Melko varmaa on, että pistän piikin Aadan pakaraan. Toinen vaihtoehto olisi myös reisi, mutta Aadalla on niin hoikat jalat, että pakara on luultavammin parempi vaihtoehto. Juuri se tekee pistämisestä hieman vaativampaa. En kuitenkaan halua stressata sitä etukäteen ja uskon, että harjoitus tekee siinäkin asiassa mestarin. Toivon, että Aada ei ala pelkäämään piikkejä vaan niistä tosiaan tulee tuttu ja turvallinen juttu. Muutamien vuosien jälkeen Aada alkaa pistämään piikin itse itseensä ja haluan, että hän ei silloinkaan pelkää pistää sitä.
Kun minulle annettiin pieni pistoskoulutus ja kuulin, että miten asiat tulee tästä eteenpäin menemään, olin todella yllättynyt muutamasta asiasta:
1. Piikki tai siis tämä kasvuhormoni pitää säilyttää jääkaapissa. Me saimme piikin mukana kylmälaukun, missä piikki säilyy 8h ajan. Tämä on minusta vaikea asia. Olen todella huono muistamaan asioita ja voin nähdä sen jo silmissäni, kun joku ilta tuo piikki unohtuu keittiönpöydälle ja huomaan sen vasta aamulla. Kyllä, ei ole yhtään epätavallista, että unohdan esim. maitopurkin keittiönpöydälle yön ajaksi. Tämä tekee tästä asiasta haastavaa. Myös se on haasteellista, että piikki pitää ottaa 30min ennen pistämistä jääkaapista.
2. Mietin paljon, että elämä hankaloituu, kun kasvuhormonin pistäminen alkaa. Ajattelin, että minun pitää olla tiiviisti illat kotona, koska tuskinpa Aadan "lapsenvahdit" suostuvat Aadaa piikittämään. Olin toisaalta jo varautunut siihen, että Aada ei käy enää yökylässä ja on minun kanssa joka ilta. Onneksi hoitaja kuitenkin sanoi, että se ei ole niin vaarallista jos Aadalta jää illalla pistos pistämättä. Pistoksen voi antaa varhain seuraavana aamuna tai jättää parinakin iltana välistä. Hän myös sanoi, että jos lähdemme ulkomaille viikon reissuun, piikki kannattaa jättää kotiin. Tämä kuuleminen helpotti minua paljon. Oli ihanaa kuulla, että se ei ole niin vaarallista jos joskus jää pistos antamatta. Toki haluan tehdä kaikkeni sen eteen, että Aada saa parhaan mahdollisen hyödyn pistoksista ja pistoksia ei juuri jäisi antamatta, mutta tämän kuuleminen lohdutti joka tapauksessa.
Kuvissa on siis meidän tuleva kasvuhormoni piikki/kynä. Me emme ole saaneet vielä itse kasvuhormonia ja kuvissa näkyykin vesi ampulli, jolla saan kuulemma harjoitella, jos sitä kerran kokeilisi pistää vaikka tyynyä.
Pistetäänkö tuo i.m vai s.c? :)
VastaaPoistaS.c :)
PoistaSaako tuon pistoksen kanssa käyttää puudutevoidetta (emla)? Pistän pienelle reumalapselleni viikottain reiteen metotreksaattia ja hyvin on mennyt. Voide puuduttaa hyvin, eikä lapselle ole tullut piikkikammoa. Tsemppiä! A
VastaaPoistaEn tiedä saako, mutta tuskin käytetään :). Neulat on pieniä ja ei pisto itsessään juuri tunnu. Sama kuin insuliiniä pistäisi :)
PoistaVarmasti kipittääkin Aada karkuun jos lipsautatkin sanat piikki ja pistää! Käytä ilmaisua laitetaan lääkettä ja puhu lääkekynästä,älä piikistä! :)
VastaaPoistaKyllä lapsi tottuu hommaan yllättävän nopeasti kun vaan määrätietoisesti teet homman.Tuon ikäiselle ei kannata käyttää aikaa vielä pitkiin selittelyihin. Terveisin sh-äippä ja diabeetikkotaapero
Ps.meillä suurempi ongelma syömisessä kuin sokereiden mittaamisessa ja insuliineissa
Nojuuu, piikki sanaa en ajatellut käyttää ;) pitää keksiä järkevämpi sana :D
PoistaPitkäaikaislääkitys on aina hankala juttu, mutta rutinoituu kyllä varmasti ajan kanssa. Myös se jääkaapiin laitto ja lämpenemään ottaminen. Tulee tavaksi - vähän niinkuin hammaspesu.
VastaaPoistaOn hienoa, ettei pistoksen tarvitse olla tarkasti pakarassa joka ilta samaan aikaan. Voi lohduttaa itseäsi vaikka sillä, että diabeetikkolapsen hoitoon vieminen vaatii piikin ja pistoksen ehkä jo jokaisella kaverikyläilyllä. Siinä saa olla kaverieidenkinvanhemmat monen, kun lapselta sokereita mittaa ja lääkkeitä annostelee.
Varmasti siihen tottuu aikanaan :)
PoistaSiskollani on lapsuusiän diabetes ja todella tiedän mitä kaikkea se vaatii. Voiettä :/ mutta kyllä siihekin tottuu!
Nuo neulat näyttää samalta kuin mulla oli raskausdiabeteksessä insuliinin laittoon ja niitä ei ainakaan edes tuntenut kun meni ihosta läpi. Toivottavasti nuo on siis samanlaisia. :)
VastaaPoistaOn samanlaisia ja näitä on vissii vielä ohkasempia ja yritän niitä pyytää :) luulen, että ne ihan riittää Aadalle :)
PoistaKysyppä kuntasi sosiaalitoimelta ( ENNALTA EHKÄISEVÄ/ HARKINNAN VARAINEN toimeentulotuki on mahdollista jos muuten et ole oikeutettu toim. tukea saamaan) maksavatko tuon lääkkeen. Varaat vaikka ihan ajan. Sillä sehän vie sun kuukausituloista nyt kertaheitolla ison osan. Olen melko varma että tulisivat vastaan tuossa. :)
VastaaPoistaKiitos! Pitää ottaa asia puheeksi :))
PoistaIhme stressaamista piikittämisestä kaikilla on. Tuo on kun insuliinikynä, eli ensinnäkin ei tunnu melkein ollenkaan kun pistää ja pitäminen käy nopeesti eikä lasta tartte kauan pitää paikoillaan. Sen saa ihan ohimennen pistettyä vaikka kun lapsi lukee kirjaa jne...
VastaaPoistaEi tuossa muuten mikään tosiaan, mutta lapsen kiinni pitäminen. Aluksi haastavaa varmasti jos aada laittaa vastaan ja sitten siihen taas tottuu. Tuota kannattaa pitää 5-10s paikallaan, neulaa ennenkuin ottaa pois, että lääke ehtii täysin imeytyä. Ohimennen en usko, että Aadalla onnistuu, mutta sen näkee sitten :)
PoistaKiinnostaisi missä iässä huomattiin että kasvuhormoni on matalalla? Seurattiinko sitä vai oliko heti että kasvuhormoni täytyy aloittaa? Meillä reilu 1 v poika, joka pieni. Alle vuosikkaana kasvuhormoni oli matalahko, mutta sitä seurataan. Meillä pienikokoinen sukukin ;) Mitkä olivat 1-v. mitat? Meidän pojalla 70/7280. Kiitos jos viitsit vastata.
VastaaPoistaAadan oireyhtymän takia niitä ei huomattu vaan automaattisesti tutkittiin huhtikuussa, koska turnerin vuoksi kasvuhormooneja ei erity. Aadalta puuttuu toinen x kromosomi :)
PoistaAadan 1v mittoja en nyt muista, mutta kasvaa miinus 6-8 käyrällä. Tämän hetkistä tilannetta en käyrillä tiedä :)
Hei!
VastaaPoistaEn tiedä, vastaatko enää näin vanhaan postaukseen, mutta kerron silti.
Minä olen teini-iässä, 15 -vuotiaana tyypin 1. diabetekseen sairastunut tyttö ja aluksi hirvitti elää sairauden kanssa. Voin kertoa, että alku oli vaikea, mutta nykyään olen siihen täysin tottunut eikä sitä aina edes huomaa.
Sairastuin kyseiseen tautiin siis jouluaattona 24., reilu 1 ½ tautia sairastanut.
Tähän käy hyvin sananlasku "alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo".