Se on ihan ovella

Ensi viikolla pitäisi selvitä vihdoin ja viimein kasvuhormonikokeiden tulos. Tulosten kuuleminen tarkoittaa sitä, että kohta neiti alkaa saamaan kasvuhormoneita. Ellei lääkäri nyt päättäisi toisin, mutta olen yrittänyt parhaani mukaan valmistautua siihen, että pian alan pistämään Aadaa piikillä. Olen kokoajan tiennyt, että se päivä koittaa. Olen yrittänyt sulkea sen pois mielestäni, jotenkin se on tuntunut todella kaukaiselle asialle. Nyt se on kuitenkin ihan ovella! Hurjaa! Välillä sen vain unohtaa, että elän erityislapsen kanssa. 



Muistan kuinka kipuilin vuosi sitten tämän asian kanssa. Päätin mielessäni, että en aloita kokeita yksin. Tein mielessäni päätöksen, että aloitan pistämisen yhdessä miehen kanssa. Ajattelin, että en selviä siitä yksin. Ajattelin, että tarvitsen siihen hetkeen tukea ja no... Toisen henkilön joka pitäisi Aadaa paikallaan. Jälleen saan todeta, että elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Tämä on ollut kauhistus minulle ja en todellakaan tiedä miten ensimmäiset pistokset sujuu. Vaikka ammattini puolesta olenkin pistänyt monta kertaa, mutta oma lapsi on jotenkin täysin eri asia. Onneksi pikki on pieni ja sen ei pitäisi sattua kovin paljoa. Eniten kuitenkin pelottaa se, että miten Aada reagoi? Tottakai aion selittää Aadalle, että mitä teen ja miksi. Tiedän kuitenkin sen, että aluksi Aada ei ymmärrä sitä miksi "kiusaan" häntä piikillä. Siihen kuluu aikaa, ennenkuin Aada ymmärtää, että miksi joudun pistäään häntä. Lapsen on hyvä kokea joskus pettymyksiä ja tämä on Aadan elämässä yksi pettymys. En tiedä miten onnistun pitämään Aadan paikallaan. Neiti on niin herkkä kaikkia piikkejä, sairaaloita, lääkäreitä ja neuvolan tätejä kohtaan. Ääh! Inhottaa olla tässä tilanteessa! En tykkää yhtään! Kysymyksiä on paljon ja jotenkin huomaan, että teen tästä päässäni todella suuren asian. Eihän se edes ole suuri asia. Yksi piikki iltaisin ja se siitä. Miksi se tuntuu näin suurelle asialle? Mitä jos Aada alkaa pelkäämään joka ilta minua, koska joudun pistämään häntä? Mitä jos tuo piikityksen aloittamisen aiheuttaakin hallaa minun ja tyttäreni välille? Voiko se aiheuttaa hallaa? Miksi tämä yhtäkkiä tuntuu näin suurelle asialle? 



Meillä on ollut niin mukavaa arkea pitkän aikaa. Tuntuu pahalle tuoda siihen arkeen mukaan piikki. Piikki joka pitää pistää iltaisin. Pikki joka pitää ottaa puolta tuntia ennen pistämistä huoneen lämpöön ja muistaa laittaa jääkaappiin myös takaisin. Piikki josta pitää tehdä yksi rutiini. Se tuo lisää työtä tähän arkeen. Lisäksi pitää muistaa tilata piikkejä ja hakea kasvuhormoni apteekista.

Kauhea sana tuo piikki. Ehkä kasvuhormonikynä olisi parempi sana. 




Tunteitahan nämä vain ovat. Saa nähdä miten kaikki onnistuu! Tällä hetkellä mielessä on paljon kysymyksiä, mutta saan vastaukset varmasti hetken päästä. Toivottavasti hormonin aloitus onnistuu hyvin ja Aada suhtautuu hyvin.


* Kuvaushetki toteutettu ruokailun yhteydessä. Aadan naama ihan ruoassa. Joskus näin, heh!


-Eve

30 kommenttia

  1. Anonyymi6/2/16 16:57

    Tsemppiä pistoksiin.ymmärrän että kaikki se pelottaa ja päässä on kysymyksiä paljon mutta uskon että kaikki menee hyvin.
    Annelie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) uskon, että kaikki menee hyvin! Jännittää vaan, mutta kyllä se siitä :) välillä on hyvä purkaa ajatuksiaan :)

      Poista
  2. Tsemppiä <3 varmasti vaikea paikka äidille, mutta toivottavasti kaikki sujuu hyvin! :*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 kiitos! On vaikea paikka, ainakin ajatuksen tasolla :D toivottavasti kuukauden päästä saan nauraa tälle paniikille :D

      Poista
  3. Anonyymi6/2/16 21:10

    Varmasti oman lapsen pistäminen aluksi pelottaa, mutta mitä suuremman asian siitä itse teet ja mitä enemmän itse pelkäät, sitä vahvemmin todennäköisesti lspsesikin siihen reagoi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, siksi tämä onkin haastavaa :D mutta en minä paniikkia Aadalle näytä, ehei :D pidän sen mielessäni ja en päästä sitä Aadan kuullen ulos :D heh!

      Poista
  4. Anonyymi6/2/16 21:16

    Onpas aika tosiaan mennyt, kun nyt on pistelyt edessä jo teillä. Viisasta pohdiskelua ja minusta voisikin olla hyvä idea, ettei piikkiä kutsu piikiksi. Jokainen lapsi kun tuntuu pelkäävän piikkiä, mutta jos sen nimi olisi jokin muu, niin vaikkei se tunnu kivalta, niin saattaisi ajatus olla vähemmän kurja. Esimerkiksi kasvukynä (kuin taikasauva) olisi paljon hauskempi kuin piikki. -kirmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en ajatellut, että kutsun piikiksi :) se nyt ainakin pelottaa! Huih :/ kasvukynä kuulostaa aika kivalle :D kiitos!

      Poista
  5. Tsemppiä! Minä uskon että selviät ihan mistä tahansa ja nuo kuvat on aivan ihania!!! <3

    VastaaPoista
  6. Anonyymi7/2/16 02:06

    Älä puhu piikeistä ja piikittämisestä - älä Aadan kuullen edes vahingossa. Annat lääkettä.Käytät lääkekynää ( injektiokynää). Kasvuhormoni annetaan ihonsisäisesti,neula on lyhyt,pieni,ohut, ja lääkeannos asetetaan etukäteen ja kynästä tulee automaattisesti juuri oikea annos.Jos olet ammattilainen niin luulisi sinun tietävän tämän kaiken.Älä vauhkoa ja ylidramatisoi asioita! Aada on kaksivuotias ja selität asian hänelle hyvin lyhyesti ja yksinkertaisesti.Se riittää tässä vaiheessa.Et esittele ruiskuja,neuloja etkä mitään muutakaan.Sanot vaikka että annat lääkettä lääkekynällä jotta Aadasta kasvaa iso,hieno tyttö.Lääke auttaa Aadaa.Tuon selityksen ymmärtää kaksivuotias ja se riittää tässä vaiheessa.Sitten voit antaa Aadan leikisti hoitaa ja antaa lääkettä nukelle vaikka pienellä tavallisella kynällä.Lapsi leikkii näin uusia ja outoja juttuja ja käsittelee niitä omalla ikätasollaan.Älä tee asiasta mörköä ja liian suurta juttua. Sinun pitää Aadan kanssa käyttäytyä rauhallisesti ja yhtä tavallisesti kuin vaikka antaessasi hänelle juotavaa.Lapsi vaistoaa herkästi oman hermostumisesi ja jännityksesi.Pian asiasta tulee rutiini kun et tee siitä turhan suurta numeroa.Pyydä vaikka eka kerralla joku ystäväsi mukaan jos koet asian niin helpommaksi. Terkuin sairaanhoitajaäippä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi7/2/16 09:59

      Täällä taas joku pätee omalla ammatillaan. Eiköhän eve nuo itsekkin tiedä? Ihan normaalia, että kirjoittaa peloistaan. Kuka tahansa tavallinen ihminen miettää tälläisiä asioita. Ja eikai eve nyt oikeasti ala Aadan kuullen puhumaan piikistä piikkinä ja pelottelemaan. Tunnen even ja tiedän, että hän ei ole sellainen. Tämä sairaanhoitajan kommentti oli todella tyly. Tuossa kommentissa ei ollut empatiaa yhtään.

      Poista
    2. Tiedän kyllä, että miten tämä pistetään :D kiitos nyt kuitenkin! En aio kutsua piikkiä piikiksi Aadan kuullen. Eiköhän kaikki suju hyvin. Välillä on ihan jees purkaa vähän ajatuksia tällaisen tekstin muodossa ;) helpotti huomttavasti!

      Poista
    3. Anonyymi7/2/16 11:33

      Hei, minusta nuo vinkit oli just hyviä mitä sairaanhoitajaäippä antoi :) itse olen myös työssä joutunut paljon pistämään lapsia ja yleensä on toiminut kun siihen liittää jonkun muun uuden rutiinin. Entäpä jos Aada esimerkiksi saisi aina kynän jälkeen laittaa tarran johonkin "tauluun" ja sitten kun tarroja on paljon, jokin ennalta sovittu x-määrä olisitt sopineet jonkun extrakivan jutun ns. Palkinnoksi? Näin aada saisi siitä mukavan rutiinin ja ennenpitkää odottaisi että saa tarroja ja niitä kivoja juttuja :) ainakin pienellä lapsella tämä toimii paremmin kuin asioiden liika selittäminen ja lopulta voisi tosiaan olla aadasta ihan kiva juttu kun siihen tottuu :) tsemppiä!

      Poista
    4. Olen miettinyt tuota tarrahommaa itsekkin. Olen yrittänyt pottailussa sitä käyttää, mutta eihän siitä mitään ole tullut :D täytyy yrittää keksiä jotain muuta, jos ei toimi tarrat tässäkään asiassa :D mutta kiitos :) pitää miettiä!

      Poista
  7. Anonyymi7/2/16 08:39

    Tsemppiä! Tiedän mitä käytte läpi, meillä kahdella lapsella kasvuhormonihoito. Aloitus sujui molemmilla hyvin.Nykyään vanhempi pistää jo itse. Hyvin se menee, lapset on niin sopeutuvaisia! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii :) sitä minäkin odotan, kun neiti alka itse pistämään! Mutta eiköhän kaikki mene hyvin :) ! Kiitos!

      Poista
  8. Anonyymi7/2/16 09:55

    Apua, ihania kuvia! Niin täynnä rakkautta!

    VastaaPoista
  9. Anonyymi7/2/16 10:49

    Kaikki menee varmasi hyvin. Rakastava äiti miettii juuri tuollaisia, se on täysin normaalia. Outoa olisi, jos et tuollaista miettisi, koska ohńhan tuo iso juttu. Tsemppiä, muista monilla monilla on samoja juttuja (esim. diabeetikoilla)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) jeps! Heitä on täällä maailmassa paljon, onneksi en ole ainoa :D

      Poista
  10. Anonyymi7/2/16 12:34

    Annostellaanko lääke kertakäyttökynällä vai laitetaanko kynään aina uusi ampulli? Kai jostakin Aada saisi oman piikittömän kynän, niin voisi hoitaa nukkejaan samanlaisella kynällä. Pistetäänkö lääke vatsaan vaiko pohkeeseen?

    Hyvä kun jaoit miltäsi askarruttavan pistämisasian täällä blogissasi. Kun asian ottaa puheeksi, niin se ei enää tunnukaan niin isolta. Pirjo


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan saatu jo kynä ja siitä olen tehnyt postauksen.. Muistaakseni heinä/ elokuussa olen sen julkaissut :) meillä on siis kynä josta pistetään se määrä jonka lääkäri määrää. Saatetaan siis käyttää samaa esim. ampullia viikon ajan ja sitten vaihdetaan. Riippuu siitä määrästä, kuinka paljon Aada saa iltaisin hormoonia. Samanlaista kynää en Aadalle luultavasti saa, mutta pitää kysellä, kun päästään lääkäriin saakka. Hyvä idea!

      Hormooni pistetään pakaraan näin aluksi ja jossain vaiheessa siirrytään reiteen. Sen verran hoikasta neidistä kyse :)

      Jeps, ihana jakaa ajatuksia täällä blogin puolella, helpottaa :)

      Poista
  11. Anonyymi7/2/16 15:10

    no toisaalta kun kutsuu piikiksi niin sitten ymmärtää ampparin piikinkin ja ei mee kiusaan et piikki sanaa vaan käyttää reippaasti hyvin se menee elä ite pelkää ni ei aadakaan. se on nopee toimitus ja anna joku herkku aina piikin jälkeen? eläkä rupee stressaan siitä sen enempää älä ny ainakaan väärään suoneen pistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipa typeristä typerin neuvo!

      Poista
  12. Voisiko asiaan etukäteen tutustua vaikka leikin kautta? Leikisti pistäisitte ja harjoittelisitte jo rutiineja tulevaa varten? Nyt jo tekisitte kaiken kuten silloinkin, mutta pistäisit vain leikisti :) Tuota palkkiojuttuakin voisi jo lähteä toteuttamaan, niin tulisi ajoissa tutuksi.

    VastaaPoista
  13. Anonyymi8/2/16 20:32

    Hyvin te pärjäätte! Voitte liimailla vaikka Aadan valitsemia tarroja kasvukynään :) Ja selitykseksi luultavasti riittää vain että se taikakynä auttaa Aadaa kasvamaan.

    VastaaPoista
  14. Anonyymi9/2/16 12:53

    Mäkin ehdotan tota, että hoidatte ensin esim. nallen yhdessä ja kehuttu että olipas reipas ja sitten on Aadan vuoro.
    Omassa työssäni tämä on monta kertaa auttanut kun on jokin uusi jännittävä asia. Esim. lapselta pitää mitata verenpaine, niin ensin on mitattu nallelta tms. ja sitten lapselta.
    Uskon, että jännittää mutta löydätte varmasti pian hommaan hyvän tavan millä sujuu ja jutusta tulee rutiini.
    Jos tiedät jonkun kenen lapsella on vaikka diabetes niin voithan kysyä vinkkejä miten saada homma sujumaan mahdollisimman mukavasti.
    Elina

    VastaaPoista
  15. Kannattaa kokeilla esimerkiksi semmoista, että Aada saa vaikka hyvin menneen pistokerran jälkeen valita vaikka tarran tarrakirjaan :) Luo positiivista fiilistä rutiiniin ainakin näin aluksi

    VastaaPoista
  16. Moikka! Ensin pitää kiittää sua tästä blogista, olen kahlannut tätä nyt läpi monta päivää. :)

    Meillä odotetaan turnertyttöä, asia selvisi reilu viikko sitten kun istukkanäytteen tulokset saatiin. Alku oli pieni shokki, mutta reippaasti ollaan lähdetty eteenpäin. Ja tämän blogin löytäminen on ollut varsinainen ilo tämän kaiken uuden jo omituisen keskelle. :)

    *Sini*

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!