Nyt on nyt

Minulta on kysytty, että kadunko oman elämäni myrskyjä ja mitä muuttaisin elämässäni? En minä osaa katua. En oikein tiedä, että lähtisinkö edes muuttamaan mitään. Mennyt on mennyttä ja se mennyt aika teki minusta minut. Ilman omia kokemuksiani, en voisi auttaa toisia ihmisiä. Minä rakastan toisten auttamista ja koen sen olevan yksi elämäni tarkoituksista. Minä haluan auttaa ja rakastaa lähimmäistäni. Se on myös suurin syy, miksi kirjoitan tätä blogia. En hae blogillani kunniaa tai voittoa, vaan haluan auttaa tällä mahdollisimman monia ihmisiä käsittelemään esim. Eroa. Tiedän, että siellä ruudun takana on monia ihmisiä jotka saavat kirjoituksistani apua ja sitä minä rakastan. Nautin siitä, kun saan sähköpostiin jonkun lukijan tarinan siitä, miten minun tekstini ovat auttaneet. Se on ehkä ainoa oikea syy, miksi jatkan blogiani, vaikka usein ajatuksissani pyörii tämän blogin lopettaminen. Viime aikoina motivaationi on ollut aivan hukassa, koska niitä ilkeitä kommentteja tulee minulle aivan liikaa.

Tänään, juuri nyt olen kuitenkin onnellinen. Olen päättänyt, että jatkan tätä blogia. En tiedä kuinka kauan, mutta ainakin hetken tai ehkä se hetki onkin vuosi tai kaksi. Blogissani saattaa olla hiljaista, mutta ehkä saan itseäni niskasta kiinni ja uudenlaisen otteen tästä. Saa nähdä. 



Jos en olisi nyt näin onnellinen ja jos en olisi saanut omassa elämässäni näin paljon hyvää, kaiken sen inhottavan tilalle niin varmasti miettisin, että mitä muuttaisin menneisyydestäni. Saattaisin olla hyvin katkera, koska monien mielestä minulla olisi siihen täysi oikeus. Totta kai menneisyyteni haamut seuraavat minua ja se kaikki tulee vaikuttamaan koko elämääni. Enhän minä halunnut koskaan kokea avioeroa. Minähän huusin kerran korkealta ja kovaa, että minä en tule koskaan eroamaan. Tänään olen eronnut ja kannan sitä leimaa sydämessäni lopun elämäni. Tai jos tarkkoja ollaan, niin eihän se vielä täysin virallista ole. On surullista ja inhottavaa, että eroja tapahtuu tänä päivänä niin paljon, eniten inhottaa itse kuulua siihen kategoriaan. Kyllä minä koen, että olen epäonnistunut naisena ja äitinä. Se inhottaa minua, mutta ei siihen auta jäädä makaamaan. Mennyt on mennyttä ja nyt on nyt.


Nyt minä kuitenkin tiedän, että mitä odotan toiselta osapuolelta. Avioliitto opetti minua paljon. Tiedän, että mitä en ainakaan halua ja tiedän, että haluan aloittaa tulevan avioliittoni erilaisella pohjalla. Koen, että olen saanut toisen mahdollisuuden tehdä asiat fiksummin. Haluan saada hyvän perustan, joka on ystävyyttä. Haluan tutustua kumppaniin hyvin, haluan tuntea hänet. Haluan nähdä, että mitä kaikkea yhteistä meillä on ja missä asioissa me taas voimme täydentää toisimme. Onko meillä jotain sellaisia asioita, joiden puolesta emme sovi lainkaan yhteen. Haluan selvittää asiat ensin, ennen kuin menen asioiden edelle. Tarvitsen rinnalleni myös miehen, isolla m:llä. Miehen joka ottaa samalla tavalla vastuuta yhteisistä asioista, kuin minä. Toki kodin huolehtiminen sekä ruoan laitto ovat asioita, joita nautin tehdä. Rakastan huolehtia kodin siisteydestä, mutta apukädetkään eivät ole huono asia. Tahdon luotettavan ja hyväsydämisen miehen. Empaattisuus on minulle hyvin tärkeää, eikä vatsalihaksissakaan mitään pahaa ole. Tänään ja nyt tahdon itselleni kiltin miehen, joka ei koskaan päästä minua käsistään. Sille miehelle lupaan olla hyvä, hellä, rakastava ja tilaa antava. Olen oppinut virheistäni ja enää koskaan en tahdo tehdä niitä virheitä uudelleen. Minä todella toivon, että tällainen mies tulee ja tahtoo meidät. 






Ennen minulla oli kauhea kiire rynnätä seurustelemaan. En miettinyt ensin vaan menin täysin tunteen mukaan. En ollut aina täysin oma itseni vaan pidin päällä jotain roolia. Olin todella kova flirttailemaan, mutta tänään olen hukannut sen taidon. Minusta tuntui, että en riittänyt. Usein koin, että minua ei hyväksytä juuri tällaisena ja minun pitää olla jotain enemmän. Nyt tiedän sen, että minä todella riitän. Minä saan olla juuri se, mikä olen, eikä minun tarvitse peitellä mitään. Rakastan nykyistä olemustani todella paljon, kaikki se ahdistus on kadonnut ja minulla on niin hyvä olla! Tiedän, että se mies joka tahtoo alkaa meidän perheen pääksi, tulee olemaan enkeli. Tässä on todella iso pala purtavana. Minä vaadin tulevalta aviomieheltäni melko paljon, koska usko Jumalaa on numero yksi. Myös se miten mies käsittelee Aadaa, on minulle tärkeää. Haaveeni olisikin, että Aada ja tämä mies viettäisivät aikaa myös kahdestaan ja tulisivat toimeen keskenään. Toivon, että tulevan miehen kanssa olisimme perhe. Olisi mahtavaa viettää perheen kesken päivä esim. kylpylässä, altaassa lilluen. Nämä ovat vain haaveita, mutta haaveita saa ja pitää olla ;)

Minä en halua rynnätä päätä pahkaa suhteeseen vaan haluan tutustua. Samaan aikaan totta kai toivon, että mies vaan ilmestyisi oveni taakse, kukkakimppu kädessä ja sanoisi " Tässä minä olen, haluan pitää teistä huolen". Se on mahdollista, mutta kuinka pian?

* Jempulle kiitos kuvista, niitä on postauksessa monta, mutta en osannu valita. Heh!



30 kommenttia

  1. Ihania kuvia ja hienoa että olet saanut käännettyä rankat kokemukset voimavaroiksi. :) Harmittaa puolestasi negatiiviset kommentit ja toivon että jaksat kirjoittaa blogia vielä pitkään, nautin niin blogisi lukemisesta koska siitä huokuu aitous! :) Käsiä ristiin että löydät kuvailemasi enkelin osaksi perhettänne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiitos :) katsellaan jos tää tästä lähtis ;)

      Poista
  2. Voi että, ethän lopeta bloggailua! Ihme juttu, miten ne ilkeät kommentit tuntuvat oikein pesiytyvän tiettyihin blogeihin. Älä anna ilkeilijöiden lannistaa, vaan ole yhtä vahva ja rohkea kuin tähänkin asti. Mukavaa syksyn jatkoa sinulle ja Aadalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon liian avoin ja liian positiivinen ja tottakai se ärsyttää :D haha ! Mutta kiiitos :)) <3

      Poista
  3. Ja varmaan prinssin pitäisi tulla valkoisella ratsulla noutamaan samantien sinua horisonttiin? Eipähän kannata niin sinisilmäisesti haaveilla ja odotella, kun viimeisimmäksikin avioliittosi kanssa kävi miten kävi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai ;) haaveilu on ihan tervettä!

      Poista
  4. Miksi mies on sinusta se "perheen pää"? Minulle on onneksi opetettu lapsena, että molemmat vanhemmat ovat tasa-arvoisessa asemassa, jolloin isä voi jäädä lapsen kanssa kotiin ja äiti luomaan esim. uraansa. Tai elättämään perheensä. Tuo liittynee luultavasti uskoosi jollain tapaa ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni mies on vahvempi ja kuuluu sen vuoksi olla perheen pää, mutta tottakai asioista puhutaan myös yhdessä ja miehen täytyy olla itsevarma ja vastuuntuntoinen joka pystyy sen päävastuun perheestä ottamaan :) se on haaveeni ja toivon, että se täyttyy :) olen itse niin kauan kantanut vastuun kaikesta yksin, että olisi mahtavaa kokea se, kun joku toinen kantaa jopa enemmän, kuin minä :) nämä voi olla haaveita ja ne ei välttämättä koskaan toteudu, mutta aina on lupa haaveilla :))

      Poista
  5. Tuntuu, että sinulle kelpaisi kuka tahansa koska ero tapahtui sinusta riippumattomista syistä. Olisit ottamassa kenet tahansa lapsesi isäksi/isäpuoleksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt en kyllä ihan ymmärrä miten olet tekstini lukenut :D

      Poista
  6. Moi! Kiitos kun kirjoitat erosta. Itse olen myös eroamassa. En koskaan uskonut että niin kävisi, vaikka nyt jälkeenpäin sorrunkin jossittelemaan ja huomaan merkkejä siitä että suhteemme oli alusta asti tuhoon tuomittu. Vaikka oma liittoni oli minulle vahingollinen, en voi silti katua sitä. Sainhan siitä kaksi upeaa lasta<3 myös minä aion oppia tämän suhteen virheistä ja edetä seuraavalla kerralla hitaasti. Uhan itseni takia mutta myös koska seurustelu ei ole minulle enää koskaan samanlaista kuin ennen lapsia. Nyt pitää miettiä myös sitä onko uusi mies hyvä lapsille. Mutta nyt aion keskittyä vielä pitkän aikaa itseeni ja lapsiin. Tarvitsen aikaa parantaa haavat. Nyt tuli maratoni-teksti, hups! Kiitos vielä blogistasi ja kaikkea hyvää jatkoon! Olet vahva upea nainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana, että laitoit maratooniviestin <3 voimia sinne! Hitaasti kannattaa edetä, sitä itsekkin toivon, että siihen pystyn. Nyt kuitenkin pitää miettiä Aadaa ja jos minuun sattuu niin sattuu myös Aadaankin :/ mutta kaikki selviää aikanaan <3

      Poista
  7. Ihanaa kun olet niin avoin ja kirjoitat rehellisesti :) Tsemppiä ja täällä toivotaan blogille jatkoa !:)

    VastaaPoista
  8. Mulla on sellainen tunne ja haluan uskoa siihen että kyllä se ihana mies joskus löytyy!! Olette ihania ja te ansaitsette mahtava miehen elämäänne :) tykkään blogistasi niiin paljon, tämä on mielenkiintoinen ja elämänmakuinen blogi! Kiva myös kuulla että teillä menee hyvin :) ja ei se haittaa vaikka välillä on inspiraatio hukassa, me pysytään mukana vaikka taukojakin tulisi! :)
    Ja noista negatiivisista kommenteista, en ymmärrä miksi jotkut haluavat pilata toisen päivän, tai jopa motivaation kirjoittamiseen sanoillansa.. Helppoa se on anonyyminä, mutta entäs naamatusten?
    T. Pitkäaikainen lukija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana! Kiiitos! Haluan uskoa samaan, kun vaan saisi voimia odottaa! Malttamattomuus on mun ongelma :D mut tuolla se jo häämöttää :)) <3

      Poista
  9. Rehellistä tekstiä, samoja fiiliksiä kuin itsellä on. Erosin vuodenvaihteessa ja ajattelen myös epäonnistuneeni naisena ja äitinä. Naisena sitä olisi toivonut että olisi voinut löytää kumppanin loppuelämäksi niin kuin tarkoitus oli, ja äitinä olisi tahtonut tarjota lapsilleen yhteinäisen perheen saman katon alla. Toivon, että jossain vaiheessa tuo epäonnistumisentunne vähän neutralisoituu.

    Kiva kun jatkat kirjoittamista. Mullekin bloggaaminen on ollut eron osalta terapeuttista, ja toivottavasti tarjonnut vertaistukea muille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se neutralisoituu :) ihan varmasti :) <3

      Poista
    2. Avioliitto on kahden kauppa. Ei saa syyttää liikaa itseään avioliiton epäonnistumisesta. Molempien on tehtävä työtä avioliiton eteen ja hyväksyttävä virheet ja erheet sekä itsessä, että myös toisessa osapuolessa. Kun arki koittaa, huomaa toisessa kainkelaista "vikaa" ja näin löytää syyn eroamiseen. Mutta tosiasiassa eroaminen on vain pakoon juoksemista. Jokaisessa suhteessa on tehtävä töitä ja nähtävä sen toisen eteen vaivaa ja tahdottava rakastaa, vaikka aina ei toista jaksaisi. Jos ero sitten kuitenkin tapahtuu, niin tuleen ei saa jäädä makaamaan. Vaan käytävä suhteen ongelmat läpi, jonkun ammatti-ihmisen kanssa ja näin voi puhtaalta pöydältä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Jos ei näitä käy läpi samat ongelmat ja sama paska tulee toisen ihmisen kanssa kuitenkin jossain vaiheessa eteen. Ja näin ihmissuhde kierre on valmis. Moni asia elämän onnellisuudesta lähtee meistä itsestä. On vain helpompaa syyttää sitä toista kuin katsoa oman puseron alle ja muuttaa näkökantojaan ja toisiin. Kun itse olemme sinut itsemme kanssa on meidän myös helompi olla keskeneräisiä itseämme ja toisiamme kohtaan. Rakastakaa toisianne ja pitäkää perheistänne huolta ja vaalikaa rakkauttanne!

      Poista
  10. Olen seurannut blogiasi eroajoista asti ja matkaasi on ollut usein kivuliasta lukea. Mahtavaa ja inspiroivaa, että olet päässyt niin pitkälle, että olet valmis uuteen suhteeseen! :)
    Vinkki etsintöihin: harvoin tosiaan ketään tullaan oven takaa hakemaan. Olen huomannut ystäväpiiristäni ja omakohtaisestikin sen, että naiset ovat usein liian romanttisia näissä tapailuasioissa: unelmien miehen pitäisi todellakin tulla vastaan ruokakaupassa tai liikennevaloissa. Aktiivisuus palkitaan - mikäli baareissa käyminen tai tinder eivät tunnu omilta, olen tosissani sitä mieltä että nettideittailu on paras vaihtoehto. Rohkeutta!
    Toivottavasti enkeli löytyy, mutta jos ei ihan heti niin toivottavasti sinulla on kuitenkin hauskaa tutustuessasi uusiin ihmisiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih <3 kiiitos, ihana kun oot pysyny matkassa!

      Jep romanttisia ollaan ja tiedän, että ei se mies mua kotiovelta hae, mutta haaveilu on ihanaa :)) <3 katsellaan miten käy :)

      Poista
  11. Ihania kuvia ja ihana sinä! <3 Minäkin toivon että jaksaisit jatkaa. Teet upeaa työtä blogisi kanssa ja on ollut hienoa seurata kehittymistäsi blogisi alkumetreiltä asti. En ole varma olenko kertonut, mutta olen lukenut blogiasi jo Aadan masuaikoina ja kehityksesi on ihailtavaa. Olet mahtava tyyppi, vahva persoona ja hyvä äiti - arvostan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eiiii <3 oot pysyny hirmu pitkään mukana! Ihana kuulla! Voiettä! Ja kiiitos niin ihanista sanoista!! :) ihana oot!

      Poista
  12. Mä mietin eron jälkeen paljon sitä, että koska voi alottaa uuden suhteen, koska se on hyväksyttävää? Tapasin uuden miehen muutaman viikon sen jälkeen, enkä uskaltanu edetä puoleen vuoteen koska koko ajan mietin niitä normeja ja mikä on hyväksyttävää. Tsemppiä sinne, ihanaa että oot noin positiivinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niiin tiedän nuo tunteet. Oon ite miettiny paljon sitä, että voinko mä tehä yhtään mitään ennenkuin avioero on virallista ja missä vaiheessa mä en ihmisten mielestä etene liian nopeasti yms. Ei pitäis miettiä muita, mun elämähän tää on. Vaikeaa silti sulkea silmänsä muiden katseilta ja ääh :/

      Kiiitos <3 hih :))

      Poista
  13. Olet niin nuori ja kuitenkin ikäiseksi niin kypsä.. mutta sitä ei voi kukaan kieltää, että olet joutunut kokemaan liian paljon liian rankkoja asioita. Vähempikin olisi riittänyt. Sinulle jos kelle olisin toivonut ehjän perheen ja rakastavan miehen. Kuten sanoit, virheistä oppii ja toivon todella, että olet myös oppinut. Mutta muista, että olet ihminen ja erehtyväinen. Ole myös armollinen tulevalle kumppanillesi ja etenkin itsellesi. Täydellistä "prinssiä" ei ole olemassa, mutta sellainen "prinssi" joka pitää teistä hyvää huolta ja rakastaa teitä pyyteettömästi, sellainen on jossain ja tulee vielä elämääsi kun jaksat sitä odottaa. Ystävä odota rauhassa ja levollisin mielin ja kun sellainen astelee eteesi luota, että se ihminen on juuri se jota olet koko elämäsi odottanut. Olet tehnyt muutaman virhe askeleen, jos näin voisi sanoa. Mutta se on ollut vain se elämäsi polku, joka sinun oli kuljettava, että olisit SINÄ. Ex miehesi olisi voinut olla tällainen "prinssi" mutta hän ei sitä tahtonut ja jos joskus tahtoi, niin joku meni vikaan ja hän antoi periksi. Totta kai avioliitossa on kaksi erilaista ihmistä, joiden pitäisi tulla toimeen toistensa kanssa, se ei ole todellakaan helppoa, mutta niin se on suunniteltu. Kivi kiveä hio, on sanonta ja avioliitossa se tulee todistettua. Aina hiominen ei tee mukavaa, usein se tekee kipeää ja sattuu ja emme haluaisi, että meitä hiottaisi. Mutta jotta voimme kasvaa yksilöinä ja aviopuolisoina se on vain hyväksyttävä. Lopputulos on kumppanuus, joka kestää läpi harmaan kiven. Yhdessä eteenpäin kivun ja kasvun kautta. Kaikkea hyvää sinulle elämäsi tutkimusretkellä!

    VastaaPoista
  14. Joku viittasi mies on perheen pää tekstiisi... Raamatun mukaan mies on perheen pää, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, ettei voitaisi elää tasavertaisessa suhteessa. Raamatun teksti ymmärretään monesti, että se tarkoittaa naisen alistamista. Asia ei todellakaan ole niin. Miehellä on vastuu perheen hengellisistä asioista, mies kantaa tästä päävastuun, miten hän opettaa ja pitää yllä hengellisiä asioita. Eli kertoo lapsille rakastavasta Jumalasta jne. Lapsihan muodostaa Jumalan kuvan monesti sellaiseksi millainen oma Isä on. Ja mitä tulee tuohon unelmointiin ja haaveiluun. Se kannattaa aina. Nimim. puolisoni tuli hakemaan minut kotioveltani, eli näinkin voi tapahtua.

    VastaaPoista

Kiitos, että kommentoit. Muistathan, että kaikkia kommentteja en julkaise blogissani. Varsinkaan liian henkilökohtaisia kommentteja. Kommentteihin vastaaminen saattaa myös kestää. Laitathan minulle sähköpostia jos sinulla on jotain kysyttävää ja haluat vastauksen heti. Kiitos jokatapauksessa kommentistasi, suurin osa piristää aina päivääni!