Saako pienen lapsen jättää yksin?

Saako kotoa poistua, kun taapero nukkuu huoneessaan? Asia jota olen paljon miettinyt. Kuka pystyy poistumaan kotoaan ilman huonoa omaatuntoa ja jättää lapsen nukkumaan sänkyyn? Näin yksinhuoltajana joutuu ajoittamaan kaiken. Käymme asioilla, kaupassa, postissa ja viemässä roskat, kun Aada on hereillä. Kun Aada nukkuu, minä olen kotona hänen kansaan.




Muutama päivä sitten olin kaameassa flunssassa. Voimat oli todella lopussa ja tämän vuoksi emme liikkuneet sisältä mihinkään. Roskia oli ehtinyt kertymään melkoinen kasa. Tiedätte varmaan mille keittiö haisee, kun roskiksessa odottaa muutaman päivän kakkavaipat? Ja sitten kun roskis on täynnä ja otat pussin pois, laitat pussin solmuun ja laitat sen odottamaan nätisti eteisen oven viereen. Se haju! Roskia oli tosiaan ehtinyt kertymään jo 3 pussillista. Ne haisivat. Parvekkeelle niitä ei voinut viedä, koska linnut levittäisivät pussit parvekkeelle ( kokemusta löytyy). Lisäksi taloyhtiömme hissi oli rikki. Toisinsanoen tämä tarkoitti sitä, että minun olisi pitänyt pukea kaameassa yskässä itseni ja Aada. Ottaa 3 roskapussia, aada kainaloon ja viedä roskat. Ajatus ahdisti. Ajattelin, että siedän roskapussien hajua, mutta eih. Aada alkoi nukkumaan ja kello alkoi lähenemään yhtätoista. Hyvän hajuaistin ansiosta, haju alkoi inhottamaan. Sitten minulla meni hermo, en kestänyt enää. Päätin ottaa riskin. 



Juttelin ystäväni kanssa ja ilmoitin hänelle, että vien roskat ja jos minusta ei muutaman minuutin päästä kuulu mitään, hän huolehtisi Aadasta jne. Ystäväni asuu parin sadan metrin päässä eli tiesin hänen pääsevän paikalle nopeasti. Tarkistin moneen kertaan, että minulla on mukana avaimet ja puhelimessa akkua. Avasin oven ja suljin sen. Nielaisin. Miksi minusta tuntui siltä, kuin olisin ollut varkaissa? Miksi minulla oli todella syyllinen olo? Miksi roskien vienti ei tuntunut hyvälle. Vein roskat juoksien ja aikaa tuohon kului pari minuuttia. Kotona huokaisin ja teki mieli mennä halaamaan Aadaa ja pyytää anteeksi. Tämän kaiken jälkeen minulla oli todella huono äiti fiilis. Olin epäonnistunut. Onneksi mitään ei tapahtunut ja Aada on hengissä. Jollekkin todella pieni asia, mutta minulle todella suuri. Onko tämä normaalia tuntea näin? Toisaalta kyllähän jotkut äidit käy viereisessä kaupassa ja jättää pienen vauvan nukkumaan tai ulkona tupakalla. Minulle tämä oli silti suuri asia, vähän liiankin suuri.


-Eve

Kyyneliä ja iloista naurua

Viikonloppuna saimme ihanan ystäväni kylään. Ystävä tarvitsi taukoa arjen keskeltä. Oli ihanaa päästä hemmottelemaan häntä, vaikka ei me mitään kovin kummallista tehty. Syötiin hyvin ja tottakai myös herkuteltiin. Heh, terveellinen ruokavalio sai hieman kyytiä. Meidän piti aluksi syödä terveellisesti, mutta miten ihmeessä seurassa tekee mieli aina suklaata? Herkuttelu ei kuitenkaan ollut sen arvoista. Siitä tuli hieman inhottava fiilis. Myös maha reagoi aika voimakkaasti eli seuraavaa herkuttelua täytyy miettiä tarkoin. Meillä oli ystäväni kanssa todella ihanaa. Ystävä hoiti myös Aadaa hetken aikaa, että pääsin yksin ruokakauppaan. Kyllä tuntui hyvälle, kun sain jättää neidin turvallisiin käsiin. Kaupassa yksin käyminen on oikeasti melko luksusta. Saa rauhassa ja oikein kunnolla miettiä, että mitä ostaa. Yleensä vieressä kitisee lapsi ja  ajatuksissa pyörii vain sanat " vauhtia, hopihopi". Oli aivan ihanaa käyttää aikaa ruokakaupassa käymiseen. Tuntui siltä, että teki oikeasti viisaita valintoja, koska ostoksia oli ehtinyt tarkoin miettimään. En ymmärrä, että miksi se on niin vaikeaa miettiä kotona kauppalista valmiiksi? Ehkä minä vielä joskus opin. 

Olen avoin ihminen ja rakastan avoimuutta. Sen varmaan huomaa tästä blogistanikin. Koska olen itse avoin, viihdyin avoimien ihmisten seurassa. Haluan mennä heti pintaa syvemmälle, kuunnella, pohtia, jutella ja tukea. Tätä meidän viikonloppukin oli täynnä. Itse olen todella herkkä eli viikonloppuun kuului myös paljon kyyneleitä, mutta myös iloista naurua. Meillä oli todella mukavaa! Nämä on niitä hetkiä, kun ymmärrän, kuinka onnellinen olen. Ystäviä ilman, elämäni olisi melko tyhjää. 


 Nyt täällä ollaan kuitenkin korkeassa kuumeessa. Viikonloppuna pitäisi lähteä reissuun. Saa nähdä, että miten reissun kanssa käy. Toivotaan parasta! 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

- Eve 

Missä itsekuri?

Kuinka vaikeaa onkaan pitää terveellisestä elämäntavasta kiinni? Vähänkin jos lähtee lipsumaan, sitä lipsuu automaattisesti aika tosi paljon. Ainakin minä lipsuin. Kuvittelin, että siinä olisi todella helppo pysyä. Eipä ollut. Kesän aikana jätskistä tuli suurta herkkua ja karkitkin vei voiton. Miksi makean pitääkin olla niin hyvää! Söin paljon pikaruokaa, koska helteessä ei ruoanlaitto houkuttanut. Kesällä tuli kuitenkin liikuttua ihan erilailla, kuin nyt talvella. Kesällä lenkkeilin paljon ja viihdyin ulkona. Jyväskylään muuton myötä intoni liikkumista kohtaan alkoi hiipua. Tuli syksy ja pimeys. Tuli talvi ja kylmyys. Yhtäkkiä tekikin mieli maata sängyssä, piilossa synkkyydeltä.  Huomasin, että syön vain muutaman hassun kerran päivässä ja säännöllisyyttä ei ollut havaittavissa. Huomasin, että olin entistä väsyneempi, koska ruokavaliooni kuului rasvaiset ja sokeriset ruoat. Hedelmistä ja vihanneksista ei ollut tietoakaan. Täytin vatsani muutaman kerran päivässä sokerilla tai rasvalla. Ei mikään ihme, että tykkäsin makoilla enemmän sohvalla, kuin lähteä lenkille. Olin todella väsynyt. Joulukuussa syötiin jouluruokia ja se todella näkyi vyötärössä. Minua inhotti. Peiliin katsoessani en löytänyt pienen pieniä lihaksiani mistään. Mihin ne olivat kadonneet? Tilalle oli syntynyt jälleen jenkkakahvat, jotka olivat olleet hetken aikaa piilossa. Tämän siitä saa, kun ottaa rennosti 4kk ajan ja syö kuin mikäkin possu. Nyt siihen tuli muutos. Enää en kestä katsella kroppaani! Haluan lihaksia! Laihduttaa en tahdo vaan päin vastoin nostaa painoani lihaksilla! Haluan terveellisemmän elämäntapani takaisin. Haluan hyvinvoivan äidin itsestäni, mihin se oikein katosikaan? Haluan väsymyksestäni eroon ja tilalle energisen Even. Miksi minä luovuin siitä hetkeksi? Oliko se todella sen arvoista, että lopetin liikkumisen? Nyt sitten kärsin niistä senteistä, mitkä lämmittävät vyötäröäni. Lihakset katosi ja tilalle tuli jotain aivan muuta. Oliko se suklaan syöminen todella sen arvoista? Oliko se mäkkiruoka todella kaiken tämän arvoista? Ei todellakaan ollut.


Kymmenen päivää sitten päätin jättää ruokavaliostani pois viljat ja perunan. Syön edelleen kyllä kauraa, mutta muita viljoja olen yrittänyt vähentää. Huomasin, että peruna ei tee hyvää vatsalleni saati viljat. Päätin myös, että herkuille sanon heippa muutamaksi kuukaudeksi. Tällä hetkellä olen flunssassa, mutta heti parannuttuani yritän alkaa treenailemaan. Ulos ei tee mieli näillä pakkasilla lähteä, mutta onneksi kotona voi myös tehdä jotain. Tavoitteena olisi kiinteyttää hieman vatsaa ja saada myös peppuun hieman lihasmassaa. Yritän tehdä lihaskuntoa 4x/vko ja airobista muutaman kerran viikossa, riippuu pakkasista. 
Saa nähdä onnistunko! Todella toivon, että jaksaisin treenailla. Tiedän, että ruokavalio on taas kunnossa. Silloin, kun päätän alkaa syömään terveellisesti, minä todella pystyn siihen. Olen iloinen siitä, että minulta löytyy itsekuria sen verran jos vain tahdon. En kuitenkaan ole varma, että saanko itseäni niskasta kiinni tämän treenaamisen suhteen. Epäilen itseäni. Onneksi teen tämän vain itselleni ja minun ei tarvitse olla kenellekään tilivelvollinen. Suurimman pettymyksen tuotan kuitenkin itselleni ja sekös tuokin paineita. Haluan ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä työtä tämän kropan eteen! Minä todella haluan! 

Tästä se siis lähtee. Rantakuntoon 2016 !

- Eve 

Minä olen kaunis

Me ihmiset ollaan sellaisia, jotka tarvitsemme kehuja. Me tarvitaan kehuja, että me jaksetaan vaeltaa eteenpäin. Kukaan ihminen ei jaksa ainaista tuomitsemista, eikä kenenkään tarvitse sellaista jaksaakkaan. Jokainen ihminen on arvokas ja kenenkään ei tarvitse suostua alistumiseen. 

Olin 12- vuotias, kun aloin "seurustelemaan" ensimmäisen kerran. Tykkäsin hengailla poikien kanssa ja ihastuin todella helposti. Hain pojista läheisyyttä ja sitä, että sain kuulla kehuja.  Rakastin sitä, kun joku halasi minua eikä päästänyt irti. Siitä tuli kuitenkin kierre. Kierre joka kesti monta vuotta. Huomasin, että en osannut olla yksin. Enkä edes halunnut olla yksin. Aiheutin itseeni rikkinäisyyttä monta vuotta, mutta en ymmärtänyt sitä. Olen todella onnellinen kuitenkin siitä, että en ajautunut sänkyyn niiden ihmisten kanssa. Uskon, että elämääni on varjeltu. Uskon, että vanhempieni rukoukset on kuultu, sillä joka ilta minun vanhempani ovat siunanneet minut Jeesuksen veren alle. 

Vaikka olen kokenut elämässäni kovia. Vaikka olen seurustellut tai miksi sitä nyt kutsuisi hmm... Säätänyt monen jätkän kanssa, en ole saanut kuulla, että olen kaunis. Toisaalta ymmärrän sen, koska olin niin nuori. Kuitenkaan nyt hieman vanhempana, en ole saanut kuulla sitä vastakkaiselta sukupuolelta. Olen sen kyllä kuullut, jos olen kysynyt "olenko kaunis". Minulle on usein vastattu, että olen kaunis tai minun silmiä on kehuttu. On minussa myös muita asioita joita on kehuttu, mutta tuo lause "Eve, olet kaunis", sitä en ole kuullut. Tiedätkö, koska en ole sitä kuullut, on minun äärettömän vaikea uskoa, että voisin viehättää ketään vastakkaista sukupuolta olevaa. Minun on vaikea nähdä itseni kauniina tai ylipäätään hyvänä ihmisenä. Minun on vaikea ajatella mitään positiivista itsestäni. Jos ystäväni kehuvat minua, en osaa ottaa kehuja vastaan.  Minun on vaikea tunnistaa niitä kehuja itsessäni. Minusta on enemmän löydetty vikoja elämäni aikana,kuin hyviä puolia. Usein olen kokenut, että minun pitää olla joku toinen, koska en ole riittänyt. Kuinka usein olenkaan yrittänyt olla joku muu, että kokisin oloni tärkeäksi. Olen yrittänyt miellyttää ja yrittänyt riittää. Tuntuu, että en ole koskaan saanut olla täysin oma itseni. Olen miettinyt, että haluaisin kehua itseäni, mutta pelkään. Pelkään, että muutun ylimieliseksi. Pelkään, että alan kulkemaan nokka pystyssä ja en näe ketään muuta enää kauniina. 


Muutama viikko sitten juttelin ystäväni kanssa tästä aiheesta. Ensimmäistä kertaa uskalsin tuoda tämän aiheen päivän valoon. Ystäväni sanoi minulle " Eve, jos minä sanon itsestäni, että olen hyvä äiti lapsilleni ja, että olen todella kaunis ja oikeasti hyvä vaimo puolisolleni nii ajatteletko minusta, että olen itsekäs ja ylimielinen, kun kehun itseäni". Vastasin ystävälleni, että en tietenkään ajattele niin. Ystäväni vastasi minulle " no miksi sä et sitten voi itse sanoa itsellesi, että olet kaunis ja hyvä äiti Aadalle". Minä aloin nauramaan ja tajusin, että ystäväni on aivan oikeassa. Miksi se on minulle niin vaikeaa? Mitä minä oikeasti pelkään? 

Tuon keskustelun jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja aloin ajattelemaan, että olen oikeasti aika kaunis. Aluksi se oli todella vaikeaa. Yritin toistaa sitä itselleni peilin edessä. Aluksi minua hävetti ja nauratti. Jossain vaiheessa ymmärsin, että se vaikuttaa itsevarmuuteeni positiivisella tavalla. Aloin huomaamaan itsessäni asioita joista oikeasti pidän. Mulla on aika kauniit silmät ja muutenkin ihan kivat kasvonpiirteet. 

Haluan itsevarmuutta ja sitä tässä nyt opetellaan! Haluan nähdä itseni kauniina ja ottaa kehuja myös vastaan. Hullua? Mielestäni ei! Maltan tuskin odottaa, tämä on yksi paranemisprosessi. Mitä sitten vaikka minua ei ole kehuttu kauniiksi? Olen silti kaunis ja haluan luottaa siihen, että se päivä tulee kun, tuleva mieheni tulee sanomaan minulle tuon lauseen: " Eve, sinä todella olet kaunis". Ja eikös miehet pidä itsevarmoista naisista? 


- Eve

Hieman syvemmälle

Mitä meille kuuluu? 

Yleensä kaikki vastaa tähän kysymykseen, että meille kuuluu ihan hyvää tai, että ihan jees. Hmm, mitä meille oikeasti kuuluu? No oikeasti meille kuuluu sitä ihan hyvää, mutta olen itse ollut todella väsynyt. Olen keränny voimia ja blogi on myös jäänyt hieman heitteille sen vuoksi. En vaan kerta kaikkiaan oo ehtiny ja jaksanut panostaa. Nyt olen saanut taas vähän uutta virtaa ja postauksia onkin tullut tiuhaa tahtia. En ymmärrä miksi minun on niin vaikea puhua meidän kuulumista. Ehkä siksi, että tuntuu kuin ei olisi mitään kerrottavaa. Oon työstäny tätä tekstiä tässä viikon verran ja en tiedä yhtään, että mitä kirjottaisin ja mistä kertoisin. Hirveen vaikeaa kertoa siitä mitä meille kuuluu? Mitä meidän elämä pitää sisällään? Oon tietoisesti vienyt blogiani siihen suuntaan, että enemmän pohdin täällä asioita ja kirjoitan syvällisiä tekstejä. Aadasta olen vähentänyt kirjoittamista myös tietoisesti. Moni on laittanut kysymyksiä Aadan isää koskien, mutta olen tietoisesti jättänyt julkaisematta ja ollut vastaamatta niihin kommentteihin. Aadan isän ja Aadan suhde ei kuulu blogiini ja en aio siitä puhua. Sen verran voin kuitenkin avata, että Aada tapaa isäänsä kyllä. Tästä olen todella kiitollinen! Blogillani on alkanut puhaltamaan uudet tuulet nimen vaihdoin myötä ja se tarkoittaa, että arki postaukset on vähentyneet. Jotkut eivät tästä tykkää, mutta niin se vain on.

Mutta hmm...Niihin kuulumisiin. Me reissataan edelleen paljon, mutta kuvaaminen reissujen aikana on lähes olematonta. Snäppäilen jonkun verran ja meidän elämää voi myös sitä kautta seurailla. Aada pitää mut tosi kiireisenä. Hän on oppinut tiuhaa tahtia uusia sanoja ja on muutenkin todella ahkera pieni neiti. Meillä on todella hauskaa yhdessä, koska meidän päivän rutiineihin kuuluu pääosin hassuttelu. On hauskaa huomata, että mun neidistä on kasvanut iso tyttö jolla on oikeesti huumorintajua. Jotenkin jaksan toitottaa tätä, mutta oikeasti mun rakkaus kasvaa ja syvenee tota neitiä kohtaan joka päivä. Niin ihanaa, että me ollaan toisillemme kaikkein tärkeintä. En osaa kuvailla sitä rakkautta, mitä tunnen Aadaa kohtaan. Mä vaan rakastan ja nautin tuon neidin seurasta valtavan paljon. 


Aada on mennyt kehityksessä hieman eteenpäin. Neiti uskaltaa kiivetä jo sohvalle ja tulla myös alas. Hän yrittää kovasti juosta, mutta ei vielä ( onneksi) kovin lujaa. Aada on todella herkkä tyttö. Edelleen hän on varuillaan jos kuulee kovia ääniä ja joskus myös itkee niitä. Olimme taannoin ystäväni luona kylässä. Ystävälläni on 5 lasta eli se melutaso on ihan erilainen heillä. Aada itki lähes kokonaan neljän päivän reissun ajan. Olin todella uupunut reissun jälkeen. Jouduimme mennä kesken reissun siskolleni yöksi ja siellä Aada taas oli, kuin naantalin aurinko. Siinä tilanteessa huomasin, että se oli liikaa Aadalle. Herkän lapsen piirteitä, mutta ei sille mitään voi. Toki niitä tilanteita voi estää, mutta miten lapsi muuten tottuisi jos niitä tilanteita ei tule. Jännää sinällään, koska olisin voinut kuvitella, että Aada olisi tottunut koviin ääniin. Me liikutaan niin paljon ja ei juurikaan olla paikalla. Toki meillä kotona on perus rauhallista. Meillä ei huuda televisio tai musiikki. Tabletilla Aada katsoo välillä lastenohjelmia, mutta muuten meillä on tosi rauhallista. Ainoat äänen lähteet on minä puhelimessa, tiskikone tai jos laitan ruokaa. Toki Aada tykkää tanssia, laulaa ja leikkiä, mutta niin. Olemme aika rauhallisia! 

Meillä on tämän kuun lopussa neuvola eli sitten osaan paremmin kertoa, että minkä kokoinen Aada on. Aada painaa kuitenkin 7-8kg nytten ja on vähän yli 70cm pitkä. Vaatteissa käytetään edelleen 68cm joitain yksittäisiä 74cm on käytössä. Juuri sain laitettua toriin myyntiin 62cm vaatteita. Haikein fiiliksin jouduin niistä luopumaan! Nyyh! Kyllä se kasvaa, mutta hitaasti. Äitiyspakkauksen toppapuku on vielä iso! Heh! 


Mitä sanoja Aadalta sitten tulee? Ainakin nämä: 

- äiti, täti, mummi,äijä, eno, tyttö, vauva, nälkä, vettä, maito, tälle( tänne), auto, potta, pää, korva, nenä, napa, pissa, kakka, tuoli, ei, joo, mikä, täh, täällä, oho, pusu, amen, jeesu (jeesus), kaksi

Lauseita mitä Aada osaa: 

- kakka pois
- mennään kottiin
- mikä se oli
- ei saa

Hassuja sanoja: 

- amnamnam = kerjää ruokaa äidin lautaselta
- tappitappi = lastenohjelmat
- tätä = jano/ maito/ vesi
- tälle = haluaa johonkin istumaan, taputtaa sitä paikkaa johon tahtoo
- kiikkalaa = haluaa keinua sylissä/ kiikkutuolissa
- pippippii, sissiissii = laulun sanoja, englanninkielisistä lastenohjelmista
- Halleluh = unilaulussa kuultu sana hallelujah

Muita en nyt tähän hätään muista. Sanoja tulee tiuhaa tahtia ja lauseitakin on alkanut muodostumaan. Tällä hetkellä näyttää sille, että mietinnät puheterapeutista oli täysin turhaa. Neiti kehittyy todella hienosti! 

Itse olen jaksellut ihan hyvin, mutta olen vaan ollut todella väsynyt. Mulla on sellaisia mahaoireita joiden takia ramppaan lääkärissä. Aluksi oksensin 3 kertaa viikossa ja nyt sitten oksennus on jäänyt pois. Oireina on enää vaan vessassa ramppaaminen ja unettomat yöt. Tutkimuksia on tehty ja olen pääsemässä vatsalaukuntähystykseen vihdoin ja viimein. Erilaisia ruokavalioita on myös koitettu, mutta  melko tuloksetta. Rankkaa on välillä, mutta ihmeellisesti tässä on selvitty. 

Ai, mitä kuuluu miesrintamalle? Hyvää kuuluu, keskityn tällä hetkellä Aadaan ja annan miesten olla. Kyllä se minun unelmien mies sieltä vielä tulee, kun maltan odottaa! Uskon, että sukellamme toistemme elämään juuri oikealla hetkellä! Nyt näyttää kuitenkin siltä, että sen hetki ei ole aivan vielä. Tällä hetkellä haluan kasvaa ja tutustua ennenkaikkea itseeni! Edelleen kuljen Jumalaan luottaen, kaikki järjestyy ajallaan! Siihen luotan! 

- Eve

Hemmottelupäivä ystävälle

Paljastin teille hieman mökkipostauksessa, että mitä teimme mökkeilyn jälkeen. Seuraavana päivänä ajoimme siis Oitista Hyvinkäälle. Halusimme yllättää ystävämme Sinin. Sini ei tiennyt asiasta yhtään mitään vaikka olimme suunnitelleet päivää useamman viikon. Aluksi näytti todella pahalle, että pääseekö Sini ylipäätään meidän mökkireissuun, mutta kaikki kääntyi parhain päin. Sinin elämäntilanteensa on tällä hetkellä todella haastava. Silloin kun näkee, että ystävä todella kärsii, sitä haluaa tehdä kaikkensa, että ystävä piristyisi. Mietimme, että miten voisimme hemmotella ystävää, koska hän on meille kaikille niin äärettömän rakas. Minä ajattelin, että voisin hyödyntää blogiani. Niinpä otin muutamaan hemmottelupaikkaan yhteyttä ja pääsimme toteuttamaan Sinille hemmottelupäivän. Tässä postauksessa haluan esitellä teille Hyvinkäällä toimivan Sininen Hetki ja Salon Elite Boutiquen. Olen todella iloinen ja kiitollinen näille yrityksille siitä, että he halusivat tehdä hyvää!

Jouduimme olemaan ovelia ja tarkkoja siinä, että emme paljastaisi suunnitelmaa. Jossain vaiheessa yksi meistä keksi, että lähtee hakemaan Sinisestä Hetkestä joululahjaa ystävälleen, koska mikään muu paikka ei ollut auki klo 9. Sini tuli vastustuksesta huolimatta mukaan. Sini luuli, että minulla on kova vessahätä ja kun menin esittäytymään kosmetologi Pia Isolalle, Sinin ilme oli näkemisen arvoinen. Hetken päästä hän kuitenkin ymmärsi, että hän pääsisi kasvohoitoon.

Sininen Hetki on toiminut Hyvinkäällä jo vuodesta 1996 ja tarjoaa kampaamo -ja parturipalvelujen lisäksi monipuolisesti kauneushoitolapalveluita. Kampaamo on ammoniakiton ja hoitolapuolella käytetään ainoastaan sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Tällä hetkellä liikkeessä työskentelee 3 kampaajaa/parturia ja 3 kosmetologia.


Seuraavaksi Pia kertoo millainen tuo kasvohoito oli mikä Sinille tehtiin:

"Kasvohoidossa käytettiin Esse nimistä hotolasarjaa. Esse on luomusarja etelä-Afrikasta. Sarja sisältää aktiiviainesosien lisäksi mm. pre -ja probiootteja(vaikuttavat ihon mikrobiomiin) sekä omegaöljyjä ja ovat ph-tasapainotettuja (Ph 4-5). Probioottit tarvitsevat juuri oikean Ph:n voiteessa eikä niitä saa säilyttää yli 25 asteen lämmössä. Voide, joka laitetaan probiootteja sisältävän tuotteen päälle -ei saa sisältää mineraaliöljyä (on kuollutta ja estää probioottien toiminnan).

Hoito aloitettiin kaksoispuhdistuksella (puhdistusmaito ja geeli) sekä viimeisteltiin kasvovedellä. Kuorinnassa käytettiin sarjan kaakaokuorintaa, jossa kuorivana ainesosana on mukana sokeri. Hieronnassa laitoimme ensin silmänympärysvoiteen sekä huulihoiteen ja hierontavoiteen alle sarjan Repair hoitoöljyn. Hieronnan jälkeen laitoimme Cream Maskin sekä silmienympärysnaamion. Naamion poisto viimeisteltiin kasvovedellä jonka jälkeen laitoimme iholle Probioottiseerumin sekä Omega-tehohoidon."

Täältä pääset Sinisen hetken facebook sivuille - SININEN HETKI









Sini oli todella iloinen kasvohoidosta. Se virkisti ja rentoutti. Tässä vielä Sinin sanoin hänen mielipiteensä kasvohoidosta:

"Kasvohoito oli täysi kymppi alusta loppuun asti. Todella rentouttava ja virkistävä. Tuotteet oli miellyttävän tuoksuisia ja tuntuisia. Lukuisissa kasvohoidoissa käyneenä, oli tämä ehdottomasti paras kokemus kaikista. Mua palveltiin ammattitaidolla ja täydellä sydämellä ."





Kasvohoidon jälkeen Sini tietenkin luuli, että hemmottelu loppui siihen. Tarkoituksena oli, että olisimme shoppailleet hieman joululahjoja, mutta Sini ei tiennyt meidän aikeista mitään. Minä keksin, että tarvitsen hopeahoitoainetta ja päätimme mennä hakemaan sitä Salon Elite Boutiquesta.

Liikkeessä yritin katsella putelleja, mutta yllättäen parturi-kampaaja Melis pyysi Siniä istumaan kampaajan tuoliin. Sini oli ihan häkeltynyt. Muutama meistä pillahti kyyneliin ja Sinikin itki ilosta. Se hetki oli mahtava, koska silloin sen ilon näki toisen silmistä. Siinä hetkessä tuntui siltä, että me todella onnistuimme. Me todella onnistuimme yllättämään ystävämme ja hän todella piti siitä.

Salon Elite Boutique on nuorekas, trendikäs ja palveleva non-stop- parturi-kampaamo. Heiltä löytyy myös kosmetologi palvelut. Salon Elite tarjoaa laajan valikoiman kauneuspalveluita saman katon alta. Henkilökunta heillä oli todella mukavaa ja ystävällistä.

Salon Elite käyttää hiusväreissä Swartzkopf merkkiä ja muotoilutuotteissa ID Hairia. Heiltä löytyy myös Lorealia ja Sexy Hair merkkiä.




Sini sai itse päättää, että mitä hiuksille tehtäisiin. Sini päätti, että haluaa luonnollisen lopputuloksen. Melis ryhtyi tuumasta toimeen ja Sinille tehtiin tyviraitoja ja keltaisuutta taitetiin myös kylmemmän sävyiseksi.



Sini sai välissä myös rentoutua ja me muut koitimme olla häiritsemättä. Salon Elitessä oli paljon asiakkaita lauantaipäivänä. Tuntui, että asiakkaat vaihtuivat taukoamatta ja kampaajilla riitti hommaa.






Lopputuloksesta todella tuli kaunis ja luonnollinen.

Tässä vielä Sinin mielipide Salon Elitestä:

"Kampaamossa oli ihanan aidot ja osaavat kampaajat. Kaikki tapahtui kädenkäänteessä ja sain juuri sen lopputuloksen, mitä toivoinkin. Ihana rentouttava hetki ammattitaitoisissa käsissä. Ennen/jälkeen kuvat puhuu puolestansa. Mieletön muutos, rakastan !"


Täältä pääset Salon Elite Boutiquen Facebooksivuille - SALON ELITE BOUTIQUE

Seuraavaksi lähdimme uusien hiusten kera syömään. Tarjosimme Sinille vielä haluamansa aterian Ristorante Momentossa. Muut söivät hampparia ja minä tyydyin naudan maukkaaseen pihviin. Omnonom!


Illan päätteeksi lähdettiin junalla Helsinkiin kuuntelemaan Patrick Tiaisen saarnaa. Hyvinkäälle palasimme klo 02 aikaan yöllä. Päivä oli todella ihana ja rentouttava!

Tässä vielä Sinin mielipide koko päivästä:

"Kaikesta jäi niin sanaton olo! Mut yllätettiin aivan täysin, enkä osannut epäillä mitään. Alku järkytyksestä kun selvisin, osasin alkaa nauttimaan. Mietin, että tämä kaikki on aivan liikaa, miten osaan ottaa tällaista hemmottelua vastaan. Ymmärsin, et tällaista tehdään vaan rakkaudesta. Sydän on kiitollisuutta täynnä. Kaiken takana oli todelliset sydänystävät, jotka rakastaa mua ja välittää musta niin paljon. Jotka tietää täysin, mitä tarvitsen, silloinkin, ku en tiedä sitä itsekkään. Kiitän Taivaan Isää jokaisesta näistä naisesta, jotka oon saanut mun elämään."

Kiitos Sininen Hetki ja Salon Elite Boutique! Olette ihania!


-Eve

Onnellinen ilman rahaa

Olen paljon miettinyt tulevaisuuttani. Näen tulevaisuuteni suurena mahdollisuutena. En ole sitoutunut mihinkään ja saan itse päättää omasta elämästäni. Jotenkin kaikki lapsuuden haaveet ovat puhjenneet kukkaan. Haaveilen ulkomaille matkustamisesta ja opiskelemisesta. Tiedän jo, että mikä minusta tulee ja mitä aion elämässäni tehdä. En kuitenkaan halua vielä avata sitä sen enempää. Sen aika ei ole aivan vielä. Sen kuitenkin tiedän, että lähihoitajaksi en jää. Jotenkin ajatus lähihoitajan töihin paluusta ahdistaa minua suuresti. En halua sitä. Arvostan kuitenkin todella paljon sitä, mitä lähihoitajat tekevät. Itse en vain koe sitä omaksi työkseni. Haluan sellaisen työn josta nautin. Haluan elää unelmaani ja unelmathan on tehty toteutettaviksi. Minä haluan toteuttaa minun unelmiani. Minä haluan nähdä maailmaa ja haluan auttaa ihmisiä! Minä haluan mennä juuri sinne, minne Jumala minut johdattaa.




Nyt kuitenkin vielä jonkin aikaa, haluan elää rauhallista arkea Aadan kanssa. Tai no ei meidän arki aina niin rauhallista ole, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Rakastan olla kotona ja viettää aikaa lapseni kanssa. Miksi en sitä tekisi, kun minulla on siihen mahdollisuus? En jaksa välittää toisten mielipiteistä. On ihmisiä joiden mielestä, elän valtionrahoilla. Mitä sitten? Meidän ihana valtio on antanut tällaisen mahdollisuuden ja minä todella haluan elää sen mahdollisuuden todeksi. Meillä on jokainen päivä varaa ruokaan ja laskuihin. Meillä ei ole varaa ostaa uusia vaatteita, mutta sitä varten on kirpputorit. Me nautimme toistemme seurasta ja rakastamme toisiamme. Töitä ehtii kyllä tekemään, mutta lapsella on vain yksi lapsuus. Minulle on tärkeää, että Aada saa elää minun kanssa enimmäiset kolme vuotta elämästään. Minä todella haluan nauttia tästä ainutlaatuisesta tilaisuudesta. Nautin siitä, että saan olla Aadan kanssa ja päättää meidän asioista itse. Tiedän, että tämä ei kestä koko elämääni. Tiedän, että tässä on myös haasteita, mutta haasteet on tehty voitettaviksi. Olen halunnut kääntää kaikki vaikeuteni paremmaksi ja minusta tuntuu kokoajan siltä, että olen saanut elämässäni sen mitä halusinkin, vaikka jouduin luopumaan asioista. Elämäni on yllättävän rikasta vaikka minulta on riistetty paljon. Olen rikkinäinen, mutta minua on vahvistettu todella paljon. Juuri nyt olen rikkinäinen, mutta vahva. Juuri nyt minusta tuntuu, että mikään ei voi lannistaa minua, koska juuri nyt elän unelmaani! Juuri nyt olen saavuttamassa niitä haaveita ja unelmia jotka olivat vuosia piilossa, mutta jotka löysin uudestaan! Juuri nyt minä iloitsen tästä mahdollisuudesta ja koen olevani äärimmäisen siunattu ja onnellinen! Vaikka minulla ei ole varaa panostaa laatuun ja merkkeihin, koen  silti olevani onnellinen. Mielestäni ilman rahaakin voi olla onnellinen. Mielestäni ilman puolisoakin voi olla onnellinen, koska sitä minä todella olen. Nyt tiedän, että en ole riippuvainen miehestä vaan minä todella pärjään ilmankin. Se tekee itsetunnolleni hyvää. Mielestäni kaikki riippuu myös siitä, tahtooko itse olla onnellinen ja salliiko itselleen onnen. Millaisena itse näkee itsensä? Jokaisen pitäisi pysähtyä tämän kysymyksen ääreen. Millaisena minä todella näen itseni? Saanko minä todella rakastaa itseäni?


-Eve

Heihei arki, tervehdys mökkielämä

Viikko ennen joulua vietimme ystävä porukkalla pikkujouluja. Pääsimme Hausjärven Niklandian Saarilammen mökkiin yhdeksi yöksi. Jokainen meistä odotti innolla pientä lomaa arjesta. Meillä jokaisella on ollut paljon haasteita elämässä, mutta niistä on selvitty. Tutustuimme syksyllä ja olemme siitä lähtien pitäneet yhteyttä joka päivä. Me soittelemme, viestittelemme ja jaamme kipeitä asioita toisillemme. Sanoisinko, että nämä kolme naista ovat ne joita olen metsästänyt elämässäni. He ovat ne joita olen todella etsinyt ja odottanut. Vihdoin rukouksiini on vastattu ja minusta tuntuu siltä, että elämässäni on ystäviä jotka oikeasti ymmärtävät minua. Ystäviä jotka pitävät myös minuun yhteyttä ja ystävyys tuntuu molemmin puoleiselta. Ystävät joille voin puhua kaikesta ja vaikka olisi huono päivä, senkin voi sanoa ääneen. Jos en ole koko päivänä ilmoitellut itsestäni, minulle laitetaan viesti tai soitetaan, että onko kaikki hyvin. Se tuntuu hyvälle. Tuntuu, että nämä kolme naista korvaavat tällä hetkellä sen, että rinnallani ei ole miestä. Hassua, mutta koen olevani todella onnellinen ja tällä hetkellä en edes kaipaa rinnalleni miestä. 
Ihanaa olla vaan ja nauttia elämästä!



Hausjärven Niklandia sijaitsee Oitissa, lähellä Riihimäkeä. Saarilammen mökki on  n. 70 m2 iso. Se on valmistettu v. 2005. Mökkiin mahtuu yöpymään 4 henkilöä. Mökissä on kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, pukuhuone, puusauna ja wc. Keittiössä on todella hyvät varusteet. Kaapeista löytyi hyvin ruokailuvälineitä ja astioita. Keittiössä oli myös astianpesukone, mikro, jääkaappi + pakastin ja hella. Myös veden ja kahvikeitin löytyi. Tuntui, että mitäään ei puuttunut.

Me emme katsoneet televisioita, mutta sellainenkin mökistä löytyi. Kuuntelimme mökissä olleella cd-soittimella musiikkia ja lauloimme mukana. Teimme ruokaa, juttelimme ja saunoimme. Tunnelma oli aivan mahtava. Pidimme myös Jumalan ykkösenä hemmottelun keskellä.

Mökki on muuten ihanteellinen varmasti kesällä, koska mökin edustalla oli lampi. Talvea ajatellen mökin edustalta löytyi palju johon pääsimmekin rentoutumaan.













Mökki tuoksui mökille ja tunnelma oli mitä parhain. Nautin niin paljon lomailusta ihanan ystäväporukan kesken. Ystäväni nauttivat myös kovasti ja meille kaikille jäi todella rentoutunut mieli. Välillä on ihanaa päästä rentoutumaan kauas kaupungin hälinästä. Mikä olisikaan parempaa, kuin ystävät, mökki, sauna ja palju?

Mökkilomailun jälkeen ajoimme Hyvinkäälle. Ystävämme Sini ei arvannutkaan, että mikä häntä odotti. Pääsimme yllättämään hänet. Siitä lisää hieman myöhemmin.

Kaipaatko sinä mökkielämää? Mietitkö kenties kesälomasuunnitelmia ensi kesälle? Jos kiinnostuit käväise osoitteessa: www.niklandia.fi ja varaa sinulle, ystävillesi tai perheellesi mökki. Valikoimassa on myös muita kauniita mökkejä, käy tutustumassa!




* Yhteistyössä Niklandia



- Eve

Perhe tekee joulun

Tänä jouluna olimme jälleen minun vanhempieni luona. Aluksi ajattelin, että vietämme joulun Aadan kanssa kahdestaan. Ajatus tuntui kuitenkin todella surulliselle, koska mielestäni joulu on perhejuhla. Jouluna haluaa olla niiden tärkeimpien keskellä. Ystäväni pyysi minua myös hänen ja lapsensa kanssa viettämään joulua, mutta päätin kuitenkin, että tämän joulun vietämme Tampereen suunnalla.

Tänäkin jouluna aamu alkoi pikkuveljeni malttamattomuutta kuuntelemalla " millon saa avata ensimmäisen lahjan?". Kaksi pienintä sisarustani avasivat lahjoja kerran tunnissa. Aada ryhtyi tähän leikkiin myös mukaan, päiväunien jälkeen. 





Minulle joulu on yhtä syömistä. Lounaaksi luumukiisseliä ja riisipuuroa. Parin tunnin päästä kahvit, joulutortut, piparit ja suklaakonvehtit. Mielestäni joulun kohokohta on päivällinen. Päivällisellä syödään possua, poroa, perunaa, rosollia, karjalanpaistia, perunaa, lohta ja neljää eri laatikkoa. Niin hyvää! Onneksi tätä saa vaan kerran vuodessa!












Ilta huipentui tänäkin vuonna lahjojen jakoon. Aadan paketeista löytyi ainakin nukke, nuken rattaat, leikki astioita,lusikki, haarukka, neuletakki ja duploja. Minun paketeista löytyi ainakin ompelukone, villasukat, suklaata, korvakorut, käsirasvaa, villapanta ja seinäkalenteri.

Lahjoja on mukava saada, mutta mielestäni joulun tekee ihmiset ja hyvä ruoka. Meidän perheessä joulua vietetään Jeesuksen syntymäpäivänä, kuunnellaan gospel musiikkia ja luetaan jouluevankeliumi.

Tämä joulu oli kaunis joulu vaikka lunta ei maassa ollutkaan! Ensi joulua odotellessa!


-Eve