiheessa jaksan alkaa tuunailemaan. 








Aluksi kauhistelin oranssia väriä keittiössä, mutta nyt silmä on jo tottunut. Keittiö on todella miellyttävä ja vietänkin siellä eniten aikaa. Rakastan istua keittiönpöydän ääressä ja katsella ulos. Koskaan aikaisemmin en ole viihtynyt näin paljoa keittiössä, kuin tässä asunnossa. Ehkä tämän takia halusinkin kuvata tämän teille ensimmäisenä. 


- Eve

Ps. Rakastan sinua

Rakas tyttäreni

Silloin, kun olit vatsassani, minun rakkauteni kasvoi suunnattomaksi sinua kohtaan. Silloin, kun lääkärit sanoivat sinun olevan erityinen, minä tiesin, että en koskaan päästäisi sinusta irti. Silloin, kun tunsin ensimmäisen potkusi tai kun lähetit lentosuukon ultrassa. Niissä hetkissä rakkauteni vain kasvoi suuremmaksi ja suuremmaksi sinua kohtaan. Sitä rakkautta ei kukaan ota minulta pois. Se on rakkaus mikä kestää. Painostuksesta huolimatta päätin pitää sinut. En tahdo siitä kunniaa itselleni, mutta haluan sinun tietävän, että sinut meinattiin riistää minulta. Sen ajatteleminen saa kyyneleet virtaamaan. Minä olen niin iloinen, että siitä kaikesta huolimatta päätin pitää sinut. Silloin, kun tulit maailmaan kaikki ei sujunut suunnitelmien mukaan. Lukuisien kipeiden tunteiden jälkeen sinä vihdoin saavuit maailmaan. Sinun ensimmäiset elin viikkosi eivät olleet helpot, mutta sinä olit taistelija. Tänään kun katson sinua, näen edelleen sen saman taistelijan. Sinä et luovuta helpolla. Sinä olet ainutlaatuinen.



Sinä olet hieman erilainen, kuin moni muu. Muista kuitenkin, että sinun oireyhtymäsi tekee sinusta ainutlaatuisen. Sinä olet erilainen ja erityinen. Toivon, että osaisit katsoa oireyhtymääsi positiivisesti. Toivon, että osaan kasvattaa sinut siihen, että näkisit oireyhtymäsi mahdollisuutena etkä esteenä. Toivon, että näkisit oireyhtymäsi positiivisena asiana, niin kuin minä sen näen. Juuri se, teki sinusta sinut. Tiedätkö, vaikka sinun äitisi ei ole täydellinen ja tiedän, että sinustakaan ei tule koskaan täydellistä. Me emme ole täydellisiä. Sinun äitisi on tehnyt lukemattomia virheitä, mutta jokainen virhe on opettanut minulle jotain. Tiedän, että myös sinä tulet kohtaamaan elämässäsi monia epäonnistumisia ja tekemään virheitä. Tiedän kuitenkin myös sen, että jokainen epäonnistuminen tekee sinusta vahvemman. Se, että tuleeko sinusta vahvempi ja järkevämpi niiden virheiden jälkeen on kiinni sinusta. Voit tehdä monta samaa virhettä, mutta todella toivon, että jo ensimmäisestä virheestä oppisit. Toivon, että et tekisi samoja virheitä kovin montaa kertaa. Vaikka et ole täydellinen ja varmasti tulemme vuosien saatossa riitelemään. Haluan silti sanoa sinulle, että äiti tahtoo sinulle aina ja vain parasta. Haluan olla sinulle hyvä äiti, mutta en tiedä onnistunko siinä. Sinä olet kaunis pieni ihminen ja niin ainutlaatuinen. Sen vuoksi tahdon onnistua, mutta valitettavasti en voi luvata sitä sinulle. 




Me olemme tällä hetkellä parivaljakko. Meillä on vain toisemme, mutta me pärjäämme mainiosti. Minä tiedän, että se päivä tulee, kun elämäämme saapuu mies. Mies joka on sinulle miehen malli. Sellainen malli joka on meidän arjessa mukana. Minä toivon ja tahdon uskoa, että se mies pitää sinua kuin kukkaa kämmenellä. Haluan uskoa, että se mies rakastaa sinua, kuin omaa lastaan. Minä toivon, että se myös korvaisi osittain sitä rikkinäisyyttä jota olet joutunut kestämään. Tiedän, että en ole pystynyt takaamaan sinulle ehjää perhettä ja me tulemme siitä asiasta varmasti vielä keskustelemaan. Haluan kuitenkin sanoa sinulle, että äiti on vain ihminen ja jossain vaiheessa äidin piti tehdä päätös päästää irti. Olen pahoillani, että en voinut taata sinulle ehjää perhettä, koska se päätös ei ollut yksin minun käsissäni. Toivon kuitenkin, että siitä huolimatta elämässäsi olisi kaikkea sitä mitä tarvitset, koska minä todella rakastan sinua, rakas tyttäreni.


Sydämellä; Äitisi