Blogimaailman paine

En ole ehtinyt ajatella Aadan synttäreitä vielä ollenkaan. Tuntuu, että joka päivä kun avaan Facebookin, etusivuni täyttyy blogaajien hienoista juhlista. Postauksia ja täydellisiä kuvia katsoessa itselleni iskee suuri ahdistus ja paniikki. Tuntuu, että minun täytyy järjestää myös hienot juhlat lapselleni, koska kaikki muut blogaajat ovat järjestäneet noin hienot juhlat. Toisaalta omaa syytä, koska olen tykännyt liian monesta blogien Facebook-sivuista. Näen näitä julkaisuja jatkuvasti ja nyt varmaan kiinnitän niihin vielä enemmän huomiota, koska itselläni on kauheat paineet tulevista syntymäpäivistä. Kavereille joille olen puhunut synttärien aiheuttamasta ahdistuksesta, he eivät ole ymmärtäneet yhtään. Yleensä sieltä tulee kommentteja "no ei sun tarvitse kun ostaa pakastepullia ja keittää kahvit". Kunpa se olisikin niin. Tai miksi se ei voisi olla? Sitä on vaikea selittää ja muiden vaikea ymmärtää, mutta jotenkin tämän blogimaailma tuo itselle tietynlaisen paineen. Se on inhottavaa. En haluaisi, että se on niin. Toisaalta voisin olla kertomatta synttäreistä yhtään mitään blogiini, mutta toisaalta on ihanaa ottaa suloisia kuvia synttäreistä ja täyttää blogi vaaleanpunaisilla kuvilla. Äh, tämä on ristiriitaista.



Paineet ovat suuret ja se saa aikaan minussa suuren ahdistuksen. Ajattelin hetki sitten, että miksi se on näin. Miksi se on minulle tärkeää, että juhlat ovat hienot? Onko minun pakko mennä sen " blogi" massan mukana. Onko minunkin pidettävä Aadalle mustavalkokeltaiset juhlat tai Frozen aiheiset synttärit. Pitääkö 2 v synttäreillä olla tarjolla hedelmiä, koska sokeri on suuri synti? Mikä on se minun juttuni, miten olisin erilainen kuin muut? Tiedän, että tänäkin vuonna teemavärinä on vaaleanpunainen, koska me ollaan Aadan kanssa vaaleanpunaisia ;D Siitä en luovu!

Jokatapauksessa tänä vuonna haluan päästä helpolla. En tiedä yhtään miten helpolla, mutta pidän todella pienet synttärit vain oman puolen suvulleni. Luultavasti pidän myös pienet kaveri synttärit Aadalle, mutta pidän ne samalla viikonlopulla ja haluan selvitä siitä mahdollisimman helpolla.

Viime vuoden syntymäpäivissä oli ihan kamala järjestäminen. Nyt mietin, että miten ihmeessä jaksoin selvitä siitä kaikesta ihan yksin? Mistä se voima tuli, kun sydän oli ihan pirstaleina? Miten ihmeessä jaksoin leipoa toisen kakun, muffinit ja muut suolaiset. Tänä vuonna en jaksa! Haluan pitää synttärit, mutta jos ei olisi " pakko" nukkuisin tuon viikonlopun ohi. En kaipaisi yhtään enempää stressiä omaan elämääni juuri nyt.

TÄÄLTÄ löydät postauksen 1 v synttäreistä.

12 kommenttia

  1. Älä ota turhia paineita, ymmärtääkseni sulla on nyt hieman enemmän tukiverkostoja kun aiemmin, kannattaa pyytää heiltä apua esimerkiksi juuri tarvittavien suhteen ja itse ajattelen että tulevilla lasten juhlilla itsekin (yritän ainakin) panostaa yhteen tai muutamaan juttuun ja sitten ostaa vaikka sitä pakastepullaa lisäksi. Tyttären ekoilla synttäreillä tein kaiken itse ja pöydässä oli kyllä syötävää ainakin sen 7 sorttia, mutta näillä näkymin ensi syksynä juhlitaan esikoisen synttäreitä ja tulevan vauvan ristiäisiä samana päivänä ja mun on pakko yrittää höllätä tätä mun kontrollifriikkiyttä :D
    Ajatuksena että kokki äitini tekee sellaiset tarjottavat mitä ei pakastimeen voi etukäteen tehdä ja jos malttaa niin kakku tilattaisiin joltain kotileipurilta (tuntuu vaan hurjalta maksaa varmaan likemmä 70-100€ kakusta kun viimeksi esikoisen juhlien tarjottaviin kaikkineen meni sama summa)

    Mutta älä ota paineita muiden blogien takia, sun blogi on aito ja rento, ja sen takia lukija olenkin. (:

    VastaaPoista
  2. Teet just niin paljon kun haluat ja ja jaksat!<3 unohda blogi ja hienot kuvat ja tee teidän näköiset ja kokoiset juhlat :) kaksi vuotias on vielä niin pieni ettei ymmärrä hienojem kakkujen tai koristeide päälle, varmasti osaa nauttia enemmän kivasta ja rennosta ilmapiiristä kaikkien rakkaiden keskellä!<3 ota hienojen koristeluiden sijaan kuvia ihanan prinsessan onnellisesta hymystä ja unohda paineet <3

    VastaaPoista
  3. Tiedän tunteen. Samat fiilikset. Ja vaikka kuinka suunnittelen päässä että haluan kans samanlaiset ihanat synttärit kun kaikissa blogeissa, niin ei ne mun lasten syndet kuitenkaa ole. Aina päätän jonku kivan teeman ja päätän tilata kaikkea joka kuuluu teemaan. Loppujen lopuks ollaa menty sillä pinkillä värillä kuitenkin :D En tiedä miksi otan niin stressii meidän sukulaisista ei kukaan oota että meillä olisi sellaset synttärit kun monessa blogissa. Nyt haaveilen silti että kun esikoinen täyttää ensi vuonna 4 niin haluaisin järjestää hänelle frozen syndet. Hän ihailee frozenia ja ehkä sen ikäinen alkaa jo enemmän arvostaa kaikkea? Meilläki oli just 2v bileet ja pinkillä mentiin ja ainoa suolainen juttu oli voileipäkakku kaikki muut oli sokeria ja makeaa. Kai nyt yhen päivän vuodessa voi vetää sokeriöveriä ;) älä stressaa ei Aada ainakaa oota sulta mitää överiä :)

    VastaaPoista
  4. Vaikka en bloggaa, tiedän tuon tunteen ja paineen että pitäis olla tosi hienot juhlat. Vaikka järjellä ajatellen ei se yks vee tai kaks vee tai edes viis vee niitä paineita aseta. Lapselle usein on riittävää että läheiset ja tärkeät ihmiset kokoontuu yhteen ja on herkkuja. Veikkaan että Aada on ihan yhtä onnellinen oli teillä pakastepullat tai kalliit leipomon kakut. Tai jopa onnellisempi, koska stressaantunut äiti ei yleensä oo kovin kiva.. Toivottavasti tulee mukavat juhlat ilman turhaa stressiä!

    VastaaPoista
  5. Onnistuin näköjään sössimään jotenkin tytön päikkäreitten aikana lähettämän kommentin. Eli älä turhaa ota paineita toisten blogien takia, olen blogisi lukija juuri sen takia että tämä on mielestäni aito ja rento.

    Meidän perheellä on edessä toivottavasti ensi kesän lopulla (jos kaikki menee hyvin) 2v synttäreiden ja ristiäisten järjestäminen samana pävänä. Valmistaudun nyt koko raskausajan myös siihen että osaisin päästää omasta kontrollifriikkiydestäni hieman irti, jotta pystyn ottamaan apua silloin vastaam :D

    Alustavasti olen sopinut jo (kokki) äitini kanssa, että hän leipoo tarvittaessa kaiken sellaisen mitä en etukäteen pysty pakastimeen tekemään ja harkinnassa on jos tilaisin joltain kotileipurilta kakun (mietityttää tosin maksaa 60-100€ kaakusta, saman verran meni esikoisen synttäritarjottaviin kaikkineen tänä vuonna ja varsinkin kun en itsekään ole täysin peukalo keskellä kämmentä keittiössä).

    Mutta yritän ajatella ja muistella minkälaista ensimmäiset pari kuukautta oli esikoisen kanssa, jaksanko tosiaan hoitaa juhlien järjestämisen taas itse.

    Ymmärtääkseni sinulla on nyt hieman enemmän tukiverkostoa uudella paikkakunnalla, pystyisikö joku auttamaan sinua esimerkiksi juuri leivonnaisten yms kanssa. Tai yksi mielestäni hyvä idea on panostaa yhteen tai kahteen eri asiaan, esimerkiksi yhteen suolaiseen ja makeaan ja mennä sitten muuten sieltä mistä aita on edes vähän matalampi, oli se sitten vaikka sieltä kaupan pakastealtaasta. (:

    Mukavaa talven odotusta teille (:

    VastaaPoista
  6. Olen aina miettinyt sitä tapaa, kun pienelle pidetään "suuret" synttärit. Meidän perheessämme syntymäpäivinä on aina ollut tavallista, että vain perheen kesken syödään esim. kakkua, ja vasta vanhempana aletaan pitää suurempia kaverisynttäreitä. Toki syynä voi olla se, että minulla on monta sisarusta, joten vieraita ei ole ns. tarvittu, koska niitä on omasta takaa ;) Ymmärrän hyvin ahdistustasi, kun usein näkee suloisia kuvia synttäreistä, ja tuntuu että se on "velvollisuus" pitää hienot synttärit, mutta tuli mieleen että eihän mitään suuria ja hienoja juhlia edes tarvitse pitää, vaan esim. pienet illanistujaiset muutaman ihmisen kanssa. En ehkä osannut pukea ajatuksiani kunnolla sanoiksi, toivottavasti ajatukseni on ymmärrettävä :) hyvää syksyä ja kiitos kivasta blogista! :)

    VastaaPoista
  7. Ymmärrän hyvin ajatuksesi ja tunteesi! <3 itsetsänikin on tuntunut pitkään siltä, että jotenkin "alisuoriutunut" näistä Elsan synttäreistä, enkä niistä myös ole tainnut postata blogiinkaan. Ensimmäisenä vuonna synttäreillä mentiin vain grandman ja -papan luokse, syötiin siellä lounasta poppoolla. Toisella kierroksella ei järjestetty yhtään mitään, koska oli just muutto yms. Juhlittiin sitten synttäreitä pari kuukautta myöhässä porukoiden luona Suomessa. Mutta sekään ei ollut vain Elsan synttärit, vaan kunhan nähtiin sukua ja ei ollut mitään teemaa tai mitään. Ihanahan se olisi toisaalta järjestää, mutta minulla ei ole riittänyt energiat sellaiseen - ja kun ei ole vielä ollut niitä lapsikavereitakaan Elsalla täällä, niin ei oikein ollut ketään jota kutsua.

    Yritän vain tosiaan miettiä asian niin, että minä kirjoitan blogiin elämästäni, eikä blogi saisi vaikuttaa elämään niin että kuinka sen elän.. Tiedätkö, mitä tarkoitan?

    VastaaPoista
  8. Älä ota paineita. Aada on kuitenkin vielä pieni tyttö, jolla ei itsellään ole minkäänlaisia odotuksia synttärikemujensa suhteen. Panosta synttäreihin mielummin parin vuoden päästä, kun Aada osaa jo itsekin nauttia satsauksesta :)

    VastaaPoista
  9. Tiedän niin tuon tunteen! Kun itselläni on tullut 'ahdistus' jostakin järjestämisestä niin olen pyrkinyt hoitamaan sen mahdollisimman yksinkertaisesti. Nämä tunteet kai kuuluu tähän naisen elämään ja ei tämä somessa olo varmaankaan helpota yhtään naisena / äitinä oloa.

    Tarja

    VastaaPoista
  10. Juhlat kannattaa tehdä niin sanotusti itseä eikä blogia varten

    VastaaPoista
  11. Teet synttärit Aadaa varten, et blogia. Teet mitä teet, niin ne ovat Aadalle parhaat synttärit. Tämän päivän lasten synttäreissä ei tunnu mikään riittävän. Jos asetat nyt jo riman korkealle, niin mitä se sitten on kun Aada on 7 v? Älä lähde sille tielle, vaan nauti siitä, että teet sen minkä näet tarpeelliseksi ja kuinka voit sen taloudellisesti toteuttaa, se riittää.

    VastaaPoista
  12. Teet synttärit Aadaa varten, et blogia. Teet mitä teet, niin ne ovat Aadalle parhaat synttärit. Tämän päivän lasten synttäreissä ei tunnu mikään riittävän. Jos asetat nyt jo riman korkealle, niin mitä se sitten on kun Aada on 7 v? Älä lähde sille tielle, vaan nauti siitä, että teet sen minkä näet tarpeelliseksi ja kuinka voit sen taloudellisesti toteuttaa, se riittää.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Ihana, että kuljet mukanamme! :)

// Lifestyle blogi, jossa avointa tekstiä elämän varjoisimmista hetkistä. Suoraa puhetta ja välillä jopa liian avointa tekstiä. //