Uupumus

Hetki sitten mun elämässä oli todella synkkä jakso. Olin todella väsynyt ja uupunut. Joskus huomasin, että minun oli todella vaikea saada itseäni sängystä ylös. Tuntui, että olin todella kireällä tuulella ja kiukkuinen Aadalle. Ei ollut oikein purkaa omaa kiukkua lapseen. Aloin meittimään, että onko väsymykseni todella vain väsymystä. Huomasin, että nukkuminen ai auttanut tilannetta yhtään. Etäännyin ystävistäni hetkellisesti ja olin Aadan kanssa aivan kahdestaan. Juuri sen vuoksi hoitoapu kotiin oli todella tarpeellinen. Hoitoapua on määrätty minulle juuri tähän uupumukseen. Kyllä minä voin sen myöntää, että olen ollut ja jollakin tavalla olen edelleen uupunut. Mietin uupumusta ja sitä, että miksi minulle niin kävi. Halusin pohtia asiaa ja huomasin, että suurin syy uupumukseeni oli minussa itsessäni ja asenteessani.



Minun piti pysähtyä hetkeksi ja miettiä, että missä on perimmäinen syy väsymykseeni. Olenko vastahakoinen yksinhuoltajuutta kohtaan? Ymmärsin, että minä itse pistän vastaan oman elämäni onnelle. Kyllä olen ollut tämän parin kuukauden aikana onnellinen, onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Ainakin viimiseen pariin vuoteen, mutta en niin onnellinen, mitä olisin voinut olla. Huomasin taistelevani onnellisuuta vastaan.

Minä olen kokoajan ajatellut " en halua olla yksinhuoltaja, ei minulle näin pitänyt käydä". Yksinhuoltajaksi jääminen ei ollut minun suunnitelma ja sen hyväksyminen on ollut todella työlästä. Ajattelin, että olen hyväksynyt sen jo aikaa sitten, mutta huomasin edelleen ajattelevani yksinhuoltajuudesta inhottavasti. Usein laitoin itselleni tekosyitä. Enhän minä nyt voi, kun me ollaan Aadan kanssa kahdestaan. Ajattelin monia asioita niin, että sittenkun minulla on mies niin kyllä minä sitten voin. Pysähdyin ja huomasin, että minä todella olen kokoajan pistänyt vastaan sille, että voisin nauttia elämästäni, kahdestaan Aadan kanssa. Toisaalta nautinkin, mutta en ollut antautunut sille täysin. En ollut antautunut tälle arjelle täysin. Halusin elämääni kokoajan täytettä, että minun ei tarvinnut myöntää sitä itselleni, että minä todella olen kahdestaan Aadan kanssa. Elämäni tarvitsi pysähdyksen ja se tuli uupumuksen kautta. Hetken jolloin sain ajatuksiani selvemmäksi. Minun sekavat entiset ajatukseni toivat ymprilleni väsymyksen/ uupumuksen, koska inhosin arkea Aadan kanssa kahdestaan. Ärsyttää myöntää, että tämäkin piti käydä ns. kantapään kautta. On tämä raskasta ja välillä todella inhottavaa! Oikeasti! Onneksi kuitenkin, olen vihdoin alkanut täysin hyväksymään tilanteen niin elämä on helpompaa. Nyt pystyn nauttimaan tästä enemmän. Ei enää tekosyitä, minä pystyn tähän!




Minä olen yksin Aadan kanssa ja en aio muuttaa tilannetta ensimmäisen vastaantulijan kanssa. Minä yritän nauttia juuri nyt elämästäni, koska elämä on tehty nautittavaksi. Minä odotan tulevaa puolisoani rinnalle ja tämänkin asian olen jättänyt suuremman voiman käsiin. Minulle ei kelpaa ensimmäinen vastaantulija, koska minusta on tullut nirso. Minun tunteeni eivät edes syty helposti, koska haluan tutustua ja käyttää järkeäni. Nyt mennään järjellä, ei tunteella. Tottakai miehen kaipuu on suuri, mitä sitä kiistämään, mutta en halua tehdä elämässäni toista samanlaista virhettä. Seuraavan miehen kanssa tahdon todella panostaa avioliittoon ja juuri siksi se pitää valita tarkoin.

Nyt eletään kahdestaan Aadan kanssa, mutta en tiedä kuinka kauan. Kuukausi, vuosi tai 5 vuotta? En tiedä, mutta minä aion nauttia tästä mahdollisuudesta niin kauan kuin voin!

-Eve

6 kommenttia

  1. Onneksi olet saanut tukea ja ymmärtäny mistä se uupumus johtuu :). Tsemppiä teille ja jospa se mieskin joskus elämäänne ilmestyisi, kunhan sen aika on :).

    VastaaPoista
  2. Sä oot Eve oikeesti aivan mahtava persoona! Ja ku luotat vaan nii kyll sä löydät vielä sen oikean joka hyväksyy ja rakastaa sua ja Aadaa juuri tuollaisina kun olette! Siunausta teille molemmille!

    VastaaPoista
  3. Täällä toinen uupunut.
    Uuvuin työssä, jota rakastan. Halusin tehdä sen niin hyvin, kuin vain suinkin pystyin, ja huomasin tekeväni myös toisten puolesta, jotta lopputulos olisi aina loistava. Siihen päälle vielä omat suuret vaatimukseni äitinä - tottakai halusin selvitä siitäkin hommasta erinomaisesti.

    Yhden vaan unohdin. Itseni.

    Kovasti tsemppiä!
    Uupua voi monesta syystä, mutta eiköhän sekin ole vain kasvun paikka. Kohti uutta nousua siis :)

    VastaaPoista
  4. Halaus ja voimia sinulle! Onneksi osasit hakea apua.
    Toivon sinulle ja Aadalle onnellista uutta alkua ja Taivaan Isän hellää huolenpitoa!

    VastaaPoista
  5. Kiitos. Oikeasti. En ole ennen blogiasi lukenut, vaan tänään jotenkin päädyin tänne. Menin ihan sanattomaksi, olet uskomattoman vahva nainen jolla on sydän paikallaan! Tuo avustus postaus sai silmäkulman kostumaan kuin myös tuo yh postaus. Tuot varmasti voimaa myös monen muun elämään, minua tämä ainakin kosketti ja muistuttaa nauttimaan tuosta pienestä ihmisen alusta täysinrinnoin <3 aika menee välillä niin kamalan nopeaa enkä halua hukata hetkeäkään tästä pikkulapsi ajasta murehtimiseen (lapsi myös 2v) :) Suuri kiitos vielä avoimista ajatuksista, ja aivan ihanaa joulun aikaa sinulle ja pienellesi <3

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!